Muita, joille jäänyt SSRI-lääkityksestä pysyviä tai pitkäaikaisia seksuaalihaittoja?

Vaikuttaa. Masennuslääkitys muutti minut täysin haluttomaksi.

Lopetin masennuslääkityksen useita vuosia sitten, mut halu harrastaa seksiä ei milloinkaan ole palautunut ennalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon ammattilaisena haluan muistuttaa, että näyttö tällaisista haitoista on erittäin ohutta ja että nuo pakkausselosteissa lukevat huomautukset ovat seurausta lähinnä näiden "PSSD-aktivistien" joskus häikäilemättömästä painostuksesta. Huomatkaa myös muotoilu "Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä ...": ilmoituksia on tehty, mutta koettujen pitkäkestoisten seksuaalisten toimintahäiriöiden aiheuttajaa eikä mahdollista yhteyttä aiempaan lääkitykseen ole kyetty todentamaan. Yleensähän tällaisia oireita raportoivat suuttuvat silmittömästi, kun otetaan puheeksi syyt joiden vuoksi mielialalääkkeitä on alun perin käytetty ja niiden mahdollinen kontribuutio heidän kokemiin oireisiin. Tällaiset aiheen ympärille keskitetyt nettiyhteisöt ovat hyvin vahingollisia myös vahvistusilluusion vuoksi.

Sinun kaltaisten ammattilaisten takia ihmisten kannattaa aina itse ottaa selvää asioista. Sinä olisit varmaan robottimaisesti toistellut lääkeyhtiö Purdue Pharman markkinoimaan OxyContin-merkkistä vahvaa opioidia hyväksi hoitokeinoksi krooniseen selkäkipuun, ja haukkunut kriitikot opiofoobikoiksi, kuten lääketieteen ammattilaiset tekivät vastatessaan kritiikkiin, jonka mukaan lääkäreiden holtiton opioiden määrääminen johti siihen, että valtava määrä tavallisista ihmisistä jäi opioidikoukkuun. Tätä jatkui vuosikymmeniä, kunnes opioidkriisi oli saavuttanut niin suuret mittasuhteet Yhdysvalloissa, että se vaikutti jo yhdysvaltalaiset odotettavissa olevaan elinikään. 

SSRI-lääkeiden vaikutukset seksuaalitoimintoihin on havaittu niin epidemiologisissa kuin kokeellisissa kaksoissokkotutkimuksissa, niin masennuspotilailla kuin terveilläkin koehenkilöillä. Kaikki masennuslääkkeet eivät vaikuta yhtä paljon seksuaalitoimintoihin, koska kaikki eivät vaikuta yhtä vahvasti serotonergiseen järjestelmään. Esimerkiksi Kavoussi et al (1997). vertasivat satunnaistetussa kaksoissokkokokeessa sertraliinin ja bupropionin käyttäjien raportoimia seksuaalitoiminnon häiriöitä.  Sertralinin (tunnettu SSRI) käyttäjistä seksuaalitoimintojen häiriöitä raportoi 16 viikon seurantajaksolla 61 % miehistä ja 41 % naisista, kun taas bupropionin (vaikuttaa enemmän dopamiini ja noradrenaliinin takaisinottoon) käyttäjistä seksuaalitoimintojen häiriöitä raportoi 10 % miehistä ja 7 % naisista. Erot eivät voineet johtua masennuksesta, koska molemmat potilasryhmät olivat yhtä masentuneita.

Saman tuloksen saivat myös esimerkiksi Croft et al (1999) plasebokonrolloidussa kokeessa, jossa verrattiin buprionia, sertralinia ja plaseboa keskenään. Kowalski et al (1985) vertasivat plasebon, amitriptyliinin ja mianseriinin vaikutusta spontaaniin erektioon ja havaitsivat, että molemmat lääkkeet vähensivät spontaania erektiota eli niin kutsuttua aamuseisokkia terveillä koehenkilöillä. Monien tutkijoiden mukaan SSRI-lääkkeet häiritsevät seksuaalitoimintoja mm. lisäämällä serotoniinin määrää genitaaleissa, jossa se säätelee verenpainetta ja verisuonten supistumista osin säätelemällä typpioksidin tuotantoa ja tätä kautta kiihottumista, orgasmia sekä ejakulaatiota. Kun kyseinen systeemi on häiriintynyt ja serotoniinia on liikaa, se aiheuttaa alapään tunnottomuutta ja vaikeuksia saada orgasmia ja ejakuloida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon ammattilaisena haluan muistuttaa, että näyttö tällaisista haitoista on erittäin ohutta ja että nuo pakkausselosteissa lukevat huomautukset ovat seurausta lähinnä näiden "PSSD-aktivistien" joskus häikäilemättömästä painostuksesta. Huomatkaa myös muotoilu "Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä ...": ilmoituksia on tehty, mutta koettujen pitkäkestoisten seksuaalisten toimintahäiriöiden aiheuttajaa eikä mahdollista yhteyttä aiempaan lääkitykseen ole kyetty todentamaan. Yleensähän tällaisia oireita raportoivat suuttuvat silmittömästi, kun otetaan puheeksi syyt joiden vuoksi mielialalääkkeitä on alun perin käytetty ja niiden mahdollinen kontribuutio heidän kokemiin oireisiin. Tällaiset aiheen ympärille keskitetyt nettiyhteisöt ovat hyvin vahingollisia myös vahvistusilluusion vuoksi.

Sinun kaltaisten ammattilaisten takia ih

Ja ohi aiheen niin, että heilahti. Lainaamasi terveydenhuollon ammattilainen otti kantaa seksuaalihäiriöihin, jotka väitetysti JATKUVAT lääkityksen lopetuksenkin jälkeen. Kuvaamasi ongelmat KÄYTÖN AIKANA ovat yleisesti tunnettuja, tutkimuksissakin todettuja, eikä niitä kukaan kiistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon ammattilaisena haluan muistuttaa, että näyttö tällaisista haitoista on erittäin ohutta ja että nuo pakkausselosteissa lukevat huomautukset ovat seurausta lähinnä näiden "PSSD-aktivistien" joskus häikäilemättömästä painostuksesta. Huomatkaa myös muotoilu "Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä ...": ilmoituksia on tehty, mutta koettujen pitkäkestoisten seksuaalisten toimintahäiriöiden aiheuttajaa eikä mahdollista yhteyttä aiempaan lääkitykseen ole kyetty todentamaan. Yleensähän tällaisia oireita raportoivat suuttuvat silmittömästi, kun otetaan puheeksi syyt joiden vuoksi mielialalääkkeitä on alun perin käytetty ja niiden mahdollinen kontribuutio heidän kokemiin oireisiin. Tällaiset aiheen ympärille keskitetyt nettiyhteisöt ovat hyvin vahingollisia myös vahvistusilluusion vuoksi.

Sinun kaltaisten ammattilaisten takia ih

Pystyisitkö linkkaamaan artikkeleita tai vastaavia, joissa puhutaan serotoniinimäärän lisääntymisen genitaaleissa aiheuttamista vaikutuksista? Olisi mielenkiintoista lukea lisää.

Word.

 

Tarkoitit siis kysyä "muita luulosairaita?".

Vierailija kirjoitti:

Arvostetun, seksuaalihäiriöitä pitkään tutkineen prof. Anita Claytonin mielipide aiheesta: "I think PSSD is depression recurring. Until proven otherwise, that's what it is". Että kannattaisikohan luottaa ammattilaisiin?

Minkä takia just masennus ois se syy? Onko jotain todistetta? Kuulostaa lähinnä keittiöpsykologin arvaukselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostetun, seksuaalihäiriöitä pitkään tutkineen prof. Anita Claytonin mielipide aiheesta: "I think PSSD is depression recurring. Until proven otherwise, that's what it is". Että kannattaisikohan luottaa ammattilaisiin?

Minkä takia just masennus ois se syy? Onko jotain todistetta? Kuulostaa lähinnä keittiöpsykologin arvaukselta

Tuo tutkija voi haistaa pitkän paskan.

Olen kerran aloittanut lääkkeen, kokenut tuntohäiriötä. Pahempia seksuaaliongelmia mitä isompi annos. Orgasmi on ollut sitä vaimeampi mitä isompi annos. Olen lopettanut lääkkeen tilassa jossa seksuaalihäiriöt oli tosi pahoja. Muutamassa kuukaudessa tunto ja halut palasi. Muistan kuinka tunto tuli takaisin.

Sitten olen aloittanut lääkkeen uudestaan (ahdistukseen!), huomannut heti välittömästi tuntohäiriöitä mutta kuitenkin saanut seksistä jotain mutta kaikki haitat on ollut identtisiä.  Sitten olen alasajanut lääkkeen, ja pam, tunnon voimistumisen jälkeen tunto katosi.

Nyt on kahdeksas vuosi jona aikana seksi katosi elämästäni koska se ei tunnu miltään. Alapääni tuntuu siltä niinkuin siellä olisi lidokaiinia.

Miten todistat että masennus olisi aiheuttanut seksuaalihäiriöni, häh?

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009952884.html

Eikö serotonergisten huumeidenkin käyttäjillä ole seksuaalihäiriöitä jotka voi jatkua käytön loputtua? Toki SSRI:t ei ole suoraan huumeita, mutta psykoaktiivisesti tiettyihin reseptoreihin vaikuttavia psykoaktiivisia aineita joita vielä käytetään joka ikinen päivä (huumeita ei välttämättä), niin että keho mukautuu niihin jatkuvalla käytöllä. Yhteistä huumeiden ja SSRI-lääkkeiden välillä on tämän dependencen lisäksi myös vieroitusoireet ja esimerkiksi toleranssi-ilmiö on myös mahdollinen masennuslääkkeissä

Yksi mahdollinen veikattu syy PSSD:n kohdalla on että lääke puhkaisi ohutsäieneuropatiaa joillakin potilailla.

Minulla SSRI-vieroitusvaiheessa puhkesi parestesia-tyylisiä oireita. Joitakin spekulaatioita vieroituspalstoilla pitkien vieroitusoireiden syyksi on autonomisen hermoston toimintahäiriöt joita epäilen myös kokeneeni lääkityksen jälkeen mm. krooninen väsymys tyylisiä oireita.

Kyllähän se mieltä vähän sotkee ja masentaa kun saa haittoja. Jonkun tutkijan mielestä masennus voi olla aiheuttaja mutta se voikin olla oire siitä kun kehoa on sotkettu ensin. Reaktio siihen.

Toki tutkija voi tarttua omasta mielestään todennäköisimpään hypoteesiin ja pitäytyä siinä mutta minä kehitän sellaisen hypoteesin että näitä lääkkeitä on tutkittu melko vähän, ja tutkijoiden ymmärrys niiden vaikutuksista kehoon vuosien mittaan on vähäistä, joten on aika typerää väittää että psyyke aiheuttaisi ongelmat lähtökohtaisena hypoteesina sikälimikäli ihmiset ovat kokeneet ongelmia kokien että ne liittyy lääkkeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on sekä itse asiasta että vähättelystä. Kaikista typerryttävin kuulemani väite on ehkä se että lääke ei voi liittyä ongelmiin, koska sitä ei ole enää elimistössä. Samalla logiikalla mikään aine, siis esim. päihteet, ei voisi aiheuttaa pitkäkestoisia tai pysyviä haittoja.

Jep. Tuo on monen lääkärin ajattelumalli että kun lääke on poissa kehosta se ei voisi enää aiheuttaa mitään harmia. Kun kyseessä on lääke ja lääkärin ajattelumallin mukaan lääke on hyvä. Ei voi tehdä vahinkoa.

No entäs niille joille puhkeaa esim antipsykooteista pakkoliikkeitä eli tardiivi dyskinesia. Tardiivissa dyskinesiassa pakkoliikkeet voi jäädä päälle lääkkeen käytön jälkeen ja joissain tapauksissa niillä on huono paranemisennuste. Jos tämä on mahdollista, miten ei ole mahdollista seksuaalihäiriöiden jatkuminen? Sitten on esimerkiksi sellaisia haittoja jotka voi puhjeta vieroituksessa kun keho tavallaan on ensin tottunut tiettyyn tasapainoon lääkkeen alla, neuronit on tottuneet siihen että pitoisuus pysyy samana (jos ei pysy alkaa tulemaan vaikka sähköiskutuntemuksia) ja sitten vieroituksessa pitää mukautua uuteen homeosaasiin ilman lääkettä ja tästä voi seurata pitkään jatkuvia oireita joissain tapauksessa tai jopa puhjenneita uudentyyppisiä oireita. Huumeissa tiedetään että vieroitusoireet on henkisiä ja fyysisiä. Lääke voi pelata myös mielellä.

Entäpä ne tärisevät alkoholistit joista näkee vielä pitkään alkoholin lopettamisenkin jälkeen ettei homma ole ihan kunnossa kehossa? Ei taida osa päihteiden vetäjistä älyllisestikään palautua täysin.

Mutta SSRI-lääkkeiden seksuaalihäiriöt on vaan mielen juttuja ja poistuu nopeaa kun lääkkeen pudottaa pois. Jjust.

Nuorille kehitysiässä syöneille nämä haitat voi olla varmaan vieläkin haitallisempia kun jos seksuaalisuus on jo muotoutunut kun näitä alkaa käyttää.

Lieköhän muutaman aseksuaaliksi itseään sanovan aseksuaalisuus voi selittyä sillä että on vetänyt näitä tai ties vaikka äiti vetänyt raskausaikana.

Minusta tuntuu kuin aivoni olisivat unohtaneet mitä on tuntea seksuaalista mielihyvää ja siten en tällaista enää tunnekaan.Hetkittäin olen saanut jonkun vaimean tunteen mutta se ei pysy yllä siten että seksi olisi palkitsevaa. Suurimmaksi osaksi olotilani on aina sama eli tunnoton.

Muistan kyllä jotenkin mitä se oli mutta kehoni on unohtanut eikä se enää reagoi sillä tavalla mihinkään vaikka minulle esitettäisiin mitä kuvamateriaalia. Sama olisi katsoa linnan juhlia koska tunnereaktio on sama. Fyysinen kosketuskaan ei tuota fiiliksiä koska puutuneisuuden tunne.

Mikä on kaikkein surullisinta on se etten koskaan päässyt edes yhtä seksikertaa elämässäni kokemaan niin kuin luoja sen loi koska käytin näitä jo 18-vuotiaana. Uskon että tämä lisäsi riskejä siihen että ajauduin tähän tilaan.

Psykiatriassa mietitään sieniä ja ekstaasia hoidoksi. 

Mutta muuten ne on kyllä lääkäreiden mielestä vaarallisia.

Sitalopraamia syötyäni tunto hävisi ja kesti vuosia tuo ongelma alasajon jälkeen. Lääkärillekin mainitsin ja oletin että pitää ihan kahelina, mutta ihme kyllä tunsi ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostetun, seksuaalihäiriöitä pitkään tutkineen prof. Anita Claytonin mielipide aiheesta: "I think PSSD is depression recurring. Until proven otherwise, that's what it is". Että kannattaisikohan luottaa ammattilaisiin?

Minkä takia just masennus ois se syy? Onko jotain todistetta? Kuulostaa lähinnä keittiöpsykologin arvaukselta

Koska masennus on _tunnettu_ seksuaalihäiriöiden aiheuttaja. Eikä hän sanonut että masennus on satavarmasti se syy. Mutta jos on kaksi etiologista hypoteesia, niin kumpihan näistä vaikuttaakaan todennäköisemmältä: hyvin tunnettu psykiatrinen tila johon kuuluu seksuaaliongelmat vai joku mystinen fysiologinen tila, joka jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen ja josta ei ole minkäänlaista selvää näyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostetun, seksuaalihäiriöitä pitkään tutkineen prof. Anita Claytonin mielipide aiheesta: "I think PSSD is depression recurring. Until proven otherwise, that's what it is". Että kannattaisikohan luottaa ammattilaisiin?

Minkä takia just masennus ois se syy? Onko jotain todistetta? Kuulostaa lähinnä keittiöpsykologin arvaukselta

Koska masennus on _tunnettu_ seksuaalihäiriöiden aiheuttaja. Eikä hän sanonut että masennus on satavarmasti se syy. Mutta jos on kaksi etiologista hypoteesia, niin kumpihan näistä vaikuttaakaan todennäköisemmältä: hyvin tunnettu psykiatrinen tila johon kuuluu seksuaaliongelmat vai joku mystinen fysiologinen tila, joka jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen ja josta ei ole minkäänlaista selvää näyttöä?

Edelleen, genitaalialueen tunnottomuus tai esim. muutokset siemennesteessä eivät ole masennuksen oireita. Jos professori pitää näitä psykiatrisina oireina, herää kysymys onko hän ihan tehtäviensä tasalla.

"Kuitenkin esim. eräässä tutkimuksessa (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10380144/) tarkasteltiin joukkoa potilaita, jotka käyttivät SSRI-lääkitystä ja joilla esiintyi hoidon aikana seksuaalihaittoja. Heillä SSRI-lääke lopetettiin ja se korvattiin dopaminergisellä masennuslääkkeellä (amineptiini). Puolen vuoden kuluttua heistä vielä 55 %:lla esiintyi jonkinlaista seksuaalihaittaa, kun taas kontrolliryhmällä, jotka myös käyttivät amineptiiniä mutta eivät olleet käyttäneet SSRI-lääkitystä, seksuaalihaittojen esiintyvyys oli 4 %."



Mitä ihmettä??? Puolen vuoden jälkeen lopetuksesta yli puolella edelleen haittoja? Uskon kyllä PSSD:hen mutta ei kai pitkäaikaiset haitat noin yleisiä voi olla. Selittäkää joku tuota tutkimusta ja sen rajoitteita tällaiselle ei-tiedeihmiselle?

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheut…

"Neurologi Risto O. Roine on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö, hän painottaa."

Vierailija kirjoitti:

Jollain tasolla toimiva mieli vai seksihalut...

Mitä niillä seksihaluilla tekee jos ei saa hyvää parisuhdetta koska nuppi on sekaisin?

Seksihalut ja seksuaalisuus ovat energiaa ja elinvoimaa, eli jo itsessään lääkettä masennukseen ja ahdistukseen. Seksiä voi harrastaa yksinkin, ei siihen toista ihmistä välttämättä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostetun, seksuaalihäiriöitä pitkään tutkineen prof. Anita Claytonin mielipide aiheesta: "I think PSSD is depression recurring. Until proven otherwise, that's what it is". Että kannattaisikohan luottaa ammattilaisiin?

Minkä takia just masennus ois se syy? Onko jotain todistetta? Kuulostaa lähinnä keittiöpsykologin arvaukselta

Koska masennus on _tunnettu_ seksuaalihäiriöiden aiheuttaja. Eikä hän sanonut että masennus on satavarmasti se syy. Mutta jos on kaksi etiologista hypoteesia, niin kumpihan näistä vaikuttaakaan todennäköisemmältä: hyvin tunnettu psykiatrinen tila johon kuuluu seksuaaliongelmat vai joku mystinen fysiologinen tila, joka jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen ja josta ei ole minkäänlaista selvää näyttöä?

Serotoniinilla on aivan huomattava rooli seksuaalitoimintojen säätelyssä ja tiedetään ja psykiatriassa se jo julkisesti tiedostetaan, että SSRI lääkkeet aiheuttavat käytettäessä todella monelle ohimeneviä seksuaalitoimintojen häiriöitä. On hirvittävän ristiriitaista, että käytettäessä niiden yleisyys jo nykyään tunnistetaan mutta käytön jälkeen jatkuvat aivan samat ongelmat (alapään tunnottomuus, erektio-ongelmat) nähdään jonkun "mystisen" fysiologisen tilan oireina, josta ei olla ennen kuultukaan. Miten hyvin yleisestä sivuoireesta voi tulla mystinen fysiologinen tila, jos se jää päälle? Muuttuuko alkoholidementiakin mystiseksi fysiologiseksi tilaksi, kun ihminen lopettaa alkoholin juomisen? 

Psykiatriassa ei olla niin tarkkoja tuosta tieteellisestä näytöstä, kun pitää kylvää erinäisiä psykoaktiivisia aineita väestöön, mutta kun pitäisi tutkia niiden aiheuttamia pitkäkestoisia haittavaikutuksia, niin ollaan hyvinkin varovaisia. Lääkkeitä voidaan tuosta noin vaan määrätä "lääketieteellisin" perustein tilaan, jonka kappa-arvo on DSM-5 Field Trials in the United States and Canada, PartII: Test-Retest Reliability of Selected Categorical Diagnoses mukaan 0.28 realistisissa olosuhteissa arvioituna ja joka diagnosoidaan haastattelun perusteella ja johon ei laajan lukuisia meta-analyyseja sisältävän tutkimuskatsauksen The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence  mukaan liity mitään tunnettua serotoniiinitason häiriötä ja joiden vaste on meta-analyysien mukaan (esim. Kirsch et al., 2008) niin minimaalinen lähes kaikilla potilailla, ettei sitä erota plasebosta. Masennus on toisin sanoen fysiologisena lääketieteellisenä tilana tutkimusnäytön valossa äärimmäisen mystinen, jopa olematon, mutta silti sitä hoidetaan fysiologisena häiriönä. Tämä mystinen fysiologinen tila, jota ei voi luotettavasti erottaa muista haastatteluin diagnosoiduista lähihäiriöistä, sitten selittää lääkärien narratiiveissa potilaiden oireita alapään tunnottomuudesta ejakulaatio-ongelmiin.