Siis mitä helvettiä on noi tyypit jotka opiskelee itselleen huvikseen uuden ammatin :D
Mielestäni jos on kalliisti opiskeltu ammatti niin sillä samalla mennään hautaan asti!
Kommentit (33)
Tutulla on kolme tutkintoa ja kaikista on hyötyä yksityisyrittäjänä.
Olen itse käynyt korkeakoulun, mutta huvikseen käyn ammatillisia tutkintoja työn ohessa. Niitä mulla tällä hetkellä kolme. Toki liittyvät päivätyöhöni, mutta itse pidän niitä tutkintojen suorituksia enempikin harrastuksena.
M40
Minä olen aina opiskellut työn ohessa, laajennan omaa osaamistani.
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Tiedän kolme veljestä, joilla kaikilla 2 yliopistotutkintoa ja kaikki ovat moninkertaisia miljonäärejä.
He tarvitsevat hermolomaa töistä. Siksi he opiskelevat uuden ammattin kun opiskelu on leppoisampaa.
Monilta aloilta on hävinnyt ja häviää työpaikkoja, ja jotkin alat katoavat lopulta kokonaan. Uuden, työllistävän ammatin opiskelu on tällaisissa tilanteissa mitä suotavinta.
Kaikki peruskoulun jälkeiset opiskeluni ovat olleet tietotaitoni suhteen turhia. Nykyistä työtäni pystyisin tekemään, vaikka en olisi käynyt peruskoulun jälkeen mitään. Siltikään työni ei ole täysin helppo ja vaatii päättelykykyä sekä myös matemaattista ymmärrystä. Olin peruskoulussa ysin-tason matemaatikko ja se pohja riittää työssäni. Koulutus on ihan yliarvostettua. Paljon enemmän metkitsee ihmisen täyspäisyys. Lukuisat yliopiston käyneet turhakkeet olen työelämässä nähnyt. Eivät ymmärrä prosesseista mitään ja osaavat tuoda vain teoriatason näkemyksiä esille. Nekin näkemykset ovat sellaisia, että pystyisin niihin itsekin.
Olen työssäkäyvä maisteri ja olen töiden ohella opiskellut huvikseni ja harrastusmielessä pari amk-tutkintoa verkon kautta. Kyllä niistä on ollut vähän hyötyäkin kaikissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
He tarvitsevat hermolomaa töistä. Siksi he opiskelevat uuden ammattin kun opiskelu on leppoisampaa.
Se onko opiskelu leppoisampaa riippuu siitä, missä opiskelee. Korkeakoulussa opiskelun olen kokenut rankemmaksi kuin työssäkäynnin, koska opiskelijalla ei ole työaikoja vaan sitä opiskeltavaa riittää eikä ole selvää rajaa työajan ja vapaa-ajan välillä
Vierailija kirjoitti:
Kaikki peruskoulun jälkeiset opiskeluni ovat olleet tietotaitoni suhteen turhia. Nykyistä työtäni pystyisin tekemään, vaikka en olisi käynyt peruskoulun jälkeen mitään. Siltikään työni ei ole täysin helppo ja vaatii päättelykykyä sekä myös matemaattista ymmärrystä. Olin peruskoulussa ysin-tason matemaatikko ja se pohja riittää työssäni. Koulutus on ihan yliarvostettua. Paljon enemmän metkitsee ihmisen täyspäisyys. Lukuisat yliopiston käyneet turhakkeet olen työelämässä nähnyt. Eivät ymmärrä prosesseista mitään ja osaavat tuoda vain teoriatason näkemyksiä esille. Nekin näkemykset ovat sellaisia, että pystyisin niihin itsekin.
Koulutus ihan yliarvostettua? Mites vaikka lääkärit ja sairaanhoitajat? Kentälle vaan opiskelematta.
Vierailija kirjoitti:
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Kaikki varmaan amistutkintoja. Yliopistossa saa tukea vain yhteen tutkintoon ja sitäkin rajallisen ajan.
Ymmärtävät, että ei ole mitään mitalia luvassa sille, joka eniten kärsi elämänsä aikana. Eikä kenellekään muullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Kaikki varmaan amistutkintoja. Yliopistossa saa tukea vain yhteen tutkintoon ja sitäkin rajallisen ajan.
voi olla myös työvoimakoulutuksina????.. tosin noitten kautta ne saattaa ollakin!
Jos voittaisin lotossa niin paljon että voisin poistua työelämästä loppuiäkseni, niin käyttäisin aikani opiskeluun. En olisi riippuvainen mistään tuesta, joten voisin opiskella kaikkea mikä kiinnostaa, ja jos ei kiinnostaisikaan niin jättäisin koulun kesken ja aloittaisin toisen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä ikiopiskelijoita, joita ei työnteko kiinnosta. Tunnen yhden 41v naisen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, mutta hänellä on kuusi eri tutkintoa. Kukaan ei ota töihin yli nelikymppistä jolla ei ole työkokemusta.
Kaikki varmaan amistutkintoja. Yliopistossa saa tukea vain yhteen tutkintoon ja sitäkin rajallisen ajan.
Mitä tarkoitat tuolla "tuella"?
Mulla on raskas fyysinen työ ja krooninen sairaus. Kiva kuulla, että on parempi jäädä eläkkeelle neljäkymppisenä kuin opiskella uusi ammatti vähemmän kuormittavalta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He tarvitsevat hermolomaa töistä. Siksi he opiskelevat uuden ammattin kun opiskelu on leppoisampaa.
Se onko opiskelu leppoisampaa riippuu siitä, missä opiskelee. Korkeakoulussa opiskelun olen kokenut rankemmaksi kuin työssäkäynnin, koska opiskelijalla ei ole työaikoja vaan sitä opiskeltavaa riittää eikä ole selvää rajaa työajan ja vapaa-ajan välillä
Olin täysipäiväisesti töissä ja opiskelin nelivuotisen AMK tutkinnon iltaopintoina.
Rajanveto oli hyvin helppoa. Arkisin klo 6-16 oli työhön liittyvää, kaikki muu meni opiskelussa.
Mitä tarkoittaa "huvikseen"? Esimerkiksi minun työssä etenemismahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, jos opiskelee lisää. Toisaalta jos sen tekee työn ohessa niin keneltä se on pois?