Mies juo kesäloman pilalle, mitä voin tehdä?
Mitä teen? Mies on juonut joka viikonloppu pitemmän aikaa ja nyt hän saa humalassa raivokohtauksia. Minä en ole mitään häneen verrattuna tai olen pettänyt häntä. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut. Minä en provosoi häntä näissä tilanteissa, olen yleensä hiljaa.
Juominen on varmaan jo sumentanut hänen päätään, ja tämä vain pahenee, lomat alkaa elokuussa. Ero ja talo myyntiin on seuraavat isot askeleet.
Mitä teen kesälomaviikoilla kun mies juo ja alkaa metelöinnin ja syyttelyn? Hän ei kuuntele minua yhtään, mitä voin tilanteessa tehdä? Selvin päin hän ei suostu asiasta puhumaan.
Kommentit (65)
Työterveydestä ja al-anonista tukea nyt ensihätään. Taidat olla pahasti läheisriippuvainen kun olet vuosia katsellut tuollaista alkoholistia. Lähde, äläkä katso taaksesi. T: raitistunut alkoholisti
Lähde, oikeesti. Varsinkin jos kuviossa on lapsia.
Mies alkoi juomaan rankemmin vasta kun aikuiset lapsemme muuttivat pois kotoa, kukin vuorollaan. Tätä on jatkunut nyt kolme vuotta, ja minulle riittää. Ketään ei voi pakottaa muuttumaan ja raitistumaan niin hankin miehelle tietoa ja mistä hän saa apua ennen kuin lähden. Minä en ole hänelle riittävä syy raitistua. Nyt heinäkuussa en jaksa käynnistää eroprosessia, keskityn työhöni. Sitten tarvitsen elokuun lomani lepoon, olen ihan poikki. Loman jälkeen luulen jaksavasi paremmin tehdä suuret muutokset elämääni.
Ja te, jotka haukkuvat minua vätykseksi tai että lapseni tulevat vihaamaan minua saamattomuuteni vuoksi niin ette tiedä mitään minusta naisena ja äitinä. Luulisi että omat elämänkokemuksenne olisivat tuoneet teille sydäntä.
Vierailija kirjoitti:
Mies alkoi juomaan rankemmin vasta kun aikuiset lapsemme muuttivat pois kotoa, kukin vuorollaan. Tätä on jatkunut nyt kolme vuotta, ja minulle riittää. Ketään ei voi pakottaa muuttumaan ja raitistumaan niin hankin miehelle tietoa ja mistä hän saa apua ennen kuin lähden. Minä en ole hänelle riittävä syy raitistua. Nyt heinäkuussa en jaksa käynnistää eroprosessia, keskityn työhöni. Sitten tarvitsen elokuun lomani lepoon, olen ihan poikki. Loman jälkeen luulen jaksavasi paremmin tehdä suuret muutokset elämääni.
Aloita valmistelut hyvissä ajoin ja pikku hiljaa, ei niitä
tosiaan tarvitse kerralla tehdä. Lapsia voit pyytää muuttoavuksi ja esim. heiltä majapaikkaa itsellesi tai pidempää kyläilymahdollisuutta loman aikana, mutta älä pyydä heitä muuttamaan juopon luo edes hyvässä tarkoituksessa. Kunnioita heidän rajojaan. Kokemuksesta puhun. Oma elämäni meni ihan sekaisin, kun jouduin alkkis-isän hoitajaksi, että
äiti sai hommattua itsensä kuiville läheisriippuvaisesta suhteesta. Vihaisuus äitiä kohtaan on suurta vuosien jälkeenkin ja isä soittelee haukkumispuheluita kännissä meille molemmille nyt, kun ollaan molemmat hänen mielessään leimauduttu hänen tilanteeseensa syyllisiksi.
Juoppous on AINA ennenkaikkea henkinen ongelma. Juoppo on keskeneräinen persoona.
Ei kannata pettää itseään sillä, kun se on selvinpäin ihana ja vaan viinan vika.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisit tehdä? Ehkä hankkia uuden miehen.
Ennen sitä viettää välivaiheena iloista sinkkuelämää. Nyt olisi tärkeintä pelastaa oma nahka ennen kuin tapahtuu jotain kamalaa.
Viis talosta, kunhan sinä itse pysyt terveenä!
"Nainen on yksin onnellisimmillaan ja elää silloin pidempään"
Miksiköhän silti naisista harva on sinkku, vaan tyrkyttää itsensä luomakunnan kruunun poljettavaksi?
Jaksuja riittää, kun ei tarvitse katsella sitä juoppoa ja kävellä munankuorilla omassa kodissaan. Se on ihan kamala energiasyöppö, kun ei voi olla rauhassa omana itsenään edes omassa kodissaan, aina on vähän varuillaan ja ennakoi, että mitäs seuraavaksi.
Älä nyt missään tapauksessa ainakaan lähde tuosta tilanteesta pois.
Eikä kannata miettiä, että miten arvokas sinä olet. Olethan ansainnut tuollaisen käytöksen.
Elämäni paras päätös oli juopon jättäminen. Olihan hän "hyvä mies", mutta ei sopiva mulle. Koska sai mun olon tuntumaan ahdistavalta juomisen takia
Vinkki: mieti 5v eteenpäin ja sama tilanne ja sen jälkeen 5v eteenpäin ja tilanne jossa S I N Ä haluat olla, kumpi voittaa?
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisen juoda, kuka elämää selvinpäin kestääkään.
No sinä olet yksi päivänsäde. Nimimerkillä minimaalisella alkoholilla menevä. Kokeile.
Vierailija kirjoitti:
Minun pitää jaksaa työssäni vielä heinäkuu, ja minunko se kotoani pitäisi lähteä? En ole persaukinen mutta ei tässä leveästi eletä, tai vuokrata omaa asuntoa ja samalla makseta lainoja. Sen päätin, että soitan seuraavan kerran poliisit paikalle kun mies alkaa humalassa riehumaan, olen tarpeeksi nyt yrittänyt puhua järkeä miehelle ja kestänyt hänen käytöstään. Minä olen tuon miehen itse valinnut ja aikoinaan rakastanut. Rakkaus on loppunut miehen alkoholismiin, hänellä ei ole enää muuta tapaa käsitellä stressiään kuin hilpeä känni, joka muuttuu agressiivisuudeksi.
Kuukausi lomaan niin en tarvitse sairauslomaa stressin tai uupumuksen kautta, mutta minulla on mahdollisuus saada työterveyden kautta terapiaa. Miehen juominen on kuluttanut voimiani pitkän matkaa, koska minulla on tietty käsitys terveellisistä elämäntavoista. Mies on tuhonnut aivosolujaan ja on jo piirteitä juoppohulluudesta.
Miksi en eroa heti? Tarvitsen suunnitelman koska kun tie on lopussa niin helvetti pääsee valloilleen. Jaksan nyt ehkä kuukauden töissä, sitten tarvitsen kesälomani lepoon. Sen jälkeen voin käynnistää eroprosessin ja talon myynnin, kestää mieheni raivon. Syksyllä hän ei omien töidensä puolesta ehdi raivota niin paljon kuin kesälomallaan (naurahdin).
Jokaisella on oma tahtinsa käsitellä asioita eikä se hokemalla tai haukkumalla siitä muutu. Osalla palstalaisilla ei ole edes käsitystä kuinka työelämä voi olla vaativaa. Minulla on vielä pitkä matka eläkeikään niin tässä kohtaa on hyvä tehdä ratkaisu, se ole yhdestä kesästä kiinni.
Kenen se talo on minkä meinaat myydä? Ja vinkkinä varsinaiseen ongelmaan: ero heti kun voit.
Älä pitkitä liikaa. Mietit, että silloin ja silloin on oikea hetki, mutta onko semmosta oikeasti? laastari saan irti asap. asiat järjestyy, sinä pärjäät, älä hukkaa elämääsi.
Mitäs otit juopon aviomieheksi. Oma vika.
Et sinä sitä taloa voi yksin laittaa myyntiin, jos se on teidän yhteinen. Ne asuntoasiat kestää aikansa ja talojen myynnit, ero on tärkeämpää laittaa vireille ensin ja muuttaa pois. Omaisuutta jaetaan sitten. Jos sitä jäät odottelemaan niin sairastut ja mitään ei tapahdu.
Jos olet työssäkäyvä ja lapset ovat jo omillaan, mikset selviäisi vuokranmaksusta? Itse sain vastaavassa tilanteessa nopeasti kaupungin vuokra-asunnon ja asuin siinä yhden talven lasten kanssa kunnes saatiin omaisuus jaettua ja sain ostettua oman talon. Kyllähän mies naureskeli ovella kun työpaikkani vahtimestarin kanssa kävin hakemassa pakettiautolla kamojani, että et tule yksin pärjäämään ja se on jäänyt päähän soimaan ja ajattelin, että minähän pärjään ja olen pärjännyt.
Ei kannata odotella, että asiat tuosta muuttuisivat parempaan suuntaan, ei muutu mutta kun aikaa kuluu, ehkä alat sitten tottua ja pitämään tuollaista elämää normaalina.
Itse pitää nyt vaan toimia reippaasti. Ei miettiä miten raha-asiat menee, ne järjestyy aikanaan. Lapsia ei onneksi nyt tarvitse ottaa huomioon. Eli järjestelet vaan oman elämäsi ja saat varmaan lapsiltasikin tarvittaessa tukea muuttoon ja lähtöön. Asioita ei kannata siirtää aina eteenpäin, ei ne muuksi muutu ja koskaan ei tule sopivampaa hetkeä, aina löytyy joku tekosyy miksi juuri ei käy ja odotellaan.
Vierailija kirjoitti:
"Nainen on yksin onnellisimmillaan ja elää silloin pidempään"
Miksiköhän silti naisista harva on sinkku, vaan tyrkyttää itsensä luomakunnan kruunun poljettavaksi?
Jos et ollut tietoinen, niin suurin osa jättää nämä juopot rentut. Avioeroja on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä sitä taloa voi yksin laittaa myyntiin, jos se on teidän yhteinen. Ne asuntoasiat kestää aikansa ja talojen myynnit, ero on tärkeämpää laittaa vireille ensin ja muuttaa pois. Omaisuutta jaetaan sitten. Jos sitä jäät odottelemaan niin sairastut ja mitään ei tapahdu.
Jos olet työssäkäyvä ja lapset ovat jo omillaan, mikset selviäisi vuokranmaksusta? Itse sain vastaavassa tilanteessa nopeasti kaupungin vuokra-asunnon ja asuin siinä yhden talven lasten kanssa kunnes saatiin omaisuus jaettua ja sain ostettua oman talon. Kyllähän mies naureskeli ovella kun työpaikkani vahtimestarin kanssa kävin hakemassa pakettiautolla kamojani, että et tule yksin pärjäämään ja se on jäänyt päähän soimaan ja ajattelin, että minähän pärjään ja olen pärjännyt.
Ei kannata odotella, että asiat tuosta muuttuisivat parempaan suuntaan, ei muutu mutta kun aikaa kuluu, ehkä alat sitten tottua ja pitämään tuollaista elämää normaalina.
Itse pitää nyt vaan toimia reippaasti. Ei miettiä miten raha-asiat menee, ne järjestyy aikanaan. Lapsia ei onneksi nyt tarvitse ottaa huomioon. Eli järjestelet vaan oman elämäsi ja saat varmaan lapsiltasikin tarvittaessa tukea muuttoon ja lähtöön. Asioita ei kannata siirtää aina eteenpäin, ei ne muuksi muutu ja koskaan ei tule sopivampaa hetkeä, aina löytyy joku tekosyy miksi juuri ei käy ja odotellaan.
Just näin!
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit juopon aviomieheksi. Oma vika.
Kukaan ei synny juoppona. Se alkaa pikkuhiljaa ja eskaloituu. Yritä kehittää empatiakykyäsi. Nyt olet yhtä keskeneräinen tunnemaailmaltasi kuin ne juopot.
Kärsi nainen, kestä ja kärsi!
Se on sinun kohtalosi!
Mitä voisit tehdä? Ehkä hankkia uuden miehen.