Lue keskustelun säännöt.
Avioseksi kiusallista
08.07.2023 |
Mikä avuksi, kun suhteemme on hiipunut niin, että olemme etääntyneet monella tasolla. Seksiä ei ollut muutamaan vuoteen ja nyt kun olemme päättäneet yrittää elvyttää parisuhdetta ja aloittaneet seksin uudestaan, niin se on hirveää. Todella kiusallista ja väkinäistä. Onko jollain käynyt sama ja meno olisi siitä muuttunut paremmaksi myöhemmin?
Kommentit (83)
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun päätitte vielä jatkaa ja yrittää, niin mikä sai teidät tekemään tämän päätöksen? Älä sano että lapset tai luovuttamisen vaikeus tms. Mikä miehessäsi vielä kiinnostaa?
Uudelleen aloittamis/jatkamispäätös ei ole yksi hetki jossa kaikki muuttuu. Se on prosessi jossa käytte läpi kaikki ongelmanne. Jos molemmat eivät ole sitoutuneet ymmärtämään, on eri asia kuin sietämään, toistaan, se ei onnistu. Ette myöskään voi palata kymmenen vuoden takaiseen itseenne. Ette ole enää se ihminen. On pakko luoda suhde nykyisen sinun ja nykyisen puolison välille. Tulitteko oikeasti siihen lopputulokseen että haluatte sitä?
Jos menet treffeille uuden ihmisen kanssa niin aloitatko yhdynnällä? Kyllä ensin käydään se kuka sä oot, mitä sä harrastat, mitä haaveita sulla on ... vähän kiusallinen treffailuvaihe, jossa tutustutaan. Kun selkeästi ette tunne ja luota toisiinne, niin selvästi ette ole käyneet näitä vaiheita läpi, siis niinä ihmisinä kuin nyt olette. Ekalle seksikerrallekin voitte hakea jonkin tosi pienen asian joka ehkä vielä tuntuu hyvältä, vaikka vaan hartiahieronnan.
Tässäkin on hyvin viisaita sanoja.
Emme ole käyneet tuollaista rehellistä keskustelua ja päättäneet yrittää. Virtahepo on isona olohuoneessa. Olen välillä alkanut puhua erosta ja mies on sanonut, ettei halua erota. En kuitenkaan tiedä, että miksi ei, koska olen pitkään aistinut, ettei hän enää rakasta ja halua. Hän on mielestäni tyyppiä, joka sanoo sen, minkä toinen haluaa kuulla, eikä ole rehellinen tunteistaan.
Tein nettitestin, että mistä tietää, rakastanko ja tuli tulokseksi, että minäkään en enää rakasta. En itsekään osaa sanoa, miksi en ole päättänyt erota ja yhä olen valinnut olla miehen kanssa. Ajattelen kai niitä alkuaikoja, jotka olivat tosi mahtavia ja toivon, että ne tulisivat takaisin.
Kumpikaan ei ehkä sano näitä 'en rakasta tai jalua sinua' ääneen, koska se olisi varma viimeinen niitti.
Pitäisi todella yrittää ns tapailla miehen kanssa uudestaan ja luoda uusi suhde, mutta en osaa tehdä sitä enkä tiedä, miten se voisi tapahtua. Uuden ihmisen kanssa tapailussa on aina toivoa, että se toinen tykkää minusta ja haluaa minua ja se saa omatkin tunteet kehittymään. Nyt taas lähtökohtana on kokemus, että toinen ei rakasta, eikä halua, siitä puuttuu ikäänkuin sytyke.
Tulipa tästä syvällinen keskustelu, vaikka alunperin ajattelin, että seksiongelma kuuluu seksipalstalle, missä puhutaan seksistä.
Ap
Voit täyttää ne eropaperit yksinkin. Ei siihen mitään yhteisymmärrystä vaadita.
Kyllä mun mielestä kuulostaa siltä, että henkisesti lusikat on jaossa.
Siinä kun eroa tekee saattaa tulla kipinöitä seksiin vielä hetkeksi, mutta niihin ei kannata enää luottaa. Paitsi jos samalla keskusteluyhteys avautuu
Mies ei halua ehkä siksi, että ei ole vielä uutta katseltuna. Voi olla valitettavasti ihan tällainen syy.
Sun pitää nyt ajatella itseäsi.
Ongelmahan tuossa on, että molemmat ajattelee vain itseään, eikä toisiaan kuten pitäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun päätitte vielä jatkaa ja yrittää, niin mikä sai teidät tekemään tämän päätöksen? Älä sano että lapset tai luovuttamisen vaikeus tms. Mikä miehessäsi vielä kiinnostaa?
Uudelleen aloittamis/jatkamispäätös ei ole yksi hetki jossa kaikki muuttuu. Se on prosessi jossa käytte läpi kaikki ongelmanne. Jos molemmat eivät ole sitoutuneet ymmärtämään, on eri asia kuin sietämään, toistaan, se ei onnistu. Ette myöskään voi palata kymmenen vuoden takaiseen itseenne. Ette ole enää se ihminen. On pakko luoda suhde nykyisen sinun ja nykyisen puolison välille. Tulitteko oikeasti siihen lopputulokseen että haluatte sitä?
Jos menet treffeille uuden ihmisen kanssa niin aloitatko yhdynnällä? Kyllä ensin käydään se kuka sä oot, mitä sä harrastat, mitä haaveita sulla on ... vähän kiusallinen treffailuvaihe, jossa tutustutaan. Kun selkeästi ette tunne ja luota toisiinne, niin selvästi ette ole käyneet näitä vaiheita läpi, siis niinä ihmisinä kuin nyt olette. Ekalle seksikerrallekin voitte hakea jonkin tosi pienen asian joka ehkä vielä tuntuu hyvältä, vaikka vaan hartiahieronnan.
Tässäkin on hyvin viisaita sanoja.
Emme ole käyneet tuollaista rehellistä keskustelua ja päättäneet yrittää. Virtahepo on isona olohuoneessa. Olen välillä alkanut puhua erosta ja mies on sanonut, ettei halua erota. En kuitenkaan tiedä, että miksi ei, koska olen pitkään aistinut, ettei hän enää rakasta ja halua. Hän on mielestäni tyyppiä, joka sanoo sen, minkä toinen haluaa kuulla, eikä ole rehellinen tunteistaan.
Tein nettitestin, että mistä tietää, rakastanko ja tuli tulokseksi, että minäkään en enää rakasta. En itsekään osaa sanoa, miksi en ole päättänyt erota ja yhä olen valinnut olla miehen kanssa. Ajattelen kai niitä alkuaikoja, jotka olivat tosi mahtavia ja toivon, että ne tulisivat takaisin.
Kumpikaan ei ehkä sano näitä 'en rakasta tai jalua sinua' ääneen, koska se olisi varma viimeinen niitti.
Pitäisi todella yrittää ns tapailla miehen kanssa uudestaan ja luoda uusi suhde, mutta en osaa tehdä sitä enkä tiedä, miten se voisi tapahtua. Uuden ihmisen kanssa tapailussa on aina toivoa, että se toinen tykkää minusta ja haluaa minua ja se saa omatkin tunteet kehittymään. Nyt taas lähtökohtana on kokemus, että toinen ei rakasta, eikä halua, siitä puuttuu ikäänkuin sytyke.
Tulipa tästä syvällinen keskustelu, vaikka alunperin ajattelin, että seksiongelma kuuluu seksipalstalle, missä puhutaan seksistä.
Ap
Itsellä oli hyvin samanlainen tilanne avioliitossani jopa vuosia ennen eroa. Tosi pitkä suhde (lopulta 28v kunnes erosimme), kolme lasta ja arjen haasteet siinä, molempien urat. Etäännyttiin toisistamme ja vaikka samalla tavalla yritettiin kumpikin asumuseron jälkeen terapiaa myöten saada suhdetta toimimaan niin siitä ei vaan enää tullut mitään. Yritin jossain vaiheessa pakottaa itseäni koskemaan häntä mutta en vaan pystynyt. Mulle olis ollut todella tärkeetä pitää perhe ja se suhdekin mutta tie nousi pystyyn siinä ja tuli mukaan tuo kiusallisuus mitä kuvailet.
Mietin joskus itse ennen eropäätöstä että en vaan voinut ajatella suutelevani häntä enää koskaan ja jotenki se oli aika silmiäavaavaa ja samalla todella surullista. Ero on hoidettu ihan rauhallisesti ja lasten asioista vastataan yhdessä, se puoli toimii erittäin hyvin.
Mulla on nyt uusi todella lämmin ihana seksuaalinen suhde ja kyllä se vaan on vahvistanut sitä ajatusta että pakolla ei sellasta täysin väljähtänyttä kämppis-suhdetta saa enää herätettyä vaikka miten haluaisi ja yrittäisi. Nyt tuntuu kieltämättä ihanalta kun toista haluaa luonnollisesti ja seksi sujuu kuin itsestään, kumpikin nauttii aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Voisi olla hyvä neuvo. Vaikka tuskin tuotakaan kannattaa aloittaa ihan tuntien sessiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Voisi olla hyvä neuvo. Vaikka tuskin tuotakaan kannattaa aloittaa ihan tuntien sessiolla.
Tekee ihmeitä kuunnella ja aistia toista sanomatta sanaankaan. Ei tarvitse avautua, kunhan vain aistii ja tuntee toisen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti aika haongelma.
Ensin on ne syyt miksi se seksi loppui jne.Oisko joku kosketteluharjoitus hyvä?
Kosketellaan puolisoa yksi alue kerrallaan. Erogeeniset alueet listassa ihan viimeisenä. Panna ei saa. Eikä koko kehoa käydä läpi yhdellä kertaa vaan esimerkiksi peräkkäisinä päivinä. Kokeilkaa montako päivää menee, että toisen kanssa ei olekaan kiusallista olla.
Taoismissa on niin sanottu seitsemän hunnun rituaali (the ritual of the seven veils), jossa hyvin hitaasti, ilman painostusta edetään intiymyyden eri asteille. Seitsemän huntua kuvaavat niitä meidän suojakerroksia, joilla pidämme etäisyyttä muihin. Usein hyppäämme liian nopeasti melko vahvasta suojauksesta siihen kaikkei intiimeimpään ja herkimpään.
Ap, ehkä teille tekisi hyvää kokeilla tällaista lähestymistapaa. Ottakaa koko rituaali tosissaan, mutta avoimen uteliaina. Ja ehkä seksuaaliterapia voi tukea tässä prosessissa. Kuulostaa todella hyvältä, että haluatte molemmat taas löytää seksuaalisuuden teidän suhteessa. Paljon onnea ja iloa etsintäretkelle.
https://www.sanneburger.com/the-ritual-of-the-seven-veils-2/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun luin koko viestiketjun, niin edellinen viestini ei kyllä (vielä) sovellu teidän tilanteeseen. Ymmärsin, että teillä on sen verran tulehtunut tilanne vanhojen ikävien asioiden päästyä kasaantumaan, että ihan ensin teillä pitäisi olla mahdollisuus selvittää niitä, että tietä uudelleen kunnioittamiselle ja ihastumiselle saa raivattua. Minäkin luulen, että parisuhdeterapia olisi nyt se oikea osoite. Seksuaalisuus ja seksi tulevat sitten joskus myöhemmin kun olette löytäneet tienne toistenne luokse. Ja tosiaankin, ette pääse enää sinne jonnekin mitä teillä on joskus ollut, teitä odottaa uusi suhde, uusi tapa olla oma itsenne toistenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Voisi olla hyvä neuvo. Vaikka tuskin tuotakaan kannattaa aloittaa ihan tuntien sessiolla.
Tekee ihmeitä kuunnella ja aistia toista sanomatta sanaankaan. Ei tarvitse avautua, kunhan vain aistii ja tuntee toisen.
Olitteko tähtilampun alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Voisi olla hyvä neuvo. Vaikka tuskin tuotakaan kannattaa aloittaa ihan tuntien sessiolla.
Tekee ihmeitä kuunnella ja aistia toista sanomatta sanaankaan. Ei tarvitse avautua, kunhan vain aistii ja tuntee toisen.
Olitteko tähtilampun alla?
Ei olla oltu. Eipä ole ollut edes valot päällä, monesti musiikki kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisitte keskellä päivää muutamaksi tunniksi sänkyyn makaamaan vierekkäin. Halaisitte toisianne, ettekä puhuisi ja tekisi mitään. Vain halaisitte ja aistisitte läheisyyttä. Kokeilkaa montako tuntua menee ennenkuin tulee itku molemmille. Siksi, että teillä taitaa olla akuutti halipula. Ette häviä mitään, mutta voitte voittaa kaiken.
Me tehtiiin tätä nuorena paljonkin ja jäi jotenkin päälle. Aina kun joskus ahisti, oltiin vain lähekkäin hiljaa. Vielä 47v jälkeenkin paras hetki päivässä on iltainen kyljittäin olo sängyllä ennen nukahtamista. Sielu puhdistuu.
Voisi olla hyvä neuvo. Vaikka tuskin tuotakaan kannattaa aloittaa ihan tuntien sessiolla.
Tekee ihmeitä kuunnella ja aistia toista sanomatta sanaankaan. Ei tarvitse avautua, kunhan vain aistii ja tuntee toisen.
Olitteko tähtilampun alla?
Ei olla oltu. Eipä ole ollut edes valot päällä, monesti musiikki kylläkin.
Juttusi kuulostiki ihan siltä, että valot ei ole olleet päällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuollainen vierekkäin oleilu on tosi tärkeää. Lataa molempien akkua. Minä kuormitun arjesta sen verran, että en jaksa keskustella. Mutta kaipaan kuitenkin vieressä olemista ja sellaista lämpöä ja lohtua.
En siis ole sama henkilö, joka tämän tyyppisestä läheisyydestä kertoi.
Muistan ekan poikaystävän, jonka kanssa katsoimme Futuramaa ja pelkästään se vierekkäin olo sytytti ja petihommat vilkkaita.
Kun se vierekkäin olo hävisi, hävisi osa läheisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuollainen vierekkäin oleilu on tosi tärkeää. Lataa molempien akkua. Minä kuormitun arjesta sen verran, että en jaksa keskustella. Mutta kaipaan kuitenkin vieressä olemista ja sellaista lämpöä ja lohtua.
En siis ole sama henkilö, joka tämän tyyppisestä läheisyydestä kertoi.
Muistan ekan poikaystävän, jonka kanssa katsoimme Futuramaa ja pelkästään se vierekkäin olo sytytti ja petihommat vilkkaita.
Kun se vierekkäin olo hävisi, hävisi osa läheisyydestä.
Muistan kun opiskeluaikoina olin ihastunut solukaveriini ja joskus istuimme vierekkäin sängyllä telkkaria katsomassa. Mitään ei tapahtunut eikä se ihastuminen koskaan mihinkään johtanut, mutta siinä hetkessä se lähellä olo ja pieni kosketus kylki kyljessä oli aivan uskomatonta.
Vaimonkin kanssa juttumme alkoi samantapaisesta tilanteesta, torkuimme pari tuntia aamuyöstä joidenkin bileiden jälkeen vierekkäin sohvalla. Vaatteet päällä eikä edes koskettaen, mutta enimmän aikaa molemmilla luultavasti silmät ja aistit avoinna. Noin kolmen viikon kuluttua aloimmenkin jo nukkua samassa sängyssä.
Valehtelisin jos väittäisin että kosketuksessa ja läheisyydessä on yhä se sama magia kuin 30 vuotta sitten. Ei ole, eikä sellaista pakahduttavaa tunnetta nyt ihminen loputtomiin kestäisikään. Sen sijaan läheisyys ja halittelu on muuttunut ennen kaikkea turvallisuuden tunteeksi, kun lasten jo muuttaessa pois kotoa alamme katsoa kohti seuraavaa vaihetta yhteisessä elämässänme. Ja juu, kyllä se läheisyys usein seksiinkin edelleen johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun luin koko viestiketjun, niin edellinen viestini ei kyllä (vielä) sovellu teidän tilanteeseen. Ymmärsin, että teillä on sen verran tulehtunut tilanne vanhojen ikävien asioiden päästyä kasaantumaan, että ihan ensin teillä pitäisi olla mahdollisuus selvittää niitä, että tietä uudelleen kunnioittamiselle ja ihastumiselle saa raivattua. Minäkin luulen, että parisuhdeterapia olisi nyt se oikea osoite. Seksuaalisuus ja seksi tulevat sitten joskus myöhemmin kun olette löytäneet tienne toistenne luokse. Ja tosiaankin, ette pääse enää sinne jonnekin mitä teillä on joskus ollut, teitä odottaa uusi suhde, uusi tapa olla oma itsenne toistenne kanssa.
Tuo 7 huivin rituaali kuulostaa erittäin toimivalta ja vaikka en ole koskaan ennen siitä kuullut, niin hassua mutta alkuaikoina tapailun alkuaikoina me tosiaan toimimme suunnilleen tuon rituaaliohjeen mukaisesti miehen kanssa.
Nyt kun yritän eläytyä siihen, että tekisi sen uudestaan, niin päähuomioni kiinnittyy siihen, että rituaaliohjetekstissä painottuu luottamus ja turvallinen olo toisen seurassa, että ne ovat ehdottoman tärkeitä perusvaatimuksia. Tajusin että ne puuttuvat ainakin omalta osaltani tässä suhteessa nykyään ja ovat epäilemättä merkittävän iso osa koko ongelmaa.
Tämä on todella hyvä ketju, en olisi uskonut, että tulee näin silmiäavaavia vastauksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun luin koko viestiketjun, niin edellinen viestini ei kyllä (vielä) sovellu teidän tilanteeseen. Ymmärsin, että teillä on sen verran tulehtunut tilanne vanhojen ikävien asioiden päästyä kasaantumaan, että ihan ensin teillä pitäisi olla mahdollisuus selvittää niitä, että tietä uudelleen kunnioittamiselle ja ihastumiselle saa raivattua. Minäkin luulen, että parisuhdeterapia olisi nyt se oikea osoite. Seksuaalisuus ja seksi tulevat sitten joskus myöhemmin kun olette löytäneet tienne toistenne luokse. Ja tosiaankin, ette pääse enää sinne jonnekin mitä teillä on joskus ollut, teitä odottaa uusi suhde, uusi tapa olla oma itsenne toistenne kanssa.
Tuo 7 huivin rituaali kuulostaa erittäin toimivalta ja vaikka en ole koskaan ennen siitä kuullut, niin hassua mutta alkuaikoina tapailun alkuaikoina me tosiaan toimimme suunnilleen tuon rituaaliohjeen mukaisesti miehen kanssa.
Nyt kun yritän eläytyä siihen, että tekisi sen uudestaan, niin päähuomioni kiinnittyy siihen, että rituaaliohjetekstissä painottuu luottamus ja turvallinen olo toisen seurassa, että ne ovat ehdottoman tärkeitä perusvaatimuksia. Tajusin että ne puuttuvat ainakin omalta osaltani tässä suhteessa nykyään ja ovat epäilemättä merkittävän iso osa koko ongelmaa.
Tämä on todella hyvä ketju, en olisi uskonut, että tulee näin silmiäavaavia vastauksia.
Ap
Mitä aiot nyt ongelmille tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun luin koko viestiketjun, niin edellinen viestini ei kyllä (vielä) sovellu teidän tilanteeseen. Ymmärsin, että teillä on sen verran tulehtunut tilanne vanhojen ikävien asioiden päästyä kasaantumaan, että ihan ensin teillä pitäisi olla mahdollisuus selvittää niitä, että tietä uudelleen kunnioittamiselle ja ihastumiselle saa raivattua. Minäkin luulen, että parisuhdeterapia olisi nyt se oikea osoite. Seksuaalisuus ja seksi tulevat sitten joskus myöhemmin kun olette löytäneet tienne toistenne luokse. Ja tosiaankin, ette pääse enää sinne jonnekin mitä teillä on joskus ollut, teitä odottaa uusi suhde, uusi tapa olla oma itsenne toistenne kanssa.
Tuo 7 huivin rituaali kuulostaa erittäin toimivalta ja vaikka en ole koskaan ennen siitä kuullut, niin hassua mutta alkuaikoina tapailun alkuaikoina me tosiaan toimimme suunnilleen tuon rituaaliohjeen mukaisesti miehen kanssa.
Nyt kun yritän eläytyä siihen, että tekisi sen uudestaan, niin päähuomioni kiinnittyy siihen, että rituaaliohjetekstissä painottuu luottamus ja turvallinen olo toisen seurassa, että ne ovat ehdottoman tärkeitä perusvaatimuksia. Tajusin että ne puuttuvat ainakin omalta osaltani tässä suhteessa nykyään ja ovat epäilemättä merkittävän iso osa koko ongelmaa.
Tämä on todella hyvä ketju, en olisi uskonut, että tulee näin silmiäavaavia vastauksia.
Ap
Mitä aiot nyt ongelmille tehdä?
En tiedä, mitä aion tehdä.
Tietysti olen vain puolet suhteesta ja sillä on myös merkitystä, mitä mies haluaa ja aikoo tehdä.
Sille on syyt, miksi luottamusta ja turvallisuutta ei ole, ja silloin ratkaisukeinoni oli teeskennellä, ettei niitä syitä olisi, ja rakentaa suojamuuri ja jatkaa sillä lailla. En ole hyvä tekemään päätöksiä ja toimimaan, olen hyvä huijaamaan itseänikin ja teeskentelemään unohtaneeni. Ilman sellaista itsepetosta olisin muistanut ja tajunnut tämän ketjun sisältämät asiat ihan itse, enkä tehnyt nåin jålkikåteen ajatellen naurettavan oinnallista aloitusta. Joten en osaa sanoa, mitä oikeasti tulen tekemään.
Ap
Olisipas mielenkiintoista saada tietää miehenkin versio tarinasta.
Olet selvästikin miettinyt asiaa syvällisesti, joten on tosi ikävää olla pessimistinen suhteenne tulevaisuudesta.
En väitä että suhteenne on sataprosenttisen varmasti lopussa ja eroatte, mutta kyllä joudutte pitkän ja kivisen tien kulkemaan jos tuo vielä jollakin tapaa positiivisen puolelle kääntyy.
Itsesi pitää arvioida, lähdetkö sitä enää yrittämään vai heitätkö suosiolla pyyhkeen kehään.
Tuo mitä sanot loppupuolella on niin totta, ja niin syvästi asioihin vaikuttavaa: "Uuden ihmisen kanssa tapailussa on aina toivoa..." jne. Se sytyke poltetaan loppuun suhteen alkuvuosina, ja jos tilalle ei suhteen kestäessä tule uutta polttoainetta, niin peli on useimmiten pelattu.
Suhteen alkuvuosina kumpikin signaloi toiselle "tykkään sinusta" joka saa aikaan suhdetta vahvistavan, positiivisen voiman, hyvien asioitten lumivyöryilmiön. Valitettavasti sama asia ja mekanismi saattaa alkaa vaikuttaa vuosien jälkeen, mutta negatiivisena. Alkaa parisuhteen negatiivisten asioitten noidankehä, joka ruokkii itse itseään, aikaansaaden suhteen syöksykierteen. Alkaa pikkuhiljaa huomaamatta, ja kohta ollaan syöksyssä alaspäin.