Miki Liukkonen on kuollut

ps. voi kai se olla sairauskohtauskin?

Kaikista ei ole elämään tässä maailmassa. Se ei tarkoita, että nämä ihmiset olisivat jotenkin huonompia, ehkä jollain lailla jopa päinvastoin. Surullinen olo on ollut koko päivän, lepää rauhassa Miki. Kunpa olisit kaiken pahan keskeltä kyennyt näkemään rakkauden, valon ja hyvyyden ja keskittämään mielesi siihen. Joka tapauksessa kärsimyksesi on nyt ainakin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

Mielestäni sinä olet ihmisyydessä hyvin heikko ja sorrut pystyvyyden ja kyvykkyyden ihannointiin. Harmi vaan, että yhteiskunta on rakennettu kaltaisillesi tunteettomille suoriutujille.

On ihan tutkittua tietoa, että esimerkiksi lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset saattaa vaikuttaa koko elämän ajan mielenterveyteen ja terveydentilaan ihan yleisestikin.

Kaikkien pitäisi "sortua" pystyvyyden ja kyvykkyyden ihannointiin, koska ne ovat positiivisia ominaisuuksia. Kyvykkyydellä ja pystyvyydellä en tarkoita sen sairasta muotoa, jossa ajetaan itsensä burn-outtiin ja tehdään väkisin töitä haitallisuuteen asti. Tarkoitan sitä että ei anna periksi haasteiden ja elämän vaikeuksissa.

Kukaan ei ole rakentanut yhteiskuntaa sellaiseksi että kyvykkäät pärjäävät. On luonnonlaki, että kyvykkäät pärjäävät. Sen näkee eläinmaailmassakin, jossa heikot ja sairaat tulevat syödyksi ensimmäisenä. Jos jotain on rakennettu ihmisen toimesta, niin sellainen maailma jossa heikoista pidetään huolta, vaikka luonto ei sitä tee.

Luonnonlaki on se, että sopeutuvin pärjää. Olet ymmärtänyt sen niin kovin väärin. Myöskään ihmisten ja eläinten vertailu ei päde, sillä me ihmiset olemme kyvykkäitä rakentamaan yhteiskunnan, mikä antaa ja jakaa voimavaroja kaikille. Harmillisesti ihmiset on aivopesty siihen, että ainoa tarkoituksemme on olla kyvykäs ja pärjätä itsekseen vaikka syrän mätänis.

Kautta historian suuret ja arvostetut ihmiset ovat kärsineet erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Silti he ovat tehneet tekoja, joista jälkimaailma on kiitollinen. Esim. Churchill.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha syyttää jotain psykiatrian tilaa. Tuolla taustalla olisi takuulla päässyt sairaalaan jos olisi mennyt. Te, jotka ette oo päivääkään alalla töitä tehneet niin älkääpä viisastelko. Kaikkia ei oikeasti voi auttaa ja ihisellä on oikeus itsensä myös tappaa. Juttujensa perusteella lienee ollut vain ajan kysymys koska tämä tapahtuu. Lienee

Vähän erilaisesta masennuksesta kyse kuin nämä jennihasmiinoiden " ahistaa"- masennukset ja huomionhakuiset unilääkkeiden nielemiset. Lepää rauhassa!

Älä valehtele te otatte koko ajan sairaaloihin ihmisiä jotka eivät todellakaan sinne kuulu eivätkä parane vaan haluatte murtaa ihmisiä, jotka näkevät asioita tarkemmin kuin te itse. Ja NÄMÄ jotka rukoilemalla rukoilisivat teitä auttamaan TE ETTE IKINÄ OTA!

Te paljastatte itsenne juuri tuossa. Armotta.

Ne ottavat hoitoon ne ihmiset joilla on järkeä sanoa KETKÄ niiden pitäisi ottaa hoitoon:

NO PERKELE AINAKIN NE JOTKA HAKEVAT ITSE APUA!

Mutta ei: kuule sun vaivat ei nyt täytä meidän kriteerejä: sulla on menestystä ystäviä ja vaikutusvaltaa niin et säää nyt NIIIN masentuneelta vaikuta, JOO! Stana tätä touhua! Kun olet yhteiskunnalle HYÖDYLLINEN VAAN niin ei siitä sinun sielusi tilasta niin väliä, menehän orava juoksupyörään arbeit macht frei! Äläkä kuormittele systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tuolla sinun metodillasi parannutaan esimerkiksi skitsofreniasta, joka on perinnöllinen psyykkinen sairaus ja monilla syy itse'murhaan. Voit kertoa ihan omin sanoin, vaikka tuo ei suoraan ketjun aiheeseen liitykään. Ketju on se sen verran rönsyillyt, että voimme ottaa tämänkin näkökulman käsittelyyn. 

Epävakaa persoonallisuus... suvussani on tällainen nuori henkilö, ja kyllä koko perheen ja suvunkin elämä on ollut yhtä huolta, surua ja ahdistusta vuosikausia.. Toki kaikkein vaikeita on hänellä itsellään. Jotkut vaan saavat sellaiset geenit, joilla normaali elämä on mahdotonta. Ja tähän kun liittyy usein muutakin.. masennusta, pakko-oireita, ahdistusta, adhd, syömishäiriöitä, autismia.. joista jokainen asia yksistäänkin olisi elämään merkittävästi vaikuttava asia ja sitten kun noita on monta.

En ihan allekirjoita tuota, että kukaan ei saa nykyään apua. Ei varmaan saakaan monet mutta kyllä sukulaiseni on saanut koko elämänsä apua, perheeltään ja muutenkin. En vaan usko, että on mitään mikä tämän voisi korjata. En usko, että kukaan tai mikään voi tehdä niin paljoa että tilanne ratkaisevasti muuttuu. Sad but True.

Yksikin todella masentunut nuori tuli sanomaan minulle: ei se täti siellä yhtään kuunnellut edes mikä minua vaivaa sillä oli kysymyslista johon vastattuani minulla oli ystäviä, opiskelupaikka ja raha-asiat kunnossa ja välittävät vanhemmat ettei tämä sun tilanne pahalta ollenkaan näytä. Mut ei se yhtään tajunnut miltä musta tuntuu. Lääkäriperheen pennusta.

Miten ihmeessä nämä torvelot voisivat auttaa? Nämähän ovat ihan ostettu ylläpitämään juoksupyörää. Mitä psykiatriaa tämä tallainen on??????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Juuri näin. Muutos lähtee ihmisestä itsestään. Ja siihen pitää joskus kannustaa riittävästi eikä vain luovuttaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että YRITETTIIN MUTTA APUA EI ANNETTU? 

Jos ei saa ihmisitä apua niin peli on menetetty? Mistä tämä ajatusmalli kumpuaa, että aina löytyy joku ulkopuolinen joka korjaa ongelmat puolestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Juuri näin. Muutos lähtee ihmisestä itsestään. Ja siihen pitää joskus kannustaa riittävästi eikä vain luovuttaa,

Voisitko kannustaa sukulaiseltani pois perinnöllisen syövän, jota ei voi parantaa? Olisin kiitollinen. Hän on valmis muutokseen vaikka heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

Sairastua voi kuka tahansa. Vahvuutta on sitoutua saatuun hoitoon. Heikkoutta on tahallaan laiminlyödä se.

Vahvuutta on hakeutua hoitoon. Siitä eteenpäin vastuu on myös järjestelmällä, että ihmiset kyetään pitämään hoidon piirissä. Nykyinen systeemi ei tässä onnistu, koska ihmiset jätetään itsekseen pärjäilemään seuraavaan viikkoon tai viikkojen ajaksi ennen seuraavaa 45 minuutin keskustelua.

Mutta sehän tarkoittaisi lisäresursseja mt-puolelle ja sehän ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri, herkkä persoona joka eli vaikean elämän. Ei varmaan koskaan toipunut äitinsä menetyksestä ja siksi ero, omien sanojensa mukaan elämänsä suurimmasta rakkaudesta, oli mahdotonta kestää. Kunpa olisi ollut jokin keino pelastaa sinut elämälle.

Ei ole vaikeaa eläytyä: ensin jättiä äiti sitten naisystävä ja vielä sekin terapeutti sanoo ettei voi auttaa. Niin PERKELE sentään tätä huonoa psykiatriaamme. Ihan persiistä siellä ollaan. Rahat kyllä kelpaavat. Tuloksesta viis.

Jos millään muulla lääketieteen alalla olisi kuolleisuus tätä luokkaa kuin psykiatriassa on - se on järkyttävän suurta- niin yksikään sairaala ei olisi pystyssä viikkojakaan. Kuolleisuus on ihan huippua niiden kynsissä. Ja niiden parissa joita he eivät edes auta!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Miksi sitten itse olet julma? Se on vakavasti sairaalle ihmiselle hyvin julmaa, että lässytät täällä "ota itseäsi niskasta kiinni" paskaa samalla, kun ihminen epätoivoisesti hakee apua saamatta sitä. 

En ole julma. Elämä on julma heikoille. Yritän sanoa, että se on totuus ja ihmisten pitäisi yrittää päästä heikkouksistaan eroon, ettei elämä olisi heille julma. Sanon sen, koska välitän ihmisistä. He eivät halua kuulla että elämä on julma heikoille, he luulevat että jonkinlaisella heikkoiden hyväksynnällä elämän julmuus katoaa. 

Olet empaattinen koska välität ja haluat ihmisille parempaa elämää. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On heikkoa sortua henkisesti siihen että tulee menetyksiä, koska ne ovat aina kuuluneet normaaliin elämään. Ei elämä pääty menetyksiin. Paitsi jos uskoo niin ja masentuu siitä, mutta silloin uskoo valheeseen eikä kykyne näkemään mahdollisuuksiaan. Mikillä oli vaikka mitä mahdollisuuksia elää hyvää elämää, hän ei vain kyennyt näkemään niitä. Uskon että tuli suuria takaiskuja elämässä, mutta se on normaalia.

On typerää syyllistää ihmistä siitä, että tämä sairastuu. Ei sellaista kukaan valitse. Ehkä sinäkin vielä joku päivä tulet huomaamaan, että sairauden edessä meistä jokainen on heikko, jos sairaus iskee riittävän lujaa päälle. Ei siinä jeesustelut auta. 

On typerää olla sanomatta ääneen heikkoutta, joka tuhoaa elämää. Elämä paranee sillä että kohtaa ja voittaa heikkoudet, ei sillä että pakoilee niitä. Jos heikkoutta ei saa osoittaa sormella, miten sen voi kohdata ja voittaa. Tämä on nykyajan suurimpia ongelmia, kaikilla pitäisi olla aina vain turvallinen ja hyvä olo, vaikka tekevät vääriä valintoja joita todellisuus ei anna anteeksi, vaikka kaikki ihmiset ympärillä hyväksyisivät ne.

Joo. Juuri tuota sormella osoittamista masentuneet ja muut mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat. Huh huh mitä skeidaa täällä suolletaan.

Asioista voi puhua ymmärtäen ja kunnioittavasti. Sormella osoittelu on osoitus täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Ymmärsit tahallaan väärin. En tarkoittanut ihmisen osoittamista sormella, vaan heitä vaivaavien ongelmien osoittamista sormella. Eli sen ääneen sanomista, että heidän täytyy tarttua toimeen, sen sijaan että vain ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin ne ongelmat. Näin ei tehdä enää.

Juuri näin. Eli vastuunottoa ongelmista, niihin tarttumista ja pysyvän muutoksen tekemistä elämässään.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun elämä on riittävän paljon solmussa. Vain ihminen, joka ei koskaan ole ollut vakavasti sairas, voi kuvitella, että elämässä muutoksen tekeminen tapahtuu sormia napsauttamalla ja onnistuu tuosta vaan kaikilta. 

Onkoon vaikka mahdottoman vaikea temppu tehtäväksi, sitä pitää silti yrittää, koska muutakaan ei voi tehdä. Se mihin kannustetaan nykyään on luovuttaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen. Nillä ei pitkälle pötkitä. Enkä tarkoita että kannusta ihmisiä olemaan julmia toisilleen heidän puutteistaan. Päinvastoin, minusta se on ihmisten auttamista ja rakkautta, kun sanoo ettei ongelmia pidä hyväksyä vaan pitää taistella niitä vastaan.

Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että YRITETTIIN MUTTA APUA EI ANNETTU? 

Jos ei saa ihmisitä apua niin peli on menetetty? Mistä tämä ajatusmalli kumpuaa, että aina löytyy joku ulkopuolinen joka korjaa ongelmat puolestasi?

No esimerkiksi siitä, että jos minulla murtuu jalka, ulkopuolinen henkilö nimikkeellä lääkäri diagnosoi vaivan ja antaa siihen tarvittavaa hoitoa. Miksi samaa ei voisi odottaa, jos minulta murtuu mieli?

Kyllä on ollut niin surullinen olo tämän takia koko päivän, vaikka tunsin hänet vain median kautta. Olin jo osannut pelätä tätä, kun tiesin, miten raskaasti tuo ero oli häneen vaikuttanut. Ei tästä kuitenkaan voi Behmiä syyttää, kun ei tiedä, mitä kaikkea heidän välillään on tapahtunut. Hän on kirjoittanut Mikistä tänään tosi kauniisti ja perunut huomisen keikkansa, joten syvästi hänkin tätä suree.

Itse olen tehnyt vapaaehtoistyötä sekä mielenterveysongelmaisten että alkoholistien parissa ja siksi tiedän, miten vaikeista asioista on kyse. Ei näin ulkopuolisena todellakaan voi tästä ketään syyttää. On vain todella surullista, että hänen elämänsä päättyi näin aikaisin. Syvä osanotto kaikille, jotka jäivät häntä suremaan!