-----Terhot maanantaihin-----

[color=blue] Ihanalta kuulosti tuo OMK:n babyshower-yllätyskori! Varmasti mieltä ylentävää kun ystävät keksivät tuollaista =)



Chikkalle kertoisin että tutulta kuulosti sun kertomukses, mulla on samanlaisia " kohtauksia" lasten kanssa kun en kerta kaikkiaan jaksa mitään ylimääräistä ja pieninkin vastoinkäyminen saa mut räjähtämään ja huutamaan. Jälkeenpäin tulee niin huono omatunto ettei ole tosikaan ja aina vannon että seuraavalla kerralla yritän hillitä itseni, ja kun taas olen siinä tilanteessa, huudan ensin ja ajttelen vasta sitten. Itsekin itkin miehelle sitä yksi päivä että toivottavasti lapset huostaanotetaan kun on näin hullu äiti ja miksi pitikin hankkia lapsia lisää kun ei jaksa niitä edes mitä jo on maailmaan saattanut.

Uskoisin että kuitenkin on pääasia se että tajuaa itse katua ja ymmärtää tehneensä väärin, kyllä kaikki joskus hermostuu lapsiinsa!

Väsyneenä tilanne pahentuu ja sinä yksinhuoltajana taidat olla aika tiukilla väsymyksen suhteen! Tsemppiä, ei meistä kukaan ole täydellinen.



Toiseen asiaan, että keskiviikkona mulle sopii tavata, mun sisko hoitaa eli voin olla poissa koko päivän, seitsemältä on lautakunnan kokous mihin mun pitää lähteä kuuden maissa ja siinä välissä pitää löytää ne viimeiset lahjat. En tiedä koska pääsen äitiyspolilta, mutta voin soitella sulle kun pääsen, jos sulle sopii.



Elina, tulehan kertomaan oliko sulla tulehdusta, itselläni nimittäin täysin samat oireet, eikä minkäänlaista tulehdusta. Mulla on painontunnetta alapäässä ja varsinkin vessakeikan JÄLKEEN kirvelee ja sattuu ettei meinaa pystyssä voida kävellä. Jatkuvasti on kova painontunne alavatsassa. Kysyinkin terkkarilta mitä se voi olla, niin hän ehdotti kohdunlaskeutumaa, mikä alkaa vaivata varsinaisesti raskauden jälkeen, KÄÄK. Eli toivottavasti pääset koneelle kertomaan mistä sun vaivat johtuu.



Kiitokset kaikille kehuista =)



Nyt heräsi kuopus päikkäreitä, pitääpäs mennä hakemaan....



nenn 37+0

Ei ole enää niin kauhean paha olo kuin aiemmin. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että on itse aivan kamala, mutta näköjään sitä muiltakin pinna menee noiden uhmakkaiden kanssa. Onhan se tietty aika hyvä ja räjähdysaltis yhdistelmä; uhmaikäinen esikoinen ja herkkäpinnainen mamma viimeisillään... Just joo. Taas pitää pyydellä anteeksi heti, kun menen hakemaan sitä ja toivottavasti ilta menee sit jo rauhallisemmin. On se vaan ihanaa, että täällä voi päätänsä purkaa ja tukea varmasti saa. Olo on heti parempi. Kiitos siitä!



Ei sitten onnistunut se lumitanssi. Yks sun toinen näyttää olevan kunnon taudissa, eikä tälle kierteelle vissiin ennemmin loppua tule, kunnes lumi maahan saadaan. Hitsiläinen! Pikaista paranemista jokaiselle!



Oma napa on nyt niin täynnä itseään, etten jaksa enempää kommentoida. Supistuksia tulee noin puolen tunnin välein ja ovat jo aika kipeitä, mutta tuskin näillä vielä minnekään mennään. Kunhan piinaavat...



Viriiliä viikkoa kaikille!

¨c¨& Hercules 36+4

Hienoa, että sait hoidon järkättyä joustavammin ja päästään vihdoin tapaamaan! Olen lupautunut kuskaamaan lapsia museoon visiitille silloin ke-aamuna, mutta 10-10.30 mennessä _viimeistään_ mun pitäisi olla vapaalla. Soita ihmeessä, kun pääset ulos sieltä polilta, niin sovitaan tarkemmin aika ja paikka.

Tapaamisiin!

¨c¨

PS. Kysäisepä, jos joku kävisi sitä synnytyskertomusta läpi kanssasi. Minähän unohdin omani...

[color=8B4726][b]Homeesta[/b]: kokeiles ostaa Dr.Beckmannin homeenpoistajaa, on klooriton ,joten sopii tekstiileille.. se tappaa mahdollisen homeen ainakin varmasti! tässä linkki:

http://www.piresma.fi/koti/drbeckmann.shtml



[color=#3CB371]Tää täti kans on eilen kattellu vauvan kasseja kokoon, eli tytölle ja pojalle, pitääs alkaa omaa kassiakin katsomaan kasaan, matkapakkauksen oon ostanut jo päänpesu aineita,pitääs ostaa viel kaikenmoista, siteitä :kokoa julma, pieni saippua,pakata minigrip pussiin vähä topseja yms mitä tarvii itelle sairaalassa ja sillee..



Kaamia väsy meinaa olla, nukuinkin soffalla 40 min päivällä, heräsin kun neiti 9vee soittaa ,että tuunko hakee koulusta?? hups, hyvä äiti :)) no, eipä tuo ollut kuolemaksi sentää.., mutta kun mä en yleensä nuku päivällä,se ei sovi mulle,tulee huono-olo,kuten tulikin,ihan sekaisin olin tunnin verran.. :(



Tääl kans yks joka huutaa kersoolle, mutta kun välillä ei yksinkertaasikaa asia mee perille josta on sata miljoonaa kertaa sanottu!

Sitte kaduttaa :(



[color=00868B]Onpas ollut ihania kavereita OMK:lla , ihan karehruttaa !

mulla ei ees oikeestaan oo tyttökavereita, ellei siskoa lasketa.. mulla on kaverit poikia,tai miehiä..eikä niiltä kannata mitää orottaa :))



Yhden miespuolisen kaverin kans ollaan kyllä suunniteltu mahoje vaihtoa, se tulis tänne ja hoitaas mun tyät ja mä hoitaisin sen työt, pääsis hitsaamaan, sopis mulle. Mutta se kaatu siihen, ettei se kuulemma halua nukkua mun ukon vieres ;))



[color=551A8B]olikohan muuta..*miättii*



Vielä mainostan taas ,että blogi postia saa laittaa mulle osoitteeseen:

MariaElina-79@luukku.com



[color=595959][b]Maria ja himpula 35+1[/b][color=CD6090][size=4]♥

mä tilasin tässä yx päivä semmosen vuoden 2007 seinäkalenterin johon sai valita omat kuvat ja tyttöjen kuvia siihen laitettii,ja tänää se tuli kotio ja oli aivan ihana:)ja sitte mun mies meni ja osti meille omakotitalon johon muutetaan 31.1.2007,onnex pääsee muuttamaan tästä pois..meillä kaikki muut paitsi minä ovat olleet tai ovat vieläkin nuhassa,mut kaipa se kohta helpottaa..tänää meijän tytöillä on ollut kunnon känkkäränkkä päivä koska he ovat vaa nahistelleet ja huutaneet vuoron perään,välillä kyllä tuntuu että menee hermot,mutta huutamaan en ainakaa helpolla rupea,mut nyt täytyy mennä kattoo mitä Jenna taas huutaa



mansemamma ja vauva rv 36+5

Heipä hei



Täällä on taas yksi tuskien päivä takana. Meidän neitillä tuli yöllä melkein tunnin verta nenästä, melkoista tuskaa oli saada se ja tyttö rauhoittumaan... Ja sitten muut yöherätykset siihen päälle, niin eipä ole tämä äiti ihan täysillä päivää kulkenut.



Supistuksiakin tuli tuossa iltapäivällä siihen malliin, että piti kelloakin katsoa, mutta onneksi rauhoittui sit parissa tunnissa.



Sinda: Mulla tuli neitiä odottaessa lapsivettä, vain ponnistellessa, oksensin tai oikein " urheilin" , en muuten olisi varmaan edes huomannut, mutta housut oli kosteat. Kalvossa oli reikä, mutta sen verran ylhäällä että ei lorinalla hölskynyt ulos, ultralla sitten todettiin parin päivän päästä, että on vedet hävinnyt. Nyt epäilin tuossa 20viikon tienoolla että vettä tulee, ja silloin lääkäri teki ultran ja paineli mahaa samalla ultralla kohdunsuuta katsoen ja sanoi että näin se näkyisi jos sitä tihkuisi. (en kyllä nähnyt tuota sinun tekstiä, vaan juolahti mieleen tuosta Sulinan viestistä)



Joo nyt meni meidän neitiltä taas hermot..... varapäreitä saa tänne päin lähetellä, nimittäin olisi käyttöä....



-E-

Tuntuu kyllä että kello olis jo paljon enemmän, kun tuli herättyä jo kuudelta...



Pissanäyte oli sitten ihan puhdas, ei mitään tulehdukseen viittaavaakaan. Neuvolantätiä saa uudelleen kiinni vasta huomenna, kun niillä oli joku palaveri. Päivällä ei kyllä oo ollu enää alamassu niin arka, joten saatto olla, että paikat vaan vähän ärtyi meidän su-aamun hempeilystä, kun se on jäänyt aika vähille viime aikoina =/. Vessassakäynti on kuitenki edelleen vaikeaa, ja tälläkin hetkellä supistaa aika epämukavasti, joten pitää sitten huomenna soitella sinne neuvolaan uudestaan, jos vaikka hän osais jotain sanoa. Tuntuu ihan ku ensimmäistä odottais, kun esikolta ei ollu mitään vaivoja!



Sinda: meillä niitä lapsivesitestiliuskoja saa ihan neuvolasta, kun pyytää. Tosin terkka kertoi tämän asian vähän vastahakoisesti.



Limatulpasta: mulla meni sillon yhdellä kertaa ja lapsivettä alko tulla heti perään. Vähän säikähdin, ku istuin pytylle ja kuului iso plumpsahdus ja ku kurkistin, oli pytty täynnä ällöä limaa =/. Joten voi se kyllä jäädä huomaamatta, varsinki jos tulee noin ja yhtäaikaa ison hädän kanssa.



Sulina: kyllä iski mullekin vauvapaniikki viimeksi. Että kuinka sitä uskaltaa luottaa itseensä niin että osaa hoitaa vauvaa, kun sitä ei edes tajua miten avuton ja riippuvainen se on ennenku se syntyy! Mutta ei auta, se on vain uskottava ja kokeiltava kaikkea. Ja joskus tulee tilanteita, ettei mikään auta ja sekin on vain hyväksyttävä, vaikka se tunne on aivan kamala.



Verokortista: mulla on 19% kortti ja Kela pidättää muistaakseni yhden lisäprosentin tai vähintään 20%, joten ei tarvi muutella.



Masu tiellä/unohtuu: ihmeen vähän on tällä kertaa sattunu haavereita. Esikolta poltin mahan paistinpannun reunaan ja tökin vaikka mihin pöydän kulmiin, niin että oli rantuja ja mustelmia. Kai siitä on sen verran vähän aikaa, että vielä on tuolla tajunnassa.



Jotku oli ihastellu pikkutaaperoiden leikkejä ja samoin meilläkin. Eetu tulee siis 1v6kk jouluna ja on nyt kuukauden aikana kehittyny huimasti mitä tulee noihin yhteisleikkeihin. Kovasti ajelee kavereiden kanssa taaperokärryillä rundia ja leikkivät tuota piiloleikkiä, että kurkitaan jostain nurkan takaa ja juostaan karkuun kovan kiljunnan ja naurun kera. Siinä kyllä äidin sydän lepää sitä seuraillessa! Ja muskarissa kahdesti on nyt suostunut piirileikkeihin niin, ettei millään enää halua päästää kaverin kädestä irtikään!



Oon ollukin tänään iha superahkera (normaaliin verrattuna). Oikeestaan kaikki leipomukset on ny tehty. Kakun vielä väsään viikonloppuna, kun mulla on 25v. etappi ens maanantaina. Tänään leivoin lihapiirakkaa, rahkatorttuja ja pipareita pakkaseen. Välissä oli kananrinnat uunissa niin meillä on ollut keittiö kuumana koko päivän. Piti avata ikkuna ja vettä oon litkiny pari litraa. Mies ihmetteli, että kelle mä oikein väsään noita ku ei me itse niitä kuitenkaan syödä. Muistutin sitte, että eiköhän niitä vieraita alkuvuodesta käy ihan mukavasti ;)



Pitäis vielä aktivoitua keittiön siivoukseen, kun tulee yksi kaveri kohta käymään. Meinaa vaan tuohon masuun ottaa niin, että jos sais vaikka nuo miehet kaveriksi.



Elina ja masukki 33+2

Tulin taas kertomaan omanapaisia kuulumisia.Tultiin just sairaalasta. Iltasyöttö jää nyt väliin, mutta on aika rankkaa olla siellä sairaalassa klo 11-21. Pakko kai omastakin voinnista koittaa huolehtia, mutta on se niin sydäntäsärkevää jättää toinen pieni sinne :(



Synnytyksestä lyhyt kooste: Lapsivedet meni siis klo 10 aamulla olohuoneen lattialle. Paniikki ja itku kyllä pääsi. Mun äiti soitti miehelle ku kasailin itteäni ja sit lähettiinki jo sairaalaan ku käskivät tulla. Siellä sitten selvisi se perätila ja sain valita haluanko sektion suoraan. Lantio kuvattiin ja alatiesynnytykselle annettiin siunaus. Eikun osastolle. Mies ilmotti että on sairaalassa 19.30. Pelotti että supparit alkaa, mutta eipä alkanu. Mies tuli ja alko hieromaan akupisteitä, sillä jos ei supparit ois alkanu ni ois aamulla leikattu. Ja sehän tuotti tulosta. 22.30 alko supistella 10 min välein, klo 3.00 olin 4 cm auki ja soitin miehen paikalle ja siirryin saliin. Siellä mua ei huvittanu mikään, koitin ilokaasua ja köllöttelin sängyllä kyljellään (vaikka olin vannonut että liikun ja kuuntelen musaa ym.) 4.30 sain alkaa ponnistamaan ja 5.05 oli poika maailmassa. Eihän se kivaa oo ikinä kai, mutta ei ihan mahottoman kamalaakaan. Eppari tehtiin. Pahinta oli kun poikaa ei saanutkaan syliin vaikka niin oltiin luultu, hänet kiidätettiin suoraan teholle ja me jäätiin ihan surullisina sinne saliin. Myöhemmin lääkäri pahoitteli ettei kukaan ollut tajunnut kertoa että noin pienet joutuvat vielä teholle. Kaikki vaan hokivat meille koko ajan ettei ole hätää, tarkoittivat siis ettei vauvalla ole hengenhätää, mutta olihan se meille hirvee hätä kun vauva vaan vietiin pois.



Päivä kerrallaan mennään. Ekana päivänä poika oli virkeä ja jaksoi syödä, mutta tokana ja kolmantena sit meni vähän väsyneemmäksi. Eilen pääsi ekaa kertaa rinnallekin, mutta yöllä oli taas hengitysvaikeuksia, joten nyt hän on taas keskoskaapissa ja bilirubiiniarvot olivat nousseet taas, joten laitettiin toista kertaa sinivalolampun alle. Mä pumppailen sähköpumpulla Onnille maitoa, on tosi kipeet rinnat..ja alapää...Mitään tietoa ei oo millon pääsis kotiin..ei vielä vähään aikaan, kun arvot heittelee miten sattuu.



Pistän blogiin jonkun kuvan meistä vaikka kohta, niin näette mut ja pienen Onnin :)



Beijaflor ja Onni 5 vrk

[color=009ACD]Mukava kun jaksoit tulla kertomaan kuulumiset..

Tsemppiä nyt sinne, varmasti on raskasta, mutta kyllä se siitä (helpommin sanottu varmaan kuin tehty).

Koeta nyt muistaa ihan tosissaan levätä itsekkin kunnolla, Onni on hyvässä hoidossa ihan varmasti!



ihanaa ensimmäisen terhon kuvaa odotellen,



Maria

Hienoa, että jaksat tulla meille kertomaan kuulumisianne! Pyöritte aivan varmasti meidän kaikkien mielessä enemmän tai vähemmän joka päivä. Onhan kyseessä Terhojen ensimmäinen taimi!



Ikävä tuo sairaalan informaatiokatkos! Voin vain kuvitella kuinka hukassa olitte tilanteessa, kun poika vaan kuskataankin pois ilman sen kummempia selityksiä. Onneksi sentään synnytys sujui ilman suurempia yllätyksiä. Kovin paljon siviilirohkeutta sulla kyllä on, kun sen pojan nurinperin maailmaan punnasit ja vielä tuossa ajassa. Esikoinen tuli aivan oikeinpäin ja silti aikaa meni tuplaten... Meilläkin oli bilirubiinihoidossa neiti pari päivää ja se oli kyllä kertakaikkisen kamalaa; piikitykset ja alastomanamakaamiset ja itkut ja muut... No, voiton puolella olette jo!



Oikein paljon kärsivällisyyttä ja voimia tähän ylimenovaiheeseen! Jos uskot hömppälääketieteeseen, niin otapa homeopaattisena Arnica Montanaa, joka auttaa teitä molempia selviämään synnytyksen shokista, ruhjeista ja jälkimainingeista. Onni saa sen suoraan maidostasi.

Ilmoittelehan taas!

¨c¨

Ihan vain pikaisesti käyn Beijaflorille kirjoittamassa ennen kuin päästän miehen koneelle.



Olipas tosiaan mukava, että jaksoit tulla laittamaan kuulumisia:) Voin kyllä kuvitella, että aikamoinen järkytys lapsiveden meno on ollut. Mutta hattua nostan miekin siulle, että olet uskaltanut lähteä ensimmäistä vauvaa alakautta synnyttämään vaikka oli perätilassa! Miulta olisi varmaan rohkeus loppunut kesken..

Tosi kurjaa, että teidät on noin säikäytetty kun vauva on kiidätetty pois:( Tottahan toki vanhemmat tuollaisesta säikähtää, jos asiasta ei ole mitään sanottu!



Toivottavasti Onnin vointi kohenee nopsaan ja saisitte hänet pian kotiin:) Raskasta aikaa teille tämä on monellakin tapaa, mutta niin kuin joku jo kirjoitti; olette voiton puolella:)



Itsellä eka virallinen äippälomapäivä kohta takana. Ihana olla kotona, nyt huomaa että kyllä kuitenkin töissäolo alkoi jo käydä voimille. Ei ole supistellut yhtään niin paljon kuin aiemmin ja muutenkin on virkeempi olo.



tikru

Voimia ja jaksamista teille molemille! Muista vaan itsekin levätä tarpeeksi. Meille sanottiin esikoisen ollessa osastolla, että vauvan hyvä tuki paranemiselle on levännyt äiti :) Mä stressasin pojan oloa niin että maito nousi nihkeästi ja kunnolla ei koskaan. Meillä siis esikoinen oli viikon verran tehohoidossa nestehukan ja tulehduksen ja tihentyneen hengityksen takia.



On rankkaa jättää se pikkuinen nyytti sinne mutta varmasti hän saa siellä parasta mahdollista hoitoa.



Toivottavasti arvot pian tasaantuvat ja pääsette nauttimaan kotioloista.



T: vupii

Täällä on vietetty ekaa lomapäivää, ihan kiva fiilis :)



Beijaflorille kovasti tsemppiä! Se on oikeasti kamalaa olla yhtään erossa vastasyntyneestä, kun vielä hormonit on ihan sekaisin ja itkettää vähän joka asia muutenkin... Toivotaan, että Onni -poika pian jo pääsisi kotiin, ainakin painoa oli syntyessä jo ihan mukavasti.



Pikaista paranemista sairastelijoille!! Varsinkin vatsatauti raskaana ollessa on jotain ihan kamalaa, onneksi ne yleensä menevät nopeasti ohi...



Tuosta vanhempien lasten hoitoon viemisestä on ollut taas puhetta. Aika jännä, että sitä yleensä edes ihmetellään, että joku vie esikoisen hoitoon, musta taas tuntuu, että se on nykypäivänä enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse taidan olla tällä hetkellä ystäväpiirissä ainoa, joka otti heti esikoisen kotiin... Tää tuntuu olevan aika arka puheenaihe, mutta jos vaan jotenkin Zatu ja muut pystytte antaa tuollaiset ihmettelyt mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin antakaa! Varmastikin ihan jokainen äiti ajattelee oman lapsensa parasta eikä mitään omaa etuaan tai sitä miten itse pääsisi helpoimmalla. Ja jokainen äiti myös tuntee juuri sen oman lapsensa luonteen ja tarpeet, turha siihen on kenenkään muun tulla jakelemaan kommentteja!!! Häntä pystyyn vaan :)



Meillä ikäeroksi tulee vain 1v 11kk ja mä olen koko tämän 9 kk työssäoloaikani tuntenut kovaa syyllisyyttä siitä, etten hoida Mineaa kotona, joten voitte vain kuvitella että olen ihan onnesta soikeana, kun saan taas viettää päivät tyttöni kanssa. Tämänikäisellä se kehityskin on vielä niin huimaa, että sitä oikeasti missaa vaikka mitä, jos on päivät erossa. Musta tuntuisi kerta kaikkiaan luonnottomalta viedä pikkuinen hoitoon ja itse jäädä kotiin. Ja ihan käytännön seikatkin, niin ois se aika rasittavaa aina olla viemässä ja hakemassa tiettyyn aikaan, riippumatta siitä onko vauva juuri silloin nukkumassa tai nälkäinen. Meillä ainakin esikoiselle muodostui selkeä päivärytmi vasta puolen vuoden tienoilla, siihen saakka jokainen päivä oli arvoitus :)



Kun mä itse olen niin täysin vakuuttunut, että tein oikean päätöksen ottaessani tyttöni kotiin, niin tuntuu tosi pahalta, että se voisi vaikuttaa myöhemmin koulussa pärjäämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, kuten joku kirjoitteli... Tuntuu niin kovin kaukaa haetulta? Ehkä jos sitä olisi ihan pullossa kasvanut ilman ainuttakaan lapsikontaktia, niin sitten, mutta kai nyt normaalielämässä kun on sisarus ja leikkipuistoja ja ystäväperheitä, niin eikö se riitä? Vai pitääkö niitä kavereita nähdä ihan joka päivä? No, mä yritän tuosta huolimatta luottaa siihen, että me onnistutaan kasvattamaan lapsista sosiaalisia ihan kotioloissakin!



TIGGER kyseli siitä persentiilistä, niin se on sama kuin prosentti eli 50. persentiiliä on tasan keskikäyrä (50% vauvoista pienempiä ja 50% suurempia). Ja suomalaisvauvojen syntymäpaino on keskimäärin 3660 g tällä hetkellä.



Eka lomapäivä on mennyt ihan hujauksessa, sain sentään postitettua joululahjoja Australiaan ja koti-Suomeen. Huomenna jos saisi hoidettua loput lahjaostokset. Keskiviikkona tulee Minean pikkuserkut meille päiväksi Nurmijärveltä ja sitten to ja pe yritän panostaa vähän joulusiivouksiin. Mitään ei oo siis ehtinyt vielä tehdä ja pisteenä iin päälle, tiskikone hajosi eilen. K A M A L A A !!! Ja huoltomies tulee vasta torstaina. Miten sitä onkin voinut joskus elää ilman astianpesukonetta :)



Taidanpa mennä iltapalalle. Toivottavasti Ardisian perheellä on ollut mukava viikonloppu, kun pappa oli kylässä. Mä oon kanssa yrittänyt houkutella Minean toisia isovanhempia kyläilemään, mutta eivät taida tulla ainakaan tänä vuonna. Appiukko on käynyt viimeksi helmikuussa...



Hyviä vointeja & seuraavaa tammenterhoa odotellessa,



ariella ja paavo-pampula 33+2

Semmosta kyselisin minä, että miten tunne blogiin pääsee käsiksi... :)



miten se homma niinkun siellä toimii? jotain kuvia yms. ilmeisesti siellä....







jos siel kert pian on ekan tammenterhon kuvakin... :)







myrtti-rv33

Minä se sosiaalisuudesta ja koulumaailmasta kirjoittelin tuon hoidon kanssa samassa lauseessa.



En tosiaankaan puhunut parivuotiaasta lapsesta, vaan ihan esikouluikäisestä muksusta, jolle ystävyyssuhteita muodostuu jo. Me muutimme niin usein, ettei hiekkalaatikkokavereita koskaan tullut ja esikouluunkaan en myöhemmin koskaan mennyt, kun äiti oli kotona. Alakerran leikkipuistossa oli vain mua pienempiä lapsia ja sen vuoksi koulussa _kaikki_ ihmiset aivan uusia tuttavuuksia. Melkein jokainen kun oli sen eskarin käynyt ja toisensa tunsivat jo entuudestaan, niin tottakai asetelma oli hieman vinoutunut lähtökohdiltaan. Valmiisiin kaveriporukoihin on tuossa iässä aika vaikea tunkea uutena mukaan, varsinkin kun olet ujo, etkä tunne ikäkavereittesi tapoja toimia ja leikkiä.



Nykyisinhän maailma on jo toisenmoinen, jos isommassa kaupungissa asuu, kun joka nurkalla on jos jonkinmoista muskaria, jumppaa ja avointa päiväkotia, joissa hieroa sitä tuttavuutta muiden lasten kanssa. Silloinhan suhteet kehittyvät automaattisesti samaan suuntaan, kuin päiväkodeissa ja kestävät helposti ihan kouluikään saakka.



En missään nimessä halua sanoa, että kotona kasvaneet lapset olisivat epäsosiaalisia tai ongelmaisia kouluun mennessään. Toin vain esiin yhden näkökannan, joka sekin on osa tätä kokonaisuutta, josta olemme keskustelleet. Kuten moni on sanonutkin, niin jokainen perhe tietää oman parhaansa, sillä tasapäistä, myös ympäristöltään homogeenistä perhemallia ei ole olemassakaan ja sitä mukaa vain yhtä ainutta, oikeaa tapaa toimia lapsensa parhaaksi. Kaupunkiympäristössä varmasti on muitakin tapoja lasten yhteensaattamiseksi kuin hoitopaikka, mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne voikin olla aika karu ja sen vuoksi se päiväkoti miltei ainoa ja ehkä paraskin vaihtoehto.

¨c¨

Beijaflor - kerätkää ihmeessä välillä voimia, Onni pärjää siellä hetken ilman teitä ja tärkeää on että jaksatte jatkossa. Toivottavasti arvot tasaantuu ja pääsette normaaliin arkeen pian.



Zatu - täällä kans yksi jonka tuo pötsi välillä yllättää. Joskus änkee jostain välistä ja olevinaan vetää mahan sisään :-) Kas kun ei onnistu. Kateellisena luen noista sun ja muiden leipomisista, en viitsi tehdä mitään ettei tule houkutusta syödä :-/ No ehkä sit joskus...



NASU - toivottavasti kaikki ok.



Sulina - mä ehdin harjoitella esikoisen hoitoa viikon sairaalassa ja oli aika varma olo siellä. Sitten kun tuli kotiinlähdön aika, iski jännitys. Kotona kun ei ollutkaan ketään neuvomassa jos tarve (oli tarkkailtava poikaa ja sen syömisiä yms) ja olit ihan itse täysin vastuussa toisesta ihmisestä. Taitaa olla ihan normaalia melkein kaikilla ja parissa päivässä varmaan rauhoittuu olo :-). Paranemisia!



MM - Millasia noi Lussebullarit on?



Monttu - kyselen kun olen sorry unohtanut, minkä takia käyt siellä ä-polilla noissa tarkastuksissa? Eikö sulla ollu sokereissakin jotain?



Onnea Mansemammalle tulevasta muutosta!



Elin@ - toivottavasti selviää mistä vaiva johtuu eikä ole mitään kummempaa.



myrtti - laita sähköpostia Sindalle (sinda75@netti.fi) tai Marialle (MariaElina-79@luukku.com) niin laittavat sulle tiedon miten blogiin pääsee.



Josko tästä könyäisi nukkumaan. Huomenna aamulla äitipolille... Jännittää! Tulen sitten kertoilemaan kuulumiset. Öitä!



t: Mirabella ja Albert (myllää kun viimeistä päivää) rv 37+0