Hyppäisitkö sinä lapsesi perään laivalla, jos hän putoaisi mereen?
Kommentit (242)
Lapseni joutui aivoleikkaukseen. Se oli niin kova paikka, että todellakin olisin antanut henkeni tai omat aivoni jos olisi siitä ollut kiinni-ja myynyt kotini. Mutta Luojan kiitos, Juha Hernesniemi teki leikkauksen, henki säästyi ja toipumisten ja kuntoutusten jälkeen lapsi sai jatkaa elämänsä lähes terveenä. Tarkoitus oli tavata tämä ihana lääkäri tänä kesänä, olisimme kutsuneet hänet juhlavieraaksemme, mutta näin ei ehtinyt toteutua. Hän oli kyllä ihanan tavallinen jos niin voi sanoa. Kuitenkin niin huippu ja tunnollinen. Jälkeenpäin sain tietää muualta minkä uhrauksen hän oli tehnyt kun oli lupautunut leikkaamaan lapseni-ei hätäisesti vaan harkiten. Kunnioitus ja kiitos hänelle. Aloin tuon jälkeen luovuttamaan verta säännöllisesti.
Ja jos näen lapsella tai nuorella hätää tai perheessä ongelmia, olen tarjonnut apua, en käännä selkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu olosuhteista. Jos oltaisiin lähellä saarta, olisin hyvä uimari ja näyttäisi todennäköiseltä että pelastaminen onnistuu, niin sitten. Mutta jossain keskellä Itämerta järki vaan sanoo että todennäköisesti hyppäämisestäni aiheutuisi vain enemmän ongelmaa kun hyötyä. Luuleeko joku tosissaan voivansa pelastaa isolta laivalta mereen pudonneen lapsen? Todennäköisyys että avomerellä edes pääsee lähellekään pudonnutta saati että pystyy tämän pelastamaan ilman että molemmat loukkaantuu pahasti ja kuolee on häviävän pieni. Huomattavasti järkevämpää olisi välittömästi hälyttää laivan henkilökunta apuun. Mutta ehkä en vaan tajua tuota järjetöntä hyppäämistä perään kun todennäköisesti sitten tuloksena on vaan tuplakuolema.
Eikö teillä ole vaistomaista suojeluvaistoa (muutakin kuin itsesuojelu)? Itse varmaankin hyppäisin jonkun vieraan perään, tuttujen ehdottomasti. Siinä ei ehdi harkita lainkaan, kun vaisto tulee välittömästi vaarasta päälle. Pystyn monia asioita harkitsemaan järkevästi, mutta suojeluvaisto ajaa sen yli aina.
Toki on, mutta myös järki päässä myös tiukassa paikassa.
Ei juuri kellään ole järkeä päässä oikeasti tiukassa paikassa. Et ole nähnyt tarpeeksi. Vaistoilla toimitaan ja joko ne kohdistuvat muiden tai itsen suojeluun. Psykopaatteja ei koske, heillä eivät tunnevasteet vaikuta päätöksentekoon yhtä varmasti kuin muilla vaikuttaa.
Kyllä on, juuri niillä, jotka ovat nähneet riittävästi. Tiukassa paikassa toiset osaa toimia ja toiset ei, psykopatialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
En tarkoittanut tuollaista jakoa. Nekin, jotka osaavat toimia, tekevät niin vaistomaisesti, fysiologisten vasteiden ajamina. Tottumus tilanteiden tasoon vaihtelee, mutta kukaan ei ole nähnyt niin paljon, ettei olisi tiettyä rajaa, missä toimitaan shokista käsin. Joskin se voi purkautua vasta tilanteen jälkeen ja toimintakyky säilyy itse tilanteessa.
Joillakin tämä toimii näin jo siinä ensimmäisessä tilanteessa, joillakin ei koskaan. Mutta siinä missä psykopaatit eivät tunne mitään, toimijat siirtävät tunteet syrjään vaistomaisesti ja muut ovat niiden armoilla, vaistomaisesti. Psykopaateilla ei ole fysiologisia vaistoja, joten todennäköisesti eivät jaksa kiinnostua koko jutusta. Eivät siis koe tarvetta toimia, vaikka pystyisivätkin. Saattavat välinpitämättömyydestä johtuen sekoittua jopa lamaantuneisiin.
Turha kysymys. Tällaisiin voi vastata miten vaan, ja huomata toimivansa päin vastoin, kun tilanne sattuu kohdalle.
Hyppäsin tammerkoskeen.. pakon edessä.
Virta veti voimakkaasti alaspäin, ikäänkuin jaloissa olis roikkunu joku ylimääräinen.
En suosittele.
Poliisit sanoivat että sieltä tulee takaisin 1/10
Olin joko onnekas tai muuten hyvä uimari.
Laivalta en ole pudonnut
Laivojen potkurit tekevät rumaa jälkeä. Laivan perässä imu vie ensin syvälle. Pitää olla hyvä uimari.
En ole koskaan hypännyt yli metristä. Kympistä vielä menisin lapseni perään, mutta 20 metristä... En todellakaan tiedä. Taidoillani se olisi itsemurha. Eikä pelastaisi lasta, mikään tuskin pelastaisi. Mutta katuisinko lopun elämääni, jos en hyppäisi.
(Ilmeisesti järjellä ajatellen parasta olisi, että joku herkeämättä yrittää pitää silmänsä pudonneessa/kohdassa jossa tämä meni veden alle, koska pienen pään löytäminen aaltojen seasta on merellä niin vaikeaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku uhkaisi lastani aseella, menisin luodin tielle. Palavaan taloonkin voisin juosta. Mutta pudotus korkealta mereen.. ajattelisin tarinoita ihmisistä jotka ovat pudonneet korkealta veteen vatsalleen ja suolet tulleet ulos. Ihmisiä jotka ovat silpoutuneet potkureissa. Miten voisin auttaa lastani suolet ulkona tai ilman raajoja?
No älä hyppää vatsalleen. Potkureihin ehkä joudut tai sitten et. Herran haltuun.
Nauratti mielikuva, oma lapsi putoaa mustaan veteen ja käy siellä ilmiselvää selviytymiskamppailua, niin siinähän on aikaa miettiä jotain titanicin kohtaloita :D Mitäs sitä muutakaan, kuin miettiä osuuko pää potkuriin vai tuleeko sisällykset ulos ja mites sitä sitten ui, voi voi. Ehkä jätän tällä kertaa väliin, riskit on isot. Voisko joku poimia ton purjo-petterin tuolta, liian kylmää mulle.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan hypännyt yli metristä. Kympistä vielä menisin lapseni perään, mutta 20 metristä... En todellakaan tiedä. Taidoillani se olisi itsemurha. Eikä pelastaisi lasta, mikään tuskin pelastaisi. Mutta katuisinko lopun elämääni, jos en hyppäisi.
(Ilmeisesti järjellä ajatellen parasta olisi, että joku herkeämättä yrittää pitää silmänsä pudonneessa/kohdassa jossa tämä meni veden alle, koska pienen pään löytäminen aaltojen seasta on merellä niin vaikeaa).
Yritän ennaltaehkäistä mereen putoamisen.
Vierailija kirjoitti:
Yritän ennaltaehkäistä mereen putoamisen.
A) Ei lapsen kanssa laivalle
B) Ei tee lapsia alunperinkään
Vierailija kirjoitti:
Todistajia etsitään. Ajattelin että itsetuhoinen äiti halus viedä lapsensa mukanaan. Eihän sellaista kuitenkaan ole kirjoitettu. Laivasta pudottautuminen ei ole ihan helppoa.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009692049.html
On, kyllähän sen tiesi heti. Sellanen sankariäiti.
Hyppäisin. Yrittäisin saada pelastusliivit mukaan, heittäisin niitä ensin yli laidan ja hälyyttäisin muilta apua.
tottakai hyppäisin. Sitä ennen tosin huutaisin apua ja haluaisin silminnäköijöitä mahdollisimman paljon: voisivat vaikka heittää pelastusrenkaan perään ja hälyttää apua.
hyppäsin kerran yhden ventovieraan perään ojaan, kun hän sinne liukastui ja jäi pinnan alle. En hetkeäkään epäröinyt. Oman lapsen tapauksessa varmasti tekisin samoin.
Todellakin. En voisi elää sen kanssa, jos en olisi yrittänyt pelastaa lastani tai jos olisin antanut hänen kuolla yksin.
No siis jostain ruotsinlaivan kannelta? En hyppäisi. Olisi aivan äärimmäisen epätodennäköistä ensinnäkään että lapsi olisi selvinnyt pudotuksesta ja toisaalta vaikka olisikin, että itse olisin hypyn jälkeen etsintäkuntoinen ja tyyliin minuutissa lapsen jotenkin löytäisin syvästä tummasta vedestä. Mahdollisuudet ovat aivan olemattomat.
Olen hypännyt eräässä venesatamassa laiturilta perään, kun vieras pieni lapsi horjahti ja putosi veteen. Siinä oli ehkä 3-4 metriä syvyyttä, ja pudotus veteen vajaa metrin. Ja ihan riittävän vaikeaa oli tuostakaan haroa lapsesta otetta ja saada pintaan.
meille ei ylipäätään tulisi sellaista tilannetta, että lapsi istuisi laivan kaiteella ja tippuisi siitä alas. Mutta jos jotenkin tippuisi laidan yli, niin ihan varmasti hyppäisin perässä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. En voisi elää sen kanssa, jos en olisi yrittänyt pelastaa lastani tai jos olisin antanut hänen kuolla yksin.
No jos lapsi kuolee, niin tuskin hän toivoo että äitikin kuolisi. Varmaan haluaisi että edes äiti jää eloon.
Itse en kyllä tappaisi lastani heittämällä häntä kannelta mereen joten joten ei tulisi tarvetta itsekään hypätä.
Todistajia etsitään. Ajattelin että itsetuhoinen äiti halus viedä lapsensa mukanaan. Eihän sellaista kuitenkaan ole kirjoitettu. Laivasta pudottautuminen ei ole ihan helppoa.