Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyppäisitkö sinä lapsesi perään laivalla, jos hän putoaisi mereen?
Kommentit (242)
Hyppäisin, lapseni ei osaa uida. Itse olen harrastanut uintia ja sukellusta melkein koko elämäni.
En usko että siinä hetkessä ajattelisin mistään muuta kuin lastani, hänen pelastamistaa, tai ainakin sitä, että äiti on vierellä viimeisillä hetkillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan uskaltaisi, ja kantaisin siitä syyllisyyttä loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein kaikki muka hyppäisi, eli käytännössä tekisi itsemurhan. Silti suurin osa keneltä lapsi kuolee ei kuitenkaan tosielämässä tee itsaria.
Ehkä ei, mutta itse olen ajanut pyörällä ojaan ja murtanut käteni, koska väistin edessä alamäessä omalla pyörällään kaatunutta lastani.
En ajatellut mitään, se oli täysin vaistonvaraista. En tietoisesti edes rekisteröinyt asiaa, yhtäkkiä vaan makasin kivisessä ojassa ja luu törrötti oudossa kulmassa käsivarressa.
Järkevämpää olisi esimerkiksi ollut väistää toiselle puolelle tietä, koska kyseessä oli pieni, hiekkainen kylätie eikä muita kulkijoita, mutta näin kuitenkin kävi.
Aika harva ihminen ajaa fillarillakaan oman lapsensa yli, joten toimit kuten 99 prosenttia ihmisistä.
Kun ollaan tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman kuolema näyttää varmalta, esim, tilanteessa jossa täytyy kiivetä (estonia), juosta (villieläin), 99 prosenttia heittää käsistään ylimääräisen taakan ja pelastaa itsensä.
Näin toimivat kaikki nisäkkäät luonnossa, eli puolustavat poikasiaan siihen saakka, kunnes oma henki opn vaarassa ja siinä vaiheessa ne pakenevat paikalta ja jättävät poikasensa toisten eläinten saaliiksi.
Samoin toimii valtaosa ihmisistä.
Voitte mielessänne leikitellä sankaruudellanne, mutta kun "sivistyksenne" pintasilausta hieman rapsuttaa, toimitte samoin kuin ihmiset sotatantereillakin, oma p erse ennenkaikkea.
Naurattaa nämä jeesustelijat jotka kertoo hyppäävänsä koiran tai kissan perään 😂 Idiootti saa todella olla jos syöksyy varmaan kuolemaan jonkun eläimen takia. Ainakaan mitään pelastusresursseja ei tuollaiseen pölvästiin sitten tarvi tuhlata.
PS. itsellänikin on kissa ja koira ja vaikka rakkaita ovatkin, niin en missään tilanteessä IKINÄ kuvittelisikaan hyppääväni keskelle Itämerta niiden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein kaikki muka hyppäisi, eli käytännössä tekisi itsemurhan. Silti suurin osa keneltä lapsi kuolee ei kuitenkaan tosielämässä tee itsaria.
Ehkä ei, mutta itse olen ajanut pyörällä ojaan ja murtanut käteni, koska väistin edessä alamäessä omalla pyörällään kaatunutta lastani.
En ajatellut mitään, se oli täysin vaistonvaraista. En tietoisesti edes rekisteröinyt asiaa, yhtäkkiä vaan makasin kivisessä ojassa ja luu törrötti oudossa kulmassa käsivarressa.
Järkevämpää olisi esimerkiksi ollut väistää toiselle puolelle tietä, koska kyseessä oli pieni, hiekkainen kylätie eikä muita kulkijoita, mutta näin kuitenkin kävi.
Aika harva ihminen ajaa fillarillakaan oman lapsensa yli, joten toimit kuten 99 prosenttia ihmisistä.
Kun ollaan tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman kuolema näyttää varmalta, esim, tilanteessa jossa täytyy kiivetä (estonia), juosta (villieläin), 99 prosenttia heittää käsistään ylimääräisen taakan ja pelastaa itsensä.
Näin toimivat kaikki nisäkkäät luonnossa, eli puolustavat poikasiaan siihen saakka, kunnes oma henki opn vaarassa ja siinä vaiheessa ne pakenevat paikalta ja jättävät poikasensa toisten eläinten saaliiksi.
Samoin toimii valtaosa ihmisistä.
Voitte mielessänne leikitellä sankaruudellanne, mutta kun "sivistyksenne" pintasilausta hieman rapsuttaa, toimitte samoin kuin ihmiset sotatantereillakin, oma p erse ennenkaikkea.
Lopeta jo toi Estonia-jankkaus. Ei siellä kukaan hylännyt omaa lastaan. Älä ruoki trollia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein kaikki muka hyppäisi, eli käytännössä tekisi itsemurhan. Silti suurin osa keneltä lapsi kuolee ei kuitenkaan tosielämässä tee itsaria.
Ehkä ei, mutta itse olen ajanut pyörällä ojaan ja murtanut käteni, koska väistin edessä alamäessä omalla pyörällään kaatunutta lastani.
En ajatellut mitään, se oli täysin vaistonvaraista. En tietoisesti edes rekisteröinyt asiaa, yhtäkkiä vaan makasin kivisessä ojassa ja luu törrötti oudossa kulmassa käsivarressa.
Järkevämpää olisi esimerkiksi ollut väistää toiselle puolelle tietä, koska kyseessä oli pieni, hiekkainen kylätie eikä muita kulkijoita, mutta näin kuitenkin kävi.
Aika harva ihminen ajaa fillarillakaan oman lapsensa yli, joten toimit kuten 99 prosenttia ihmisistä.
Kun ollaan tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman kuolema näyttää varmalta, esim, tilanteessa jossa täytyy kiivetä (estonia), juosta (villieläin), 99 prosenttia heittää käsistään ylimääräisen taakan ja pelastaa itsensä.
Näin toimivat kaikki nisäkkäät luonnossa, eli puolustavat poikasiaan siihen saakka, kunnes oma henki opn vaarassa ja siinä vaiheessa ne pakenevat paikalta ja jättävät poikasensa toisten eläinten saaliiksi.
Samoin toimii valtaosa ihmisistä.
Voitte mielessänne leikitellä sankaruudellanne, mutta kun "sivistyksenne" pintasilausta hieman rapsuttaa, toimitte samoin kuin ihmiset sotatantereillakin, oma p erse ennenkaikkea.
Lopeta jo toi Estonia-jankkaus. Ei siellä kukaan hylännyt omaa lastaan. Älä ruoki trollia.
Hieno juttu, että sieltä pelastui niin paljon pieniä lapsia, not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisuuksien mukaan pelastusrengas kainaloon ja menoksi. En pystyisi olla hyppäämättä.
Jokunen vuosi sitten äiti oli about samanaikäisen lapsen ja vauvan kanssa kävelyllä. Esikoinen oli tippunut sillalta jokeen. Äiti oli lyönyt jarrut vaunuihin ja hyppäsi perään.
Molemmat täpärästi selvisivät, lääkäri kommentoi, että lapselle olisi ollut varma kuolema jos ei äiti olisi virtaavassa vedessä tavoittanut lastaan ja kannatellut pinnalla.
Kyllä. Minulle ei oma elämä ole niin kallis. En halua jatkaa sitä ilman lasta. Rakastan kyllä puolisoani, mutta pakko myöntää etten yhtä paljon kuin lastani. Puolisoni perään hyppäisin, jos meillä ei olisi lapsia, mutta kun on niin, en. En halua että lapset jäisivät täysorvoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein kaikki muka hyppäisi, eli käytännössä tekisi itsemurhan. Silti suurin osa keneltä lapsi kuolee ei kuitenkaan tosielämässä tee itsaria.
Ehkä ei, mutta itse olen ajanut pyörällä ojaan ja murtanut käteni, koska väistin edessä alamäessä omalla pyörällään kaatunutta lastani.
En ajatellut mitään, se oli täysin vaistonvaraista. En tietoisesti edes rekisteröinyt asiaa, yhtäkkiä vaan makasin kivisessä ojassa ja luu törrötti oudossa kulmassa käsivarressa.
Järkevämpää olisi esimerkiksi ollut väistää toiselle puolelle tietä, koska kyseessä oli pieni, hiekkainen kylätie eikä muita kulkijoita, mutta näin kuitenkin kävi.
Aika harva ihminen ajaa fillarillakaan oman lapsensa yli, joten toimit kuten 99 prosenttia ihmisistä.
Kun ollaan tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman kuolema näyttää varmalta, esim, tilanteessa jossa täytyy kiivetä (estonia), juosta (villieläin), 99 prosenttia heittää käsistään ylimääräisen taakan ja pelastaa itsensä.
Näin toimivat kaikki nisäkkäät luonnossa, eli puolustavat poikasiaan siihen saakka, kunnes oma henki opn vaarassa ja siinä vaiheessa ne pakenevat paikalta ja jättävät poikasensa toisten eläinten saaliiksi.
Samoin toimii valtaosa ihmisistä.
Voitte mielessänne leikitellä sankaruudellanne, mutta kun "sivistyksenne" pintasilausta hieman rapsuttaa, toimitte samoin kuin ihmiset sotatantereillakin, oma p erse ennenkaikkea.
Lopeta jo toi Estonia-jankkaus. Ei siellä kukaan hylännyt omaa lastaan. Älä ruoki trollia.
Hieno juttu, että sieltä pelastui niin paljon pieniä lapsia, not.
Mitä oikein sekoilet? Lapset kuolivat vanhempineen siellä paitsi norjalaispoika, joka selvisi ainoana perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juossut tielle bussin eteen pelastamaan taaperoa (joka oli itselle ventovieras). Voin sanoa että se tulee selkäytimessä, ei ehtinyt ajatella onko järkeä vai ei. Olin vielä raskaana. Onni onnettomuudessa ja siinä kävi hyvin, kumpikaan ei jäänyt auton alle. Minusta turha moralisoida sitä mitä ihminen tekee. Oman lapsen perään hyppäisin joo, mutta en ehkä uskaltaisi kenenkään muun lapsen takia. Ei se ole sankarillista, lapsi on siinä se tärkein. Kyse ei ole siitä miltä asiat näyttävät, vaan lasta siinä ajattelee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka teistä jolla on 2 tai useampi lapsi hyppäisi? Mielestäni on rakkaudetonta ja julmaa hylätä tämä jäljellejäävä lapsi, ja tehdä hänestä äiditön hyppäämällä yhden lapsen perään ja tekemällä näin itsemurha.
Ei se ole itsemurha. Hakisin kyllä kannelta pelastusliivit tai renkaan jonka kanssa hyppäsin jalat edellä. Kyllä olen valmis ottamaan kuoleman riskin, mutta tottakai pystä yrittäisin pelastaa lapseni. Voishan siinä käydä niinkin että selviäisimme. On sitä pahemmistakin tilanteista selvinnyt ihmisiä. Palomiehet ja muut pelastustyöntekijät riskeeraavat henkensä työssään ihan vieraiden ihmisten takia, vaikka heilläkin on lapsia. Jos aina ajateltaisiin selviytymisprosentteja niin kuinka monta ihmistä jäisi pelastamatta? Jos pienikin mahdollisuus että saisin pelastettua lapseni kyllä tarttuisin siihen, vaikka olisi useampi lapsi. Siinä tilanteessa on vain huonoja vaihtoehtoja. Mutta en moralisoi heitäkään, ketkä eivät hyppäisi.
Mitä oikein höpsit? Lähes kaikki liikkuvasta matkustajalaivasta pudonneet kuolevat. On hyvin harvinaista jäädä eloon.
Palomiehet ja muut pelastustyöntekijät harvemmin kuolevat työtehtävissään.
Olen vahva uimari, hypystä jos selviän hengissä niin uskoisin pärjääväni useampia tunteja veden varassa kesäaikaan kunhan ei ole myrkyisä sää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyppäisi. Oma lapseni tippui vesiputoukseen. En hypännyt perään, vaikka mielessä kävi useaan kertaan. Vesiputous oli vuoren rinteessä - valitsin jyrkän rinteen alas. Paikalle hälytettiin pelastushelikopteri ja lapsi saatiin pelastettua ja vietyä leikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Sylettää nämä, jotka täällä rehentelevät hyppäävänsä perään.
Olen hypännyt juhannuskokkoon pelastamaan sinne hypännyttä minulle täysin vierasti tyttöä. Poltin selkäni ja jalkoja mutta tyttö selvisi hengissä.
Ei tuollaisessa tilanteessa mitään mietitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyppäisin, lapseni ei osaa uida. Itse olen harrastanut uintia ja sukellusta melkein koko elämäni.
En usko että siinä hetkessä ajattelisin mistään muuta kuin lastani, hänen pelastamistaa, tai ainakin sitä, että äiti on vierellä viimeisillä hetkillään.
Todennäköisyys että olisit yhtään lähempänä lasta siellä meressä kuin laivan kannella on nollan tienoilla. Lapsellista jeesustelua, ja ainakaan lapsesi pelastamista et ajattele jos edes harkitset hyppääväsi perään. Se että tilanteessa tekee idioottimaisen päätöksen on vielä jollain tapaa ymmärrettävää mutta se että kotisohvalla harkitsee samaa on lähinnä vastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein kaikki muka hyppäisi, eli käytännössä tekisi itsemurhan. Silti suurin osa keneltä lapsi kuolee ei kuitenkaan tosielämässä tee itsaria.
Ehkä ei, mutta itse olen ajanut pyörällä ojaan ja murtanut käteni, koska väistin edessä alamäessä omalla pyörällään kaatunutta lastani.
En ajatellut mitään, se oli täysin vaistonvaraista. En tietoisesti edes rekisteröinyt asiaa, yhtäkkiä vaan makasin kivisessä ojassa ja luu törrötti oudossa kulmassa käsivarressa.
Järkevämpää olisi esimerkiksi ollut väistää toiselle puolelle tietä, koska kyseessä oli pieni, hiekkainen kylätie eikä muita kulkijoita, mutta näin kuitenkin kävi.
Aika harva ihminen ajaa fillarillakaan oman lapsensa yli, joten toimit kuten 99 prosenttia ihmisistä.
Kun ollaan tilanteessa jossa lapsen ja vanhemman kuolema näyttää varmalta, esim, tilanteessa jossa täytyy kiivetä (estonia), juosta (villieläin), 99 prosenttia heittää käsistään ylimääräisen taakan ja pelastaa itsensä.
Näin toimivat kaikki nisäkkäät luonnossa, eli puolustavat poikasiaan siihen saakka, kunnes oma henki opn vaarassa ja siinä vaiheessa ne pakenevat paikalta ja jättävät poikasensa toisten eläinten saaliiksi.
Samoin toimii valtaosa ihmisistä.
Voitte mielessänne leikitellä sankaruudellanne, mutta kun "sivistyksenne" pintasilausta hieman rapsuttaa, toimitte samoin kuin ihmiset sotatantereillakin, oma p erse ennenkaikkea.
Lopeta jo toi Estonia-jankkaus. Ei siellä kukaan hylännyt omaa lastaan. Älä ruoki trollia.
Hieno juttu, että sieltä pelastui niin paljon pieniä lapsia, not.
Estonailta ei tainnut pelastua juurikaan perheellisiä. Lähinnä nuoria juhlimassa olleita miehiä ja lavan mieshenkilökuntaa ja työmatkalla olevia rekkakuskeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyppäisin, lapseni ei osaa uida. Itse olen harrastanut uintia ja sukellusta melkein koko elämäni.
En usko että siinä hetkessä ajattelisin mistään muuta kuin lastani, hänen pelastamistaa, tai ainakin sitä, että äiti on vierellä viimeisillä hetkillään.Todennäköisyys että olisit yhtään lähempänä lasta siellä meressä kuin laivan kannella on nollan tienoilla. Lapsellista jeesustelua, ja ainakaan lapsesi pelastamista et ajattele jos edes harkitset hyppääväsi perään. Se että tilanteessa tekee idioottimaisen päätöksen on vielä jollain tapaa ymmärrettävää mutta se että kotisohvalla harkitsee samaa on lähinnä vastuutonta.
En usko että oikeassa tilanteessa rupeasin laskemaan todennäköisyyksiä.
Kerran olen mennyt hirven eteen, kun tuli marjassa ollessamme lasta 5 vuotta kohti. En silloinkaan laskenut todennäköisyyksiä, halusi että hyökkää mielummin minun kimppuuni ja lapsi pääsee juoksemaan karkuun.
Onneksi kävi sarvet sojolla vain metrin päässä ja perääntyi sitten. Muuten minut olisi varmaan tappanut.
Alue: Aihe vapaa
Trollihan se on selvästi.