Lue keskustelun säännöt.
Kun olit lapsi, kävittekö usein ulkomaan matkoilla? Missä, kuinka usein ja minkä ikäinen olit?
Kommentit (33)
Olin 16v kun olin viikon reissulla kaverin ja hänen vanhempiensa kanssa - se oli Kanarian saarten risteily + Madeira. Maksoin silloin matkan kesätyörahoillani kokonaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matkustellut lapsena tosi paljon, kävimme ulkomailla n. kaksi kertaa vuodessa, sekä hiihtolomalla että kesäisin.
siinä mun lapsuuden reissut!
aikuisenakaan en ole missään käynyt viroa lukuunottamatta... =(
Mutta ei siis ihan taaperona vielä, ei ollut tapanakaan 60-luvun lopulla.
Seuramatkailu on aika tuore ilmiö!
ja mun vanhemmat oli aikamoisia matkailufriikkejä siihen aikaan, kun olin koululainen. Me käytiin kerran vuodessa , yleensä talvisin, etelänlomalla (välimeren kohteet, kanaria tms) ja kesällä jossain keskieuroopan kaupunkikohteessa.
Aasiat, amerikat tms pitkät reissut vanhempani tekivät kahdestaan ja jättivät mut isovanhemmille, varmaan pitkästä matkustusajasta johtuen.
Olispa itsellä mahdollisuus reissata omien lasten kanssa yhtä paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
eihän sitä tiedä jääneensä mistään paitsi jos missään ei ole käynyt!
Kävimme ulkomailla joka kesä.
Vierailija:
Vierailija:eihän sitä tiedä jääneensä mistään paitsi jos missään ei ole käynyt!
Kävimme ulkomailla joka kesä.
Jossain turistirysässä ei ole mitään avartavaa ja niihin ihmiset useimmiten menevät " näkemään maailmaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotiaana kävin Espanjassa tädin kanssa ja kerran sitä ennen oli käyty Ruotsissa setäni luona. Lapsena olisin halunnut käydä ties missä, ei siksi että oisin halunnut nähdä paikkoja vaan kun kaikki muutkin kävi ja olisin halunnut brassailla kavereille...
Kotimaassa matkusteltiin autolla sekä sukulaisissa että muualla.
Noin 20-vuotiaana matkustelin itse Euroopassa, mutta vasta nyt omien lasten kanssa olen alkanut arvostaa kotimaanmatkailua. Ehkä lompakonkin takia :) Mutta myös siksi, että pienten lasten kanssa on kotimaassa mukava matkustaa kun saa kaikkialta samat tavarat eikä takuulla tule kielipulmia jos hätään joutuu.
Joka toinen vuosi käytiin matkalla siitä lähtien kun olin 6-vuotias. Italia, Espanja, Portugali ja Kreikka olivat maita, joissa lomailimme. Hauskat päivät vesipuistoissa ovat jääneet mieleen ja Pietarin kirkon tornin rappuset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että et silti voi sanoa aikuisena tehtyjen matkojen perusteella, miten lapsena matkustelu olisi sinua avartanut ja esim. innostanut opiskelemaan kieliä jne.
Itse ainakin koen, että jopa ne seuramatkat avartavat. Lapsena reissasin vanhempien kanssa, ja aina niin, että matkoilla koluttiin museoita ja taidenäyttelyjä laajalti. Teininä aloin sitten matkustella yksin, kielikursseilla ja lukiossa vaihtarina. Jos ei muuta, niin koen, että kielitaito, yleissivistys ja taju vieraista kulttuureista kohenevat tuollaisesta.
joitakin kertoja ruotsissa ja 8-vuotiaana isän kanssa Tanskassa. Abikeväänä käytiin perheen kanssa Madeiralla ja koulun kanssa Virossa. Sen jälkeen oon käyny Norjassa ja Ruotsissa ja muuten en oo ulkomailla käynyt. kotimaassa on tullut aika paljon matkustettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:eihän sitä tiedä jääneensä mistään paitsi jos missään ei ole käynyt!
Kävimme ulkomailla joka kesä.
Jossain turistirysässä ei ole mitään avartavaa ja niihin ihmiset useimmiten menevät " näkemään maailmaa"
kuka sanoi että sitä käytiin juuri turistiryhmissä???? ei kukaan
Vanhempien eron jälkeen ei sitten Ruotsia kauempana käyty äidin kanssa.
Englantiin menin 16-vuotiaana kaverin kanssa kielikurssille.
Nyt aikuisena olen matkustellut senkin edestä ja lapset yleensä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein. Ja se kuulkaa avarsi maailmankuvaa!
Aikuisena on tullut tosin otettua tämä vahinko takaisin, ja
matkusteltua todella paljon.
Itse asiassa myös sisarukseni ovat matkustelleet ja myös
asuneet ulkomailla, samoin kuin minäkin. Ehkäpä meille
on jäänyt joku trauma, että pitää päästä matkustelemaan.
Tai sitten vain maailma on muuttunut ja me sen mukana.
äidin tätien luona Boråsissa vuonna 1972, laivalla mentiin ja junalla. Olin silloin 3 vuotta ja reissu on jäänyt hyvin mieleen, kun oli tuo puolitoista vuotta vanhempi enokin mukana. Varsinkin laivalla kokki hemmotteli meitä. Tilattu ruoka ei maistunut, jolloin kokki teki annoksen ihan meille lapsille ja lupasi vielä isot jäätelopallot päälle, jos me saadaan ruoka syötyä. Olin kuulemma niin suloinen kikkarapää juhlamekko päällä. Lapsimatkustajia ei silloin paljon ollut, eikä pallomeriä.
Aikuisena on tullut käytyä Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja monissa maissa Länsi-Euroopassa. Lasteni kanssa en ole reissannut missään. Uutiset Estonioista, lentokoneiden tippumisista ja tsunameista jotenkin pelottaa. Lapset jää meillä kotiin ulkomaanreissuilta.
Lisäksi pääsin kielikurssille Maltalle, Amerikkaan kesäksi, luokkaretkelle Roomaan jne.
Kuitenkaan en lapsena matkustanut paljoa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa käymme 2-3 ulkomaanmatkaa vuodessa ja päälle joskus laivalla, Lapissa yms. Lapsemme on nyt 4-vuotiaana reissanut enemmän kuin minä 20-vuotiaana. Matkustaminen on vain ihanaa. Rahaa vaan ei ole tarpeeksi ja aikakin on kortilla, kun pitää olla töissä.:)
Varmaan jokaista meistä tsunamit ja estoniat pelottavat, mutta kyllä totuus on se, että todennäköisemmin lapsi/sinä jää auton alle tai joudutte auto tms. onnettomuuteen ihan koti-Suomessa kuin tsunamin tms. uhriksi ulkomailla.
Pelot kuuluvat elämään, se on luonnollista, mutta jos pelko estää normaalin elämän, kuten matkustelun, niin se ei ole enää normaalia.
Vierailija:
äidin tätien luona Boråsissa vuonna 1972, laivalla mentiin ja junalla. Olin silloin 3 vuotta ja reissu on jäänyt hyvin mieleen, kun oli tuo puolitoista vuotta vanhempi enokin mukana. Varsinkin laivalla kokki hemmotteli meitä. Tilattu ruoka ei maistunut, jolloin kokki teki annoksen ihan meille lapsille ja lupasi vielä isot jäätelopallot päälle, jos me saadaan ruoka syötyä. Olin kuulemma niin suloinen kikkarapää juhlamekko päällä. Lapsimatkustajia ei silloin paljon ollut, eikä pallomeriä.Aikuisena on tullut käytyä Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja monissa maissa Länsi-Euroopassa. Lasteni kanssa en ole reissannut missään. Uutiset Estonioista, lentokoneiden tippumisista ja tsunameista jotenkin pelottaa. Lapset jää meillä kotiin ulkomaanreissuilta.
Vanha klisee, mutta näin se on.
Koen lapsena matkustelemaan pääsemisen suurena rikkautena moneltakin kantilta katsottuna. Eihän se mikään autuaaksi tekevä asia ole, mutta monin tavoin positiivinen. Mm. vieraiden kielten ja kulttuurien näkeminen ja kuuleminen avartavat jo pienenkin lapsen näkemystä.
ja sai tuntuvia alennuksia. Tuli varmaan kierrettyä kaikki Euroopan lomakohdemaat, Italia, Kreikka x2, Portugali, Kypros, Turkki, Espanja.... Voi niitä aikoja!