Mies kieltää keskustelemasta tietyistä aiheista

Mä olen nainen ja kiellän miestäni puhumasta tietyistä aiheista. Pitäisikö mieheni ottaa ero vai voisiko olla, että parisuhteessa tehdään kompromisseja?

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja kiellän miestäni puhumasta tietyistä aiheista. Pitäisikö mieheni ottaa ero vai voisiko olla, että parisuhteessa tehdään kompromisseja?

Ei se noin päin ole huono juttu, siittä tulee vasta huono juttu siinä vaiheessa jos mies kieltää jotain naiselta. Tämä johtuu feminismistä ja ajatuksesta että "yksikään mies ei käske miten naisen kuuluu toimia mutta joka miehen kuuluu toimia niin kuin nainen käskee"

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Tunnetko yhtään naista joka on jonkun asian antanut olla kun mies on pyytänyt että annetaan asian olla ilman että tämä nainen on koskaan ottanut asiaa esille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies mies mies mies mies mies mies mies.

Hankkikaa elämä!

Tämä.

Miesten ei ehkä kannata sitten tunkea itseään osaksi naisten elämää. Katsos kun mies kun asuu naisen kanssa niin hän on osa naisen elämää. Tiedän kyllä että miehille asia ei mene noin, koska he pysyy yksinäisinä sinkkuina vaikka olisi naimissa ja olisivat 12 lapsen isiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Tunnetko yhtään naista joka on jonkun asian antanut olla kun mies on pyytänyt että annetaan asian olla ilman että tämä nainen on koskaan ottanut asiaa esille?

Minä olen antanut olla. Me ei lopulta puhuttu enää mistään, koska kaikki aiheet oli miehelle tabuja. Kummasti hän halusi sitten niistä aiheista keskustella eron jälkeen, mutta kun hänellä oli vuosia aikaa jutella minulle niin ei siihen aleta sitten kun on erottu. 

En. Mutta olen itse yrittänyt saada miestä unohtamaan työasiat lomalla. Palautuminen on tärkeää. Entäs jos sovitte, että käyttö yhden kunnon keskustelun aiheesta ja sitten annat hänen olla jonkin aikaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Tunnetko yhtään naista joka on jonkun asian antanut olla kun mies on pyytänyt että annetaan asian olla ilman että tämä nainen on koskaan ottanut asiaa esille?

Minä olen antanut olla. Me ei lopulta puhuttu enää mistään, koska kaikki aiheet oli miehelle tabuja. Kummasti hän halusi sitten niistä aiheista keskustella eron jälkeen, mutta kun hänellä oli vuosia aikaa jutella minulle niin ei siihen aleta sitten kun on erottu. 

Jos joutuu koko ajan varomaan sanomisiaan, se johtaa nopeasti täyteen puhumattomuuteen. Minulla on samanlainen kokemus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Tunnetko yhtään naista joka on jonkun asian antanut olla kun mies on pyytänyt että annetaan asian olla ilman että tämä nainen on koskaan ottanut asiaa esille?

Minä olen antanut olla. Me ei lopulta puhuttu enää mistään, koska kaikki aiheet oli miehelle tabuja. Kummasti hän halusi sitten niistä aiheista keskustella eron jälkeen, mutta kun hänellä oli vuosia aikaa jutella minulle niin ei siihen aleta sitten kun on erottu. 

Jos joutuu koko ajan varomaan sanomisiaan, se johtaa nopeasti täyteen puhumattomuuteen. Minulla on samanlainen kokemus...

Niinpä. Meni helposti kuukausikin kun en sanonut mitään. Ihan puskista tuli ero miehelle. Meillä meni niin hyvin hänen mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan hämmästyä millaisia uunoja osa miehistä on. Entä mitä se tekee naisista, jotka heitä katselevat ja passaavat? Vieläkin uunompia. Pahimmassa tapauksessa vielä hankkivat urpoukolle muutaman mukulan, joille tietysti miehen nimi, vaikka nainen saa ne yksin hoitaa ja kasvattaa. Ukot muuttuisivat, jos lakkaisi tulemasta pillua ovista ja ikkunoista, vaikka olisi minkälainen älykääpiö. Anteeksi suora puheeni, mutta näin se vaan menee.

Kannattaisi tehdä kuten suurin osa miehistä tekee eli antaa naisen puhua ja miettii samalla omiaan, lukee vaikka uutisia tai katsoo televisiota. Väliin ynähtää jotain tyyliin aha tai niin, nainen luulee, että tulee kuulluksi. Turha sanoa naiselle, että en jaksa keskustella lokakuussa eteen tulevasta muutosta heinäkuussa, nainen hermostuu tuollaisesta.

Jotenkin huvittavaa että naiset vaatii yleensä jo tammikuussa että on suunniteltava kesän menot ja kesän koittaessa mies saa syyttelyn kun naisen valitsemana ajakohtana sataa vettä tai yritys peruu tapahtuman kun onhan säiden hallinta ja yritysten toiminta miehen vastuulla kun kaikki ei mennyt sillä tavalla kun nainen oli etukäteen suunnitellut. Tuo on muutenkin jotenkin niin ihmeellistä että nainen tekee utopistisia suunnitelmia etukäteen joka toteutukseen tarvii todella monen asian mennä aivan täydellisesti ja jos kaikki ei mene täydellisesti niin nainen syyttää miestä asioista mihin ei millään tavalla voi vaikuttaa kuten säätilat

Mua jaksaa ihmetyttää miehet jotka eivät halua suunnitella mitään etukäteen ja sitten avuttomana levittelevät käsiään kun lomat menee kämpillä istuen. Itselläni oli tällainen mies ja oli surullista katsottavaa kun hänen pyynnöstään lopetin lomien suunnittelun. Keskellä kesää sitten halusi vuokrata jonkun mökin eikä ollut ajatellut ettei niitä ole pilvin pimein vapaana siinä vaiheessa kun hänelle tulee mieleen lähteä mökkeilemään. Halusi myös vierailla sukulaisillaan mutta kun ei ole sopinut etukäteen niin toki kaikki ovat omissa menoissaan koko sen ajan mitä lomat osuu yksiin. Istui sohvalla sitten ja eli spontaania ex tempore -elämää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies mies mies mies mies mies mies mies.

Hankkikaa elämä!

Tämä.

Miesten ei ehkä kannata sitten tunkea itseään osaksi naisten elämää. Katsos kun mies kun asuu naisen kanssa niin hän on osa naisen elämää. Tiedän kyllä että miehille asia ei mene noin, koska he pysyy yksinäisinä sinkkuina vaikka olisi naimissa ja olisivat 12 lapsen isiä. 

Miksi se pitää olla aina noin päin että miehen on sopeuduttava itsensä naiseen ja naisen elämään mutta kuitenkaan naiset ei suostu sopeutumaan mieheen ja miehen elämään. Eli miksi se on aina miehen muututtava että naisen ei tarvitse muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan hämmästyä millaisia uunoja osa miehistä on. Entä mitä se tekee naisista, jotka heitä katselevat ja passaavat? Vieläkin uunompia. Pahimmassa tapauksessa vielä hankkivat urpoukolle muutaman mukulan, joille tietysti miehen nimi, vaikka nainen saa ne yksin hoitaa ja kasvattaa. Ukot muuttuisivat, jos lakkaisi tulemasta pillua ovista ja ikkunoista, vaikka olisi minkälainen älykääpiö. Anteeksi suora puheeni, mutta näin se vaan menee.

Kannattaisi tehdä kuten suurin osa miehistä tekee eli antaa naisen puhua ja miettii samalla omiaan, lukee vaikka uutisia tai katsoo televisiota. Väliin ynähtää jotain tyyliin aha tai niin, nainen luulee, että tulee kuulluksi. Turha sanoa naiselle, että en jaksa keskustella lokakuussa eteen tulevasta muutosta heinäkuussa, nainen hermostuu tuollaisesta.

Jotenkin huvittavaa että naiset vaatii yleensä jo tammikuussa että on suunniteltava kesän menot ja kesän koittaessa mies saa syyttelyn kun naisen valitsemana ajakohtana sataa vettä tai yritys peruu tapahtuman kun onhan säiden hallinta ja yritysten toiminta miehen vastuulla kun kaikki ei mennyt sillä tavalla kun nainen oli etukäteen suunnitellut. Tuo on muutenkin jotenkin niin ihmeellistä että nainen tekee utopistisia suunnitelmia etukäteen joka toteutukseen tarvii todella monen asian mennä aivan täydellisesti ja jos kaikki ei mene täydellisesti niin nainen syyttää miestä asioista mihin ei millään tavalla voi vaikuttaa kuten säätilat

Mua jaksaa ihmetyttää miehet jotka eivät halua suunnitella mitään etukäteen ja sitten avuttomana levittelevät käsiään kun lomat menee kämpillä istuen. Itselläni oli tällainen mies ja oli surullista katsottavaa kun hänen pyynnöstään lopetin lomien suunnittelun. Keskellä kesää sitten halusi vuokrata jonkun mökin eikä ollut ajatellut ettei niitä ole pilvin pimein vapaana siinä vaiheessa kun hänelle tulee mieleen lähteä mökkeilemään. Halusi myös vierailla sukulaisillaan mutta kun ei ole sopinut etukäteen niin toki kaikki ovat omissa menoissaan koko sen ajan mitä lomat osuu yksiin. Istui sohvalla sitten ja eli spontaania ex tempore -elämää :)

Tuossahan se ongelma miehelle juuri tuli kun teki suunnitelmia loman varalle mutta ei valvonut toteutusta. Kaikista helpointa on kun ei oikeasti tee mitään suunnitelmia että voi tehdä kaikkea spontaanisti suunnittelematta niin ei mene suunnitelmat pilalle kun kaikki ei mene täydellisesti. Suunnittelemattomuus ja spontaanisuus on pahinta myrkkyä hyvin monelle naiselle, en vain ymmärrä että miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos sanoo että voitaisko puhua tästä huomenna/ajankohtana x, jos on väsymystä/stressiä/kiirettä. Mutta sitten on kanssa puhuttava. Tunnen lukuisia ihmisiä, joiden puoliso kieltäytyy sanoen ettei nyt jaksa puhua tästä, mutta sopivaa aikaa jollekin tärkeälle keskustelulle ei löydy myöhemminkään. Ilmeisesti toiveena on, että asian annetaan olla, mutta sitten olisi reilumpi sanoa se ääneen.

Tunnetko yhtään naista joka on jonkun asian antanut olla kun mies on pyytänyt että annetaan asian olla ilman että tämä nainen on koskaan ottanut asiaa esille?

Minä olen antanut olla. Me ei lopulta puhuttu enää mistään, koska kaikki aiheet oli miehelle tabuja. Kummasti hän halusi sitten niistä aiheista keskustella eron jälkeen, mutta kun hänellä oli vuosia aikaa jutella minulle niin ei siihen aleta sitten kun on erottu. 

Menikö teilläkin keskustelut siihen mihin se menee lähes aina naisten kanssa että kun sinä vaadit keskustelua tarkoitit oikeasti että pidä turpasi kiinni ja kuuntele ja korkeintaan myötäilet ja tuet minua etkä todellakaan nosta esiin minun tekemiä virheitä tai vääryyksiä vaikka ne olisi kuinka selkeitä että aiheutunut ongelma johtuu naisen teoista/sanoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan hämmästyä millaisia uunoja osa miehistä on. Entä mitä se tekee naisista, jotka heitä katselevat ja passaavat? Vieläkin uunompia. Pahimmassa tapauksessa vielä hankkivat urpoukolle muutaman mukulan, joille tietysti miehen nimi, vaikka nainen saa ne yksin hoitaa ja kasvattaa. Ukot muuttuisivat, jos lakkaisi tulemasta pillua ovista ja ikkunoista, vaikka olisi minkälainen älykääpiö. Anteeksi suora puheeni, mutta näin se vaan menee.

Kannattaisi tehdä kuten suurin osa miehistä tekee eli antaa naisen puhua ja miettii samalla omiaan, lukee vaikka uutisia tai katsoo televisiota. Väliin ynähtää jotain tyyliin aha tai niin, nainen luulee, että tulee kuulluksi. Turha sanoa naiselle, että en jaksa keskustella lokakuussa eteen tulevasta muutosta heinäkuussa, nainen hermostuu tuollaisesta.

Jotenkin huvittavaa että naiset vaatii yleensä jo tammikuussa että on suunniteltava kesän menot ja kesän koittaessa mies saa syyttelyn kun naisen valitsemana ajakohtana sataa vettä tai yritys peruu tapahtuman kun onhan säiden hallinta ja yritysten toiminta miehen vastuulla kun kaikki ei mennyt sillä tavalla kun nainen oli etukäteen suunnitellut. Tuo on muutenkin jotenkin niin ihmeellistä että nainen tekee utopistisia suunnitelmia etukäteen joka toteutukseen tarvii todella monen asian mennä aivan täydellisesti ja jos kaikki ei mene täydellisesti niin nainen syyttää miestä asioista mihin ei millään tavalla voi vaikuttaa kuten säätilat

Mua jaksaa ihmetyttää miehet jotka eivät halua suunnitella mitään etukäteen ja sitten avuttomana levittelevät käsiään kun lomat menee kämpillä istuen. Itselläni oli tällainen mies ja oli surullista katsottavaa kun hänen pyynnöstään lopetin lomien suunnittelun. Keskellä kesää sitten halusi vuokrata jonkun mökin eikä ollut ajatellut ettei niitä ole pilvin pimein vapaana siinä vaiheessa kun hänelle tulee mieleen lähteä mökkeilemään. Halusi myös vierailla sukulaisillaan mutta kun ei ole sopinut etukäteen niin toki kaikki ovat omissa menoissaan koko sen ajan mitä lomat osuu yksiin. Istui sohvalla sitten ja eli spontaania ex tempore -elämää :)

Tuossahan se ongelma miehelle juuri tuli kun teki suunnitelmia loman varalle mutta ei valvonut toteutusta. Kaikista helpointa on kun ei oikeasti tee mitään suunnitelmia että voi tehdä kaikkea spontaanisti suunnittelematta niin ei mene suunnitelmat pilalle kun kaikki ei mene täydellisesti. Suunnittelemattomuus ja spontaanisuus on pahinta myrkkyä hyvin monelle naiselle, en vain ymmärrä että miksi

Ei tuo mies mitään suunnitelmia tehnyt. Hänelle tuli päähän täysin spontaanisti että nyt olisi kiva lähteä jollekin mökille. Ei vain raukka ollut ymmärtänyt että mökkien vuokraajat eivät odota milloin hänelle tulee spontaani mökkeilyajatus ja pidä mökkejä vapaana häntä varten. Myös vierailujen piti olla spontaaneja, ainoa ongelma oli toki vain että harvalle käy puolen tunnin varoitusajalla tulla kylään lomakaudella.

Itselleni suunnittelemattomuus ja spontaanisuus eivät ole lainkaan myrkkyä vaan ihan tervetullut juttu. Tämä nimenomaan siksi, että kestän spontaanisuuden riskin. Minulla ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä jos spontaanisti päähän pälkähtäneitä juttuja ei voida toteuttaa, niin kuin niitä usein ei voi, koska muu maailma ei pyöri minun mielitekojeni ympärillä.  Sohvalla tylsistyneenä kököttävä mies taas oli surkea näky. 

(Tosin keksin kyllä yleensä sitten hänelle "spontaania" tekemistä, kuten telttailua ja roadtrippejä, ettei hänelle olisi tullut liian paha mieli omasta suunnittelemattomuudestaan.)

Jos olisin parisuhteessa, niin kieltäisin lasin flussaamisesta tai vuoden 1977 Mommilan junaonnettomuudesta keskustelemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan hämmästyä millaisia uunoja osa miehistä on. Entä mitä se tekee naisista, jotka heitä katselevat ja passaavat? Vieläkin uunompia. Pahimmassa tapauksessa vielä hankkivat urpoukolle muutaman mukulan, joille tietysti miehen nimi, vaikka nainen saa ne yksin hoitaa ja kasvattaa. Ukot muuttuisivat, jos lakkaisi tulemasta pillua ovista ja ikkunoista, vaikka olisi minkälainen älykääpiö. Anteeksi suora puheeni, mutta näin se vaan menee.

Kannattaisi tehdä kuten suurin osa miehistä tekee eli antaa naisen puhua ja miettii samalla omiaan, lukee vaikka uutisia tai katsoo televisiota. Väliin ynähtää jotain tyyliin aha tai niin, nainen luulee, että tulee kuulluksi. Turha sanoa naiselle, että en jaksa keskustella lokakuussa eteen tulevasta muutosta heinäkuussa, nainen hermostuu tuollaisesta.

Mun mies teki aina noin. Erohan siitä tuli. Miten olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi keskustella tulevaisuuden suunnitelmista eikä paljon mistään muustakaan? Ja jos suurin osa miehistä on tuollaisia niin parempi olla yksin loppuelämä. Paitsi tiedän kyllä että on olemassa miehiä, jotka ei ole tuollaisia. Pitäis vaan jaksaa koluta paskan seasta ne timantit, en tiedä jaksanko.

Naisille se on vankilaakin pahempi tuomio jos ei pääse suunnittelemaan ja miettimään asioita etukäteen että sitten kun ne suunnitelmat on ajankohtaisi pääsee nainen syyttämään miestä kun ei taaskaan naisen vaatimukset täyty pilkulleen. Olet ehkä rasittavimpia naisia mitä maa päällään kantaa kun on aivan pakko päästä tekeen etukäteis suunnitelmia ja onhan se pelköstään miehen vika jos naisen vaatimukset ei täyty täydellisesti

Leneekö persus ja täm sivu joka ei anna lupaa persukritiikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies mies mies mies mies mies mies mies.

Hankkikaa elämä!

Tämä.

Miesten ei ehkä kannata sitten tunkea itseään osaksi naisten elämää. Katsos kun mies kun asuu naisen kanssa niin hän on osa naisen elämää. Tiedän kyllä että miehille asia ei mene noin, koska he pysyy yksinäisinä sinkkuina vaikka olisi naimissa ja olisivat 12 lapsen isiä. 

Niin kyllähän se on miehen tehtävä muuttaa itseään että kykenee osallistumaan naisen elämään ja palvelemaan naista että naisen kaikki vaatimukset täyttyy ja ettei vahingossakaan naiset tarvitse osallistua miehen elämään. Parisuhde kun alkaa miehen ja naisen välillä mies pakotetaan sopeutumaan naisen elämään ja unohtamaan oman elämänsä että naisen ei tarvitse sopeutua miehen elämää kun vain mies muuttaa elämänsä sopeutumaan naisen elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan hämmästyä millaisia uunoja osa miehistä on. Entä mitä se tekee naisista, jotka heitä katselevat ja passaavat? Vieläkin uunompia. Pahimmassa tapauksessa vielä hankkivat urpoukolle muutaman mukulan, joille tietysti miehen nimi, vaikka nainen saa ne yksin hoitaa ja kasvattaa. Ukot muuttuisivat, jos lakkaisi tulemasta pillua ovista ja ikkunoista, vaikka olisi minkälainen älykääpiö. Anteeksi suora puheeni, mutta näin se vaan menee.

Kannattaisi tehdä kuten suurin osa miehistä tekee eli antaa naisen puhua ja miettii samalla omiaan, lukee vaikka uutisia tai katsoo televisiota. Väliin ynähtää jotain tyyliin aha tai niin, nainen luulee, että tulee kuulluksi. Turha sanoa naiselle, että en jaksa keskustella lokakuussa eteen tulevasta muutosta heinäkuussa, nainen hermostuu tuollaisesta.

Yksikään nainen koko maailmanhistoriassa ei ole kuvitellut tulevansa kuulluksi kun saa tuollaista kohtelua. Joka ikinen tunnistaa tuon kohtelun halveksunnaksi ja yritykseksi alistaa.