HUHTIKUISET viikko 50

Viime viikon jutuista täytyy sanoa Lylelle, että olen monesti ihaillut, kuinka rauhallisesti pystyt ottamaan tilanteet. Silloinkin kun kerroit synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran Pihlan halkiosta, suhtauduit jotenkin niin aikuismaisen viisaasti ja tyynesti. Minä luulen, että olisin monessa vastaavassa tilanteessa toiminut kuin pölvästi ja ollut ihan hysteerinen. Enkä vain arvele, muutama pikkutilanne kun on ollut, niin minä olen vain kirkunut ja väännellyt käsiäni kuin mikäkin. Mies on meillä onneksi rauhallinen...



Antakaas sitten ehdotuksia, mikä ihme voi olla vialla, kun viimeisen viikon-parin aikana suunnilleen joka toinen yö on ollut aivan kauhea. Esimerkiksi viime yönä Helka heräsi puoli 12 maissa, pyöri ja ähisi noin tunnin, potki meitä vuorotellen kylkiin, puristeli minua naamasta ja veti hiuksista, seuraavan tunnin se huusi kuin hyeena. Ensi alkuun yritettiin saada se nukkumaan omassa sängyssään, mistä ei tullut mitään, meidän vieressäkään uni ei tullut, huuto alkoi lopulta siitä kun kiellettiin Helkaa potkimasta ja mies yritti pitää sitä kainalossaan paikalllaan. Siitä tuli siis aivan järkyttävä huutokohtaus. Samanlaisia kohtauksia on nyt kyllä ollut päivälläkin, jos jotain on kielletty. Tästä kerron kohta lisää, mutta nyt siis yöongelma: mikä ihme voi olla vialla? Ehdotuksia kellään?



Poskihammas on tulossa, mutta kysyttäessä Helka ei sano, että se olisi kipeä. Voi tietysti olla, että se jomottaa ja haittaa unia, mutta ei se oikein selvää kipuvalomista ole. Kuumetta ei myöskään ole, nuhaa on ollut, mutta ei sen nenäkään viime yönä ollut tukossa. Olen miettinyt sitäkin, että voisiko olla jotain kasvukipuja, kun se on sellaista levotonta pyörimistä, ettei mikään asento tunnu olevan hyvä. Helkallahan oli vauvana hankaluuksia rauhoittua nukkumaan ilman jotain ulkopuolista apua (tissiä, syliä, jne), mutta se tuntui jo menneen ohi. Eikä nyt sitä paitsi mikään ulkopuolinen apukaan tunnu auttavan. Vielä sellaista olen miettinyt, että voisiko olla että se herää pissahätään, että pitäisiköhän sitä käyttää potalla. Siinä on sitten vaan se vaara, että se havahtuu vaan entistä enemmän hereille. Voi kun se osais sanoa mistä kiikastaa. Mutta siis, kaikki syy- ja ratkaisuehdotukset ovat tervetulleita, me ei oikein keksitä mistä tämä voisi johtua ja ennen kaikkea mitä sille voisi tehdä!



Päiväkiukuttelusta sitten, täällä on vissiin joillain jo ollut tätä tällaista havaittavissa, mutta huhhuh mitä kohtauksia Helka on alkanut panna pystyyn, jos kaikki ei mene sen mielen mukaan. Viimeisimpänä tänä iltana mies oli lähdössä nukuttamaan Helkaa, minä purin hoitokassia ja argh, sieltä tipahti trip-mehu. Siitä tietysti seurasi se, että Helka olisi halunnut juoda mehun, mutta isi kielsi, niinpä Helka suuttui verisesti iskälle. Mies ei saanut edes koskea koko tyttöön, kauhee huuto ja marttyyrimäinen pään puistelu ja huidonta jos yrittikin, ei puhettakaan iltapesuista. Minä käytin lopulta iltapesuilla ja sen jälkeen Helka oli jo sen verran rauhoittunut, että jäi vain pienillä protesteilla kuuntelemaan isin lukemaa iltasatua. Kyllähän se lopulta aina unohtaa suuttumisen yhtä äkkiä kuin suuttuikin, mutta kyllä on välillä sekä naurussa että hermoissa pitelemistä. Tänään on kyllä ollut huono päivä muutenkin myös hoidossa, varmaan johtuu surkeasta viime yöstä.



Tulipahan tilitettyä. Toivottavasti tämä yö ja huominen päivä on parempi.



Mullakin on muuten alkanut liikkeet tuntua. On vaan ihan eri tuntoisia kuin Helkaa odottaessa, jotenkin paljon vaimeempia. Ehkä se istukka tosiaan on edessä ja vaikuttaa tuntuvuuteen.

Kiva, kun olit Errj laittanut pinon pystyyn =) Noihin yöllisiin kohtauksiin en oikein keksi mitään, paitsi A saa samanlaisia. Tosin minä olen huomannut, että Anton tarvitsee tilaa nukkuessaan, pinniksessä ei niitä ole. Karjunta alkaa aina samalla kaavalla, ensin Anton pyörii, ähisee, kitisee ja lopulta alkaa huuto, joka rauhoittuu aikanaan (pidän sylissä ja halin) Summa summarum, Antonin pitäisi nukkua pinniksessä, että yöt sujuvat. Siinä vaan on se ongelma, että jos poika herää, alkaa huuto, joka rauhoittuu kun menee roikkumaan siihen sängyn viereen, kun poju on unessa, hiivin pois. Sama toistuu uudestaan ja uudestaan yön aikana, eli kun poika havahtuu, uni jää pinnalliseksi. joten kaikki ovat huonoja vaihtoehtoja meillä, paitsi niinä öinä kun Anton nukkuu.



Liikkeistä, minulla oli Antonia odottaessa istukka edessä ja liikeet tuntuivat vaimeimpina koko raskauden ajan, eikä Anton kamalasti liikkunut (esikoiseen verrattuna)



Udidi, kiva oli kuulla teidän elämästä ja samnalainen katoamis kokemus meillä on. Oltiin stockalla, enkä minä ääliö ottanut rattaita, kun ihan vaan pikaseen haen kengät pojille, kovin optimistista minulta. Katselin siinä talvirukkasia ja Anton oli minun vieressä, kunnes kahden sekunnin kuluttua ei ollut. Hirveä paniikki iski, onneksi poika löytyi nopeasti yhden vaaterekin takaa, mutta kyllä säikähdin.



Lyle: Pakko sanoa, että minä ihailen, kuinka rauhallisesti jaksat lasten sairastelut ja miten positiivinen jaksat olla. Onnea miehen uudesta työpaikasta. Minulla on itselläni ollut kurkunpään tulehdus ja se on tosi tosi kurja tauti, onneksi Pihla on paranemaan päin. Kyllä tuollainen säikäyttää.



Elmolle kovasti paranemista, uudemman kerran. Nyt on meidänkin pojat sairastaneet oikein urakalla, vaikka ei meidän taudit niin pahoja ole olleet, ärsyttäviä likinnä, tutulta kuulostaa ettei ulos pääse ja lapset pomppivat seinillä. Silmätulehdus on molemmilla ollut, ja voitte kuvitella miten mukavaa oli laittaa Antonille tippoja silmiin....Antonkin muuten pelleilee isoveikalle ja on kovin onnellinen kun veljeä naurattaa



Noista suuttumiskohtauksista, minä repesin ihan urakalla tänään, kun mies nosti Antonin pois pöydästä, koska poika seisoi tuolissa ja se on KIELLETTYÄ. Anton suuttui aivan verisesti ja loukkaantuneena karjuen, haki rasva purkin, jonka todella paiskasi miestä päin. Oli pakko kääntää selkä ja hihitellä vähän, sen verta hupaisa oli pieni, punainen, kiukkuinen poika.



Viikonloppu meni meillä oikein mukavasti, esikoinen oli ekaa kertaa tarhakaverilla yötä perjantaina, ja kaikki meni oikein hyvin (tähän asti hän on ollut minun vanhemmilla, tai siskollani tai hyvän ystävä perheemme luona) Anton tosin ei tykännyt kun veli ei ollut kotona, mutta nukahti kainaloon, hirveän shown päätteeksi. Lauantaina pojat menivät minun vanhemmilleni, jossa olivat yötä. Me käytiin miehen kanssa ostoksilla ja ystäviemme kanssa syömässä ja istumassa iltaa. Oli tosi mukavaa ja rentouttavaa. Antonkin oli ollut oikein siivosti kylässä, nukkui hyvin ja oli tosi iloinen. Sunnuntaina oltiin sitten vaan kotona ja renotuduttiin =)



Ja viimeiseksi vaan ei vähäisemmäksi: HIPPUSTEN PIKKUJOULUT TULEVANA PERJANTAINA KLO 10.00 ALKAEN. Nyt pitäisi alkaa ilmoittautumaan, että tiedetään paljonko ihmisiä tulee, ilmoittautukaa jean1@luukku.com.



Mutta nyt lopetan monologini ja annan muille tilaa, mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Just olin tulossa kyselemään tuosta yöhuutamisesta. Miialla on ihan samanlaista, heräilee ja huutaa kuin mikäkin, eikä meinaa rauhoittua mitenkään. Välillä kuulostaa että ois nenäkin tukossa, mut saattaa tulla siitä kun itkee. Toinen mitä ollaan epäilty, että olis maha kipeä, kun välillä pöräyttelee ihan kunnolla ja saattaa sitten rauhoittua vähän.



Nyt sitten ollaa vähennetty d-vitamiinia, eikös se ainakin pienillä vauvoilla saata aiheuttaa ilmaa masuun? Ja maitoa ei olla paljoo annettu..Mut eroa aiempaan ei kyl huomaa ainakaan vielä.



Pitää lähteä tästä nukkuu, mulla kun menee hirmu pitkään, ennen kuin saan unen päästä kii ja yölläkään ei meinaa uni tulla mitenkään, jos Miia herättää huudollaan. Ja aamulla väsyttäis, mut eipä silloinkaan voi nukkua.

Yöt... Huoh, meidän ikuisuusaihe! Amandalla on aika usein näitä kauhukohtauksia, eli aivan yhtäkkiä kesken unen hyppää pystyyn ja alkaa karjua. Saattaa huutaa syliin mutta jos ottaa syliin niin huuto on kahta kauheampi. Lyö, potkii ja kiemurtelee. Ei kuitenkaan tunnu olevan hereillä vaikka silmät on yleensä auki. Tätä hysteeristä raivoamista voi kestää puoli tuntia kunnes vaipuu kunnon uneen.



Sitten meillä on erikseen nuhanukkumiset, eli jos A:lla on pienikin nuha (mikä tapahtuu aika usein) niin sitten nukkuu levottomasti je heräilee vähän väliä kitisemään ja tarvitsee äidin käden.



Udidi muuten vielä, tosiaan nuo pienet on nopeita kun mitkä. Me oltiin juuri lauantaina lucia-juhlissa niin eikös siinä kun laitettiin takkeja päälle niin A oli kadonnut johonkin. Etsittiin lähiympäristöstä kunnes kuultiin kaukaa Amandan lohduton itku ja mamman huutelu. Joku täti sitä onneksi siellä lohdutteli että mamma varmaan tulee ihan kohta.



Mareila (ja errj), tiedän tunteen kun pieni raivoaa ja on NIIN maan loukkaantunut, että itse on pakko hetkeksi kääntyä pois päin. Miehelläni on tapana, kun A suuttuu hänelle kysyä että " är du pappas lilla flicka" niin voi apua kun Amanda verisen vihasena huutaa että " INTE PAPPAS FLICKA" ja ottaa lähimmän esineen ja karjaisten heittää sen kohti isiä...



Jeps, töiden pariin takas.

Kiitokset teille, Mareila ja Errj. Olen itsestänikin hieman ylpeä, sillä olemme mielestäni osanneet suhtautua halkioon ja sairasteluihin luontevasti ja positiivisesti. Pihlan itsetunto ei ole kärsinyt kolhuja varmastikaan.. Olen sitä mieltä, että miltei jokainen vanhempi osaa vaikeissakin tilanteissa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Sitten jälkikäteen voi toki tulla syvä huokaus ja sääli, jopa itsesäälikin. Minä osaan kriittisissä tilanteissa olla Pihlan tukena, vaikka jälkikäteen ihmettelee, että miten minä oikein jaksoin. Ja niin, kaikessa " pienessä" minä kyllä menetän malttini ja kitisen, aivan kuten muutkin. Että en miksikään superäidiksi julistaudu..



Mieheni oli muuten juuri eilen menettänyt hermot Pihlan kanssa, kun tämä oli pättänyt huutaa " i-a" ja raivota sängyssään. " i-a" on meille tuntematon, mutta tuiki kaivattu asia ainakin illalla ja yöllä. Eilen illalla oli sitten loppuen lopuksi huudettu " äi-i" puolisen tuntia, ennen kuin uni korjasi. Minä olin siis ystäväni luona.



Tänään on lasten joulujuhlat. Aikasta ihanaa mennä katselemaan lasten esityksiä. Tippa linssissä niitä varmasti ihailen...



Lyle

Laura se nukkui juuri tunnin ja vartin - ja eilen, kun olisi ollut kiireellistä menoa heti kahden jälkeen, jouduin ensimmäistä kertaa meidän molempien elämässä herättelemään neitiä 2,5 tunnin unien jälkeen... Eipä voi juuri ennustaa tämän tytön unta! Mutta en toisaalta enää onneksi ota niin vakavastikaan tätä asiaa. Tyttö on pirteä, vaikka nukkuisikin vähemmän.



Nyt juuri hän istuu tässä samassa pöydässä ja syö " sämpysiä" : ). Siis sämpylöitä, joita leivoin eilen. Ruokaa (purjo-perunasosekeittoa) ei mennyt tänään yhtään. Harmittaa, sillä L ei syö juuri niitä edullisimpia ruokia (kasviskeitot, kaalilaatikko..), joita olen viime aikoina yrittänyt kehitellä meidän budjetin koossa pitämiseksi!



Mutta noista yöunista. Jotenkin kuvittelisi, että tässä jo mentäis koko ajan parempaan suuntaan niiden suhteen. Kurjaa, että teillä Errj on nyt ollut tuollaista! (samoin Mareila, Kent ja Milenna) Laura on nukkunut öisin suht rauhallisesti, kerran pari ehkä vähän itkeskelee. Mutta viime aikoina on kyllä silti vaikuttanut siltä, että unien näkeminen on jotenkin lisääntyyt, tai sitten ne unet ovat muuttuneet jollain tapaa " rajummiksi" , vilkkaammiksi tai jotain. Liittyvätkö ne kauhukohtaukset kanssa uniin, vai tulevatko ne jostain muusta syystä? Tiedän vaan, että ne ovat ihan normaaleja ja yleisiä, mutta ikäviä tietysti!



Meilläkin on ruvettu saamaan koviakin kiukkukohtauksia, jos asiat eivät oikein suju. Jännää on ollut huomata se, että vihaisenakin Laura haluaa multa lohdutusta ja syliä, mutta samalla saattaa suutuspäissään vaikka esim mua kaksin käsin ja täysillä hiuksista. Silloin on ollut pitelemistä lähinnä itkussa, mutta kyllä meitä on monesti naurattanutkin. Nyt ei vaan tule mieleen mitään esimerkkiä - tänään ollaan vissiin oltu aika hyvällä tuulella siis. No, yksi vakioaihe on villapuvun riisuminen. Tälläkin hetkellä se on vielä Lauralla päällä partsi-päiväunien jäljiltä.



Niin ja minäkin ilmoittaudun Lylen faniksi, kuten monen muunkin teistä!

Tää on musta niin hieno tämä meidän " porukka" siksikin, että käytännön vinkkien lisäksi sitä oppii niin paljon siitä, miten muut ihmiset asennoituvat erilaisiin tilanteisiin lastensa kanssa. Ja pystyy ehkä asettamaan näitä omia asioita vähän laajempaan perspektiiviin..



Lopuksi huhuilisin vielä ainakin Katsuraa ja Mugskabia! Mitä teille kuuluu?



Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja rauhallisempaa ensi yötä toivotellen,

Ompunäiti 18+5 ja Laura 9.4.

Toivottelen jo valmiiksi silla (tuulettaa) huomenna lennetaan Annan kanssa suomeen!!!!!!!!!!!!!!! Mulla on ihan joulufiilis vaikka tiedan ettei suomessa ole lunta ja taallakin on pimeaa ja sateista. Ajatelkaa, pian nama meidan jo-jotain-ymmartavat-hippuset avaa lahjojaan ja innoissaan leikkivat niilla. Ja pelkaavat joulupukkia ja toivottavasti ajelevat pulkalla tms. Anna saa mun vanhemmilta nuken yhdistelmavaunut ja osaan kuvitella sen innostuksen.



Niin, meilla on vain tulolippu, en tieda koska tullaan tanne kaymaan takasin vai tullaanko koskaan. Hyva ystavani Annan parhaan kaverin kanssa oli meilla eilen 10-23.00, kerattiin vahan yhteisaikaa varastoon.



Valitettavasti ei paasta pikkujouluihin, lahden perjantaina Annan kanssa Poriin, saan kyydin junaasemalle kun on AIKA painava laukku ja rattaat yms. Tulen sitten miesta vastaan helsinkiin 21. yksin ja tehdaan loput jouluostokset ja nautitaan yhdessa olosta. Ja mulla on salainen motiivi (luoja suo ettei tutut lue) toivon, etta saatas lomalla pikkukakkonen alulle, miehelle en hehkuta ettei se peraanny mutta yritys on paalla. shysssh



Annalla kaikki hyvin, puhua papattaa korvan juuressa koko ajan niin etta eilen meinas jo pinna menna. Nyt on alkanut jo sanoa joitain englanninkielisia sanojakin - ja sitte me tietty heti muutetaan pois ;-(



Viettakaa oikein ihana joulualus- ja jouluaika. Nauttikaa ruuasta ja juomasta ja raskaana olevat pienista potkuista.



Palaillaan



Korde ja Annuska

Lylen kanssa olen samaa mieltä, että kyllä suurinosa vanhemmista venyy tilanteen vaatimalla tavalla, kun pakko on. Silti ihailen asennettasi tosi paljon. Oliko kivat juhlat?



Ompunäiti: Anton saa samanlaisia raivokohtauksia minulle, suuttuessaan haluaa syliin ja kun pääsee syliin, yrittää repiä hiuksia tai lyödä, ei kiva.



Harmi KOrelia, ettette pääse pikkujouluihin, mutta jos nyt palaatte Suomeen, niin johonkin toiseen tapaamiseen eikös vaan? ja samaan hengenvetoon TERVETULOA SUOMEEN =)



Meillä oli esikoisen muskari juhlat eilen ja oikein kivasti meni, poika lauloi hienosti ja oli tosi reipas. Äiti oli ylpeä, kun poika oli hieno poro =) Antonkin käyttäytyi aika hyvin, mikä oli tosi mukavaa, ei tullut edes itkua, kovasti osoitteli veljeä ja huuteli " eje" " eje" Taputtaa ei suostunut, vaikka yleensä rakastaa taputtamista.



Tämä päivä onkin mennyt hopulla, kyläiltiin ja illalla meille tuli kylään kaverini lapsineen, eli vilinää ja vilskettä riittää.



Nyt saa A hepulin sängyssä, eli gotta go, hyvää yötä huomiseen



Mareila+Anton

Ninnillä ollu ihan samanlaista parina viime yönä ja viime viikoilla muutaman kerran! Huuto alkaa omassa sängyssä aika tarkalleen neljän tunnin nukkumisen jälkeen, eikä lopu silittelyyn, vaan pitää otta meän väliin, mutta kiljuminen jatkuu sielläki. Sama uusiksi taas muutaman tunnin päästä ja tyttö yrittää kiivetä alas sängystä. Aamulla äiti ja isi on vähän väsyksissä.



Syitä ei voi ku arvailla: nälkä, märkä vaippa, korvakipu, paha uni, joku kehityskausi? Eikä voi olla miettimättä, mitä tulee meän kaikkien nukkumisesta samassa huoneessa sitte, ku vauva on syntyny, jos tuommonen huutelu jatkuu. Huoh, eli neuvoja en osaa miekään antaa, vertaistukea vaan.



Josta puheenollen, lohullista kuulla, etten ole ainoa äiti, joka on päästäny lapsensa katoamaan.



Mukavaa joulunaikaa!



Udidi rv 25+3 ja Ninni

Mareilan sängyn tilavuus oli itse asiassa ihan uusi juttu, jota en ollut miettinytkään. No sitä teoriaa ehkä päästäänkin pian testaamaan, sillä Helka on oppinut kiipeämään pois pinnasängystä. Eilen oli tehnyt sen ekaa kertaa hoidossa, hoitajat oli ihmetelleen kuka roplaa nukkumahuoneen ovenkahvaa ja oli ollut ällistys aika suuri, kun oven olikin ollut hoitopaikan pienin. Onneksi ei siis ollut tippunut päälleen vaan tullut hallitusti alas. Tänä aamuna yritti samaa kotona, onneksi rymisteli muuten sen verran, että heräsin. Nyt on tyynyjä pinniksen vieressä, koska muuta sänkyä ei vielä ole. Sikäli yllättävä juttu, että Helka ei ole aiemmin edes yrittänyt kiivetä alas pinnasängystä, nyt vaan yhtäkkiä oli päättänyt lähteä sieltä lätkimään.



Helkankin kiukku menee sitä rataa, että kun se on ensin suuttunut (kun on kielletty jostain), se yrittää lyödä tai rutistaa naamasta, siitä kun kielletään on seuraava vaihe kaiken käsille sattuvan heitteleminen ja levittäminen, jonka päälle vielä uhmakas " huomaatkos" -katse. Tästä on tullut selkeä kaava vasta viimeisen viikon aikana. Ja hoidossa sama juttu. Onneksi se osaa myös pyytää anteeksi, vaikka välillä se tekee sitäkin että läpsäisee ja heti perään halaa...



Tänään oli muuten ollut hoidossa parempi päivä, Helka oli ollut oikein kiltti ja ihana. Pitää mennä itekin nukkumaan, olen kyllä ollut ihan älyttömän väsynyt eilen ja tänään töissä. Miten voikin ottaa näin voimille muutaman tunnin yövalvomiset!

Meillä ei yöllä huudeta, mutta monilla ystävillä on ollut samaa. Meidän neiti puhuu unissaan. Olisko se tää ikä vaan kun alkaa olla mielikuvitusta enemmän, niin unetkin voi olla villimpiä kuin aiemmin? Mene ja tiedä... Jaksuja kovasti kaikille öihin! Mä varmaan sekoaisin tai ehkä sitten jaksaisin kun vaan olisi pakko.

Meillä muutto lähestyy ja mua ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään! Onneksi nykyinen asunto on tammikuun loppuun asti, että voidaan siirrellä tavarat ihan rauhassa. Tarkkaa talon valmistumispäivää ei vielä tiedetä. LVI-hommat on nyt jo muuta valmistumista jäljessä. Varmaan muutetaan taloon jossa puolet hanoista vielä puuttuu tms.

Aion kuitenkin tuoda tänne joulukuusen, ihan tytön takia, vaikkei sitä vielä osaisi kaivatakaan. Aatto ollaan mun siskolla ja joulupäivä anoppilassa. Siinä mielessä ei siis tarvitse joulusta paljoa stressata. Lahjatkin on yhtä lukuunottamatta hommattu.

Meilläkin on taas flunssa kylässä, mä olen ainoa terveenä toistaiseksi säilynyt. Onneksi tyttö on aika lievässä taudin muodossa. Syöminen vaan takkuaa ja sekös käy mun hermoille. Olen niin tottunut siihen että neiti syö hyvin ja nyt sitten sylkee ruuan suustaan, tosi raivostuttavaa!



En taaskaan muista mitä piti kommentoida, mutta viettäkäähän siellä etelässä oikein mukava hippusten pikkujoulu! Ja muillekin joulufiiliksiä toivottelee



mallu rv 26+1 ja " Justiina" 2604

Mun pappa kuoli yllättäen maanantaina, joten jouluvalmistelut taitaa nyt jäädä vähän puolitiehen. Tai ei kai se niin yllättäen tapahtunut, hänelle tehtiin ohitusleikkaus maanantaina, joka sujui hyvin, mutta leikkauksen jälkeen tuli jotain ongelmia ja sydän oli sitten niin heikossa kunnossa ettei vaan jaksanut. Mä vaan olin ajatellut, että leikkauksen jälkeen pappa on taas ihan kunnossa ja on jotenkin tosi vaikeeta tajuta ettei se nyt enää kotiin tulekaan... Täytyy sanoa että kyllä oli kamala vastaanottaa se puhelu kun isäni soitti, äänestä jo tiesin mutta pää ei suostunut ottamaan tietoa vastaan. Nyt sitten ei osaa tarttua mihinkään hommaan, sitä vaan ajelehtii täällä kotona. Töissä on sitten tietenkin pitkiä päiviä ja mä vaan haahuilen siellä hyllyjen välissä saamatta mitään aikaan. Onneksi on ymmärtäväisiä työkavereita. Hautajaiset on reilun kahden viikon päästä ja mua kammottaa jo ajatuskin niistä. Siis kun tiedän että sitä on vaan yhtä suurta vesiputousta silloin. Kai se siitä sitten. Mua vaan hämmästyttää se tyyneys millä meidän mummu nyt asioita hoitaa, mutta ehkä se lohduton suru sieltä vielä tulee, ehkä hautajaisten jälkeen... Oskari ei sentään tästä vielä mitään ymmärrä, vaikka kai sekin ihmettelee mitä äiti itkee.



Aioin kyllä jotain muutakin kommentoida mutta taidan palata paremmalla ajalla. Toivottelen kuitenkin mukavaa joulunodotusta kaikille hippusille ja äideille!



Miiru ja Oskari

Olipa kurjia uutisia sinulla! Yritä kuitenkin jaksaa Oskarin takia pitää päätä pystyssä ja tue mummua parhaasi mukaan.



Paljon voimia ja lämmin hali!



Kent

Hiljaiseloa olen pitänyt pinoutumisessa, kun yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa. Elämä on koetellut vähän rankemmalla kädellä, mutta niistä ehkä myöhemmässä vaiheessa.



Meillä vietettiin kastejuhlaa muutama viikko sitten ja vauvasta tuli Laura. Nimi oli jo huhtihippusen syntymän aikaan tyttövaihtoehtoehtona, mutta edelleen pidimme nimestä ja sopii mielestäni tyttösellemme. Arki kahden pienen kanssa alkaa sujua. Laura on temperamentiltaan varmaankin melko normaali lapsi, esikoista helpompi. Ainakin näin alkuun. Myös tämä toinen lapsi vaikuttaa ns. on-off lapselta, eli kun joku harmittaa, karjutaan kovaa ja korkealta ja kun kaikki on hyvin, ollaan tosi iloisia. Samanlainen on isoveljensäkin.



Ja sitten rakkaaseen hippuseen. Tahtojen taistelu on kova. Ja välillä olen ihan neuvoton. En tiedä, mitkä kaikki asiat johtuu siskon syntymästä ja mitkä kaikki kuuluu tähän ikäkauteen, mutta kyllä tämä kasvatustyö on todella haasteellista. Yölliset huutokohtaukset ovat meillekin tuttuja. Nyt on kuvaan tullut myös voimallinen " heitän kaikkea, mikä irti lähtee" - kausi. Samoin lyöminen ja raapinen jatkuu. Onneksi kiukku kohdistuu nykyään yhä enemmän vanhempiin, eikä siskoon. Tänäänkin sain hiekkalapiosta ensin hiekat päälle ja sen jälkeen itse lapiolla lyötiin. Huutaminen ei tehoa, nyt olen yrittänyt sellaista, että tartun käsistä kiinni ja tuijotan tiukasti silmiin ja selostan, ettei saa lyödä, koska se sattuu jne. Se ainakin vähän yleensä rauhoittaa. Osaa leikkiä ihan nätistikin, mutta kun alkaa väsyttää, niin sitten alkaa nämä riiviö-kohtaukset. Samoin aina niin hyvin syönyt poikamme on alkanut temppuilla ruoan kanssa. Lihapullia ja perunamuussia söisi määrättömästi, mutta ei sitä jokapäivä viitsisi. Puuroa ei mene enää yhtään, kokeilenkin nyt muroja seuraavaksi. Ja muutenkin ruualla pelleillään, eli esim. ottaa suuhunsa ja sen jälkeen sylkee lattialle. Tosi kivaa. Tai sitten heittelee ympäriinsä. Olen välillä nostanut pois pöydästä, mutta sekään ei ole hyvä vaihtoehto, kun T on selkeästi huonolla tuulella, jos ei ole syönyt. Ja tunnustan, että itse olen kuitenkin sen verran väsynyt muutaman tunnin öistä, että en jaksa olla niin vahva, mitä pitäisi.



On kyllä terapeuttista lukea pinoa, koska itsestäni on tuntunut, että asiat eivät voisi olla huonommin, mutta taas sain todeta, että olin väärässä. Saan olla todella kiitollinen, että kummatkin lapset ovat olleet terveitä, ihan pikku nuhaa vaan muutaman kerran on sairastettu.



Lämmintä mieltä kaikille, yritän taas olla aktiivisempi kirjoittelija.



K& T030405 & L211006

Ihan ekaksi Miirulle syvin osanottoni pappasi poismenon johdosta. Oma hyvin rakas vaarini kuoli todella yllättäen -94, vieläkin muistelen häntä. Minä muistan kun isä tuli kotiin, tiesin heti, että jotain on sattunut vaarille tai mummille.



Oli kiva kuulla Katsuran kuulumisia, vaikeahan se on sanoa, mikä mistäkin johtuu. ´Kovin on samanlaista elo meillä, paitsi Anton ei pelleile ruokaillessa (vihdoinkin) Minä olen tehnyt niin, että A syö mitä syö, kun alkaa pelleily/syöminen loppuu, nostan pois pöydästä ja jos ei ruokaa ole mennyt paljoa, aikaistan seuraavaa ruokailua. Tsemppiä kovasti kahden pienen kanssa. Tuli muuten kiva nimi teidän lokavaavalle



Errj: juu oli aika kummallista huomata, että A tosiaan tarvitsee tosi paljon tilaa nukkuessaan, varsinkin kun aina ollut tosi sylikissa ja halunnut olla lähellä.



Uididi: Tuskin Ninnin yökarjumiset enää maaliskuussa (muistelin, että la sinulla oli maaliskuussa, saako kysyä mikä päivä? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun esikko on maaliskuussa syntynyt) jatkuvat, tämä tuntuu olevan joku vaihe



Meille ei oikeastaan mitään ihmeellistä kuulu, ollaan tänään oltu isän kanssa jouluostoksilla (minä siis autoin valitsemaan pojille vaatteita) ja eilen hoidon omia jouluostoksia, ja vielä muutama paketti pitäisi löytää *huokaa syvään* kai se tästä. Vielä on kaappien yms. siivoamista mikä olisi kiva tehdä ennen joulua. Siivoilen yleensä kunnolla jouluksi, koska on kivaa kun edes joskus kaikki paikat ovat tip top =) Tänään pitää juoda glögiä, niin joulufiilis kasvaa. On tosi ihana seurata esikoisen joulunodotusta, toinen on niin malttamaton =)



Mutta nyt isän kanssa kahville, oikein mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Teillä onkin vissiin pikkujoulut meneillään... Harmi, että täytyy täällä töissä olla eikä siellä kanssanne.



Alkuun Miirulle halaus ja voimia. Ja Katsuralle tsemitystä.



Ja pomps, omaan napaan.. Olin teidän yöviestejä lueskellut ja Pihla taisi saada ideoita. Eilinen ilta oli aivan mahdoton. Yleensä nukutusta ei neitimme kaipaa, mutta eilen jatkui mellastusta tunnin verran. Olisin varmaan jättänyt tytön huutelemaan itsekseen, mutta kun hän yritti tarmokkasti kiivetä pinniksestä ulos. Oli huutoa, oli riekkumista..Välillä huudettiin vettä, välillä äitiä´, välillä vaan huudettiin muuten vaan. Meinasin nauruun revetä, kun yhdessä vaiheessa menin paijailemaan ja yritin rauhoitella. Pihla rupes rapsuttelemaan mun kättä ja sanoi " kuti,kuti" . Esikko reppana odotteli omaa nukkumaanmenovuoroaan leikkien itsekseen yläkerrassa.. Onneksi se on niin reipas.



Mutta nyt jo viikonlopun ajatukset pukkaa päälle. Huomenna viedään lapset hoitoon: Pihla vanhemmilleni ja esikko siskolleni. miehen kanssa menemme syömään ja ostoksille. Aivan fantastista!



Kuitenkin eka nämä työt loppuun, Hauskaa viikonloppua!



lyle

Lylelle ja miehelle tosi kivaa viikonloppua, me tehtiin tuo sama oman miehen kanssa viime lauantaina ja tulipa tarpeeseen.



Kiitos tapaamisessa olleille, oli mukavat ja rennot pikkujoulut ja kaikki hiput käyttäyivät kuin unelmat =)



Samaan hengenvetoon kysymys, jos pidetään välipäivinä tapaaminen, kuinka moni olisi tulossa? Ajatus oli perjantai 29.12 Ilmoittautukaa minulle jean1@luukku.com



Tultiin sitten kotiin tossa ysin aikaan ja nyt Anton nukkuu, nukahti ilman inahdustakaan =) Taisi reppana olla väsy. Pikkujoulujen jälkeen mentiin meidän ystäviemme luokse vielä, eli tosi raskas, mutta kiva päivä takana.



OIkein mukavaa viikonloppua hipuille perheineen =)



Mareila+Anton

Kyllä on elämä jotenkin mennyt niin kovaa ja korkealta... ihan hyvässä mielessä kuitenkin :-)



Mitähän muistaisin kommentoida heti aluksi...

Miiru...mitä syvimmät osanottoni, todella pahoillani kuitenkin yllättävästä poismenosta :-(

Korelia... ehdottomasti tervetuloa suomeen :-) Kyllä te täällä viihdytte ja jos kerran espoossa hengaatte, niin miten olisi tapaaminen jossain vaiheessa?

Katsura...tsemiä kahden pienen kanssa. Todennäköisesti Toni olisi tuollainen anyvay...kuten muilta kuulitkin jo, tämä näyttäisi olevan taas jokin käännekohta hippusten elämässä ja tarkoitus on taas olla " hankala" , jotta vanhemmat kasvaisivat piirun verran ;-)

Jessi... toivottavasti oli hyvät pikkujoulut. Ikävä kyllä ei sinne päästy, mutta mikäli emme kipeäksi tule, niin tuonne välipäivän tapaamiseen tulemme toki...mies saa luvan hoitaa vanhemmat pojat ;-)

Lyle...kyllä minäkin usein ihannoin positiivista suhtautumistasi elämään...siitä sopii ottaa mallia ;-) niin ja ehdottomasti onnea miehen uudelle työpaikalle...ihan niinkuin olisin ikinä epäillyt että sellaista ei löytyisi ;-)



Pikkuisen meidän elämästä. Ei kuulu hippusasioihin, mutta pakko jakaa se kuitenkin. Meillä oli esikoisen arviointikeskustelu koulussa ja hänen kohdallaan ollaan mietitty sitä 3:lle siirtymistä. No nyt opettaja sanoi, että poika on kehittynyt huimasti ,(on kuulemma huomattu kotona tehty työ) ja hän ei näe mitään estettä 3:lle siirtymisen kanssa....jeeee. Äidille yksi ennenaikainen joululahja. Mähän olen nyt sitten päättänyt , että palaan töihin syyskuussa. Kotona on kivaa, mutta aikansa kutakin...pää kaipaa haasteita ;-)

ja Hemmo.... nooh hemmo alkaa olla aikas persoona;-) Raivareita tulee harvase päivä ( 5-10 minuuttia ja sitten vaihdetaan puheenaihetta ;-)) Muuten kerrassaan ihastuttava tapaus, joka valloittaa harvase päivä.

Meillä on menosssa, joku kiihkeän rakastumisen vaihe miehen kanssa (punastuu) ja esikoinen on opettanut Elmolle, että aina kun isi ja äiti pussaa niin pitää mennä eteen, heristää etusormea ja sanoa :" soo soo" . Että tälläinen ehkäisy meillä ;-)



Mulla on huomenna muuten treffit :-) Eli lähdetään puolen päivän maissa miehen kanssa stadiin. Mennään kiertelee, syömään, elokuviin (katsomaan uusin bond), ja keilaamaan. Ehkäpä törmätään Lyle ;-) Hauskaa iltaa teille. Minä ainakin odotan innolla omiani ;-)



No eiköhän tässä jo ollut. Hyvää yötä ja viikonloppua

Hitsi kun aina unohtuu mitä piti sanoa, kun tään kirjoitusruudun avaa..



Miiru; Osanottoni..vaikka olis kuinka odotettavissa läheisen poismeno, niin kyllä se silti on rankka paikka..Voimia teille!



Voi kun te ootte jotkut jo isoilla viikoilla..voi kun miekin:) Me vasta yritystä aloitellaan..eka kierto menossa.



Monilla oli mielessä miehen kanssa kahden ostoksilla käynti, me tehtiin niin kanssa. Miia vietiin kummitädin luo pariks tuntii ja pikaseen käytiin shoppailee joululahjoja. Vieläki pari puuttuu, mut pitää yrittää niitä haalia tässä..



Nyt pitää lähtee herättelee miestä, sillä kun kuulemma on niin paljon univelkaa..vaikka mie oon se,joka öisin Miian huutoihin heräilee. No, käypihän se töissä, mut enpä miekään ehdi tääl päivisin nukkuu, kun tytsikään ei nuku.

Heip,



Me ainakin alustavasti päästään mukaan välipäivätapaamiseen :)) kivaa! Laitan vielä meiliä tulemaan Mareilalle.



Ensi viikolla korvien putkitus - ellei nyt sitten ylly ihan mahdottomaksi tämän(kin) hetkinen räkätauti...



Miirulle osanottoni myös täältä suunnalta :(( ja jaksamista!



Nyt vahtimaan neitiä kun näyttää heittelevän puuroa koiralle...



Sma+E