Lue keskustelun säännöt.
Te jotka kannatatte hallituksen sosiaalipolitiikkaa
03.07.2023 |
Uskotteko todella että oma elämänne ja toimeentulonne säilyy aina samanlaisena eivätkä nuo muutokset voi tulla koskettamaan teitä ollenkaan? Olette täysin turvassa sairastumiselta, vammautumiselta, työkyvyttömyydeltä, työttömyydeltä? Toivottavasti mikään katastrofi ei teitä kosketa, mutta jos niin ikävästi käy niin älkää sitten kinutko niitä laiskoille luusereille tarkoitettuja tukia.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Suurin osa Persujen äänestäjistä esimerkiksi on matalasti koulutettua, ei-niin-hyvätuloista porukkaa. Harvalla on valtavia säästöjä tai pullat muuten niin hyvin uunissa ettei hätätilanteessa olisi itselläkin tarvetta turvautua yhteiskunnan apuun.
Tämä on totta ainakin meillä, voin tietysti puhua vain ns. julkipersuista. Heistä, jotka ovat kuntapolitiikassa, käyvät persujen tilaisuuksissa (kauppojen pihalla, kun menee kauppaan aina samat naamat, joten kai ne kannattajia on) ja facessa öyhöttäjistä. Näistä yksi on koulutettu (peruskoulun ope, surkimus) muut on enemmän tai vähemmän tuilla ja/tai pienten tulojen varassa, otanta on ehkä 50-60 henkilöä. Kirjoitustaito on heikko, facessa sen näkee. Salaliittoteoriat erityisesti viehättää tätä porukkaa ja tieto hankitaan hyvin kyseenalaisilta sivuilta, niiltä, jotka tukee heidän tyhmiä luulojaan. Rassukoita koko sakki.
Luulen, että suuri osa varmasti pohtii miten heidän käy. Töihin suurin USA ei pysty eikä ole koulustusta, kuntoa eikä mielenterveyttä. Lisäksi näissä on paljon veteraanien jälkeläisiä, Lapin sota ja naaatsien teot ovat usealle vieläkin avohaava. Mitähän tykkäävät persujen nassukkasympatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten aloitus liittyy hallitukseen?
Ei niin mitenkään. On moneen kertaan sanottu, että kaikkein haavoittuvimmilta ei leikata. Mutta tämä ei joillekin mene jakeluun.
Voi luoja, on monta kertaa sanottu, että nälkä on se joka töihin pakottaa. Kyllä tulet itkemään katkeria kyyneleitä kun sinut pakotetaan paskahommiin surkealla palkalla. Me emme maksa sinulle kotiin, yritä nyt ääliö uskoa.
T. Elina
Vierailija kirjoitti:
Ei, en usko olevani kuolematon. Enkä tiedä, onko tämän hetken valinnatoikeita, mutta sen tiedän, että jotain on tehtävä.
Ensinnäkin: Mutta olen kuunnellut jo 30 vuotta asiantuntijoita, että mennyt tie tulee loppumaan joku päivä. Meillä ei ole tähän varaa.
Toiseksi: Kyllähän minimitoimeentulo tulee olemaan jatkossakin. Toimeentulotuki tulee säilymään.
Kolmanneksi: En itse tiedä, mikä mätä meidän systeemissämme on. Oma aikuinen lapseni elää tuilla. Eikä koskaan tee itse ruokaa, vaan tilaa woltista. Samalla tunnen yrittäjäperheen, jolla ei ole varaa ruokaan, vaan perhe kituuttaa todella pienellä. Ei sen näin pitäisi mennä.
Työttömyystukeen tehtiin tiukennuksia. Nuorten pitää hankkia koulutus ennen kuin saa työttömyyskorvausta. Jos muuttaa kotoa varattomana ennen kuin on koulutusta niin saa toimeentulotukea. Kun menee kouluun, niin siirtyy opintotukeen. Opintotuessa on vaatimuksia, samoin työttömyyskorvauksessa. Kun kerää säästöjä, niin ei enää saa toimeentulotukea. Eli ohimenevä vaihe. Nuoriso on aina ollut rappiolla. Nythän tulee kai oppivelvollisuuden pidennyskin.
Aika merkittävää olisi se, että koulutus olisi hyvää ja sillä saisi töitä. Ettei opiskeltaisi vuosikausia jotain, missä ei ole sisältöä ja millä ei saa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Suurin osa Persujen äänestäjistä esimerkiksi on matalasti koulutettua, ei-niin-hyvätuloista porukkaa. Harvalla on valtavia säästöjä tai pullat muuten niin hyvin uunissa ettei hätätilanteessa olisi itselläkin tarvetta turvautua yhteiskunnan apuun.
Tämä on totta ainakin meillä, voin tietysti puhua vain ns. julkipersuista. Heistä, jotka ovat kuntapolitiikassa, käyvät persujen tilaisuuksissa (kauppojen pihalla, kun menee kauppaan aina samat naamat, joten kai ne kannattajia on) ja facessa öyhöttäjistä. Näistä yksi on koulutettu (peruskoulun ope, surkimus) muut on enemmän tai vähemmän tuilla ja/tai pienten tulojen varassa, otanta on ehkä 50-60 henkilöä. Kirjoitustaito on heikko, facessa sen näkee. Salaliittoteoriat erityisesti viehättää tätä porukkaa ja tieto hankitaan hyvin kyseenalaisilta sivuilta, niiltä, jotka tukee heidän tyhmiä luulojaan. Rassukoita koko sakki.
Luulen, että suuri osa varmasti pohtii miten heidän käy. Töihin suurin USA ei pysty eikä ole koulustusta, kuntoa eikä mielenterveyttä. Lisäksi näissä on paljon veteraanien jälkeläisiä, Lapin sota ja naaatsien teot ovat usealle vieläkin avohaava. Mitähän tykkäävät persujen nassukkasympatiosta.
USA = osa.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aloitus liittyy hallitukseen?
Ei niin mitenkään. On moneen kertaan sanottu, että kaikkein haavoittuvimmilta ei leikata. Mutta tämä ei joillekin mene jakeluun.Voi luoja, on monta kertaa sanottu, että nälkä on se joka töihin pakottaa. Kyllä tulet itkemään katkeria kyyneleitä kun sinut pakotetaan paskahommiin surkealla palkalla. Me emme maksa sinulle kotiin, yritä nyt ääliö uskoa.
T. Elina
Niitä töitä ei ole, yhäkään. Joten on vain nälkä, sairastuminen sen myötä ja lopulta lopullinen työkyvyttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1990-luvun alussa ollut opiskelija, enkä saanut opintotukea, koska olin naimisissa. Mies oli köyhä. Hänen palkkansa loppui kaksi viikkoa ennen seuraavaa tilipäivää. Muistan, kuinka söimme ne pari viikkoa maksalaatikkoa.
Niin? Niillä korteilla pelataan, jotka on.
Minäkin olin 90-luvun alussa opiskelija. Kävin iltaisin siivoamassa. Opiskelijana sain ostaa halvan, suuren tuetun lounaan joka arkipäivä. Kotona keitin erilaisia puuroja, leivoin tonnikalapitsaa, tein munakasta, keitin perunaa ja tomaattikastiketta. Juhlapyhinä kylläkin loisin vanhempien ruokapöydässä. Vuokrat olivat todella halvat lama-aikaan ja vuokra-asunto oli helppo löytää, koska asuntokauppa oli täysin lamassa.
90-luvulla oli hyvä olla opiskelija juuri tuon vuokra-asuntojen halpuuden ja helpon saannin takua. Taas oman alan harjoittelupaikkoja oli mahdotonta saada, jota eivät varmaan nykyopiskelijat voi tajuta. Jo muutaman tunnin siivouspaikkaa pidettiin tosi hienona asiana, mutta niitä kyllä silloinkin oli. Täyspäiväisiä ei niinkään.
Asuitteko siis vuokralla?
Jokin tarinassasi ei täsmää. Toimeentulotukea sai silloinkin, jos ei palkalla pärjännyt.
Asuimme vuokralla pienellä paikkakunnalla. Mitään töitä ei löytynyt, ei edes siivoamista. Ja juu, tein kyllä muitakin ruokia, emme pelkästään maksalaatikolla eläneet.
Muistaakseni sain ihan pienen opintotuen, mutta murto-osan siitä, mitä sinkut. Muistan, että naimisissaolo vaikutti asiaan. Miehen tulojen vuoksi en saanut toimeentulotukea. Muista, kuinka kävin kysymässä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, en usko olevani kuolematon. Enkä tiedä, onko tämän hetken valinnatoikeita, mutta sen tiedän, että jotain on tehtävä.
Ensinnäkin: Mutta olen kuunnellut jo 30 vuotta asiantuntijoita, että mennyt tie tulee loppumaan joku päivä. Meillä ei ole tähän varaa.
Toiseksi: Kyllähän minimitoimeentulo tulee olemaan jatkossakin. Toimeentulotuki tulee säilymään.
Kolmanneksi: En itse tiedä, mikä mätä meidän systeemissämme on. Oma aikuinen lapseni elää tuilla. Eikä koskaan tee itse ruokaa, vaan tilaa woltista. Samalla tunnen yrittäjäperheen, jolla ei ole varaa ruokaan, vaan perhe kituuttaa todella pienellä. Ei sen näin pitäisi mennä.
Minimitoimeentulo on vuokra-asujille, et sä asuntovelkaisena saa 500 ruokaan.
Kautta historian on sanottu, että myy asunto tuossa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1990-luvun alussa ollut opiskelija, enkä saanut opintotukea, koska olin naimisissa. Mies oli köyhä. Hänen palkkansa loppui kaksi viikkoa ennen seuraavaa tilipäivää. Muistan, kuinka söimme ne pari viikkoa maksalaatikkoa.
Niin? Niillä korteilla pelataan, jotka on.
Minäkin olin 90-luvun alussa opiskelija. Kävin iltaisin siivoamassa. Opiskelijana sain ostaa halvan, suuren tuetun lounaan joka arkipäivä. Kotona keitin erilaisia puuroja, leivoin tonnikalapitsaa, tein munakasta, keitin perunaa ja tomaattikastiketta. Juhlapyhinä kylläkin loisin vanhempien ruokapöydässä. Vuokrat olivat todella halvat lama-aikaan ja vuokra-asunto oli helppo löytää, koska asuntokauppa oli täysin lamassa.
90-luvulla oli hyvä olla opiskelija juuri tuon vuokra-asuntojen halpuuden ja helpon saannin takua. Taas oman alan harjoittelupaikkoja oli mahdotonta saada, jota eivät varmaan nykyopiskelijat voi tajuta. Jo muutaman tunnin siivouspaikkaa pidettiin tosi hienona asiana, mutta niitä kyllä silloinkin oli. Täyspäiväisiä ei niinkään.
Asuitteko siis vuokralla?
Jokin tarinassasi ei täsmää. Toimeentulotukea sai silloinkin, jos ei palkalla pärjännyt.
Asuimme vuokralla pienellä paikkakunnalla. Mitään töitä ei löytynyt, ei edes siivoamista. Ja juu, tein kyllä muitakin ruokia, emme pelkästään maksalaatikolla eläneet.
Muistaakseni sain ihan pienen opintotuen, mutta murto-osan siitä, mitä sinkut. Muistan, että naimisissaolo vaikutti asiaan. Miehen tulojen vuoksi en saanut toimeentulotukea. Muista, kuinka kävin kysymässä sitä.
Asia on niin, että jos miehesi palkka ei riittänyt teidän molempien elämiseen vastaavalla tavalla kuin opintotuki, niin olisitte kyllä saaneet jotain tukea. Kysyitkö opintolainaa? Mitä opiskelit, jos et saanut tuettua lounasta?
Olisithan voinut muuttaa halvempaan asuntoon. 90-luvulla oli helppoa löytää vuokra-asuntoja. Opiskelijana yleensä on myös oikeutettu opiskelija-asuntoon. Asuitteko siis yksiössä? Solussa? Vuokralla? Alivuokralaisena?
Jos ette tulleet toimeen miehen palkalla, niin ettei edes ruokaa pystynyt ostamaan, ettekä saaneet mitään tukea, niin kuulostaa kyllä oudolta. 90-luvun alussa työttömiäkin vielä velvoitetyöllistettiin niin, että siitä sai palkkaa. Olin opintojen palkattomassa harjoittelussa, jonne oli hitsin vaikea päästä, koska paikka oli täynnä irtisanottuja ja konkurssin tehneitä, alakuloisia velvoitetyöllistettyjä.
Sen sijaan haaveksimasi opintotuki oli huonompi erityisesti keskiasteella.
Ehkä sitten muutto toiselle paikkakunnalle olisi ollut hyvä ratkaisu teille.
Pointtini on, että on aika erikoista, jos tuolla kokemuksella vaadit muita järjestämään nykyoloissa elämänsä niin, että selviävät työttöminä peruspäivärahalla. Pitää esim. heti töiden yllättäen loputtua myydä asunto ja löytää halpa vuokra-asunto. Itse et kuitenkaan pystynyt järjestämään olojasi, vaikka sinulla oli siihen paljon paremmat mahdollisuudet. Söit joka kuu kaksi viikkoa maksalaatikkoa, vaikka sinulla oli aivan varmasti enemmän rahaa käytössä. Miehesi oli töissä ja sai palkkaa, mutta elämä oli kurjaa kitkuttelua. Millaista palkkaa hän sai ja miten asuitte?
Nyt sinulla on pokkaa vaatia jotain yksiössä asuvaa työtöntä hyväksymään leikkaukset tukiinsa. Koska ainahan tämä voi mennä töihin, vaikka sinä itse et voinutkaan mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvittele. Olen itse asiassa elänyt pitkään sovitellulla päivärahalla ja huonolla palkalla. Olen ollut myös opiskelija ja yksinhuoltaja. Olen silti sitä mieltä, että tuet ovat aivan liian suuria (paitsi opiskelijoille, joka on absurdia) Jos siis huonosti käy, otan nöyrästi vastaan mitä saan.
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Olen itse asiassa elänyt pitkään sovitellulla päivärahalla ja huonolla palkalla. Olen ollut myös opiskelija ja yksinhuoltaja. Olen silti sitä mieltä, että tuet ovat aivan liian suuria (paitsi opiskelijoille, joka on absurdia) Jos siis huonosti käy, otan nöyrästi vastaan mitä saan.
Mikä tuki on liian suuri?
Itsestä tuntui aikanaan oudolta, että oma palkka raskaasta työstä oli pienempi kuin monen ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Myös se, että äitiyspäivärahan määrä arvottiin täysin satunnaisesti. Joku toinen sai tuhansia enemmän, kun oli tienannut oikeaan aikaan tai tullut raskaaksi sopivalla aikataululla.
Mutta nyt ei olla leikkaamassa isoimpia tukia vaan myös kaikkein pienimpiä. Miten perustelet sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee vielä joku yhteiskunnan syrjäyttämä ja vammauttaa nämä ylimieliset ryöstön yhteydessä.
Tosi on, että tehdään jotain väärin kun tällä veroasteella ei ole varaa hyvinvointivaltioon. Silloin asioita on muutettava, se tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Mikä tässä yhtälössä on vaikea käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sekä sairastunut, vammautunut ja työkyvytön (en näitä onneksi pysyvästi) kuin myös työtön.
Hallitusohjelmaanhan on kirjattu, että aidosti työkyvyttömien toimeentulo pyritään varmistamaan tästä uudesta sosiaalipolitiikasta huolimatta.
Työttömyyden osalta taas uskon vakaasti, että vaikka omalta alaltani "loppuisi" työt, niin kyllä minä ihan työmoraalini ja asenteeni ansiosta pärjään, koska olen akateemisesta koulutuksestani huolimatta valmis tekemään ihan mitä tahansa töitä, jos tilanne sitä vaatii. Olkoonkin, että siitä ansaitsisi vain marginaalisesti työttömyyskorvauksia enemmän. Ja näin olen joskus tehnytkin. Siinä samassa voi sitten pohtia, miten voisi työllistyä mieluisempiin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Olen itse asiassa elänyt pitkään sovitellulla päivärahalla ja huonolla palkalla. Olen ollut myös opiskelija ja yksinhuoltaja. Olen silti sitä mieltä, että tuet ovat aivan liian suuria (paitsi opiskelijoille, joka on absurdia) Jos siis huonosti käy, otan nöyrästi vastaan mitä saan.
Mikä tuki on liian suuri?
Itsestä tuntui aikanaan oudolta, että oma palkka raskaasta työstä oli pienempi kuin monen ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Myös se, että äitiyspäivärahan määrä arvottiin täysin satunnaisesti. Joku toinen sai tuhansia enemmän, kun oli tienannut oikeaan aikaan tai tullut raskaaksi sopivalla aikataululla.
Mutta nyt ei olla leikkaamassa isoimpia tukia vaan myös kaikkein pienimpiä. Miten perustelet sen?
Ainakin toimeentulotuki ja asumistuki. Soviteltu päiväraha antaa parhaimmillaan hyvän lähtökohdan "kikkailuun". Jos katsotaan toimeentulotuen määrää esimerkiksi perheelliselle, se on mielestäni aivan liian suuri. En itse saanut toimeentulotukea yyhoona, koska oli säästöjä, mutta tulojen puolesta olisin saanut, joka tuntui älyttömältä. Asumistuki kannusti asumaan kalliisti keskustassa. Halvempi asunto olisi laskenut asumistukea sen verran, että kannatti asua paremmin. (neliörajat takaisin ja asumistuen omavastuu isommaksi)
Etenkin pienipalkkaisella alalla kikkailu sovitellun päivärahan kanssa voi kannattaa. Otat vastaan enemmän töitä, kerrytät työssäoloehdon, jonka jälkeen otat vähemmän töitä ja nostat loput soviteltua. Käytännössä et montaa sataa euroa häviä pienipalkkaisen työn kokopäivätyöstä saatavaan palkkaan verrattuna. Ja työkkäri antaa olla rauhassa, kun teet niitä töitä. Ja tiedän, että mielipiteeni on erittäin epäsuosittu, mutta tätä mieltä olen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sekä sairastunut, vammautunut ja työkyvytön (en näitä onneksi pysyvästi) kuin myös työtön.
Hallitusohjelmaanhan on kirjattu, että aidosti työkyvyttömien toimeentulo pyritään varmistamaan tästä uudesta sosiaalipolitiikasta huolimatta.
Työttömyyden osalta taas uskon vakaasti, että vaikka omalta alaltani "loppuisi" työt, niin kyllä minä ihan työmoraalini ja asenteeni ansiosta pärjään, koska olen akateemisesta koulutuksestani huolimatta valmis tekemään ihan mitä tahansa töitä, jos tilanne sitä vaatii. Olkoonkin, että siitä ansaitsisi vain marginaalisesti työttömyyskorvauksia enemmän. Ja näin olen joskus tehnytkin. Siinä samassa voi sitten pohtia, miten voisi työllistyä mieluisempiin hommiin.
Koita ymmärtää, että monet meistä on tehneet koko ikänsä ihan mitä vain töitä, joista tienaa marginaalisesti. Siinä samassa voi pohtia, että takuulla ei ikinä saa mieluisempia hommia.
Kun loppuu ne marginaalihommat parin viikon varoitusajalla, kun asiakas vaihtaa halvempaan firmaan, niin silloin putoaa työttömyyskorvauksen varaan. Jos ei pysty maksamaan vuokraa, niin on myös asunnoton.
Olen koko aikuisikäni tiennyt, ja tuntenut hyvin konkreettisesti, kuinka tulo- ja elintasoni vaihtelevat vuodesta toiseen. Olen valinnut pätkätyöelämän, joka toisaalta pitää virkeänä ja toisaalta aiheuttaa ajoittain huolta ja stressiä. Nämä vaihtelut ja muut uhkat olen hyvinkin sisäistänyt ja järjestänyt talouteni, niin että pärjään jos nyt yhteiskunta ei täysin romahda.
Yksi suurimmista onnellisuutta lisäävistä tekijöistäni on se ettei tarvitse asioida Kelan kanssa eikä olla kenenkään avun varassa. Hyvin nuorena aloitettu, päämäärätietoinen säästäminen ja harkitut rahapäätökset ovat olleet minun pelastukseni. Tiedostan toki, että kaikilla ei kärsivällisyys ja talousosaaminen tähän riitä, ja olen omasta osastani hyvin kiitollinen, mutta mitään sellaista arsenaalissani ei ole, mitä kuka tahansa suomalainen täysi-ikäinen ei voisi saavuttaa.
Kesti kauan päästä tähän, monet epätoivot on kahlattu ja monet mahdollisuudet torjuttu, mutta nyt palkintona on suht turvattu, keskiluokkainen elämä, jonka puikoissa olen minä itse.
" Eläkkeelle jäävä mies tienaa enemmän kuin lähihoitaja"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Olen itse asiassa elänyt pitkään sovitellulla päivärahalla ja huonolla palkalla. Olen ollut myös opiskelija ja yksinhuoltaja. Olen silti sitä mieltä, että tuet ovat aivan liian suuria (paitsi opiskelijoille, joka on absurdia) Jos siis huonosti käy, otan nöyrästi vastaan mitä saan.
Mikä tuki on liian suuri?
Itsestä tuntui aikanaan oudolta, että oma palkka raskaasta työstä oli pienempi kuin monen ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Myös se, että äitiyspäivärahan määrä arvottiin täysin satunnaisesti. Joku toinen sai tuhansia enemmän, kun oli tienannut oikeaan aikaan tai tullut raskaaksi sopivalla aikataululla.
Mutta nyt ei olla leikkaamassa isoimpia tukia vaan myös kaikkein pienimpiä. Miten perustelet sen?
Ainakin toimeentulotuki ja asumistuki. Soviteltu päiväraha antaa parhaimmillaan hyvän lähtökohdan "kikkailuun". Jos katsotaan toimeentulotuen määrää esimerkiksi perheelliselle, se on mielestäni aivan liian suuri. En itse saanut toimeentulotukea yyhoona, koska oli säästöjä, mutta tulojen puolesta olisin saanut, joka tuntui älyttömältä. Asumistuki kannusti asumaan kalliisti keskustassa. Halvempi asunto olisi laskenut asumistukea sen verran, että kannatti asua paremmin. (neliörajat takaisin ja asumistuen omavastuu isommaksi)
Etenkin pienipalkkaisella alalla kikkailu sovitellun päivärahan kanssa voi kannattaa. Otat vastaan enemmän töitä, kerrytät työssäoloehdon, jonka jälkeen otat vähemmän töitä ja nostat loput soviteltua. Käytännössä et montaa sataa euroa häviä pienipalkkaisen työn kokopäivätyöstä saatavaan palkkaan verrattuna. Ja työkkäri antaa olla rauhassa, kun teet niitä töitä. Ja tiedän, että mielipiteeni on erittäin epäsuosittu, mutta tätä mieltä olen.
Sovitellulla ei ole sallittua kieltäytyä kolopäivätyöstä.
Asumistuki on henkilömäärän mukaan. Monilapsiselle perheelle suuri, yksineläjälle pieni. Siinä on euromääräinen maksimi, joten maksimineliömäärää ei tarvita. Yksiön neliöt ovat myös kalliimmat kuin perheasunnon.
Olen itse saanut asumistukea 24 neliön yksiöön, jonka vuokra oli pitkän asumisen aikana jäänyt jälkeen uusien vuokrasuhteiden vuokrista. Silti se oli yli maksimin. Maksimi oli muistaakseni 330 e. Siitä maksimista maksetaan tukea enintään 80 % plus parikymppiä vesimaksuun. Halvempaa asuntoa en olisi käytännössä voinut saada.
Minulla oli melkein täydet työtunnit, jotka putosivat 10 tuntiin. Silloin hain asumistukea, soviteltua työttömyyskorvausta ja myös työtä. Näistä asumistuki lävähti tilillle pari viikkoa hakemisesta. Johtuen siitä, että se on kaikista tuista vähiten byrokratiaa vaativa.
Minimitoimeentulo on vuokra-asujille, et sä asuntovelkaisena saa 500 ruokaan.