Miki Liukkonen on kuollut

Kurjaa. Jossain haastattelussa oli kuukausi sitten tms. kertonut, että on vaihtanut lääkitystä ja uudet vaikuttivat auttavan. Haastattelua ei vielä julkaistu silloin, kun toimittaja oli etsinyt muitakin kertomaan mielialalääkkeistä. Vain Liukkonen oli suostunut ja puhunut avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Monesti ymmärtäminen on juuri se, mikä ohjaa paranemisen polulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Nämä ihmiset voisivat oikeasti ymmärtää, että ihan yhtä paljon vaadittu olisi syövän parantaminen ajatuksen voimalla. Aivot ovat materiaa, kemiaa ja sähköimpulsseja, en tajua miksi tämä ilmiselvä fakta on niin vaikea sisäistää. Verenpaineeni nousee aina kun näistä vakavasti sairaista puhutaan henkisesti sairaina. Mikä ihmeen henki tieteellisestä näkökulmasta katsottuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi mieleen se, kun Miki oli sanonut että elämä on liikaa kestettäväksi. Minusta se on päänsisäinen juttu. Elämä itsessään ei ole vaikeaa. Lähinnä omat ajatukset voivat olla liikaa kestettäväksi. Tämä on ongelma, kun ihmisillä on paljon aikaa vain pyörittää omia ajatuksiaan, kun kaikki muu elämä on tehty mahdollisimman vaivattomaksi. Ei tarvitse edes käydä töissä ja elanto tulee silti jostain, joten voi vain pyöriä sängyllä ja menettää mielenterveytensä. Jos on pakko lähteä liikkeelle ja tehdä hommia, mielenterveysongelmat pienenevät.

Mitä oikein sekoilet? Mikihän teki töitä hyvinkin paljon. Ja elämä on todellakin vaikeaa, jos menettää äitinsä 11-vuotiaana ja joutuu kamppailemaan terveysongelmien kanssa. Vain pumpulissa kasvanut voi luulla, että mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa liikunnalla ja työllä. Onhan sitä ihan ammattiurheilijoitakin sairastunut erilaisiin mielen sairauksiin. Siltikin, vaikka ovat lähteneet liikkeelle ja tehneet hommia.  

Juuri luin hänen olleen jo 19 äidin kuollessa ja se oli syöpäkuolema eli ei tullut yllättäen.

Mutta kyllähän kenellä tahansa voi olla vaikeita aikoja ja sitkeää ahdistusta. Minua turhauttaa että Liukkosen ongelmat tulivat niin nopeasti, muutamassa kuukaudessa ja jos hän olisi selvinnyt vielä muutaman viikon ylitse, hän olisi saattanut voida paremmin.

Hänhän oli kärsinyt masennuksesta ym yli 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Ja missähän on sanottu, että ketjun aiheena olevalla henkilöllä ei ollut omaa tahtoa toipua? Kuitenkin haki aktiivisesti apua. Vai onko sekin nyt hänen omaa syytään, että avunhuutoihin ei vastattu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö muita että Behmin oli pakko kirjoittaa niin hemmetin taiteellisesti jopa nyt, surun keskellä? Oliko oikeasti sopiva tilanne luritella runollisesti ja lainata lyriikoita? Miksi pitää olla ennen kaikkea taiteellinen myös silloin, kun muutaman kuukauden takainen rakastettu kuolee? Eikö voi edes silloin kirjoittaa suoraan mitä tuntee?

Kovan näköinen akka. Otti kaiken julkisuus hyödyn irti Mikistä, kun tämä oli Finlandia-ehdokkaana.

Hyväksikäyttäjä eikä mitään muuta.

Höpö höpö. Miten joku kehtaa suoltaa tällaista tietämättä mistään mitään? Runollinen ihminen yllättäen aika luonnostaan ilmaisee surun ja järkytyksen myös runollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten kuvittelette ihmisiä saatavan tonne hoitopaikkoihin töihin? Pulaa on koko ajan ja moni itse uupunut töistä. Masentuneet yms on hirveän raskaita hoidettavia sen näköalattomuudesta takia. Ei niitä jaksa pienellä palkalla jos itsekin on loppu. Mutta mitäänhä ei tartte osata jos tätä palstaa on uskominen. Lähäreitä ja sairaanhoitajiaham ne osastoilla on. Ei siellä lääkärillä oo aikaa rustata ku M1 ja määrätä lääkkeet.

Työntekijöitä saisi heti, kun työolosuhteet tehtäisiin edes alkeiden tasolla ihmismäisiksi. On sitä muissakin maissa psykiatrista hoitoa ja ihan hyvin sinne löytyy halukkaita tekijöitä. Ongelma ei ole potilaissa, vaan suomalaisten sairaaloiden katastrofimaisen surkeassa tilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Tulen kertomaan tuonkin sinulle, jos sairastut vakavasti. Katsotaan sitten auttaako tieteellinen tutkimus sinua paranemaan vai onko kuitenkin niin, että kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka miten tahtoisi. Eikä varsinkaan ilman lääketieteellistä apua tule mitään tulosta, vaikka tahtoisi kuun taivaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Takaako se toipumista? Muuttaako se sitä aivojen rakennetta, joka lapsesta asti on ollut ja kehittynyt? Miksi aivot voisi parantaa ajatuksen voimalla ja vaikka maksaa tai haimaa ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Hienoa, että sinulla on tuollainen tahto. Sittenhän sinun ei tarvitse enää koskaan mennä kuormittamaan terveydenhuoltoa, vaan voit pelkällä tahdonvoimalla parantaa itsesi ihan mistä tahansa sairaudesta. Yhteiskuntakin kiittää, kun tahdot keskenäsi etkä tuhlaa resursseja avun hakemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten kuvittelette ihmisiä saatavan tonne hoitopaikkoihin töihin? Pulaa on koko ajan ja moni itse uupunut töistä. Masentuneet yms on hirveän raskaita hoidettavia sen näköalattomuudesta takia. Ei niitä jaksa pienellä palkalla jos itsekin on loppu. Mutta mitäänhä ei tartte osata jos tätä palstaa on uskominen. Lähäreitä ja sairaanhoitajiaham ne osastoilla on. Ei siellä lääkärillä oo aikaa rustata ku M1 ja määrätä lääkkeet.

Rahasta ja koulutusmääristä se on enemmänkin kiinni. Kyllä sitä 2000-luvulle asti vielä löydettiin työntekijät lukuisiin mielisairaaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisellä tasolla, on tutkimuksia jossa liikunta nostaa mielialaa, siis aivan kemiallinen reaktio. Ja päinvastoin liikunnan puute ylläpitää alakuloisuutta.

Totean tähän, että olin ollut yli kymmenen vuotta jonkinasteisesti masentunut. Se on ilmennyt lähinnä uupumuksena ja vetäytymisenä, ei tuskaisuutena eikä ahdistuksena. Energiaa oli kertakaikkiaan niin vähän, että oli säännösteltävä tarkkaan mihin sen käytti. Toki liikuin kotoa ulos joka päivä. 

Kun sain oikeat lääkkeet, lähdin uimaan ja salille ja jumppaan heti ensimmäisen viikon aikana. Mieli oli tehnyt aiemminkin, mutta ei ollut voimia toteuttaa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Tulen kertomaan tuonkin sinulle, jos sairastut vakavasti. Katsotaan sitten auttaako tieteellinen tutkimus sinua paranemaan vai onko kuitenkin niin, että kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka miten tahtoisi. Eikä varsinkaan ilman lääketieteellistä apua tule mitään tulosta, vaikka tahtoisi kuun taivaalta. 

Lääketieteellinen apu tietenkin tarvitaan. Se on selvä. Mutta sen lisäksi se tahto. Minua ihmetyttää lähinnä sellaiset ihmiset jotka tiedostavat että ovat sairaita mutta eivät halua apua vaan kieltäytyvät siitä.

Elämä ei ole aina valintoja, se on surusta tehty. Mitä vanhemmaksi ihminen elää sitä enemmän joutuu surua ja menetystä kestämään.

Miki menetti 44-vuotiaan äitinsä 19-vuotiaana, suri sitä kun ei ollut ollut äitinsä viime hetkillä hänen luonaan.

Kukaan ei voinut ottaa siitä seurannutta surua häneltä pois vaikka miten yrittivät lohduttaa. Sellaista on kova suru.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö miksi psykiatrialla on se STIGMA? No siksi koska sillä myönnetään että hoitosi on RANGAISTUSLUONTOISTA sopeutumattomuudesta oravanpyörään, ei se tarkoita se hoito että se olisi SINUN olosi parantamiseksi vaan se STIGMATISAATIO on sulle leima jolla sinua pidetään KURISSA ja kontrollissa, siksi annamme sinulle aseman jossa et ole oikein ihminenkään ja nöyryytämme sinua viemällä ihmisarvosi ja oikeutesi.

Kukaan kuka on näiden kynsissä ei parane koska itsetuntoa ei paranneta ikinä nöyryyttämällä eikä lääkkeillä eikä stigmalla.

Koko psykiatria on ihan polittinen peli. Se ei ole hoitoa nähnytkään. Siksi jokainen joka menee niiden kynsiin tulee rikkinäisempänä takaisin , paitsi ne jotka suostuvat määriteltäviksi lopuksi elämää rataana systeemissä, eivätkä edes kysele varsinaisen identiteettinsä perään.

Siksi onkin niin naurettava ajatus, että Miki Liukkosen kaltainen ihminen olisi "parantunut" psykiatrien latteuksilla. Hän tuli siihen tulokseen, että maailma on p aska paikka. Enkä voi väittää, että hän olisi väärässä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Ei elämä ole julma. Rakentamamme yhteiskunta on julma heille, joiden elämän polulle on syystä toisesta kasautunut erilaisia ongelmia, osalle jo raskausajasta alkaen. Todella monet asiat altistavat mielenterveyden häiriöille.

Mielestäni mielenterveyden häiriö ei ole koskaan mikään heikkouden merkki. Joka suhtautuu mt-ongelmiin heikkouksina, on todella pihalla siitä, mistä on kyse.

Se mitä yhteiskunta käsittää vahvuutena on kummallista; omaisuus, töissäkäynti,somestatus yms. Trauman jälkeen voi tapahtua trauman jälkeistä kasvua, joka vahvistaa ihmistä. Siihen tarvitaan kuitenkin aikaa ja apua. Masentunut voi olla ihmisenä todella vahva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vakavasti sairaan mielestä olet julma. Ja tuo lässytys on sama asia kuin heittäisit suolaa avohaavaan. Pahentaa vain tilannetta. 

Ei se sairaus ilman omaa tahtoa toipua parane,

Tulen kertomaan tuon sinulle, jos joku päivä sairastut vakavasti. Katsotaan oletko vielä samaa mieltä. 

Tieteelliset tutkimukset ovat tuossa asiassa kiistattomia. Ihmisen oma tahto vaikuttaa toipumiseen.

Tulen kertomaan tuonkin sinulle, jos sairastut vakavasti. Katsotaan sitten auttaako tieteellinen tutkimus sinua paranemaan vai onko kuitenkin niin, että kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka miten tahtoisi. Eikä varsinkaan ilman lääketieteellistä apua tule mitään tulosta, vaikka tahtoisi kuun taivaalta. 

Lääketieteellinen apu tietenkin tarvitaan. Se on selvä. Mutta sen lisäksi se tahto. Minua ihmetyttää lähinnä sellaiset ihmiset jotka tiedostavat että ovat sairaita mutta eivät halua apua vaan kieltäytyvät siitä.

No miksi sinä sitten länkytit, että ihminen paranee jos vain tahtoo ja kaikki lähtee ihmisestä itsestään? Et sinä aiemmin mitään avusta puhunut, vaan väitit, että ihminen paranee kun vain haluaa ja muutos lähtee ihmisestä itsestään ja mitähän muuta selfhelp-paskaa siinä nyt olikaan. 

Järkyttävä uutinen. En voi olla miettimättä olisiko osaava traumaterapeutti voinut auttaa (ja tietysti se että jos osastolle on päästävä niin sinne myös sitten pääsee halutessaan.) Itse selvisin (epävakaan diagnoosi) kuin ihmeen kaupalla kolmekymppiseksi, raitistuin ja kävin traumaterapian. Olen tahkonut kaikki mahdolliset hoitopolut psykiatrian osalta kognitiivista psykoterapiaa lukuunottamatta ja traumaterapia on ainoa mistä olen ikinä hyötynyt (+päihdekuntoutus sitä ennen.) Nykyään toimin auttamisammatissa itse, en kylläkään psykiatriaan liittyen.

Mutta jossittelu on sinänsä turhaa. Rauha Miki Liukkosen muistolle ja häpeä niille jotka häntä yrittävät täällä häväistä.