Siis mitä helvettiä on noi tyypit jotka opiskelee itselleen huvikseen uuden ammatin :D
Mielestäni jos on kalliisti opiskeltu ammatti niin sillä samalla mennään hautaan asti!
Kommentit (33)
Itse olen tuplamaisteri, parhaalla kaverillani on triplamaisterit. Ei ole oltu päivääkään työttöminä, aina töissä.
Tuntemistani kolmesta aikuisopikelijasta, yksikään ei opiskellut alaa, joka liittyisi millään tavoin nykyiseen työhön. Kaikilla toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ja yliopistotutkinto. Palkka noin 4000-4500 €. Yksi vaihtoi työtä ja palkka tipahti noin 3000 €.
En voisi kuvitella elämää ilman uuden opiskelua. Minua kiinnostaa aina uudet alat. Olisi kurjaa jos ei voisi kehittää itseään, tietojaan ja taitojaan. Uskon että opiskelulla on hyviä vaikutuksia aivoihin. Opiskelen mm. musiikkia.
Minulla on tietotaito useammalta alalta ja toimin kahden eri alan opettajana. Vielä kiinnostaisi eräs musiikkialan yliopistotutkinto jonka voi suorittaa etänä ulkomailta. Säästän siihen rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki peruskoulun jälkeiset opiskeluni ovat olleet tietotaitoni suhteen turhia. Nykyistä työtäni pystyisin tekemään, vaikka en olisi käynyt peruskoulun jälkeen mitään. Siltikään työni ei ole täysin helppo ja vaatii päättelykykyä sekä myös matemaattista ymmärrystä. Olin peruskoulussa ysin-tason matemaatikko ja se pohja riittää työssäni. Koulutus on ihan yliarvostettua. Paljon enemmän metkitsee ihmisen täyspäisyys. Lukuisat yliopiston käyneet turhakkeet olen työelämässä nähnyt. Eivät ymmärrä prosesseista mitään ja osaavat tuoda vain teoriatason näkemyksiä esille. Nekin näkemykset ovat sellaisia, että pystyisin niihin itsekin.
Koulutus ihan yliarvostettua? Mites vaikka lääkärit ja sairaanhoitajat? Kentälle vaan opiskelematta.
Peruskoulu-matemaatikon logiikalla kyllä.
No, en jaksanut selittää asiaa juurta jaksaen, kun ajattelin täällä olevan sen verran täyspäistä porukkaa, että ei tarvitse. Ei näemmä ole. Toki esim joku lääkärin homma vaatii koulutusta, mutta 70% töistä on sellaisia, että ne voisi tehdä peruskoulupohjalla töissä itsessään oppimalla. Toki siihen ei 70% pysty, koska ovat i d i o o t t e j a. Äly pitää olla olemassa vaikka ei kouluja kävisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Kaikki varmaan amistutkintoja. Yliopistossa saa tukea vain yhteen tutkintoon ja sitäkin rajallisen ajan.
Mitä tarkoitat tuolla "tuella"?
Opintotukea. Sen jälkeen saa rahoittaa itse 3. asteen opiskelunsa.
Olin opiskeluaikani kaupan kassalla. Kako kassaporukassa oli ehkä 5 vakinaista ja loput opiskelijoita. Ja heidän joukossaan kolmattakin korkeakoulutukintoa opiskelevia.
AP tarkoittikin HUVIKSEEN opiskelevia, ei teitä joilla on selkeästi päämääränä parempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He tarvitsevat hermolomaa töistä. Siksi he opiskelevat uuden ammattin kun opiskelu on leppoisampaa.
Se onko opiskelu leppoisampaa riippuu siitä, missä opiskelee. Korkeakoulussa opiskelun olen kokenut rankemmaksi kuin työssäkäynnin, koska opiskelijalla ei ole työaikoja vaan sitä opiskeltavaa riittää eikä ole selvää rajaa työajan ja vapaa-ajan välillä
Olin täysipäiväisesti töissä ja opiskelin nelivuotisen AMK tutkinnon iltaopintoina.
Rajanveto oli hyvin helppoa. Arkisin klo 6-16 oli työhön liittyvää, kaikki muu meni opiskelussa.
Myös minä opiskelen AMK-tutkintoa työni ohella. Monimuotona sellainenkin onnistuu. Näin syvennän ammatillista osaamistani ja pääsen parempipalkkaiseen työhön valmistuttuani.
Ja jos rahapuoli jotakuta huolestuttaa, niin ihan omakustanteisesti opiskelen, takana yli 25 vuotta yhtäjaksoista työuraa, enkä ole saanut mitään valtion tai muidenkaan tahojen tukia mihinkään.
Minä opiskelin "huvikseni" röntgenhoitajan ammatin. Olihan se mukavaa vaihtelua työntekoon ja olisin voinut hyvin jäädä alalle töihinkin, jos olisi löytynyt sellainen työpaikka jostain lähialueelta, jossa työyhteisö edes suht ok. Ei sitten kuitenkaan ollut sillä lailla työvoimapulaa, että yhteenkään kivaan työpaikkaan olisi päässyt, niin palasin sitten vanhaan työhöni. Ei ole huono omatunto. Olen maksanut veroja niin paljon, että siinä ei yksi köykäinen koulutus tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "huvikseen"? Esimerkiksi minun työssä etenemismahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, jos opiskelee lisää. Toisaalta jos sen tekee työn ohessa niin keneltä se on pois?
Ensimmäistä ammattia ja ensimmäistä työpaikkaa kalastavilta.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin "huvikseni" röntgenhoitajan ammatin. Olihan se mukavaa vaihtelua työntekoon ja olisin voinut hyvin jäädä alalle töihinkin, jos olisi löytynyt sellainen työpaikka jostain lähialueelta, jossa työyhteisö edes suht ok. Ei sitten kuitenkaan ollut sillä lailla työvoimapulaa, että yhteenkään kivaan työpaikkaan olisi päässyt, niin palasin sitten vanhaan työhöni. Ei ole huono omatunto. Olen maksanut veroja niin paljon, että siinä ei yksi köykäinen koulutus tunnu missään.
Ei se raha, mutta veit joltakulta toiselta opiskelupaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Kaikki varmaan amistutkintoja. Yliopistossa saa tukea vain yhteen tutkintoon ja sitäkin rajallisen ajan.
Mitä tarkoitat tuolla "tuella"?
Opintotukea. Sen jälkeen saa rahoittaa itse 3. asteen opiskelunsa.
Ok kiitti tiedosta!
Peruskoulu-matemaatikon logiikalla kyllä.