Lue keskustelun säännöt.
Omat ruoat/ruokavaliot parisuhteessa - ongelma vai ei?
30.06.2023 |
Onko yhteisessä taloudessa ns. pakko olla samanlainen ruokavalio vai oletteko saaneet toimimaan hyvinkin vastakkaiset ruokailumieltymykset?
Minulle ei ole mikään ongelma se, että vain osa ruoista on sellaisia, jotka käyvät molemmille ja muuten ostetaan ja valmistetaan omat ruoat. Jos toinen haluaa syödä ulkona pikaruokaa, hän voi sen tehdä. En puutu toisen ruokavalioon ja valintoihin ja siitä syystä oletan, että myös minun valintojani ei arvostella saati moitita.
Miehelle se on kuitenkin ongelma. Hän syö ns. epäterveellisesti, toki kuluttaakin työnsä ja harrastustensa vuoksi. Hän syö mieluiten pikaruokaa, joten jos mennään ulos syömään, se ei ole fine diningia vaan tyyliä vähän parempi ravintolahamppari tai pizza. Joskus tietenkin minäkin voin sellaisen syödä, mutta koska en pidä kyseisen ruokatyypin mausta, en tietenkään halua usein syödä pahanmakuista ruokaa. En siis ole ylipainoinen, joten se ei ole miehen mieleisen ruoan epämieluisuuden syynä vaan se, että en oikeasti pidä siitä.
En siis arvostele tai huomauttele miehen syömisistä tai vaadi syömään omalla tavallani, joten mikä siinä on että jatkuvasti tulee sanomista samasta asiasta. Nimenomaan niinpäin, että minun pitäisi muuttua ja muuttaa ruokavalioni hänen suuntaansa.
Mikä omissa ruoissa ja ruokavalioissa on niin vaikeaa?
Kommentit (7)
Mies tykkää pläskeistä ja siksi haluaisi aloittajalle oman ruokavalionsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toinen on aatteellisista syistä lihaton, kalaton, äyriäisetön jne ja minä taas kaikkruokainen. Voin sanoa, että tilanteesta selviää, eikä se varsinaisesti ole ongelma, mutta kyllä koen sen hyvin hankalaksi. Syömien on kuitenkin jokapäiväinen asia.
Ei minulle ole ongelma jos ostetaan ja valmistetaan omat ruoat, mutta kyllä se järjetömältä tuntuu kun samaa taloutta ollaan. Käytännössä siis kaikkiruokaisena joudun aina joustamaan tofupuolelle.
Oma lukunsa on sitten ravintolat. Siellä missä on hyvät pihvit on huonot tofut ja päinvastoin. Harvoin on oltu molemmat tyytyväisiä ravintolan tarjontaan.
Omasta mielestäni eriruokaisuus hankaloitaa elämää ja vieläpä ihan turhaan.
Ja loppukommenttina: Ei kasvisruoassa mitään vikaa ole, siitä vaan puttuu se jokin
Ei ole ongelma, jos siitä ei tee ongelmaa. Erikoinen asenne miehelläsi. Ehkä "huono omatunto" pikaruoan syömisestä tmv, jos vieressä syödään terveellisemmin?
Minä olen lapsuudesta aika syvästi traumatisoinut ruokailun suhteen, kun pakotettiin syömään sellaista mitä ehdottomasti en olisi halunnut syödä. Aikuisikääni en aio tuhlata sellasiin ruoka-aineisiin enää, kun ilmankin pärjään loistavasti. Omassa ruoassa bonuksena on se, että aina tietää miten monta annosta satsista saa: 6 annoksesta lasagnea todella riittää kuudeksi päiväksi syötävää.
Minä en ole koskaan varsinaisesti pitänyt sellaisista syötävistä, joista suurin osa ihmisistä on innoissaan. Penskanakin kaverit odottivat vesi kielellä karkkipäivää tai sitä, että vanhemmat vievät mäkkäriin. Joku karkkivero olisi minulle se ja sama; minun kulutuksellani on yhdentekevää, maksaako karkkipussi tai suklaalevy euron enemmän tai vähemmän. Perunalastut ovat joskus hyviä, mutta ei niistäkään koko pussi kerralla mene. Ruokajuomana colaa on ihan omituinen valinta.
Se ei kuitenkaan ole minulta pois saati ärsytä minua, jos joku muu mättää karkkia kaksin käsin mäkkäriaterian jälkeen ja juo pullon colaa päälle. Sitä en siedä, että minun valintojani arvostellaan ja huomautellaan. Ei parisuhteessakaan tarvitse (alkaa) pitää samoista asioista, vaikka monesti naiset lihovat pariuduttuaan ja nainen, joka aikaisemmin inhosi jääkiekkoa, alkaa käydä peleissä koska mies haluaa.
Itse oon kasvissyöjä (toisinaan menee myös kalaa) ja mies on sekasyöjä. Eipä se enää "alkujärkytyksen" jälkeen kitkaa aiheuta suhteessa. Tähän on jo totuttu. Toisinaan mies syö minun laittamaa kasvisruokaa, joskus meillä on täysin omat ruoat ja joskus tehdään yhteiset lisukkeet mutta molemmille omat proteiinit. Jokainen syökööt mitä haluaa, mitäs siihen muka voi olla kellään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen on aatteellisista syistä lihaton, kalaton, äyriäisetön jne ja minä taas kaikkruokainen. Voin sanoa, että tilanteesta selviää, eikä se varsinaisesti ole ongelma, mutta kyllä koen sen hyvin hankalaksi. Syömien on kuitenkin jokapäiväinen asia.
Ei minulle ole ongelma jos ostetaan ja valmistetaan omat ruoat, mutta kyllä se järjetömältä tuntuu kun samaa taloutta ollaan. Käytännössä siis kaikkiruokaisena joudun aina joustamaan tofupuolelle.
Oma lukunsa on sitten ravintolat. Siellä missä on hyvät pihvit on huonot tofut ja päinvastoin. Harvoin on oltu molemmat tyytyväisiä ravintolan tarjontaan.
Omasta mielestäni eriruokaisuus hankaloitaa elämää ja vieläpä ihan turhaan.
Ja loppukommenttina: Ei kasvisruoassa mitään vikaa ole, siitä vaan puttuu se jokin
Meilläkin mies kasvissyöjä ja kyllä se elämää hankaloittaa, näin yhteenmuuton jälkeen. Lähinnä hän on kyllä sipsikalja-"vegaani". Voin tehdä makaronilaatikon johonkin lihan korvikkeeseen, ei ole sama kuin "oikea" mutta syötävää silti. Huonompaa kuitenkin. Kun itse on valmis joustamaan ruuanvalmistuksessa, että olisi miehelle sopivaa, ärsyttää kun hän sitten illalla on minun ollessa iltavuorossa tilannut itselleen kasvispitsaa kun se laatikon loppu pitäisi syödä. Syö siis sitä minun tekemää kasvisruokaa vain kun syödään yhdessä. Mutta nurisee, jos teen jotain liha- tai kalaruokaa itselleni.
Tai kun ruuanlaitossa ei saisi käyttää maitoa tai kermaa, mutta juustot ja jogurtit ovat silti okei.
Ehkä se tässä jossain kohtaa tasoittuu tuo ruokailu.
Ei mikään. Syömme miehen kanssa samaa ruokaa maksimissaan kerran viikossa.