Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joille jäänyt SSRI-lääkityksestä pysyviä tai pitkäaikaisia seksuaalihaittoja?
05.07.2023 |
Siis esim. tuntoherkkyyden alenemaa, orgasmin saamisen vaikeutta tai libidon häviämistä. Jos palautui, kauanko meni aikaa?
Kommentit (830)
Halut ei hävinneet. Orgasmi oli joskus laimeampi. Ei tullut muuta haittaa. On ollut erilaisia merkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti että FDA ei tunnista. Siellä varmasti ollaan ekstra tarkkoja, muuten tulisi oikeusjuttu ja ymm.
En ole kyllä psykiatrina kuullut tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä voi lahjoittaa prof. Melcangin aihetta koskevaan tutkimukseen: https://www.pssdnetwork.org/donate.
Melko perseestä että kärsijät joutuvat rahoittamaan, mutta minkäs teet.
Lahjoitan. 👍
Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä. Masennus ei edes aiheuta kaikille seksuaalihäiriöitä, saatika sitten orgasminsaantihäiriöitä tai juuri tätä tunnon alenemaa.
Haluaisin nähdä tutkimusnäytön mihin perustuu itsestäänselvänä pidetty väite "Masennus aiheuttaa seksuaalihäiriöitä" kun siitä ollaan kuitenkin varmoja että SSRIt/SNRit ei tällaisia pysyvämpiluonteisia häiriöitä voi tehdä. Yleensä lääkkeiden turvallisuuteen ja tehoon sisältyvä varmuus on täysin ylimitoitettua lääketieteessä tutkimusnäyttöön nähden.
Kuvaisin SSRI-lääkkeen aiheuttaneen puudutusaineen tunnetta alakerrassa mikä johti tuntoherkkyyden menetykseen ja kyvyttömyyteen nauttia kevyestä kosketuksesta tai suuseksistä. Orgasmista tuli vaimea nykäys ja saadakseen sen piti käyttää enemmän voimaa. Tämä tapahtui välittömästi lääkkeen aloituksen jälkeen. Seksuaalisuus säilyi lääkkeillä ja seksiä pystyi harrastamaan mutta esim suuseksistä ei naisena kiinnostanut ja seksi oli yhdyntäkeskeistä jossa nautinto itselle oli vaimeampaa jossa toisen ilosta pystyi nauttimaan. Aivot on tärkein sukupuolielin jonka avulla sai jotain kiksejä vaikka palkinto seksistä oli heikompaa.
Itselläni seksuaalihaitat on kulkeneet käsi kädessä parestesialmiön kanssa mikä puhkesi Ssri vieroituksessa missä tuntuu kuin ala ruumiissani ja alaraajoissa menisi pistelyä. Minusta tuntuu että yleisesti minulla on tunnottomuutta kehossani. Haluaisin päästä ohutsäieneuropatiatesteihin. Ehkä joku päivä.
Mielenkiintoista lääkkeestä kokemistani haitoista on että minulla on ollut ikkunoita milloin orgasmi tuntuu paremmin mutta halua ei ole vaikka sitä yrittäisi saada pintaan (voisi kuin vain lukea vaikka uutisia koska olo on sellainen, ei niin että kokisi halua) tai halua on mutta turhautuminen iskee koska genitaalialue on niin tunnottomat tuntuinen. Nämä on sahanneet. Seksi harrastamisessa kiihotus ei nouse tai pysy tasolla missä oikeasti kiinnostaisi seksi ja yhdyntäkään ei tunnu miltään. Kuin tuntoa puuttuu.
Minulla seksuaalihaitat kesti jo vuosia lääkkeissä mutta idioottina jatkoin lääkitystä silti luullen että kaikki loppuu kun alas ajan lääkkeen. Nykyään pidän itseäni aseksusalina sillä erotuksella että haluaisin tuntea seksin sellaisena taas minä koin sen ennen kokemistani Ssri lääkkeisiin. Vuodet vierivät ja nuoruus meni seksuaalihäiriöitä potevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lääkkeet ovat antaneet elämän takaisin. Ilman niitä olisin tappanut itseni.
Aloittaessa oli orgasmivaikeuksia, mutta jotenkin opin uuden tavan saada orgasmin ja ongelmia ei minulle tullut sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lääkkeet ovat antaneet elämän takaisin. Ilman niitä olisin tappanut itseni.
Aloittaessa oli orgasmivaikeuksia, mutta jotenkin opin uuden tavan saada orgasmin ja ongelmia ei minulle tullut sen enempää.
Näitä kokemuksia lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä."
Juurihan te lääkevastaiset tuolla aiemmin väititte, että masennus on fysiologisena häiriönä hyvin mystinen ja huonosti tunnettu. Mistä siis tiedätte ettei aiheuta?
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä. Masennus ei edes aiheuta kaikille seksuaalihäiriöitä, saatika sitten orgasminsaantihäiriöitä tai juuri tätä tunnon alenemaa.
Haluaisin nähdä tutkimusnäytön mihin perustuu itsestäänselvänä pidetty väite "Masennus aiheuttaa seksuaalihäiriöitä" kun siitä ollaan kuitenkin varmoja että SSRIt/SNRit ei tällaisia pysyvämpiluonteisia häiriöitä voi tehdä. Yleensä lääkkeiden turvallisuuteen ja tehoon sisältyvä varmuus on täysin ylimitoitettua lääketieteessä tutkimusnäyttöön nähden.
Kuvaisin SSRI-lääkkeen aiheuttaneen puudutusaineen tunnetta alakerrassa mikä johti tuntoherkkyyden menetykseen ja kyvyttömyyteen nauttia kevyestä kosketuksesta tai suuseksistä. Orgasmista tuli vaimea nykäys ja saadakseen sen piti käyttää enemmän voimaa. Tämä tapahtui välittömästi lääkkeen aloituksen jälkeen. Seksuaalisuus säilyi lääkkeillä ja seksiä pystyi harrastamaan mutta es
Vähän samoja kokemuksia täällä, pistelyä on. Mutta aina välillä loppuu kokonaan ja myös tunto palailee kokonaan, niin en tiedä voiko johtua hermovauriosta (voisikohan parantua hetkellisesti noin nopeasti ja täydellisesti vaikka olisikin autoimmuunivälitteisestä kyse?) Toisaalta myös hormonijärjestelmän ongelmat tulee omalla kohdalla mieleen, pitkään oli nimittäin sellaistakin että hikoilin normaalisti, mutta hiki ei haissut miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lääkkeet ovat antaneet elämän takaisin. Ilman niitä olisin tappanut itseni.
Aloittaessa oli orgasmivaikeuksia, mutta jotenkin opin uuden tavan saada orgasmin ja ongelmia ei minulle tullut sen enempää.
Näitä kokemuksia lisää!
Sopiiko minun kokemukseni? Ensimmäisinä vuosina kuvittelin että lääke on pelastanut elämäni. Sitten vuosia myöhemmin tajusin että olin todella apaattinen möykky joka alkoi miettimään että hetkinen, onkohan tästä lääkkeestä mitään hyötyä. Niihin aikoihin seksuaalihäiriöt oli tasolla paha. Noihin aikoihin alkoi tulla myös negatiivisia kokemuksia lääkeunohduksista jolloin oli todella tokkurainen ja sähköiskuinen olo jos ei lääkettä ottanut.
Purin lääkkeen ja kappas kummaa, tunto palautui alakertaan ja harrastin pitkästä aikaan todella hyvää seksiä. (Jestas mikä määrä sähköiskutuntemuksia tuli käytyä läpi). Valitettavasti aloin kokea ahdistuspuuskia ja palasin lääkkeelle kuukausia myöhemmin. Vuosia myöhemmin tuosta päätöksestäni ei ole enää kykyä seksiin koska tällä kertaa seksuaalihäiriöt ei palautuneet.
Sanoisin että ajallisesti lääkkeestä oli hyötyä ehkä 1/3 käyttöajasta, loppuaika meni ihmetellessä että mikäs tämä lääke onkaan.Sanoisin että plaseboa ei voida sulkea pois lääkkeen vaikutuksessa omalla kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä. Masennus ei edes aiheuta kaikille seksuaalihäiriöitä, saatika sitten orgasminsaantihäiriöitä tai juuri tätä tunnon alenemaa.
Haluaisin nähdä tutkimusnäytön mihin perustuu itsestäänselvänä pidetty väite "Masennus aiheuttaa seksuaalihäiriöitä" kun siitä ollaan kuitenkin varmoja että SSRIt/SNRit ei tällaisia pysyvämpiluonteisia häiriöitä voi tehdä. Yleensä lääkkeiden turvallisuuteen ja tehoon sisältyvä varmuus on täysin ylimitoitettua lääketieteessä tutkimusnäyttöön nähden.
Kuvaisin SSRI-lääkkeen aiheuttaneen puudutusaineen tunnetta alakerrassa mikä johti tuntoherkkyyden menetykseen ja kyvyttömyyteen nauttia kevyestä kosketuksesta tai suuseksistä. Orgasmista tuli vaimea nykäys ja saadakseen sen piti käyttää enemmän voimaa. Tämä tapahtui välittömästi lääkkeen aloituksen jälkeen. Seksuaalisuus säilyi l
Itselläni ongelma on ollut se että en hikoile juuri ollenkaan enää. Se on todella outoa. En tiedä mistä kysymys PSSD:ssä on loppuviimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä."
Juurihan te lääkevastaiset tuolla aiemmin väititte, että masennus on fysiologisena häiriönä hyvin mystinen ja huonosti tunnettu. Mistä siis tiedätte ettei aiheuta?
Heikkolahjaisena et ymmärrä mitä tarkoittaa laaja systemaattiseen tutkimuskatsaus, etkä ilmeisesti tunne edes ironian käsitettä. Masennus ei oikeasti ole luotettava lääketieteellinen häiriö joten sillä ei itsessään voi ihan oikeasti tieteellisesti selittää yhtään mitään. Tämä ei ole mikään mielipide, vaan väite perustuu lukuisille, siis toistan, lukuisille meta-analyyseille. Lääkkeet taas tunnetusti sotkevat serotoniinijärjestelmää, ja lyön vetoa, että on vahvempaa ja konkreettisempaa näyttöä serotoniinin yhteydestä seksuaalitoimintoihin kuin luotettavuudeltaan heikkoon oiretason häiriöön.
Mekanismi serotoniin ja alapään tunnottomuuden sekä erektio-ongelmien välillä on looginen ja tunnettu, koska serotoniini mm. säätelee alapään verenkiertoa säätelemällä verenpainetta ja mm. nitriittioksidien synteesiä. Verenkierto alapäähän oikea-aikaisesti on aika tärkeä kiihottumisessa, ilman sitä kiihottumista ei tapahdu. Serotoniinilla on muitakin hyvin tunnettuja funktiota seksuaalitoiminnoissa, mutta kliiniseen depressioon sillä ei ole mitään tunnettua selkeää yhteyttä. Se toki osallistuu tunnesäätelyyn yhdessä lukuisten muiden välittäjäaineiden kanssa, mutta miten tarkalleen ottaen ei täysin ymmärretä. Silti ihmiset on saatu kuvittelemaan, että kyselylomakkeella mitattava häiriö ilmentää jotain kemiallista epätasapainotilaa ihmisen kehossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä."
Juurihan te lääkevastaiset tuolla aiemmin väititte, että masennus on fysiologisena häiriönä hyvin mystinen ja huonosti tunnettu. Mistä siis tiedätte ettei aiheuta?Heikkolahjaisena et ymmärrä mitä tarkoittaa laaja systemaattiseen tutkimuskatsaus, etkä ilmeisesti tunne edes ironian käsitettä. Masennus ei oikeasti ole luotettava lääketieteellinen häiriö joten sillä ei itsessään voi ihan oikeasti tieteellisesti selittää yhtään mitään. Tämä ei ole mikään mielipide, vaan väite perustuu lukuisille, siis toistan, lukuisille meta-analyyseille. Lääkkeet taas tunnetusti sotkevat serotoniinijärjestelmää, ja lyön vetoa, että on vahvempaa ja konkreettisempaa näyttöä serotoniinin yhteydestä seksuaalitoimintoihin kuin luotettavuudeltaan heikkoon oiretason häiriöön.
Mekanismi serotoniin
Heikkolahjaisena et käsittänyt vieläkään, että tässä ketjussa on kyse seksuaalitoimintojen häiriöistä, jotka väitetysti _jatkuvat_ lääkkeen lopetuksen jälkeen. Lääkkeen käytön aikana ilmenevät ongelmat ovat tunnettu sivuvaikutus, aivan turha luennoida niistä.
Miten perustelet sen, että tämä lääkityksen "serotoniinijärjestelmää sotkeva" (oikeastihan lääkitys tutkitusti päinvastoin edistää hermoston toimintaa) vaikutus mystisesti jatkuisi lopetuksen jälkeen? Tähän ei ole saatu eikä varmasti tulla saamaankaan vastausta, kun jaarittelet asian vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä."
Juurihan te lääkevastaiset tuolla aiemmin väititte, että masennus on fysiologisena häiriönä hyvin mystinen ja huonosti tunnettu. Mistä siis tiedätte ettei aiheuta?Heikkolahjaisena et ymmärrä mitä tarkoittaa laaja systemaattiseen tutkimuskatsaus, etkä ilmeisesti tunne edes ironian käsitettä. Masennus ei oikeasti ole luotettava lääketieteellinen häiriö joten sillä ei itsessään voi ihan oikeasti tieteellisesti selittää yhtään mitään. Tämä ei ole mikään mielipide, vaan väite perustuu lukuisille, siis toistan, lukuisille meta-analyyseille. Lääkkeet taas tunnetusti sotkevat serotoniinijärjestelmää, ja lyön vetoa, että on vahvempaa ja konkreettisempaa näyttöä serotoniinin yhteydestä seksuaalitoimintoihin kuin luotettavuudeltaan heikkoon oiretason häiri
Mutta eikö olekin hyvä pohja lähteä tutkimaan biologisesti tunnettua mekanismia kuten vaikkapa verisuonten supistumista ja laajentumista ja sitä, miten SSRI-lääkkeet sotkevat tätä mekanismia jopa jopa pysyvästi? Vähän eri asua kuin mittailla ihmisten itsemurha-aikeita ja tulevaisuudennäkymiä, olettaa ilman mitään näyttöä että ne heijastavat jotain biologista poikkeamaa ihmisen kehossa, ja sitten kylvää koko väestö täyteen näitä lääkkeitä, joiden vaste tiedetään edelleen lukuisten meta-analyysien perusteella olevan plaseboa?
Miten SSRIt muka edistävät hermoston toimintaa?
Kun bentsot tuli markkinoille meni vuosikymmeniä ymmärtää niiden kytkös riippuvuuteen jopa ihan lääkärin määräämillä annoksilla. Kun neuroleptit tuli markkinoille meni vuosikymmeniä ymmärtää niiden kytkös tardiiviin dyskinesian. Kun Ssri lääkkeet tuli markkinoille meni vuosikymmeniä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masennus ei aiheuta tunnon alenemaa alapäässä."
Juurihan te lääkevastaiset tuolla aiemmin väititte, että masennus on fysiologisena häiriönä hyvin mystinen ja huonosti tunnettu. Mistä siis tiedätte ettei aiheuta?Heikkolahjaisena et ymmärrä mitä tarkoittaa laaja systemaattiseen tutkimuskatsaus, etkä ilmeisesti tunne edes ironian käsitettä. Masennus ei oikeasti ole luotettava lääketieteellinen häiriö joten sillä ei itsessään voi ihan oikeasti tieteellisesti selittää yhtään mitään. Tämä ei ole mikään mielipide, vaan väite perustuu lukuisille, siis toistan, lukuisille meta-analyyseille. Lääkkeet taas tunnetusti sotkevat serotoniinijärjestelmää, ja lyön vetoa, että on vahvempaa ja konkreettisempaa näyttöä serotoniinin yhteydestä seksuaalitoimintoihin kuin luotettavuudeltaan heikkoon oiretason häiri
Jotta voidaan keskustella asiasta samalla tasolla, niin lue ensin laaja lukuisia meta-analyyseja sisältävä tutkimuskatsaus The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence (2022), sitten vaikkapa Cochrane tutkijoiden tekemä analyysi laajasti julkisuutta saaneesta verkostometalanalyysistä (Cipriani et al 2018) Considering the methodological limitations in the evidence base of antidepressants for depression: a reanalysis of a network meta-analysis (2019). Kerro sitten, miten näissä lukuisissa meta-analyyseissa havaittiin a) masennuksen olevan serotoniinijärjestelmään liittyvä häiriö b) ja masennuslääkkeiden parantavan hermoston toimintaa? Kerro vielä omin sanoin, että mitenkä hermoston toiminnan parantumista mitataan masennuslääkekokeissa, mitä sellaisilla mittareilla kuin Hamiltonin asteikko ihan oikeasti mitataan? Mittaako Hamiltonin skaala tosiaan jotain hermoston toimintaa, serotoniinitasojen nousuja ja laskuja vai mitä? Peruskoulussa pitäisi ihmisille opettaa tieteellisen ajattelun perusteet, koska nyt sinun kaltaisia hupsuja on todella helppo hyväksikäyttää. Sinulle antaa kyselylomakkeen käteen ja sanoo kirkkain silmin, että se heijastaa amfetamiinin puutetta aivoissasi, jos saat tietyn pisterajan ylittävän pisteet ja sitten alat vetää vaikkapa amfetamiinia, koska joku auktoriteetti näin käski.
Vierailija kirjoitti:
Miten SSRIt muka edistävät hermoston toimintaa?
Edistävät neurotransmissiota estämällä serotoniinin takaisinottoa. Viestit kulkevat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten SSRIt muka edistävät hermoston toimintaa?
Edistävät neurotransmissiota estämällä serotoniinin takaisinottoa. Viestit kulkevat paremmin.
En kyllä usko pätkääkään, että on itsestäändelvää, että SSRIt tukevat hermoston toimintaa jos puhutaan etenkin pitemmästä aika välistä ajallisesti.
Kun keinotekoisesti serotoniinia "pumpataan" ylös, keho voi vähentää reseptoritiheyttä jotta mitään ei olisi liikaa. Keho pyrkii aina homeostaasiin. Liika serotoniini voi johtaa serotoniinisyndroomaan ja keho yrittää kiertää tämmöiset yritykset muuttaa kehon tasapainoa tällä tavalla pysyäkseen balanssissa. Kun lääkkeen lopettaa seurauksena on kemiallinen epätasapainotila.
Kun keinotekoisesti serotoniinia pyritään lisäämään se voi häiritä myös muiden välittäjäaineiden herkkää balanssia joka johtaa myös muiden välittäjäaineiden epätasapainoon.
Monia tärkeitä adaptiivisia prosesseja kehossa säätelee serotoniini mukaan lukien tunteet, neuronien kasvu ja kuolema, veren hyytyminen, elektrolyyttitasapaino ja lisääntyminen. Kun serotoniinin toimintaan puututaan keinotekoisesti yrittäen estää sen takaisinottoa voidaan samalla häiritä näitä adaptaatioita ja tämä häiritsee biologisia toimintoja kehossa. Ihminen voi kokea monenlaisia haittavaikutuksia SSRI-lääkkeestä
Keinotekoinen serotoniinin nosto voi haitata etenkin pitkällä aikavälillä luonnollista serotoniini tuotantoa minkä seurauksena voi kokea tarvetta ottaa jatkuvasti tällaista keinotekoista synteettistä ainetta. Aineeseen voi syntyä adaptaatio ja fyysinen riippuvuus(mikä on eri asia kuin riippuvuus eli addiktio) mistä seuraa lopetuksessa vieroitusoireita kuten esim päässä ja pitkin hermostoa meneviä sähköiskutuntemuksia.
Fyysisestä riippuvuudesta seuraa että lääkkeen lopetus voi olla hankalaa ja adaptaatio ja fyysinen riippuvuus voi saada lääkkeen tuntumaan hyödyllisemmältä kuin se onkaan.
Miten voidaan sanoa että tuetaan hermostoa jos vaikutetaan niinkin olennaiseen asiaan eri lajien kohdalla kuin lisääntymiseen sikälimikäli jos esim PSSD pitää paikkaansa? Seksuaalihäiriöt voivat vaikeuttaa tätä prosessia. Entäpä sitten ne jotka raportoivat lääke ryhmästä vaikeampia vieroitusoireita, onko tämän tyyppisen lääkkeen käyttö pitemmällä tähtäimellä hermostoa tukevaa mikäli lyhyellä tähtäimellä jotain suotuisaa tapahtuukin? Suotuisa vaikutus pitäisi punnita myös pitemmällä tähtäimellä mikäli sanotaan "tuetaan hermoston toimintaa".
Toki jos lääkkeestä on hyötyä masennukseen se voi auttaa ihmisiä esim löytämään kumppanin mutta seksuaalihäiriöt on yleisiä ja todellisia.
( https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustul…) Giovanni Favan vastatoleranssimallin mukaan mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaa mahdollisesti hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin.
Tämä on asia mitä pitäisi miettiä lääke määräyksissä ja tutkia enemmän eli pitkän tähtäimen hyöty.
Hyvä video masennuslääkkeistä masennuslääkevieroitusta tutkineelta psykiatrian tutkijalta jonka tutkimustuloksia on julkaistu mm Lancetissa ja joka itse on myös käyttänyt masennuslääkkeitä
Alue: Aihe vapaa
Kaikissa näissä täytyy muistaa, että yhteyttä aiempaan lääkitykseen ei ole kyetty osoittamaan. Joitain viitteitä saattaa olla, mutta vahva näyttö puuttuu ja esim. FDA ei tällaista tunnista. Tuollakin linkissä mainitaan selvästi että arviointi on vaikeaa, koska myös masennus aiheuttaa seksuaalisuuden ongelmia (kuten myös kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää).