Lue keskustelun säännöt.
Mitä 40-vuotias ehtii vielä tehdä elämässään?
04.07.2023 |
Kuvitelkaa siis mielessänne nelikymppinen nainen, joka ei ole tehnyt elämässään mitään mitä yleisesti kuuluu nuoruuteen.
Mitä kannattaa vielä yrittää tehdä, ja mitä ei?
Kommentit (63)
En itse jaksa nelikymppisenä enää tavoitella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Villi nuoruus meni jo. Kannattaa koittaa muita haasteita kuten uusi harrastus tai matkailu tms. millä sivistää itseään eli tutustua kulttuureihin tms.
Vanhemmat ihmiset etsimässä kadotettua nuoruutta jossain festareilla kaljatuopin äärellä on vähän säälittäviä.
Olen eri mieltä. En tarkoita, että suosittelisin jatkuvaa kännäilyä, mutta ihan hyvin voi käydä katsomassa millaista baareissa on, vaikka vain yhden kerran.
Minä olen viisikymppinen, jolta on jäänyt paljon tekemättä, mutta jos oikeasti haluaisin, menisin baariin. En menisi sillä mielellä, että leikin tässä nyt 2-kymppistä, vaan ihan omana itsenäni. Joskus pääsee mielenkiintoisiin keskusteluihin ihmisten kanssa, mutta pitää olla valmis siihen, että ensin saatetaan katsoa oudosti, jos on ikäänkuin väärässä paikassa. Useimmat ihmiset kuitenkin ovat ystävällisiä ja eivätkä tuomitse. Mutta pitää olla huumorintajua ja vähän itseironiaakin. Tosikkona ei kannata mennä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Mulle ne on opiskelu ja siihen liittyvät sosiaaliset menot, festarit ja matkustelu.
Tunnetasolla kaikki liittyi uutuudenviehätykseen ja tietynlaiseen kuolemattomuuden tunteeseen. Siis sellaiseen tunteeseen, että huomisesta ei tarvitse murehtia vaan elämä on tässä ja nyt.
Valitettavasti en pääse tuohon tunteeseen enää, ainakin tuo uutuudenviehätys tuntuu olevan lopullisesti menetettyä. Mutta ehkä ap pääset, tässä mielessä voisin kuvitella, että kokemattomuudesta on iloakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Minun nuoruudessani hauskinta oli kavereiden kanssa hengailu. Matkusteluun ei ollut varaa, mutta kaikenlaista muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kannattaa matkustella. Itse tosin matkustelin myös nuorempana, mutta näin plus nelikymppisenä reppureissaaminen maistuu aina vaan! Juuri nytkin olen sellaisella. :)
Tuo sana "kannattaa" on toki hyvin yksilöllinen. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa, mutta itseäni ei yökerhot tässä iässä enää vedä puoleensa kuten nuorempana. Vaikka olen yövirkku, en tykkää hillua kaupungilla enää puolenyön jälkeen. Nykyisin on tärkeämpää herätä virkeänä uuteen päivään tekemään kaikkea kivaa.
Mä en ymmärrä tota matkustelua, ihan kuin se olisi elämään kuuluva pakko-juttu. Itse koen lentopelkoa, vihaan notkumista lentokentällä ennen lentoa, enkä kyllä saa mitään kiksejä ulkomailla olemisesta. Ihmiset vaan on erilaisia..
Miksi olet matkustanut, jos et siitä nauti? Meinaan vaan, että sinähän et voi inhota lentokentillä notkumista, jos et siellä edes käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan ne festarit, miesten tapailu, kavereiden kanssa hengailut, matkustaminen tosi hienoa ja kokemisen arvoista siellä 20-30 vuoden iässä. Ei vaan enää pystyisi kuvittelemaan (42-vuotiaana) ja minusta on ihana kun on taakse jäänyttä, elettyä elämää 😅
Vierailija kirjoitti:
Ihan mitä vaan.
Itse olen rakentanut mieheni kanssa 2 okt ja rempannut yhden ulkomailla. Nyt eläkkeellä asun 2 maassa. Sain myös 4. lapseni yli nelikymppisenä.
Lisäksi olen vaihtanut työpaikkaa 40v synttärien jälkeen 5x aina parempaan.
Tullut isoäidiksi ja aloittanut siten kokonaan uudenlaisen elämänvaiheen:)
Matkustanyt työn ja huvin vuoksi yli 70 matkaa tuon "virstanpylvään" jälkeen. Saanut paljon uusia ystäviä.
Oppinut kunnolla uuden kielen
Ihan kiva humblebrag, mutta ap voi tuskin alkaa isoäidiksi, jos ei ole äitikään, eikä vaihtaa työpaikkaa, jos ei ole työtä, tai rempata taloa, jos ei omista taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole ikinä tavoitellut yhtään mitään, en edes nuorempana, vaan elänyt aina päivän kerrallaan. Silti olen tyytyväinen elämääni. Elän niin kuin haluan, enkä stressaa itseäni ajatuksella, että jotain muka "kuuluisi" kokea tietyn ikäisenä.
N37
Vierailija kirjoitti:
Olihan ne festarit, miesten tapailu, kavereiden kanssa hengailut, matkustaminen tosi hienoa ja kokemisen arvoista siellä 20-30 vuoden iässä. Ei vaan enää pystyisi kuvittelemaan (42-vuotiaana) ja minusta on ihana kun on taakse jäänyttä, elettyä elämää 😅
Niin, koska sinä olet jo tehnyt tuon kaiken. Ajattelisit ehkä toisin, jos et olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtii vielä rakastua, luoda uran, sekoilla, ryypätä, vetää kamaa, irtisanoutua, erota, harrastaa esiaviollista seksiä, pettää, bilettää ja tuntea morkkista.
Soittaa nokkahuilua.
Toimia virallisena valvojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Mulle ne on opiskelu ja siihen liittyvät sosiaaliset menot, festarit ja matkustelu.
Tunnetasolla kaikki liittyi uutuudenviehätykseen ja tietynlaiseen kuolemattomuuden tunteeseen. Siis sellaiseen tunteeseen, että huomisesta ei tarvitse murehtia vaan elämä on tässä ja nyt.
Valitettavasti en pääse tuohon tunteeseen enää, ainakin tuo uutuudenviehätys tuntuu olevan lopullisesti menetettyä. Mutta ehkä ap pääset, tässä mielessä voisin kuvitella, että kokemattomuudesta on iloakin.
Valitettavasti taitaa olla niin, ettei samanlaista uutuudenviehätystä voi enää saada vanhempana, koska vaikkei mitään olisi tehnytkään, on kuitenkin elänyt ja nähnyt kaikenlaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi jättää kokeilematta uusia asioita.
Tuo kuolemattomuuden tunne saattaa muuten olla sellainen juttu, ettei sitä kaikilla nuorilla ole. Mielestäni minulla ei ollut. En todellakaan osannut ajatella, etteikö teoilla olisi seurauksia, ja nimenomaan huonoja seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Odotan kans vastauksia.
En ole kokenut mitään muuta kuin synnytyksen ja häät. Niin ja avioeron.
Lasketaanko yliopisto-opinnot? Siinä iässä oli vähemmän biletystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, yritän muotoilla kysymyksen eri tavalla.
Jos heräisit nyt nelikymppisenä ilman minkäänlaisia nuoruuden kokemuksia elämässäsi, mitä asioita ehdottomasti haluaisit kokeilla?
Aijai. Nyt onkin kimurantti ongelma. Jos en tosiaan olisi kokenut näitä omassa nuoruudessa niin itseäni ainakin vaivaisi kovasti miltä tuntuu;
-Biletys
-Irtosuhteet
-Huumeet
-Ulkomailla kaikkea yllämainittua.
Näitä kun on kovin vaikea uteliaana ihmisenä todeta arvottomiksi ja joskus potentiaalisesti vaarallisiksi typeryyksiksi jos niitä ei ole itse kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Mulle ne on opiskelu ja siihen liittyvät sosiaaliset menot, festarit ja matkustelu.
Tunnetasolla kaikki liittyi uutuudenviehätykseen ja tietynlaiseen kuolemattomuuden tunteeseen. Siis sellaiseen tunteeseen, että huomisesta ei tarvitse murehtia vaan elämä on tässä ja nyt.
Valitettavasti en pääse tuohon tunteeseen enää, ainakin tuo uutuudenviehätys tuntuu olevan lopullisesti menetettyä. Mutta ehkä ap pääset, tässä mielessä voisin kuvitella, että kokemattomuudesta on iloakin.
Valitettavasti taitaa olla niin, ettei samanlaista uutuudenviehätystä voi enää saada vanhempana, koska vaikkei mitään olisi tehnytkään, on kuitenkin elänyt ja nähnyt kaikenlaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi jättää kokeilematta uusia asioita.
Tuo kuolemattomuuden tunne saattaa muuten olla sellainen juttu, ettei sitä kaikilla nuorilla ole. Mielestäni minulla ei ollut. En todellakaan osannut ajatella, etteikö teoilla olisi seurauksia, ja nimenomaan huonoja seurauksia.
Minulla on itse asiassa tuo "uutuudenviehätys" vielä voimissaan nelikymppisenä. Varmaan juuri siksi, että en ole kokenut juuri mitään elämässäni. Kaikki pienetkin asiat tuntuvat kiehtovilta.
Toinen omituinen sivuvaikutus on, että olen aika nuoren näköinen. Mutta en silti tunne olevani mitenkään ikäistäni nuorempi enkä viihdy nuorempien ihmisten keskuudessa. Olen jossain epämukavassa välitilassa, en kuulu minnekään.
Opiskella uusia ammatteja ja tehdä monta työuraa.
Matkustella vaikka kävellen läpi useiden mantereiden.
Auttaa vapaaehtoisesti vaikka missä järjestöissä tai yksityisesti.
Tehdä merkittävä paljon taidetta.
Nauttia elämästä muiden ihmisten kanssa.
Ryypätä ja narkata itsensä hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Mulle ne on opiskelu ja siihen liittyvät sosiaaliset menot, festarit ja matkustelu.
Tunnetasolla kaikki liittyi uutuudenviehätykseen ja tietynlaiseen kuolemattomuuden tunteeseen. Siis sellaiseen tunteeseen, että huomisesta ei tarvitse murehtia vaan elämä on tässä ja nyt.
Valitettavasti en pääse tuohon tunteeseen enää, ainakin tuo uutuudenviehätys tuntuu olevan lopullisesti menetettyä. Mutta ehkä ap pääset, tässä mielessä voisin kuvitella, että kokemattomuudesta on iloakin.
Valitettavasti taitaa olla niin, ettei samanlaista uutuudenviehätystä voi enää saada vanhempana, koska vaikkei mitään olisi tehnytkään, on kuitenkin elänyt ja nähnyt kaikenlaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi jättää kokeilematta uusia asioita.
Tuo kuolemattomuuden tunne saattaa muuten olla sellainen juttu, ettei sitä kaikilla nuorilla ole. Mielestäni minulla ei ollut. En todellakaan osannut ajatella, etteikö teoilla olisi seurauksia, ja nimenomaan huonoja seurauksia.
Minulla on itse asiassa tuo "uutuudenviehätys" vielä voimissaan nelikymppisenä. Varmaan juuri siksi, että en ole kokenut juuri mitään elämässäni. Kaikki pienetkin asiat tuntuvat kiehtovilta.
Toinen omituinen sivuvaikutus on, että olen aika nuoren näköinen. Mutta en silti tunne olevani mitenkään ikäistäni nuorempi enkä viihdy nuorempien ihmisten keskuudessa. Olen jossain epämukavassa välitilassa, en kuulu minnekään.
Olen kokenut tuota elämäni varrella. Siihen on auttanut olen kun tutustunut eri ikäisiin ihmisiin, jutellut monipuolisesti eri asiosta, kaivanut juureni esiin. Olen luonnostani ollut kotipaikkakunnalla ulkopuolinen ja aina vähän epätahdissa muiden kanssa.
Onneni on löytynyt muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mitä vaan.
Itse olen rakentanut mieheni kanssa 2 okt ja rempannut yhden ulkomailla. Nyt eläkkeellä asun 2 maassa. Sain myös 4. lapseni yli nelikymppisenä.
Lisäksi olen vaihtanut työpaikkaa 40v synttärien jälkeen 5x aina parempaan.
Tullut isoäidiksi ja aloittanut siten kokonaan uudenlaisen elämänvaiheen:)
Matkustanyt työn ja huvin vuoksi yli 70 matkaa tuon "virstanpylvään" jälkeen. Saanut paljon uusia ystäviä.
Oppinut kunnolla uuden kielen
Ihan kiva humblebrag, mutta ap voi tuskin alkaa isoäidiksi, jos ei ole äitikään, eikä vaihtaa työpaikkaa, jos ei ole työtä, tai rempata taloa, jos ei omista taloa.
Hyvin ehtii vielä. Vain lasten tekemisessä tulee ikä vastaan n 10 vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensin selkiyttää arvosi: mitä oikein haluat tavoitella. Sen jälkeen voit edetä niitä kohti. Jos haluat matkustella ja nähdä maailmaa, niin se kannattaa toteuttaa. Opiskelu uudelle uralle on myös mahdollista. Jos haluat vielä lapsia, niin silloin kannattaa toimia heti. Aika juoksee nopsaan.
Onhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, etenkin työ- ja harrastusasioihin liittyviä. Lapsista ei kannata varmaan enää haaveilla, koska ei kiinnosta mikään pikakelattu pariutuminen. Minulla on 12-vuotiaan seurusteluhistoria, eli ei siitä oikein suoraan hypätä perheenäidiksi.
Matkustelu kiinnostaisi kyllä.
Jonkin sortin "bucket listiä" olen mielessäni kokoamassa. Kyselen tässä lähinnä, millaiset nuoruuden kokemukset ovat teillä olleet hauskoja. Ja sellaisia, että ette olisi jättäneet niitä väliin.
Mulle ne on opiskelu ja siihen liittyvät sosiaaliset menot, festarit ja matkustelu.
Tunnetasolla kaikki liittyi uutuudenviehätykseen ja tietynlaiseen kuolemattomuuden tunteeseen. Siis sellaiseen tunteeseen, että huomisesta ei tarvitse murehtia vaan elämä on tässä ja nyt.
Valitettavasti en pääse tuohon tunteeseen enää, ainakin tuo uutuudenviehätys tuntuu olevan lopullisesti menetettyä. Mutta ehkä ap pääset, tässä mielessä voisin kuvitella, että kokemattomuudesta on iloakin.
Valitettavasti taitaa olla niin, ettei samanlaista uutuudenviehätystä voi enää saada vanhempana, koska vaikkei mitään olisi tehnytkään, on kuitenkin elänyt ja nähnyt kaikenlaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi jättää kokeilematta uusia asioita.
Tuo kuolemattomuuden tunne saattaa muuten olla sellainen juttu, ettei sitä kaikilla nuorilla ole. Mielestäni minulla ei ollut. En todellakaan osannut ajatella, etteikö teoilla olisi seurauksia, ja nimenomaan huonoja seurauksia.
Minullakaan ei ole ollut kuolemattomuuden tunnetta ja olen aina ihmetellyt sitä kun siitä puhutaan nuoruuden yhteydessä. Olen kyllä miettinyt johtuiko tunteen puuttuminen omalla kohdalla omasta luonteesta vaiko vaikeasta lapsuudesta. Kuolemaa ja ikävyyksiä oli ehtinyt jo miettiä paljon ja jonkilainen ahdistuneisuushäiriä/ptsd oli.
Olin tulossa sanomaan, että yhtä paljon kuin tähän mennessä on tapahtunut. Mutta jos ei ole menevää sorttia niin tuskin mitään kummempaa tapahtuu loppuelämän aikanakaan.