Hyppäisitkö sinä lapsesi perään laivalla, jos hän putoaisi mereen?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa kyllä mutta luultavasti vain kirkuisin ja odottaisin jonkun muun tekevän jotain.

Et ole kokenut ääritilannetta.

Olisipa tämä onneton äiti jättänyt lapsen laivalle. Tällaisissa tapauksissa puhutaan ns.laajennetuista itsemurhista. Murhahan tuo kuitenkin on. Käsittääkseni siihen ei liity muita osapuolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu olosuhteista. Jos oltaisiin lähellä saarta, olisin hyvä uimari ja näyttäisi todennäköiseltä että pelastaminen onnistuu, niin sitten. Mutta jossain keskellä Itämerta järki vaan sanoo että todennäköisesti hyppäämisestäni aiheutuisi vain enemmän ongelmaa kun hyötyä. Luuleeko joku tosissaan voivansa pelastaa isolta laivalta mereen pudonneen lapsen? Todennäköisyys että avomerellä edes pääsee lähellekään pudonnutta saati että pystyy tämän pelastamaan ilman että molemmat loukkaantuu pahasti ja kuolee on häviävän pieni. Huomattavasti järkevämpää olisi välittömästi hälyttää laivan henkilökunta apuun. Mutta ehkä en vaan tajua tuota järjetöntä hyppäämistä perään kun todennäköisesti sitten tuloksena on vaan tuplakuolema.

Eikö teillä ole vaistomaista suojeluvaistoa (muutakin kuin itsesuojelu)? Itse varmaankin hyppäisin jonkun vieraan perään, tuttujen ehdottomasti. Siinä ei ehdi harkita lainkaan, kun vaisto tulee välittömästi vaarasta päälle. Pystyn monia asioita harkitsemaan järkevästi, mutta suojeluvaisto ajaa sen yli aina.

Toki on, mutta myös järki päässä myös tiukassa paikassa.

Ei juuri kellään ole järkeä päässä oikeasti tiukassa paikassa. Et ole nähnyt tarpeeksi. Vaistoilla toimitaan ja joko ne kohdistuvat muiden tai itsen suojeluun. Psykopaatteja ei koske, heillä eivät tunnevasteet vaikuta päätöksentekoon yhtä varmasti kuin muilla vaikuttaa.

Kyllä on, juuri niillä, jotka ovat nähneet riittävästi. Tiukassa paikassa toiset osaa toimia ja toiset ei, psykopatialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ei sieltä niin vaan putoilla.

En tiedä. Molemmat lapseni ovat vahvasti uimataitoisia joten jos se olisi uimataidolla selvittävissä oleva tilanne, en tiedä olisiko enemmän apua siitä että hyppäisin perään räpiköimään kuin siitä että yrittäisin kannelta käsin järjestää jotain apua (uimarengas, köysi, jotain) ja yrittää pysyä kärryillä lapsen sijainnista. Ja jos taas hommaan liittyisi merkittävä kuolemanvaara, kuollut lapseni ei hyötyisi myötäkuolemisestani mitään mutta sisaruksensa menettänyt lapseni hyötyisi elävästä äidistä.

En tiedä yhtään miten reagoisin tilanteessa eikä kykyni arvioida hypyn hyödyllisyyttä/vaarallisuutta ole kovin hyvä.

Nythän tuota tosin tutkitaan murhana, että...

Vierailija kirjoitti:

Kun oma tytär oli leikki-ikäinen, lähti vapaana oleva koira hyökkäämään. Ei siinä ajatellut, vaan toimi vaiston varassa. Tönäsin tytön pois, asetuin tielle ja otin itse koiran pureman. Vieläkin arpi, mutta ei saanut onneksi pahaa jälkeä aikaan, omistaja sai koiran pois. Ei ehkä sama tilanne kuin mereen hyppääminen mutta se tunne oli äärettömän voimakas. Kuolisin omien lasteni puolesta, se on varma.

Eli osasit toimia. Sit taas järjetön toiminta aktivoituu vain paniikissa joillakin, se on ihan eri asia taas.

Tottakai hyppäisin ja yrittäisin pelastaa lapseni. Ihan normaalia tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan hyppäisi, olisin kiitollinen kun yksi viidestä rääkyjästä hijenee.

Toivottavasti olet trolli. Kamalaa jos joku on oikeasti onnellinen lapsensa kuolemasta. Mutta kai niitäkin ihmisiä on, eihän lapsen murhia muuten olisi.

Ei ole kuin kuukausi kun äiti uuden miesystävänsä kanssa kidutti lapsensa kuoliaaksi.

Ruotsin poliisi tutkii lapsen ja äidin putoamista murhana. Vielä ei ole epäiltyä tekijää.

Aloitus, asian kyseenalaistaminen - olettaen, että hyppääminen lisäisi pelastumisen mahdollisuutta, sillä eihän aloittaja turhia kysyisi? - on jokaista äitiä kohtaan LOUKKAUS.

Mistä moinen aloitus, onko joku karannut äitiään noin hullusti, ja äiti lähtenyt perään? Ei lapsi voi vahingossa pudota.

Vierailija kirjoitti:

Kun oma tytär oli leikki-ikäinen, lähti vapaana oleva koira hyökkäämään. Ei siinä ajatellut, vaan toimi vaiston varassa. Tönäsin tytön pois, asetuin tielle ja otin itse koiran pureman. Vieläkin arpi, mutta ei saanut onneksi pahaa jälkeä aikaan, omistaja sai koiran pois. Ei ehkä sama tilanne kuin mereen hyppääminen mutta se tunne oli äärettömän voimakas. Kuolisin omien lasteni puolesta, se on varma.

Kyllä, mutta miksi et tahtoisi yrittää pelastaa hänet hukkumasta?

Mä hyppäisin myös perään, vaikka lapseni on jo aikuinen.

Onnettomuudet ei katso ikää.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin poliisi tutkii lapsen ja äidin putoamista murhana. Vielä ei ole epäiltyä tekijää.

Tämä on jo uskottavaa.

Todennäköisesti kyllä. Paitsi jos toinen lapsi on vieressä, sit ehkä miettis kahdesti voiko sitä toista jättää.

Omat lapset ei osaa uida, joten ei ne sieltä elävänä tulis takas, ellei kukaan edes yrittäisi välittömästi pelastaa. Toki tuo tilanne on aika lohduton, harva selviää jos risteilijältä putoaa veteen.

Jos joku uhkaisi lastani aseella, menisin luodin tielle. Palavaan taloonkin voisin juosta. Mutta pudotus korkealta mereen..  ajattelisin tarinoita ihmisistä jotka ovat pudonneet korkealta veteen vatsalleen ja suolet tulleet ulos. Ihmisiä jotka ovat silpoutuneet potkureissa. Miten voisin auttaa lastani suolet ulkona tai ilman raajoja?

Olen vela, mutta jos mulla olisi yksi ainokainen lapsi ja se tippuisi nenän edessä laivan kannelta niin en usko, että pystyisin olemaan hyppäämättä. Jos olisi enemmän lapsia, niin en tiedä, ehtisikö järki sanomaan että ei ole reilua ottaa riskiä että ne jää äidittömäksi, vai hyppäisinkö silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on todella suuri luotto järkeensä ja loogisen päättelykyvyn säilymiseen henkeä uhkaavissa tilanteissa. Yleensähän ihmiset menevät täysin shokkiin ja sitten joko tekevät jotain randomia tai lamaantuvat katatoniseen tilaan. Ei siinä moni ala plus/miinus-luetteloa värkkäämään punniten, yleensä huudetaan kielillä ja silmät vaan pyörii päässä. Mutta hyvä jos ei ole shokkitilanteita kohdalle tullut, parempi niin.

Henkeä uhkaavissa tilanteissa toimitaan vaistolla - siksi toiminta on äärimmäisen tehokasta. Jos sitä alkaa järjellä muuttamaan, saattaa tyhmyys ja fobiat pilata toiminnan järkevyyden.

Kyllä ja vaistot mahdollistavat sen, että yleensä joku lähtee toimimaan tilanteessa jotenkin, eikä jäädä odottelemaan, että kukas se nyt ottaa vetovastuun ja jaksaisinko/uskaltaisinko toimia. Aistit ja ajattelu tehostuu, jotta on mahdollista mahdollisimman tehokkaasti vastata tilanteeseen. Jo nämä fysiologiset muutokset rullaavat järkeilyn edelle. Vasteen tehokkuudessa on eroja yksilöittäin ja tämä näyttäytyy selvästi yllättävissä tapahtumissa. Tilanteiden "sankarit" eivät tee yhtään enempää päätöksiä kuin hyödyttömätkään, he eivät voi ohittaa liskoaivojen pakottavaa vaistoa auttaa tilannetta omalta osaltaan, uhkaan vastataan toiminnalla. Taistele-pakene. Usein hyödyntävät ominaisuuden mielekkyyttä hakeutumalla näitä ominaisuuksia hyödyntäviin työtehtäviin.

Kyllä minä ajattelen, että hyppäisin. Minulla on vain yksi lapsi ja ehkä jonkun mielestä kuulostaa kamalalta, mutta en näkisi syytä elää ilman häntä. Minulla tosin on myös tapana jäätyä hätätilanteissa, joten en tiedä hyppäisinkö oikeasti vai miten reagoisin. Silti tällä hetkellä ajattelen, että toki hyppäisin.

Miten on syntynyt sellainen  tilanne että lapsi joutui mereen? Ei ole kyllä järkevää hypätä perään, hypotermia uhkaa nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku uhkaisi lastani aseella, menisin luodin tielle. Palavaan taloonkin voisin juosta. Mutta pudotus korkealta mereen..  ajattelisin tarinoita ihmisistä jotka ovat pudonneet korkealta veteen vatsalleen ja suolet tulleet ulos. Ihmisiä jotka ovat silpoutuneet potkureissa. Miten voisin auttaa lastani suolet ulkona tai ilman raajoja?

No älä hyppää vatsalleen. Potkureihin ehkä joudut tai sitten et. Herran haltuun.