Miki Liukkonen on kuollut

Liukkosen kyky ilmaista itseään kirjallisesti oli valovuoden edellä joidenkin harrastelijoiden siirappisiin lässytyksiin verrattuna.

Mikin poismeno kosketti syvältä. On ihanaa että olemme kaikki erilaisia ja Miki oli omanlaisensa. Raikas tuulahdus välillä niin tunkkaisen tuntuisissa kirjallisuuspiireissä ja tiesi itsekkin herättävänsä huomiota ja käytti sitä myös hyväkseen, älykäs kun oli.

Tunteikas ja herkkä, kaunis ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa Suomessa kyllä saa hyvin apua kun sitä haluaa. Ihmetyttää tämä yhteiskunnan syyttely. Valintoja elämä täynnä.

Valitettavasti asia on aivan toisin, kuin väität. Suomessa ihmisiä pallotellaan sinne tänne ja lakisääteisiä palveluja piilotellaan resurssien puutteessa.

Vammaiset ja pitkäaikaissairaat, nuoret ja vanhat, saavat tarvitsemansa palvelut vuosien oikeustaistojen jälkeen, jos vielä ovat siinä kunnossa, että palvelut heitä auttaisivat.

Itse jaksoin masentuneena käydä psykiatrisen sairaanhoitajan luona vaadittavan ajan ja sain lähetteen psyk.polille. Lähete tuli bumerangina takaisin. Uudella lähetteellä pääsin vihdoin poliklinikalle, mutta kuinka ollakaan siinä vaiheessa tietoni hävisivät järjestelmästä yli vuodeksi ja siinä vaiheessa olin jo niin huonossa jamassa, etten jaksanut enää yrittää enkä ottaa selvää. Hyvä kun hengissä selvisin näistä mahtavista psykiatrian palveluista.

Suomen hoitojärjestelmä on traumatisoiva, hutiloiva ja piittaamaton. Liian pienet resurssit lakisääteisille palveluille.

Tämä uutinen on ihan syvältä.

Kävin aina silloin tällöin katsomassa hänen instatiliään. Siellä oli mm. videokuvaa hänestä hyppimässä trampoliinilla ja hänen tekemiään arvosteluja kodistaan löytyvistä tiskiräteistä. Eihän tuollaiselle voi olla hymyilemättä.

Osanotto Behmin ja muiden läheisten suruun.

Mun tekisi mieli tehdä joku Let Me In, He sleeps with Angels-henkinen ysäribiisi juuri nyt. 

Ja varmaan alan tekemäänkin biisiä.  Olen niin surullinen ja vihainen näistä tapauksista - eikö todella voi auttaa?

Tiedän omalta kohdaltani, että ei.  Jotenkin turhauttaa ja hävettää myös oma ajattelu. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa saa kohtalaista apua jos mielenterveysongelmat on lieviä.

Vakavasti sairastuneille tarvittaisiin edelleen ihan old school -mielisairaaloita. Kotona ja yksin ei ole turvallista siinä tilassa.

Psykiatrian hoitopaikkoja on vähennetty koko 2000-luvun.

On ollut hirveä virhe liittää päihdehoito, myös narkomaanit mielenterveyspuoleen. Katkoilta lähdetään taas radalle entistä vaihdikkaammin.

Ne täyshoidot on pois mt-kassasta. Vaikka jotkut mt ihmiset selvästi voi hyötyä esim keskusteluavusta.

Juopot pitää aina puolensa, hiljaisia ei muista kukaan.

Tässä maassa ei vaan vieläkään hyväksytä erilaisuutta. Rumia kommentteja ihanasta ja lahjakkaasta ihmisestä jonka elämä jäi aivan liian lyhyeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkäämme Behm rauhaan, varmasti hänkin suree ja kirjoitti kauniita sanoja Mikistä.

Itse en koskaan arvostele itsemurhan tehneiden ratkaisua, koen että minulla ei ole oikeutta eikä tarvetta siihen. Ajattelen niin, että hän on syystä valinnut ratkaisun ja miettinyt asian ja kunnioitan hänen päätöstään.

Rauha Miki Liukkoselle ja voimia läheisille.

B olisi voinut sen verran kunnioittaa Liukkosen omaisia että olisi jättänyt postauksensa tekemättä. Mutta kun ei. Huomiota itselleen piti saada Liukkosen poismenostakin.

Joopa joo. Jos ei olisi kirjoittanut mitään, täällä haukuttaisiin kuorossa miten tunnekylmää ja törkeää käytöstä kun ei edes muistokirjoitusta kirjoita. Suo siellä, vetelä täällä.

Elämä on valintoja.

Ei ole läheskään aina. Fraasi joka ei pidä paikkaansa.

" Jännänoloinen, oikeasti oman polun kulkija,  setämäisten kirjailijoiden joukossa.

Olisi saanut vielä jäädä.

Jos jossain on taivas, niin hänen äitinsä on siellä ottamassa poikaansa vastaan, syliinsä."

.

"Rehellinen oman polkunsa kulkija.

Arvostan aina kaikkia elämässään rehellisesti käyttäytyviä ihmisiä. Valheellisia halveksun kuten muutkin keskitien kulkijat."

.

Elämä oli mielenkiintoisempi kun hän oli täällä.

Haikeus, suru ja kiitollisuus.

Jätti jälkeensä taikapölyä.

Miki Liukkosen romaanin O viimeinen lause sivulla 858 kuuluu näin:

- sillä kukaan ei kuole kesken kaiken, vaan elämänsä viimeisellä, valkoisella sekunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin exästä on tullut lähiomainen? Tai edes omainen, läheinen?

Jätetäänkö puoliso silloin kun hänellä on vaikeaa, eikä olla tukena? Mitä tapahtui? Maaliskuussa otetaan kissanpentu ja toukokuussa ilmoitetaan erosta, joka tapahtui "kevään aikana". Tammikussa kihlapari on asunut eri asunnoissa asuttuaan aikaisemmin yhdessä, Rita Behmin lapsi on jossain?

Aika monellekin exä on läheinen. Ei ero tarkoita sitä, että ei voilla läheinen. Eikä parisuhde myöskään velvoita toista toimimaan terapeuttina. Ensisijaisesti pitää aina huolehtia itsestään ja Behmillä on lapsikin huollettavana. Ei siihen pakettiin pysty enää miehen terapointia yhdistämään. 

Uusperhekuviot vaikeita. Siksi pitää aina tähdätä ydinperheeseen. Se on tieteessäkin todistetusti lapsille paras kun se on vakaa ja turvallinen.

Elämä vaan ei ole satukirjaa, jossa ollaan aina onnellisesti yhdessä loppuun saakka. Siksi se, että tähtää ydinperheeseen, ei tarkoita, että sellaisen automaattisesti saa. Ihan sama mitä tiede asiasta sanoo, mutta niin se vaan menee, että elämää ei voi etukäteen käsikirjoittaa.  

"Kaikilla ihmisillä, jotka näet, on sisällään maailma, josta et tiedä yhtään mitään. Koskaan ei voi oikeasti ymmärtää, mitä toinen ihminen tarkoittaa, ja se on masentavaa" - Miki Liukkonen -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa ei vaan vieläkään hyväksytä erilaisuutta. Rumia kommentteja ihanasta ja lahjakkaasta ihmisestä jonka elämä jäi aivan liian lyhyeksi.

Todellakin hyväksytään rehellisyyteen perustuva erilaisuus. Pahansuopaista, itsekkääseen hedonismiin perustuvaa erilaisuutta on monen tolkun ihmisen mahdotonta hyväksyä.

Älä viitsi. Jokainen taiteilija on omalla tavallaan hedonisti. Kuinka monta taiteilijaa on väheksytty ja kiusattu jo elinaikanaan erilaisuuden takia ja suuruus ja lahjakkuus ymmärretään vasta kuoleman jälkeen.

Joko Teemu Selänne on kommentoinut?

Ja 54 sivua jo tätä paskaa jauhettu. Huh huh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaiset oikeasti näin hirveitä, mitä tästä ketjusta saa lukea. Tai tietäähän sen, kun nämä tyypit ovat nykyisen hallituksenkin puolueita äänestäneet.

On ne. Näkeehän se tosiaan hallituksesta.

Nähtävästi ne kaikken fiksuimmat eivät lähde politiikkaan.

Siellä taitaa moni haluta vain valtaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joita ei mikään terapia tai mikään auta.

Miten joku amiksen linjan käynyt sh voisi auttaa tällaista taiteilijaa ja älykköä? Ei ne muutaman terapeuttiluennot ja kirjat opeta ollenkaan tajuamaan tällaisia luovia ihmisiä. On ihan kusipäistä edes väittää tietävänsä mikä Mikiäkin vaivasi. Ne ottivat sielunsa niin vaan vangikseen, koska uhkasi niiden egoja.

Tämä on koko psykiatrian ydinongelma. Joillakin asiakkailla on ollut todella vaikeaa, on syvästi herkkä, tai niin älykäs ettei tavan ihmiset vain ymmärrä.

Monella on kokemus että oman trauman tai muun ongelman lisäksi, kun hakee apua, ei tule kuulluksi.

Ei tule kohdatuksi.

Ei tule ymmärretyksi.

Ja se vain kasvattaa kuilua.

Psykiatrian työryhmiin voisi lisätä filosofin, jonka kanssa keskustella eksistentiaalisista ja muista syvällisistä kriiseistä siis ne joiden ajatteluun em pohdinnat kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin exästä on tullut lähiomainen? Tai edes omainen, läheinen?

Jätetäänkö puoliso silloin kun hänellä on vaikeaa, eikä olla tukena? Mitä tapahtui? Maaliskuussa otetaan kissanpentu ja toukokuussa ilmoitetaan erosta, joka tapahtui "kevään aikana". Tammikussa kihlapari on asunut eri asunnoissa asuttuaan aikaisemmin yhdessä, Rita Behmin lapsi on jossain?

Aika monellekin exä on läheinen. Ei ero tarkoita sitä, että ei voilla läheinen. Eikä parisuhde myöskään velvoita toista toimimaan terapeuttina. Ensisijaisesti pitää aina huolehtia itsestään ja Behmillä on lapsikin huollettavana. Ei siihen pakettiin pysty enää miehen terapointia yhdistämään. 

Uusperhekuviot vaikeita. Siksi pitää aina tähdätä ydinperheeseen. Se on tieteessäkin todistetusti lapsille paras kun se on vakaa ja turvallinen.

Elämä vaan ei ole satukirjaa, jossa ollaan aina onnellisesti yhdessä loppuun saakka. Siksi se, että tähtää ydinperheeseen, ei tarkoita, että sellaisen automaattisesti saa. Ihan sama mitä tiede asiasta sanoo, mutta niin se vaan menee, että elämää ei voi etukäteen käsikirjoittaa.  

Ei tietenkään voi mutta omalla toiminnalla siihen lasten turvalliseen ydinperheeseen voi vaikuttaa paljon. On vastuutonta kulkea hedonistisen hetken intohimon varassa joka on ohimenevää aina. Tämä on monesti lehtien palstoilta nähty.

Ei voi vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, miten ydinperheen toinen aikuinen toimii. Elämä olisi ihan liian yksinkertaista, jos lapsi olisi automaattisesti turvassa ydinperheessä. 

Ei voikaan. Siksi valinta pitää tehdä huolella. Koskaan ei lennosta pidä lähteä huijarien matkaan vaikka mitä lurittelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että mua ällöttää suomalainen asenne mielenterveysongelmiin. Ei välitetä ihmisistä, kun he kamppailevat. Mutta kun kuolee, niin media mässäilee ja tahkoo rahaa toisen kustannuksella. Ihan aidosti kuvottaa. Olisiko kaikki tämä kiinnostus kyseistä henkilöä kohtaan voinut olla tukea häntä kohtaan, kun hän vielä oli elossa? Saattaisi olla edelleen täällä. Mutta ei. Mielenterveyden kanssa saa täällä kamppailla yksin. Hänen muistolleen ja sielulleen toivon rauhaa. Älykkään ja taiteellisen ihmisen ihmisen kuolema on suuri menetys yhteiskunnalle.

Ja rinnalla ruopalkintoja saa täydellinen Jenni Haukio vielä. Mikä kontrasti omalle häpeälle.

runopalkintoja. Olikos muuten Linnanjuhlissa tämä Miki?

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että mua ällöttää suomalainen asenne mielenterveysongelmiin. Ei välitetä ihmisistä, kun he kamppailevat. Mutta kun kuolee, niin media mässäilee ja tahkoo rahaa toisen kustannuksella. Ihan aidosti kuvottaa. Olisiko kaikki tämä kiinnostus kyseistä henkilöä kohtaan voinut olla tukea häntä kohtaan, kun hän vielä oli elossa? Saattaisi olla edelleen täällä. Mutta ei. Mielenterveyden kanssa saa täällä kamppailla yksin. Hänen muistolleen ja sielulleen toivon rauhaa. Älykkään ja taiteellisen ihmisen ihmisen kuolema on suuri menetys yhteiskunnalle.

Hieno ja asiallinen kirjoitus.