Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäskö ottaa korkeakoulupaikka vastaan vai ei? D:
03.07.2023 |
Mulle tarjotaan paikkaa eräältä AMK-sote alalta, mutta en ole varma haluanko opiskella juuri kyseistä alaa, menettäisin samalla ensikertalaisuuden.
Taustasta sen verran, et mulla takana muutama välivuosi lukion jälkeen ja nyt alkaa olla kova halu seuraavaan elämänvaiheeseen ja opiskeluihin, nykyset työt puuduttaa.
Kirjoitin vähän keskivertoa paremmat paperit, suureen osaan AMK:sta pääsen suoraan todistuksella, mutta yliopistoon ei todistuksen arvosanat riitä.
Mulla ei ole mitään tiettyä alaa mihin haluaisin, ja en ole varma olisko mulle sopivammat yliopisto- vai amk opinnot. Pidin lukiossa opiskelusta, vaikka olinkin suht. kuormittunut ja käytin paljon aikaa opiskeluun ehkä jopa muun elämän kustannuksella.
Aina on kiinnostanut kokonaisvaltainen hyvinvointi ja siihen liittyvät teemat, ja sanoisin et oon analyyttinen pohtija, kuitenkin ihmisistä kiinnostunut.
Tässä kohtaa alkaa tuntua, että tuntuis todella puuduttavalta lähteä vaikka parin vuoden pänttäys urakkaan, jos yliopistoon haluaisin, kun vaihtoehtona olisi suora koulupaikka ja uusi elämänvaihe, joka olisi muun kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta itselle varmasti hyväksi. Pitäiskö ottaa riski? Vaarana siis se, että valitsen täysin väärin ja sen jälkeen ois huomattavasti vaikeampi päästä sisään vaikka yliopistoon ei-ensikertalaisena
Kommentit (31)
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oikeasti tuo kiinnosta, niin älä ihmeessä tuhlaa ensikertalaisuuttasi siihen. Kokemuksesta sanon että inti menee aivan täysin ja homma tuntuu ylivoimaiselta pakkopullalta jos ei ole kiinnostusta. Voithan sä vaikka korottaa yo-arvosanojasi ensi kevääksi ja hakea uudestaan. Nyt voisi lisäksi hyvä aloittaa vaikka ihan ammattikoulussa niin etenet kuitenkin johonkin. Aikuispuolella saat vielä tutkinnon nopeasti kasaan, jos et pääse vielä ensi keväänä haluamallesi alalle.
Hyviä pointteja. Korotin jo kerran ensimmäisenä välivuotena paria ainetta niin, että nyt pääsen amk suoraan. Yliopistoon hakisin kuitenkin tässä vaiheessa pääsykokeella.
Toi AMK ala mihin hain, niin tiedän että ne aiheet kiinnostaa itseä, mutta työelämä mietityttää. En halua tehtäviin, missä oleellisinta on olla esillä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja ohjaamassa muita, en ole siinä vahvimmillani. Tarviin aikaa paneutua ja keskittyä rauhassa, siten saan oman potentiaalin näkyviin ja huolellista jälkeä.
Toi ammattikin olisi vaihtoehto, ehkä vähän riski(?)
Helpompi ottaa kantaa, jos kerrot tarkemmin mikä se ala on?
Sosionomi
Mielenkiintoista, olen itse aloittamassa aikuisopiskelijana sosionomin opinnot. En ollut ajatellut että se vaatisi jatkuvaa esillä oloa. Olen hyvin samantyyppinen, haluan keskittyä ja paneutua asioihin, mutta kuvittelisin että se siinä ammatissa onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oikeasti tuo kiinnosta, niin älä ihmeessä tuhlaa ensikertalaisuuttasi siihen. Kokemuksesta sanon että inti menee aivan täysin ja homma tuntuu ylivoimaiselta pakkopullalta jos ei ole kiinnostusta. Voithan sä vaikka korottaa yo-arvosanojasi ensi kevääksi ja hakea uudestaan. Nyt voisi lisäksi hyvä aloittaa vaikka ihan ammattikoulussa niin etenet kuitenkin johonkin. Aikuispuolella saat vielä tutkinnon nopeasti kasaan, jos et pääse vielä ensi keväänä haluamallesi alalle.
Hyviä pointteja. Korotin jo kerran ensimmäisenä välivuotena paria ainetta niin, että nyt pääsen amk suoraan. Yliopistoon hakisin kuitenkin tässä vaiheessa pääsykokeella.
Toi AMK ala mihin hain, niin tiedän että ne aiheet kiinnostaa itseä, mutta työelämä mietityttää. En halua tehtäviin, missä oleellisinta on olla esillä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja ohjaamassa muita, en ole siinä vahvimmillani. Tarviin aikaa paneutua ja keskittyä rauhassa, siten saan oman potentiaalin näkyviin ja huolellista jälkeä.
Toi ammattikin olisi vaihtoehto, ehkä vähän riski(?)
Helpompi ottaa kantaa, jos kerrot tarkemmin mikä se ala on?
Sosionomi
Mielenkiintoista, olen itse aloittamassa aikuisopiskelijana sosionomin opinnot. En ollut ajatellut että se vaatisi jatkuvaa esillä oloa. Olen hyvin samantyyppinen, haluan keskittyä ja paneutua asioihin, mutta kuvittelisin että se siinä ammatissa onnistuu.
Voi olla, että ei tarvitsekaan kaikissa työtehtävissä ja tuo kommenttini perustuu enemmän vaan omiin käsityksiin ja veikkailuihin, mutta voisin ajatella että esim. työ päiväkodissa olis itselle liian sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oikeasti tuo kiinnosta, niin älä ihmeessä tuhlaa ensikertalaisuuttasi siihen. Kokemuksesta sanon että inti menee aivan täysin ja homma tuntuu ylivoimaiselta pakkopullalta jos ei ole kiinnostusta. Voithan sä vaikka korottaa yo-arvosanojasi ensi kevääksi ja hakea uudestaan. Nyt voisi lisäksi hyvä aloittaa vaikka ihan ammattikoulussa niin etenet kuitenkin johonkin. Aikuispuolella saat vielä tutkinnon nopeasti kasaan, jos et pääse vielä ensi keväänä haluamallesi alalle.
Hyviä pointteja. Korotin jo kerran ensimmäisenä välivuotena paria ainetta niin, että nyt pääsen amk suoraan. Yliopistoon hakisin kuitenkin tässä vaiheessa pääsykokeella.
Toi AMK ala mihin hain, niin tiedän että ne aiheet kiinnostaa itseä, mutta työelämä mietityttää. En halua tehtäviin, missä oleellisinta on olla esillä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja ohjaamassa muita, en ole siinä vahvimmillani. Tarviin aikaa paneutua ja keskittyä rauhassa, siten saan oman potentiaalin näkyviin ja huolellista jälkeä.
Toi ammattikin olisi vaihtoehto, ehkä vähän riski(?)
Helpompi ottaa kantaa, jos kerrot tarkemmin mikä se ala on?
Sosionomi
Mitä haluaisit sitten yliopiston puolella opiskella?
Se tässä onkin, ettei ole mitään selkeää alaa ja oon ehkä sen virheen tehnyt etten tähän mennessä ole avoimia kursseja kokeillut. Psyka kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi siihen nähden, että sisään on lääkistä vaikeampi päästä. Jossain kohtaa mietin aloja yhteiskuntatieteiden alta terveystieteitä ja ravitsemusta.
Vierailija kirjoitti:
jos olet pohdiskeleva, niin amk ei välttämättä ole sinun juttusi. Yliopistossa voit opiskella sivuaineena käytännössä mitä vain ja sinulla jää laajempi skaala tulevia ammatteja vaihtoehdoiksi opintojen jälkeen. Nykyisin on melko vaikea vaihtaa alaa kesken opintojen jos kerran on jonkin koulutuksen aloittanut, laina-asiat ym ovat hankalat ja suosivat niitä jotka aloittavat ja valmistuvat yhdeltä alalta. Se, että pelkäät menettäväsi vuosia tai että yliopistoon pääsy olisi vaikeaa ja kestäisi monta vuotta (haastan tätä näkemystä, voit päästä lukemalla sisään hyvin jo ensimmäisellä kerralla) ovat mielestäni pitkällä tähtäimellä huonoja syitä ottaa opintopaikka vastaan amkista. Toki sellaista lopullista varmuutta "oikeasta" alasta on ehkä turha metsästää, myös ihan ok on todella hyvä :) Entä jos menisit toiseen työpaikkaan ja kokeilisit avoimen kursseja?
t. uravalmentaja
Kannattaako tässä kohtaa lähteä testaamaan yliopistoon jotain generalisti alaa, kuten yhteiskuntatieteitä? Tai esim. jotain terveystieteisiin päin
Opiskelen sosionomiksi ja meille aina painotetaan, että alalle tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Opinnoissa on myös haastetta esimerkiksi ensimmäisenä vuonna käydään omaa elämää ja traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on keskivertoa paremmat paperit lukiosta, niin ilman muuta pidät nyt välivuoden, luet jotain avoimessa ja ens keväänä pyrit yliopistoon. AMK on sulle liian helppo!
Hän on jo pitänyt välivuosia. Nyt olisi aika aloittaa opinnot! Ylemmän korkeakoulututkinnon voi opiskella myös ammattikorkeakoulussa tai tehdä maisterin opinnot yliopistossa.
Yleensä samalla tutkinnolla voi suuntautua omien kiinnostusten mukaan jo vapaavalintaisissa opinnoissa.
vaikutat jotenkin haahuilijalta. Pari välivuotta jo tuhlannu tietämättä mitä hakee. Yliopistoon pyritään tai pääsykokeet läppästään yleensä eri asenteella. Ei sinne mennä kokeilemaan josko tuota...pitää haluta tosisaan ja pyrkiä tosissaan ja jaksaa lukea tosissaan jos siis haluaa läpäistä kokeet. Yleensä on nuorilla ollu jo kauan selvänä mihin hakee heti eikä mieti. Menisin siihen amk:hon. ei ole mitään takeita että pääsisist ikinä sihhen yliopistoon vaikka hakisit 3 :kin kertaa. Tuhlaat vaan vuosia. Etenkin jos se ala olisi joku suosittu, kuten psykologia , teatteri, taide yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos olet pohdiskeleva, niin amk ei välttämättä ole sinun juttusi. Yliopistossa voit opiskella sivuaineena käytännössä mitä vain ja sinulla jää laajempi skaala tulevia ammatteja vaihtoehdoiksi opintojen jälkeen. Nykyisin on melko vaikea vaihtaa alaa kesken opintojen jos kerran on jonkin koulutuksen aloittanut, laina-asiat ym ovat hankalat ja suosivat niitä jotka aloittavat ja valmistuvat yhdeltä alalta. Se, että pelkäät menettäväsi vuosia tai että yliopistoon pääsy olisi vaikeaa ja kestäisi monta vuotta (haastan tätä näkemystä, voit päästä lukemalla sisään hyvin jo ensimmäisellä kerralla) ovat mielestäni pitkällä tähtäimellä huonoja syitä ottaa opintopaikka vastaan amkista. Toki sellaista lopullista varmuutta "oikeasta" alasta on ehkä turha metsästää, myös ihan ok on todella hyvä :) Entä jos menisit toiseen työpaikkaan ja kokeilisit avoimen kursseja?
t. uravalmentaja
Ja kaikki vääriä neuvoja.
Mitään vapautta opiskella mitä vaan ei ole. Vaikea vaihtaa alaa, ei ole. Laina-asiat? No mikä pakko on ottaa lainaa, etenkin kun tää on ollu työssä jo. Suosituille aloille voi joutua hakemaan useita vuosia.
Mä suosittelen tälle jotain ammattikoulun kokkikurssia.
Aina on se vaara, että valitsee "väärin". Opinnoista ei täysin tiedä ennen kuin ne aloittaa. Joskus vasta työelämässä selviää, ettei tutkinto kannattanut tai johtanut itselle sopiviin töihin.
Sen takia sanon, että todellakin aloitat opinnot AMK:ssa nyt. Aina ehtii myöhemminkin lisäkouluttautua, tehdä vaikka se maisteri suoraan alemman korkeakoulututkinnon päälle.
Olen hapuillut itse, aloitin yliopistossa tutkijaopinnot 2007 heti lukiosta. Yliopistotutkinnon arvo ja hyödyllisyys on tipahtanut siitä, mitä moni luulee sen olevan.
Alan vaihtaminenkin on nykyään niin normaalia, että siihen on monia tapoja. Tärkeintä on, että alla on jokin alempi korkeakoulututkinto.
Lisäksi, jokainen koulutusohjelma on jollain tapaa turhauttavaa paskaa. Olen tosiaan kokeillut montaa, ja kaikista hyvämaineisin koulu olikin aivan kuraa.
Et vielä tiedä paljoa työelämästä korkeakoulutettuna, joten älä mieti ja analysoi liikaa. Lähde tekemään ja hankkimaan uusia kokemuksia. Tee valmiiksi yksi tutkinto, ja mieti sitten uudelleen, mitä ovia se on aukaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaikutat jotenkin haahuilijalta. Pari välivuotta jo tuhlannu tietämättä mitä hakee. Yliopistoon pyritään tai pääsykokeet läppästään yleensä eri asenteella. Ei sinne mennä kokeilemaan josko tuota...pitää haluta tosisaan ja pyrkiä tosissaan ja jaksaa lukea tosissaan jos siis haluaa läpäistä kokeet. Yleensä on nuorilla ollu jo kauan selvänä mihin hakee heti eikä mieti. Menisin siihen amk:hon. ei ole mitään takeita että pääsisist ikinä sihhen yliopistoon vaikka hakisit 3 :kin kertaa. Tuhlaat vaan vuosia. Etenkin jos se ala olisi joku suosittu, kuten psykologia , teatteri, taide yms.
Se on totta, että jos on aikeissa hakupainealoille (lääkis, oikis yms.) niin ei sinne vahingossa sisään päästä, ja valmistautuminen alkaa jo melkein ennen lukiota parhaimmillaan. Mun tilanne ei vaan ole sellainen, eikä kyseiset alat ole mua varten.
Välivuodet on ollu mun kohalla tosi tärkeitä, elämä ei oo pelkkää suorittamista ja etenen omaan tahtiini.
Alue: Aihe vapaa
ainiin ja ei tarvitse olla vielä tarpeeksi itseohajutuva yliopistoon, opit sitä taitoa sitten kun olet siellä opinnoissa. älä anna pelon ohjailla valintaasi. Mieti mitä kohti haluat mennä, älä sitä mitä pelkäät ja mitä uhkia on :)