Onko neuvolasta oikeesti mitään hyötyä?

että jos lasta ei vie neuvolaan, vaan kokee ettei siihen ole tarvetta, niin sielä aletaan epäillä jotain ongelmia perheessä.

Vierailija:

Ja potilastyöhön soveltuvuudesta ei kannata vetää johtopäätöksiä av-kirjoittelun perusteella, täällä on vain mukava kertoa mitä mieltä oikeasti on joistakin vanhemmista, oikeassa elämässä voi aina tarvittaessa näytellä. Jos olet oikea lääkäri niin tiedät mitä tarkoitan.

T: lastenlääkäri

Joo, valitettavasti tiedän, mitä tarkoitat. Tunnen kaltaisiasi kollegoita, jotka näyttelevät oikeassa elämässä. Minusta se on säälittävää. Siihen kannattaisi hakea apua.

Ja itse olen valitettavasti (?) niin naiivi ja yksinkertainen, että elän elämääni omana itsenäni. En yritä tuomita ihmisiä, vaan ennemminkin ymmärtää. Enkä todellakaan ymmärrä, miksi sinä tuota yhtä ihan asiallista akateemista äitiä haukuit; onko takan aistittavissa epävarmuutta omasta itsestäsi?

käsitellään kuitenkin niin, että ratkaisu tehdään vain toisen osapuolen merkinnöistä? Ne ratkaisevat.



Pitäisi siis lääkärin yhdet mahavaivat täällä harrastemielessä pystyä toteamaan vastaavalla tavalla.

Olen minäkin sanonut vanhemmille joskus sairaasta lapsesta että lapsi on terve ja kyseessä on esimerkiksi koliikki. Usein on silloin kyllä ollut kyse allergioista joiden toteaminen on oikeasti pienen vauvan kohdalla melko pitkälle arvailua varsinkin jos lapsi on täysimetyksellä.



Kollegani on sanonut kellastuneen vauvan äidille kyseessä olevan äidinmaitokeltaisuus vaikka vauvalla oli elinsiirtoon johtanut maksasairaus. Mitä tosin itsekin ihmettelen edelleen, kuinka niin voi käydä sillä silloin lapsella oli ikää jo useampi kuukausi eikä sen ikäisen lapsen keltaisuus ole koskaan millään muotoa normaalia.



Kyllä virheitä sattuu vaikka ei tietenkään pitäisi.

Sairaskertomusteksti on kuitenkin ainoa mikä on kirjoitettu ennen mahdollista potilasvahinkoa eikä siinä ole mitään jälkiviisastelua. Miksi lääkäri valehtelisi vastaanoton tapahtumista sairauskertomukseen?

Elämme sentään länsimaisessa oikeusvaltiossa eikä missään Venäjällä..

mutta potilasasiakirjat ratkaisevat. No, niitähän ei potilas pääse laatimaan.



Suurin ongelma niiden kanssa onkin sitten se, että ovat usein hirmu puutteellisia ja niukkoja.



Itse olen ruvennut pyytämään aina kaikkien lääkäri- ja sairaalakäyntien jälkeen kopion ja korjauttanut puutteet, että paperit ovat ajan tasalla. Suosittelen kaikille!



66

Jos kyseessä ei ns. ammattivalittaja tai muu psykiatrinen tapaus.

ja muillekin, jotka syyttävät neuvolaan kriittisesti suhtautuvia " asenteesta" tai " ammattivalittamisesta"



jollaisia olen joutunut joskus kohtaamaan lapsen vakavia allergioita selviteltäessä.



Yksi idiooteimmista lastenlääkäreistä löytyi Dextra-lääkäriasemalta (niin, se, jolle aina saa ajan ja ihan heti:)) -- hän halusi puuttua kaikkiin kasvatuksellisiin kysymyksiin sekä alle puolivuotiaan täysimetykseen ja argumentti oli " lääkärinä minulla on oikeus tuoda mielipiteeni julki" . Itse arvon rouva ei ollut lapsiaan täysimettänyt ja toi tämän näyttävästi esiin ilman että asiakas oli kysynyt yhtään mitään imetyksestä. Eikä rouva lastenlääkäri nähtävästi halunnut muidenkaan onnistuvan imetyksessään tai noudattavan imetyssuosituksia... Samanlaista ylimielisyyttä kuin tällä palstamme lastenlääkärillä. Allergia-asiat jätettiin sitten suosiolla käsittelemättä tämän lekurin kanssa ja poistuttiin paikalta -- ei haluttu yhtään enempää " lääkärin oikeutettua mielipidettä" . (myöhemmin asema palautti osan maksusta kun emme päässeet asiaamme hoitamaan -- sen jälkeen olemmekin aina asioineet allergologilla)



Asiantuntevimmat lääkärit ovat heti kättelyssä ottaneet selvää äidin ja isän taustasta, antaneet väitöskirjoja myöten tutkimuksia luettavaksi, kommentoineet äidin löytämiä tutkimuksia, perehtyneet niihin jos eivät ennalta tunteneet, tunnustaneet etteivät tunne asiaa kovin hyvin, uskoneet ja kuunnelleet analyyttisiä ja koulutettuja ja ennen kaikkea lapsensa tuntevia vanhempia, puhuneet asioista niiden oikeilla nimillä, olleet valmiita myöntämään virheitään ja kunnioittaneet asiakkaansa kasvatusperiaatteita tms. -- eivät siis tuputtaneet omiaan sillä perusteella että ovat lääkäreitä. Onpa myös tullut tunnustusta siitä, että perin pohjin asioihin perehtyneiltä vanhemmilta voi lääkäri oppia, paljonkin...



Neuvolan " terveydenhuollon ammattilainen" sen sijaan huikealla terveydenhoitajan koulutuksellaan mittaa lastamme ja huolehtii vain painon miinuskäyrästä. Kysyy allergiakuulumisia, ja kun kerron, saattaa antaa jonkun oman, kertomani kanssa täysin ristiriitaisen ohjeen ja perustella oivallisesti esim. kertomalla käyneensä " ihan ravitsemusterapeutin luennolla tästä ja siellä kyllä painotettiin tätä asiaa" . Minä asioin yhden suomen tunnetuimman ja pätevimpänä

pidetyn lasten allergologin kanssa ja olenpa tässä tullut ravitsemustiedettä " huvikseni" opiskelleeksi noin 60 opintopisteen verran, mutta totta kai terveydenhoitaja luennolla käytyään tietää paremmin... Esimerkkinä kala -- lapsella aikamoinen kala-allergia, lääkärin ohjein uusi altistus korkeintaan puolen vuoden välein, mutta tuon luennon pohjalta th:n mielestä voi kokeilla JOKA TOINEN VIIKKO josko se kala jo sopisi...



Samoin rokotusasioista allergisilla lapsilla terveydenhoitajan asiantuntemus on verraton -- kerrottuani keskusteltuani ktl:n rokotusasiantuntijan (tutkijalääkäri) kanssa th on eri mieltä ja soittaa johonkin " meille terveydenhoitajille ihan omaan numeroon ktl:ssä ja kysyy" . Saa linjan päähän sairaanhoitajan, ei mainitse lapsen allergioista ja sitten hymyilee tietäväisenä, että mitäs minä sanoin, kun sairaanhoitaja neuvoo rokotusohjelman mukaiseen ratkaisuun. Kun selvitän sairaanhoitajalle tilanteen hän sanoo, että ihan eri juttu, hänen pätevyytensä ei riitä neuvomaan ja ohjaa minut ja th:n samalle asiantuntijalle jonka kanssa jo asioin. mutta uskooko th minua? Ei tietysti, sillä hänhän on terveydenhuollon asiantuntija.



Meillä neuvolan ohjeiden mukaan toimiminen olisi tuottanut jo monta analyfaktista reaktiota. Onneksi minulla akateemisella ei-lääkärillä on kykyä hankkia parempaa tietoa ja konsultoida parempia asiantuntijoita sekä kärsivällisyyttä sietää neuvolan ammattilaisia.



Ylimielisiä lääkäreitä en sen sijaan enää siedä -- ylimielisyys yleensä vielä korreloi asiantuntemuksen kanssa käänteisesti -- paljon toista ja vähän toista. Heidän koulutuksensa esimerkiksi allergioiden hoitoon on olematonta ja vaikeasti allergisen vanhempi todennäköisesti tietää allergioista monikertaisesti tavalliseen lastenlääkäriin verrattuna. Hyvä lastenlääkäri onneksi tietää tämän ja aina konsultoi vanhempia ja tunnustaa, että tarvitsee vanhempien tietoja allergia-asioissa vaikka hoitaisikin korvatulehdusta...



Allegisen akateeminen äiti, joka tykkää neuvolantädistään vaikka lapsi olisi varmaan hengiltä jos sitä kuuntelisi :) Tulee toimeen kaikkien ei-ylimielisten kanssa eikä ole ongelmissa kelan tai muiden viranomaisten kanssa. Mutta suhtautuu kyllä aika kyseenalaistaen sekä neuvolan että lastenlääkäreidenkin asiantuntemukseen....

Monesti vielä virheet ovat sellaisia joita ei olisi missään tapauksessa pitänyt sattua. Kuten täällä jonkun kuvailtu keltaisten vauvojen perheille annettu palaute. Itkua voi liioitella, samoin vanhemmat voivat sanoa että lapsi kakkaa normaalisti vaikka näin ei olisi. Ihan siksikin että välttämättä vanhemmat eivät tiedä että lapsen kakan ei kuulu olla rasvaista. Terveydenhoitajan se asia pitäisi tietää eikä sanoa että äidinmaito tekee kakat rasvaiseksi.



Jos minulle tulisi perhe jonka parikuinen vauva kellertää ja mahdollisesti kakkaa osittain valkoista kakkaa joka sattuu olemaan rasvaista, taikka lapsi pissaa ruskeita pissoja, todennäköisesti hälytyskellot soisivat päässä heti. En varmastikaan sanoisi vanhemmille että olet vain antanut vauvalle liian vähän maitoa ja pissa on siksi niin tummaa.



Vaikka vanhemmat kuinka kaunistelisivat tai liioittelisivat kaikkia muita asioita, on keltaisuus asia johon täytyy puuttua ja keltaisuuden syy selvittää. Sitä kun ei voi mitenkään itse liioitella tai vähätellä ja siinä vaiheessa kun ammattilainen sanoo että lapsi on kunnossa, se yleensä uskotaan. Juuri siksi ettei ns tavallisella pulliaisella ole alan koulutusta ja ihmiset suurimmaksi osaksi kuitenkin luottavat ammattilaisen sanaan. En siksi yhtään ihmettele jos koetaan että neuvolasta ei ole ollut hyötyä silloin kun neuvolan toimesta terveeksi väitetty lapsi paljastuukin sairaaksi.

Itse olen ne ruvennut korjaamaan, kun hoitovirhettä käsitellessä huomasin, miten hirveän puutteelliset ne voivat olla.



Kävin mm. seurannassa Hyksissä ja näistä käynneistä löytyi kaksi päivämäärämerkintää, muut käynnit (noin 15) puuttuivat kokonaan. Noilta päivämääriltäkään ei löytynyt sitten mitään muuta.



Minulle siis todellakin tapahtui hoitovirhe ja sain siihen suoraan neljältä lääkäriltä (myös Hyksistä kaksi) tukevia lausuntoja, mutta se asiakirjojen tila kyllä havahdutti kerralla!



71

ei ne siellä tiedä kuitenkaan tarpeeksi mistään. Rokotan lapseni itse (tuttu sairaanhoitaja opetti) ja punnitsen itse. Laitan mitat käyrille joita on netissä. Jos lapsi sairastuu, hoidan häntä homeopaattisesti. En viitsi viedä lääkäriin, paitsi joskus kun tarvitsen esim rokotereseptin, soitan tutulle lääkärille ja sanotn, mitä tarvitsee reseptill. Tuskin sekään muuten tietäisi mitään määrätä.



Myös tietokoneet ja autot korjaamme itse, kaupasta en myöskään kysy mitään, koska nekin neuvot on peestä. En myöskään ikinä osta valmiita vaatteita, koska niiissäkin on joskus ollut virheellisiä saumoja.

Ihan oikeasti. Ei ihme että et ole saanut apua neuvolasta.



T: lastenlääkäri

että siellä säästetään ihan hirveästi. Siis oikeasti joka ikisestä asiasta todetaan sen hinta ja perustellaan, ettei sitä tai tätä voida tehdä.



Tiedän kotikaupunkini taloudellisen tilanteen - sen huomaa mm. päivähoidossakin - mutta jotenkin tuntuu tosi pahalta joka käänteessä se, että pitää väkisin vääntää, voidaanko joku ihan oikeasti tärkeä verikoe ottaa vaiko ei. Ja mikä sen hinta kuntalaiselle on.



Kun sitten olen verrannut tuttujeni kanssa hoitoa muilla paikkakunnilla, saan aina huomata, että meillä kaikkea lykätään ihan äärimmäistilaan. Puheterapia, hammashoito, allergiatestit, koko lailla kaikki.



Minulla on kaksi suht tervettä lasta, toisella on allergioita, mutta niistä selvitään kyllä kotikonstein, mutta takaraivossa tykyttää koko ajan, että mitä jos tarvitsen jotain enemmän. Onnistuuko se, kun on rahapula? Huomataanko sitä, kun niitä vastaanottoaikoja on niin hirveän harvoin? Milloin se kiristetty seula alkaa päästää läpi asioita, jotka sen vielä pitäisi huomata?

Ihan siitä syystä että terveydenhoitaja tai edes neuvolan lastenlääkäri ei pysty välttämättä antamaan minkäänlaisia hoito-ohjeita silloin kun sairaus tai vamma vaatii erikoislääkärin ammattitaitoa.

Neuvolasta pitäisi olla hyötyä silloin kun lapsessa ilmenee jokin poikkeama ja jos neuvolassa ei tiedetä mikä on vialla, pitäisi tehdä lähete eteenpäin.

Monilla ammattilaisilla vain on tarve suojella kasvojaan ja jos ei olla varmoja onko jotain vialla, lähete saatetaan jättää tekemättä siksi että se saattaa olla turha. Mikä on se huutava vääryys josta usein valitetaan. Toinen yleisesti valitettu seikka on neuvoloiden joskus järjettömät allergiaan liittyvät ohjaukset joihin neuvolassa ei myöskään ole tarvittavaa ammattitaitoa. Sekä allergioihin liittyvät epänormaalit kasvukäyrät, moniallerginen lapsi kun ei usein kasva kunnolla rajoitetun, hyvinkin suppean ruokavalion vuoksi mutta siinä tilanteessa se on normaalia. Kasvun riittävyyden kuitenkin arvioi tällöin esimerkiksi lasta hoitava lääkäri, ei käyrää tuijottava th jonka kommentti todennäköisesti on että lapsi on kasvanut liian hitaasti.

Vierailija:

ei ne siellä tiedä kuitenkaan tarpeeksi mistään. Rokotan lapseni itse (tuttu sairaanhoitaja opetti) ja punnitsen itse. Laitan mitat käyrille joita on netissä. Jos lapsi sairastuu, hoidan häntä homeopaattisesti. En viitsi viedä lääkäriin, paitsi joskus kun tarvitsen esim rokotereseptin, soitan tutulle lääkärille ja sanotn, mitä tarvitsee reseptill. Tuskin sekään muuten tietäisi mitään määrätä.

Myös tietokoneet ja autot korjaamme itse, kaupasta en myöskään kysy mitään, koska nekin neuvot on peestä. En myöskään ikinä osta valmiita vaatteita, koska niiissäkin on joskus ollut virheellisiä saumoja.

Vierailija:

Mitäs arvon lastenlääkäri sanoo siitä jos vauva on keltainen, kakat rasvaisia ja valkoraidallisia vihreillä rakeilla, vatsa pömppö, vauva oksentaa maidot ulos, pissaa tummaa pissaa ja kiljuu kipuitkua suurimman osan vuorokaudessa?

...

Valittujen palojen lääkärikirjasta.

*reps*

Vierailija:

Valittujen palojen lääkärikirjasta.

sitä mieltäkö olet tosiaan?



parannat vaan käsitystäni ammattikunnastasi. vai lienetko tuo tietty lääkäri Dextrasta?



Minulla on loistavia kokemuksia viisaista iho- ja allergiasairaalan lääkäreistä, parista yksityisen puolen huippuallergologista, elvytystä hoitaneista ensihoitajista, lastenklinikan päivystyksestä josta AINA konsultoidaan allergologia tai vanhempia ennen riskitoimenpiteitä. Anafylaksiaan taipuvaisen lapsen kanssa on oltava tarkkana, kaksi kertaa ollaan käyty päivystyksessä kun lastenlääkäri ei ole kuunnellut vanhempia. Kummallakaan kerralla ongelma ei ole ollut päässäni vaan anafylaktisessa shokissa joka vaatii välitöntä ensiapua. Jos kuuntelisin neuvolan th:ta -- " totta kai tyttö rokotetaan normaaliohjelmassa, tietysti tyttö saa mpr:n" minulla ei varmaan olisi enää tyttöä. Mutta siihenkin varmaan auttaisi äidin psykiatrinen hoito.



Jos tiedät allergiasta puolet siitä minkä minä valitettavasti olen oppinut, nostan hattua. Oletko koskaan tavannut todella allergista lasta?



MInä pidän th:stani ja tulen hänen kanssaan hyvin juttuun -- kerroin vaan esimerkit siitä huikeasta ammattitaidosta, johon ongelmalasten vanhemmat törmäävät. Th:lta ymmärrän ammattitaidon puutteen -- ei hänen pidäkään tietää. Ongelma on vaan se, että hän vakaasti LUULEE JA USKOO tietävänsä. Lääkärin soisi ymmärtävän paremmin, siksi toleranssi on pienempi. En haluaisi aina antaa ylimielisen, vanhempia kuuntelemattoman putkikoulutuksen saaneen lastenlääkärin päättää ja mennä sitten ensiavun kautta puolen vuorokauden päästä kotiin...



74, FT, hyperallergisen onnellinen ja työhönsä ja elämäänsä tyytyväinen äiti, tietämättään psykiatrisen avun tarpeessa