Avioseksi kiusallista

Joo harmi kuulla. Vaan itsellä toi Aivoseksi on vaan niin Parasta! - Suosittelen. Tai voit myös ( ajatella ite).

Kannattaa avata suhde. Terveisin seksuaaliterapeutit ja ihmissuhteiden asiantuntijat

Miksi lopetitte seksin silloin muutama vuosi sitten, eli syy oli mikä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetitte seksin silloin muutama vuosi sitten, eli syy oli mikä?

Se että mies ei halunnut.

Täällä on todella fiksuja kommentteja ja varsinkin tuo pitkä jonkun kertomus, miten oli ihan eron partaalla ja meni sitten pariterapiaan, muistuttaa itse asiassa paljon meidän tilannetta.

Minullakin taitaa olla itse asiassa runsaasti patoutunutta katkeruuden ja loukkaantuneisuuden tunteita miestä kohtaan. En tullut ajatelleeksi, mutta se vaikuttaa varmasti. Olen yrittänyt unohtaa niitä tunteita, mutta ne ovat kyllä olemassa yhä. Täytyy miettiä tätä asiaa enemmän.

Hienoa että sillä kommentoijalla mies kuuli, mitä hän kertoi niistä katkeruuden tunteistaan. Minä olen myös ottanut niitä keskusteluun ja niitä asioita, mistä koen niiden johtuvan, mitä koen miehen tehneen. Koen että mies ei hyväksy puheitani, ei kuule niin että ottaisi vastaan mitään, mikä tuntuu syytöksiltä. Tuntuu kuin seinälle puhuisi ja katkeruus on kasautunut.

Joo, nyt kun ajattelen, tämä on aikaansaanut, että olen etääntynyt henkisesti niin pitkälle, että mietin usein eroa. Toisaalta haluaisin saada suhteen uudestaan hyväksi, ja se paras puoli on aina ennen ollut juuri fyysinen puoli. Mutta nyt se on siis kadonnut ja se huolestuttaa ja on kiusallista.

Seksi tuntuu nykyään myös niin vaikealta, että sitä on lähes mahdotonta toteuttaakin. Kramppaan niin kovasti, että miehen on vaikea edes päästä sisälle, ihan kuin kehoni vastustaisi seksiä niin kovasti. Joka kerta menee limakalvot ihan rikki, kun se on fyysisesti niin vaikea suoritus, mulle on tullut joku kramppirefleksi.

Joo, kiitos hyvistä kommenteista. Yritän miettiä varsinkin siitä näkökulmasta, että on kasautunutta katkeruutta paljon ja suuttumuksen tunteita, joiden kanssa olen jäänyt yksin ja kokemuksen, ettei mies ota niitä vastaan.

Ap

Käytä hyvä nainen liukkaria!!! Nautinnollista ja ei mene rikki mikään.

Kamalaahan seksi onkin, jos sattuua ja menee iho rikki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika aloittaja, miten olisi vaikka maailman yksinkertaisin kysymys toiselle : Miltä sinusta tuntuu?

Kysymystä voi laajentaa esim.

1. Miltä meidän nykyinen seksi tuntuu? 2. Mitä toivoisit että tekisin/tekisimme? 3. Mistä saat nautintoa? Mikä tuntuu hyvälle? 4. Haluaisitko, että xxx?

Sitten vastaat itsekin noihin kysymyksiin.

Sinä et sitten ymmärtänyt aloituksen ongelmaa lainkaan. Nuo keskustelut on käyty monta kertaa 10 vuoden aikana. Nyt kiusallisuutta aikaansaa våkinäinen tunnelma ja se, millaiseksi parisuhteemme on vuosien kuluessa hiipunut. Olen huomannut myös sävähtäväni kummallisesti, kun mies on alkanut uudestaan ohimennen koskettaa. Ihan kuin en pitäisi siitä, vaikka tiedän aina pitäneeni.

Ap

Kiusallisuuden tunne tulee siitä kun suhde on väljähtynyt joka tasolla, kumpikaan ei tosiasiassa edes välittäisi  jatkaa suhdetta muttei kehtaa sitä lopettaakaan jos kulissit iovat muuten pystyssä ja suurin piirtein toimivat. Ja kun on niitä lapsiakin.  Ja mitä naapuritkin sanoisi. Tai sukulaiset.

Kumpikaan ei enää halua toista. Kumpikin myös aistii tämän toisesta. Saman katon alla pystyy vielä asumaan kämppiksinä, kunhan ei ole sitä fyysistä kosketusta. Etääntyminen on jo mennyt peruuttamattomasti yli.

Olohuoneessa möllöttää iso virtahepo, mutta kaikki teeskentelevät ettei siinä mitään ole.  Siksi kosketus ja kaikki muukin läheisyys tuntuu kiusalliselta, kun kummallakaan ei siihen enää todellista halua ole.

Muistelkaa vanhoja. Tehkää matka rakkautenne alkulähteille. Paikkoihin joissa silloin kävitte, ja muistelkaa yhdessä. Siitä se lähtee, tai sitten ei. Terapiohin ei meikäläinen usko. Väkinäistä sekin on, ja kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetitte seksin silloin muutama vuosi sitten, eli syy oli mikä?

Se että mies ei halunnut.

Täällä on todella fiksuja kommentteja ja varsinkin tuo pitkä jonkun kertomus, miten oli ihan eron partaalla ja meni sitten pariterapiaan, muistuttaa itse asiassa paljon meidän tilannetta.

Minullakin taitaa olla itse asiassa runsaasti patoutunutta katkeruuden ja loukkaantuneisuuden tunteita miestä kohtaan. En tullut ajatelleeksi, mutta se vaikuttaa varmasti. Olen yrittänyt unohtaa niitä tunteita, mutta ne ovat kyllä olemassa yhä. Täytyy miettiä tätä asiaa enemmän.

Hienoa että sillä kommentoijalla mies kuuli, mitä hän kertoi niistä katkeruuden tunteistaan. Minä olen myös ottanut niitä keskusteluun ja niitä asioita, mistä koen niiden johtuvan, mitä koen miehen tehneen. Koen että mies ei hyväksy puheitani, ei kuule niin että ottaisi vastaan mitään, mikä tuntuu syytöksiltä. Tuntuu kuin seinälle puhuisi ja katkeruus on kasautunut.

Joo, nyt kun ajattelen, tämä on aikaansaanut, että olen etääntynyt henkisesti niin pitkälle, että mietin usein eroa. Toisaalta haluaisin saada suhteen uudestaan hyväksi, ja se paras puoli on aina ennen ollut juuri fyysinen puoli. Mutta nyt se on siis kadonnut ja se huolestuttaa ja on kiusallista.

Seksi tuntuu nykyään myös niin vaikealta, että sitä on lähes mahdotonta toteuttaakin. Kramppaan niin kovasti, että miehen on vaikea edes päästä sisälle, ihan kuin kehoni vastustaisi seksiä niin kovasti. Joka kerta menee limakalvot ihan rikki, kun se on fyysisesti niin vaikea suoritus, mulle on tullut joku kramppirefleksi.

Joo, kiitos hyvistä kommenteista. Yritän miettiä varsinkin siitä näkökulmasta, että on kasautunutta katkeruutta paljon ja suuttumuksen tunteita, joiden kanssa olen jäänyt yksin ja kokemuksen, ettei mies ota niitä vastaan.

Ap

Noin voimakkaat vastareaktiot yhdyntään kyllä kertovat, että nyt ei tosiaan kannata edes yrittää työntää mitään sisään. Liukkarilla tai ilman.

Tuo vain pahentaa tilannetta, eikä ollenkaan vähennä vieraantumista.

Pariterapia oli meillä pelasti suhteen ja ne kerrat mitä kävimme, olivat todella tärkeitä. Jännä kuitenkin, että piti olla huoneessa kolmas henkilö, jotta mies uskoi, että tarkoitan mitä sanon.

Vierailija kirjoitti:

Muistelkaa vanhoja. Tehkää matka rakkautenne alkulähteille. Paikkoihin joissa silloin kävitte, ja muistelkaa yhdessä. Siitä se lähtee, tai sitten ei. Terapiohin ei meikäläinen usko. Väkinäistä sekin on, ja kiusallista.

Ei ole kiusallista jos päättää olla 100% rehellinen. Tough love voi olla ainoa tapa pelastaa suhde, jos haluaa edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetitte seksin silloin muutama vuosi sitten, eli syy oli mikä?

Se että mies ei halunnut.

Täällä on todella fiksuja kommentteja ja varsinkin tuo pitkä jonkun kertomus, miten oli ihan eron partaalla ja meni sitten pariterapiaan, muistuttaa itse asiassa paljon meidän tilannetta.

Minullakin taitaa olla itse asiassa runsaasti patoutunutta katkeruuden ja loukkaantuneisuuden tunteita miestä kohtaan. En tullut ajatelleeksi, mutta se vaikuttaa varmasti. Olen yrittänyt unohtaa niitä tunteita, mutta ne ovat kyllä olemassa yhä. Täytyy miettiä tätä asiaa enemmän.

Hienoa että sillä kommentoijalla mies kuuli, mitä hän kertoi niistä katkeruuden tunteistaan. Minä olen myös ottanut niitä keskusteluun ja niitä asioita, mistä koen niiden johtuvan, mitä koen miehen tehneen. Koen että mies ei hyväksy puheitani, ei kuule niin että ottaisi vastaan mitään, mikä tuntuu syytöksiltä. Tuntuu kuin seinälle puhuisi ja katkeruus on kasautunut.

Joo, nyt kun ajattelen, tämä on aikaansaanut, että olen etääntynyt henkisesti niin pitkälle, että mietin usein eroa. Toisaalta haluaisin saada suhteen uudestaan hyväksi, ja se paras puoli on aina ennen ollut juuri fyysinen puoli. Mutta nyt se on siis kadonnut ja se huolestuttaa ja on kiusallista.

Seksi tuntuu nykyään myös niin vaikealta, että sitä on lähes mahdotonta toteuttaakin. Kramppaan niin kovasti, että miehen on vaikea edes päästä sisälle, ihan kuin kehoni vastustaisi seksiä niin kovasti. Joka kerta menee limakalvot ihan rikki, kun se on fyysisesti niin vaikea suoritus, mulle on tullut joku kramppirefleksi.

Joo, kiitos hyvistä kommenteista. Yritän miettiä varsinkin siitä näkökulmasta, että on kasautunutta katkeruutta paljon ja suuttumuksen tunteita, joiden kanssa olen jäänyt yksin ja kokemuksen, ettei mies ota niitä vastaan.

Ap

Taitaa olla aika laittaa lusikat jakoon. Miksi kukaan täysjärkinen suostuu elämään tollasta elämää? Oletko masokisti?

Pääasia, että kulissit pysyy yllä. Mitä siitä vaikka kaikilla on paha olla. Sairasta meininkiä.

Kun päätitte vielä jatkaa ja yrittää, niin mikä sai teidät tekemään tämän päätöksen? Älä sano että lapset tai luovuttamisen vaikeus tms. Mikä miehessäsi vielä kiinnostaa?

Uudelleen aloittamis/jatkamispäätös ei ole yksi hetki jossa kaikki muuttuu. Se on prosessi jossa käytte läpi kaikki ongelmanne. Jos molemmat eivät ole sitoutuneet ymmärtämään, on eri asia kuin sietämään, toistaan, se ei onnistu. Ette myöskään voi palata kymmenen vuoden takaiseen itseenne. Ette ole enää se ihminen. On pakko luoda suhde nykyisen sinun ja nykyisen puolison välille. Tulitteko oikeasti siihen lopputulokseen että haluatte sitä?

Jos menet treffeille uuden ihmisen kanssa niin aloitatko yhdynnällä? Kyllä ensin käydään se kuka sä oot, mitä sä harrastat, mitä haaveita sulla on ... vähän kiusallinen treffailuvaihe, jossa tutustutaan. Kun selkeästi ette tunne ja luota toisiinne, niin selvästi ette ole käyneet näitä vaiheita läpi, siis niinä ihmisinä kuin nyt olette. Ekalle seksikerrallekin voitte hakea jonkin tosi pienen asian joka ehkä vielä tuntuu hyvältä, vaikka vaan hartiahieronnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika aloittaja, miten olisi vaikka maailman yksinkertaisin kysymys toiselle : Miltä sinusta tuntuu?

Kysymystä voi laajentaa esim.

1. Miltä meidän nykyinen seksi tuntuu? 2. Mitä toivoisit että tekisin/tekisimme? 3. Mistä saat nautintoa? Mikä tuntuu hyvälle? 4. Haluaisitko, että xxx?

Sitten vastaat itsekin noihin kysymyksiin.

Sinä et sitten ymmärtänyt aloituksen ongelmaa lainkaan. Nuo keskustelut on käyty monta kertaa 10 vuoden aikana. Nyt kiusallisuutta aikaansaa våkinäinen tunnelma ja se, millaiseksi parisuhteemme on vuosien kuluessa hiipunut. Olen huomannut myös sävähtäväni kummallisesti, kun mies on alkanut uudestaan ohimennen koskettaa. Ihan kuin en pitäisi siitä, vaikka tiedän aina pitäneeni.

Ap

Kiusallisuuden tunne tulee siitä kun suhde on väljähtynyt joka tasolla, kumpikaan ei tosiasiassa edes välittäisi  jatkaa suhdetta muttei kehtaa sitä lopettaakaan jos kulissit iovat muuten pystyssä ja suurin piirtein toimivat. Ja kun on niitä lapsiakin.  Ja mitä naapuritkin sanoisi. Tai sukulaiset.

Kumpikaan ei enää halua toista. Kumpikin myös aistii tämän toisesta. Saman katon alla pystyy vielä asumaan kämppiksinä, kunhan ei ole sitä fyysistä kosketusta. Etääntyminen on jo mennyt peruuttamattomasti yli.

Olohuoneessa möllöttää iso virtahepo, mutta kaikki teeskentelevät ettei siinä mitään ole.  Siksi kosketus ja kaikki muukin läheisyys tuntuu kiusalliselta, kun kummallakaan ei siihen enää todellista halua ole.

Tuossapa se asia on pähkinänkuoressa. Juuri näin se meilläkin meni, ja valitettavan monesti menee nykyäänkin valitettavan monella.

Tuosta em syystä parisuhdetta pitää vaalia ja hoitaa alusta lähtien. Ei saa päästää läheisyyttä katoamaan ja pitää tehdä kompromissejä ja huolehtia kumppaninsa hyvinvoinnista ja tyydyttämisestä. Pitää olla epäitsekäs ja uhrata aikaansa kumppanin hyväksi. Itse panostin parisuhteeseen kaverisuhteiden kustannuksella, koska katsoin, että parisuhde on elämässäni tärkeintä. Myös jouduin välillä rajoittamaan vapaaehtoisesti intohimoisia harrastuksiani perheen ja varsinkin vaimon vuoksi. Yhdistin myös perhelomat ja harrastukseni keskenään, saadakseni olla enemmän vaimon kanssa. Kerran jätin kesäisen harrastereissun väliin kavereiden kanssa ja uhrasin koko 3vko loman vaimon ja iltatähden kanssa mökillä oloon. En edes osannut kuvitella, miten se vaikutti vaimon mielialaan. Oltiin kun nuorina ja vaimo halusi koko ajan seksiä ja oli muutenkin loistavalla tuulella. Oli parisuhteen kannalta kuin olisi laittanut rahaa pankkiin. Tuosta aika jo yli 20v ja kantanut siitä lähtien.  Yhdessä jo yli 47v. 

Mutta silti olen sitä mieltä ettei koskaan ole liian myöhäistä hankkia läheisyyttä takaisin. Ensin läheisyys, halaamiset yms ja seksihalut tulee sitten itsestään kun aika on sopiva.  Jos pillu kramppaa, niin syynä voi olla ylikireät lantionpohjan lihaksetkin. Siihen auttaa pimppifyssarilla käynnit. Suosittelen. 

Niinhän siinä tahtoo käydä, että perheen perustaminen ei vaikuta miehen elämään niin paljon kuin se vaikuttaa naisen elämään.

Mies harrastaa ja käy kavereiden kanssa reissussa, samaan aikaan nainen hoitaa kodin ja kärsii yksinäisyydestä suhteessa. Tämä näkyy sitten makuuhuoneen puolella jossain vaiheessa.

Meillä oli myös tällaista etääntymistä ja kun siitä sanoin, tuli se yllätyksenä miehelle. Hänen mielestään kaikki oli hyvin, koska hän olisi edelleen halunnut panna. Ilmeisesti monille miehille tällaisessa tilanteessa ero tulee yllätyksenä. Kun nainen on yrittänyt selittää, että uupuu kodin pyörittämiseen yksin ja haluaa erota, miehen mielikuva eron syystä on, että hän on jättänyt riskit laittamatta koneeseen.

Vähän kyllä särähtää korvaan, että "uhrataan" aikaa perheelle.

Mutta vaikka sanavalinta oli ehkä vähän tökerö, niin noin se menee. Molemmat tekevät töitä suhteen ja perheen eteen.

Uskon myös, että on mahdollista herättää suhde henkiin uudestaan, mutta läheisyyden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä tahtoo käydä, että perheen perustaminen ei vaikuta miehen elämään niin paljon kuin se vaikuttaa naisen elämään.

Mies harrastaa ja käy kavereiden kanssa reissussa, samaan aikaan nainen hoitaa kodin ja kärsii yksinäisyydestä suhteessa. Tämä näkyy sitten makuuhuoneen puolella jossain vaiheessa.

Meillä oli myös tällaista etääntymistä ja kun siitä sanoin, tuli se yllätyksenä miehelle. Hänen mielestään kaikki oli hyvin, koska hän olisi edelleen halunnut panna. Ilmeisesti monille miehille tällaisessa tilanteessa ero tulee yllätyksenä. Kun nainen on yrittänyt selittää, että uupuu kodin pyörittämiseen yksin ja haluaa erota, miehen mielikuva eron syystä on, että hän on jättänyt riskit laittamatta koneeseen.

Vähän kyllä särähtää korvaan, että "uhrataan" aikaa perheelle.

Mutta vaikka sanavalinta oli ehkä vähän tökerö, niin noin se menee. Molemmat tekevät töitä suhteen ja perheen eteen.

Uskon myös, että on mahdollista herättää suhde henkiin uudestaan, mutta läheisyyden kautta.

Riippuu täysin siitä, millaisen miehen on itselleen ottanut.

Niin naisen syytä se aina joka tapauksessa on? :)

Ei se mies heti ole kaverien kanssa lomille häviävä tyyppi. Tilanne luisuu tuollaiseksi pikkuhiljaa. Ei kai kukaan jää suhteeseen, jossa heti alkuun jää henkisesti yksin?

Voisiko miehet edes yrittää tehdä asian eteen jotain tilanteen parantamiseksi? Kohdella sitä kumppania muuna kuin kodinhoitajana ja lastenhoitajana. Väitän, että monelle miehelle järjestely on erittäin hyvä ja mieluinen.

Välillä vähän "auttelee" vaimoa kotona niin pysyy omatunto puhtaana!

Miehet on valitettavasti kasvatettu käyttäytymään noin. Onneksi on miehiä jotka tunnistavat ongelman ja eivät halua kodinhoitajaa vaan kumppanin

Vierailija kirjoitti:

Niin naisen syytä se aina joka tapauksessa on? :)

Ei se mies heti ole kaverien kanssa lomille häviävä tyyppi. Tilanne luisuu tuollaiseksi pikkuhiljaa. Ei kai kukaan jää suhteeseen, jossa heti alkuun jää henkisesti yksin?

Voisiko miehet edes yrittää tehdä asian eteen jotain tilanteen parantamiseksi? Kohdella sitä kumppania muuna kuin kodinhoitajana ja lastenhoitajana. Väitän, että monelle miehelle järjestely on erittäin hyvä ja mieluinen.

Välillä vähän "auttelee" vaimoa kotona niin pysyy omatunto puhtaana!

Miehet on valitettavasti kasvatettu käyttäytymään noin. Onneksi on miehiä jotka tunnistavat ongelman ja eivät halua kodinhoitajaa vaan kumppanin

Ei se ole automaattisesti naisen syytä, eikä automaattisesti miehen syytä. Jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö.

Kyllä tuo "kumppanista kodinhoitajaksi" - kuvio on voimissaan kumminkin päin toteutettuna. 

Kokemusesta voin sanoa, että kyllä se on "uhraus" miehen puolelta vähentää harrastusaikaa ja lisätä vaimon kanssa oloaikaa. Uhraus ihan  siitä syystä, että kun kaikki on kotona "hyvin", niin ei ymmärrä vaimon kuormitusta perheen hoitamisessa.  Itse jotenkin aistin vaimon ressaantumisen ja uhrasin jokavuotisen reissun mökillä oloon vaimon kanssa. Vaikutus oli vaimossa niin uskomaton, oli kiitollinen "uhrauksestani" ja hehkui perheonnea. Avasi silmäni  todellisuudelle. Olin jo ennenkin panostanut läheisyyden säilyttämiseen, mutta tuon vaikutus oli huikea läheisyydelle ja rakkaudelle.  Siitä lähtien opin siirtämään harrastuksiin keskittymiset niihin hetkiin kotona, kun vaimo ei ollut kotona ja jakamaa aikaani vaimon ja harrastusten kesken tasa-arvoisemmin. Vastaavasti vaimo ollut niin hyvillään, että potkinut minua välillä harrastuksiini. Kaikki tämä "uhraus" realisoitui nyt kun jäimme vihdoin kahden. Viimeinenkin lapsi saatii maailmalle, yli 40v lapsia kotona. Nyt alkoi uusi nuoruus kun on vain me kaksi. Läheisyys kasvoi moneen potenssiin ja elämä on laiffia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun päätitte vielä jatkaa ja yrittää, niin mikä sai teidät tekemään tämän päätöksen? Älä sano että lapset tai luovuttamisen vaikeus tms. Mikä miehessäsi vielä kiinnostaa?

Uudelleen aloittamis/jatkamispäätös ei ole yksi hetki jossa kaikki muuttuu. Se on prosessi jossa käytte läpi kaikki ongelmanne. Jos molemmat eivät ole sitoutuneet ymmärtämään, on eri asia kuin sietämään, toistaan, se ei onnistu. Ette myöskään voi palata kymmenen vuoden takaiseen itseenne. Ette ole enää se ihminen. On pakko luoda suhde nykyisen sinun ja nykyisen puolison välille. Tulitteko oikeasti siihen lopputulokseen että haluatte sitä?

Jos menet treffeille uuden ihmisen kanssa niin aloitatko yhdynnällä? Kyllä ensin käydään se kuka sä oot, mitä sä harrastat, mitä haaveita sulla on ... vähän kiusallinen treffailuvaihe, jossa tutustutaan. Kun selkeästi ette tunne ja luota toisiinne, niin selvästi ette ole käyneet näitä vaiheita läpi, siis niinä ihmisinä kuin nyt olette. Ekalle seksikerrallekin voitte hakea jonkin tosi pienen asian joka ehkä vielä tuntuu hyvältä, vaikka vaan hartiahieronnan.

Tässäkin on hyvin viisaita sanoja.

Emme ole käyneet tuollaista rehellistä keskustelua ja päättäneet yrittää. Virtahepo on isona olohuoneessa. Olen välillä alkanut puhua erosta ja mies on sanonut, ettei halua erota. En kuitenkaan tiedä, että miksi ei, koska olen pitkään aistinut, ettei hän enää rakasta ja halua. Hän on mielestäni tyyppiä, joka sanoo sen, minkä toinen haluaa kuulla, eikä ole rehellinen tunteistaan.

Tein nettitestin, että mistä tietää, rakastanko ja tuli tulokseksi, että minäkään en enää rakasta. En itsekään osaa sanoa, miksi en ole päättänyt erota ja yhä olen valinnut olla miehen kanssa. Ajattelen kai niitä alkuaikoja, jotka olivat tosi mahtavia ja toivon, että ne tulisivat takaisin.

Kumpikaan ei ehkä sano näitä 'en rakasta tai jalua sinua' ääneen, koska se olisi varma viimeinen niitti.

Pitäisi todella yrittää ns tapailla miehen kanssa uudestaan ja luoda uusi suhde, mutta en osaa tehdä sitä enkä tiedä, miten se voisi tapahtua. Uuden ihmisen kanssa tapailussa on aina toivoa, että se toinen tykkää minusta ja haluaa minua ja se saa omatkin tunteet kehittymään. Nyt taas lähtökohtana on kokemus, että toinen ei rakasta, eikä halua, siitä puuttuu ikäänkuin sytyke.

Tulipa tästä syvällinen keskustelu, vaikka alunperin ajattelin, että seksiongelma kuuluu seksipalstalle, missä puhutaan seksistä.

Ap