Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Silloin ruoka oli ruokaa, eikä viihdykettä.

Syötiin vain ruoka-aikoina. Tavallista terveellistä kotiruokaa, ei mitään burgereita ja nugetteja. Ei ollut tv-iltoja, jolloin mässytetään koko ilta. Ei limppareita litkitty, karkkeja imeskelty. Normaali arki vaati enemmän fyysistä aktiivisuutta. Esim oli normaalia käydä pyörällä kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli vähemmän prosessoitua kuin nykyään. Nykyihmiset ovat isoja johtuen lisäaineista.

Ja moninkertaisesta kalorimääristä. Lisäksi tehtiin fyysisesti töitä ja liikuttiin. Näin kulutettiin turhat kalorit.

Hyötyliikuntaa tosiaan oli. Jo pelkkä ruuanlaitto vei aikaa ja puuhastelua, kun taas nykyisin tungetaan valmis ateria mikroon.

Meillä kotona ruoka oli 70-80-luvuilla säännösteltyä. Ruokaa sai syödä niin paljon kuin haluaa kerran vuodessa eli jouluna. Normipäivinä jos oli keittoa, sitä sai ottaa yhden lautasellisen. Jos kanaa, kukin sai yhden koiven tai siipipalan. Kahvilla sai ottaa vain yhden kakkuviipaleen tai pullan. Lämpiäisinä sentään kaksi pullaa. Meille ei koskaan ostettu ranskalaisia perunoita tai chipsejä. Ei suklaalevyjä, mutta silloin tällöin suklaapatukoita. 

Ei ollut paino-ongelmia kellään mutta isä kuoli sydäninfarktiin. Ruoka oli melkoisen ravintoköyhää ja tupakkaa kului.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo nainen nyt sivustakaan näytä lihavalta vaan ihan normaalipainoiselta.  

t: Hoikka ja siro nainen

Miksi täällä on kauhea määrä jotain lihavia jankkaamassa omista läskestään ja toisten läskeistä. 

Ja kenestähän naisesta on puhe?

Vanhoina hyvinä aikoina oltiin hoikempia, syötiin paljon vähemmän lihaa, asuttiin tiiviimmin eikä lennelty aurinkolomille.

Vierailija kirjoitti:

Todista väitteesi että ihmiset olivat hoikempia kuin nyt.

Helppoa.

Mun isäni ei koskaan saavuttanut 60 kilon painoa, pituus 175cm. Äitini oli "pieni ja tukeva", juuri ja juuri 60kg ja 160cm. Kuolivat v 1994 ja 2000.

Itse painoin v 1975 15 vuotiaana 47kg, 16-38v alle 55kg, pituus 164cm. Ikäluokassani lukiossa meitä oli koulussa 120 oppilasta joista 2 "ylipainoista", luultavasti alle 60 kiloisia hekin.

Vierailija kirjoitti:

Hyötyliikuntaa enemmän, joillakin myös työssä. Asioita ei voinut ennen nettiä hoitaa kotoa käsin, vaan oli mentävä eri paikkoihin. Perinteiset yhteiset ruoka-ajat useimmissa perheissä eikä niiden välillä napostelua. Lapset ja nuoret liikkuivat paljon ulkona, kun netti ei ollut koukuttamassa. Ruuat olivat karumpia monissa perheissä, ei tehnyt mieli syödä huvikseen. Ostetut herkut harvinaisempia, perheet isompia ja rahaa per henkilö vähemmän. Ei ihmiset halunneet olla ylipainoisia, lihavia lapsia ja nuoria kiusattiin valitettavasti tuolloinkin, mutta heitä oli vähemmän. Ylipainoisia olivat lähinnä vanhat tädit, jotka eivät enää liikkuneet ja söivät kuten ennen työssä ollessa.

Oliko ylipaino siis silloin naisilla yleisempää kuin miehillä? Laita lähde, muuten valehtelet!

Syötiin kotiruokaa, ei tilattu Woltilla rasvanugettejs ja pizzoja. Ulkoiltiin paljon, pyöräillen ja kävellen paljon hyötyliikuntaa. Koululaiset leikkivät iltaisin ulkona.

.

Tehtiin muutakin kuin syötiin ja mähötettiin koneella.

Vierailija kirjoitti:

Silloin nukuttiin arkiyöt. Niin ja kuulemma ei ollut rahaa lihaan joka päivä, vaikka perunaa kyllä riitti. Hyvä jos siivu makkaraa.

Muistan sen "paksun " lauantaimakkarasiivun kerran puoleen vuoteen. Läpinäkyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhoina hyvinä aikoina oltiin hoikempia, syötiin paljon vähemmän lihaa, asuttiin tiiviimmin eikä lennelty aurinkolomille.

Muistan kun naaprit lensivät Kanarialle jollakin helikopterikoneella .Olin pieni lapsi ja kyllä ihmettelin kun matkakin kesti toista ´vuorokautta.Olikohan Keihäsen matkat, en muista !

Lihavuustutkijat on yrittäneet kertoa lukuisia kertoja, mutta valtiovalta ei kuuntele. Syynä lihomiseen on tiheäenergisen (=suomeksi lihottavan) ruuan räjähdysmäinen kasvu.

Tiheäenergiset ruuat ovat halpoja tuottaa ja ihmiset tykkäävät niistä. Esimerkiksi karkki, virvoitusjuomat, sipsit, maustetut jogurtit, leivokset, keksit, kaikki pikaruoka jne.

70-luvulla limsapullon koko oli 0,33 litraa ja sitä juotiin harvoin. Nykyisin standardikoko on 1,5 litraa ja kerralla ostetaan sixpack. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.

Panu Huutaja+ Eero Tillitalli kirjoitti:

tupakoivat itsensä laihiksi

Laihoiksi. Ei laihiksi.

Meillä oli kyllä pullaa ja leivonnaisia tarjolla joka päivä,, äiti leipoi kerran viikossa. Ruokaa syötiin kerralla vähemmän, lautasetkin olivat pienempiä.

aamupala, koulussa lounas, välipala koulun jälkeen ( kefiiriä ja pullaa!), päivällinen (saattoi olla myös. esim mannapuuroa) ja iltapala halutessa. Lihaa ei syöty yhtä paljoa, perunaa ja juureksia oli kera kastikkeen.

Ruoka tehtiin itse, myös siellä koulun keittiössä. Ei ollut prosessoitua ruokaa tarjolla, eikä kasvisrasvoja. Luultavammin suoliston mikrobikanta ihmisillä ollut erilainen kuin nykyään. Karkkipäivä oli kerran viikossa, silloin esim. yksi karkkiaski, ei kolmen kilon säkkiä! Liikuttiin aamusta iltaan, ei istuttu paikallaan.

Lienee sanomattakin selvää, ettå teknologian kehittyminen, hyötyliikunnan vähentyminen ja elintarviketeollisuuden muutokset ovat muuttaneet valtavasti sitä ympäristöä missä elämme.

70-luvulla ihmiset nukkuivat paremmin ja elämänrytmi oli säännöllisempää. Ei eletty 24/7 elämää. Kaupat olivat joskus kiinni. Ruokailtiin pääasiassa kotona.

Tupuliini kirjoitti:

Ei ole outo väite. Minä olen nuoruudessani nähnyt nälkää. Palkka oli pieni, siitä ei riittänyt vuokran jälkeen vaatteisiinkaan ja vain hiukan ruokaan. Kuinka jotkut ihmiset kuvittelevat, että, kun  itsellä on ollut ruokaa, niin kaikilla muillakin on täytynyt olla. Tämä nälässä olo on aiheuttanut minulle koko iän kestävän aineenvaihduntasairauden. Lihon pienestäkin määrästä ruokaa, vaikka syön vihannes- ja kalapainotteisesti. Edes tabletit eivät pysty auttamaan asiaa.

70-luvulla oli yleistä että heikko ravitsemus, vasta kun sai työpaikan, pärjäsi jotenkuten.  Eipä ihme kun työn saamista pidettiin etuoikeutena.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat 20-30-vuotiaita 1970-luvulla. Mun faija sanoi, että siihen aikaan ei ollut tapana syödä ulkona vaan tehtiin tavallista kotiruokaa eikä kaupoissa edes ollut valikoimissa kauheasti herkkuja, kuten sipsejä, suklaata ja karkkeja.

Vanhempasi puhuu palturia. Karkkihyllyt ei juurikaan ole muuttuneet 70-luvusta.

Sipsien tarjonta on toki 70-luvusta monipuolistunut, mutta karkkien jopa hieman yksipuolistunut.

70-luvullahan ostettiin paljon karkkeja kioskeista joita oli vähän joka kulmalla, eikä ne olleet yhtä ja samaa ärrää kuten nykyään, vaan kioskit oli pääasiassa yksittäisiä yrityksiä ja kaikissa vähän erilainen tarjonta. Ulkona ei varmaan syöty yhtä paljon kuin nykyään, mutta grillikioskit yleistyivät 70-luvulla ja kyllä me ainakin kavereiden kanssa harvase päivä käytiin grillillä makkaraperunat vetäsemässä.

M60

Nyt puhutaan palturia. 70-luvulla karkkirarjonta oli paljon vähäisempää ja määrät pienempiä. Esimerkiksi irtokarkkeja ostettiin kioskista siten, että myyjä annosteli karkit. Lapset osti karkkia viikkorahoilla ja siinä sitten jonossa odotettiin, että edellinen saa pussissa valmiiksi.

Nyt irtokarkkeja kahmitaan marketeissa. Niitä myydään joka paikassa rautakauppoja myöten ja hinnat on suhteessa laskeneet huomattavasti 70-lukuun. Kukaan ei jonottaisi pussiaan enää yhden myyjän annostellessa "markalla merkkareita".

Myös tilastoissa näkyy, että suomalaisten karkinkulutus on kasvanut moninkertaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustutkijat on yrittäneet kertoa lukuisia kertoja, mutta valtiovalta ei kuuntele. Syynä lihomiseen on tiheäenergisen (=suomeksi lihottavan) ruuan räjähdysmäinen kasvu.

Tiheäenergiset ruuat ovat halpoja tuottaa ja ihmiset tykkäävät niistä. Esimerkiksi karkki, virvoitusjuomat, sipsit, maustetut jogurtit, leivokset, keksit, kaikki pikaruoka jne.

70-luvulla limsapullon koko oli 0,33 litraa ja sitä juotiin harvoin. Nykyisin standardikoko on 1,5 litraa ja kerralla ostetaan sixpack. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.

Olet oikeassa, että tuo muutos on suuri ja se vaikuttaa. Lihavuustutkijat kuitenkin tiedostavat lihavuuden taustalla vaikuttavat monimutkaiset mekanismit eivätkä selitä lihavuusilmiötä vain yhden determinantin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää, mutta joka päivä ei ollut makean herkun päivä vaan tehtiin itse ja syötiin kunnon ruokaa.

Kävely joka paikkaan oli oletus. Polkupyörä oli tosi hyvä juttu.

Ei meillä vaan. Dösät kulkivat usein ja joka paikkaan. Pyörällä liikuttiin max kahden kilsan säteellä.

Riippui varmaan asuinpaikatakin, kulkiko busseja vai ei.

Minä kävelin. Pyöräily oli mahtava mahdollisuus lyhentää matka-aikaa.