Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun ahdistaa ja itkettää, niin ei mulla oo muita kuin te joille avautua
02.07.2023 |
Tuntuu että oon ihan täysin epäonnistunut kaikessa. Tosi harvoin itken, mutta nyt padot aukes. Tavallaan joo mä olen pärjännyt yksin kasvattaessani poikaani. Hän on tämän kevään ylioppilas ja intti edessä, fiksu sinänsä, mutta kulkee jotenkin laput silmillä, eikä huomioi meitä muita.
Kavereiden kanssa sosiaalinen, mutta ne harvat kerrat kun ruokailemme yhdessä, ei juttele mitään. Minä yritän pitää yllä vähäistä keskustelua ja kysellä kuulumisia, mutta lähinnä keskustelu käydään minun ja pikkusisarensa välillä. Poika vain syö ja on hiljaa. Sama jos täällä käy kylässä joku. Vastaa kun kysytään, mutta ei elettäkään vastakysymyksiin tai edes hymyyn. Mikä tässä on mennyt niin pieleen?
Aamulla kun herää, niin ei aloitteellinen huomeniin ja mua ketuttaa sekin tuon pienemmän sisaruksen puolesta. Heillä on ikäeroa, mutta pitäisi isomman pystyä edes jonkin verran olla esimerkillinen ja osoittaa edes pienimmissä määrin kiinnostusta, edes joskus! Onko liikaa vaadittu?
Olen asiasta asiallisesti puhunut ja on ymmärtävinään, mutta mitään ei tapahdu.
Laitoin juuri ruokaa. Paistoin lihaa lähes kilon. Perunat, täytetyt herkkusienet ja pannukasvikset. No hän tulee huoneestaan kutsusta ja näkee pöydällä vain lihalautasen. Kysyy onko tämä mulle? Mulla pyörii silmät päässä moiselle kysymykselle ja hän ottaa lihat ja häipyy. Multa oli lähteä taju noin moukkamaiseen käytökseen. Luhistuin ja pillahdin itkuun. Olen menettänyt toivoni.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Huomenna ne menevät.
Kyllä siellä intissä pitäisi olla sosiaalinen, ehkä hän oppii.
Ei kaikki ole niin sosiaalisia. Mieheni on hyvinkin sosiaalinen ja itse olen todella introvertti ja onnellinen sellainen.
Maailmassa on liikaa turhaa puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla miehillä on tuossa iässä aivot vielä kehitysvaiheessa ja saattavat olla hyvinkin hölmösti käyttäytyviä. Heitä voi auttaa huomaamaan oma käytös ja huomioimaan muita kohteliaammin. En olisi kovinkaan huolissaan pojasta. Hänellä on asiat varmasti hyvin. Mutta sinä ap vaikutat siltä, että tarvitset jotain tukea. Onko sinulla ystäviä tai ketään kuka voisi olla olkapäänä? Saattaa auttaa jos soitat jollekin ja päästelet ulos kaiken mitä mielessä pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna ne menevät.
Kyllä siellä intissä pitäisi olla sosiaalinen, ehkä hän oppii.Ei kaikki ole niin sosiaalisia. Mieheni on hyvinkin sosiaalinen ja itse olen todella introvertti ja onnellinen sellainen.
Maailmassa on liikaa turhaa puhetta.
Introverttinä voi olla onnellinen kunhan saa olla sellainen kuin on. Minäkin olen onnellinen introvertti, mutta tämä maailma on totta totisesti tehty puheliaammille. Sitten helpottaa paine kun tulee rakastetuksi ja hyväksytyksi hiljaisenakin.
Ehkä ap sinun poika haluaisi vain olla hiljaa, mutta sinä tuot esille kuinka epätoivottu ominaisuus se on, siksi hän ei halua viettää aikaa kanssasi.
Voi hyvänen aika. Meidän poika syö kotona , milloin omassa huoneessa, milloin ruokapöydässä jne. On kyllä omaksunut opetetut käytöstavat, kun olemmme ulkona porukalla syömässä . Käyttäytyy
just niinkuin pitääkin, on opetettu.
Kotona on kiva olla vapaammin. Kyllä koulussa ja muualla pitää aina olla tip top.