Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla ettei kaikille vaan ole tarkoitettu sitä oikeaa
30.06.2023 |
Ärsyttää kun mediassa kirjoitellaan pariutuneiden ihmisisten elämäntarinoista ja he itsekin kertovat, että "Oli onnekas sattuma kun tuleva aviomies käveli vastaan kaupan pakastealtaalla" ja "Vuosikurssin bileissä jatkoilla sattui löytymään tulevien lasten isä", "Oli onnenkantamoinen kun myöhästyin junasta ja asemalaiturilla Hän tuli sattumalta vastaan ja nyt meillä on perhe". Tai viimeistään "Ihanaa kun liityin Tinderiin, sieltä sitten kolmas treffikumppani oli se oikea". Ja perään lisäävät, että mitähän olisikaan käynyt, jos tätä onnekasta sattumaa ei olisi tapahtunut.
Entäs kun joillekin ei vaan sitä onnekasta sattumaa ole suotu? Itsekin kävin kaikki opiskelubileet, olen matkustellut ja pyörinyt paikoissa. Eikä syntynyt minkäänlaisia rakkauksia. Nyt olen 45 ja aika kävi umpeen, näköjään jään lapsettomaksi. Tinderissäkin miehet, jos match tuli, eivät vastanneet mitään ja katosivat, niin eipä siinä ole onnenkantamoisille sijaa. Ehkä minun tarinani menee jotenkin niin että "On se onnekasta, että onnistuin välttämään kaikki sutinat vastakkaisen sukupuolen kanssa, säästyin rasittavilta muksuilta ja perhe-elämän haasteilta. Mitähän olisikaan käynyt, jos joku ukko olisikin tullut elämääni." :(
Kommentit (45)
Olen pistänyt merkille että nimenomaan naiset vaativat ja peräänkuuluttavat että parisuhteesta pitää löytyä intohimoa/kipinää/kemiaa.
Miten jonkun tavismiehen on tarkoitus saavuttaa nämä kun vaihtoehtona on ylipainoisia, epäviehättäviä ja iäkkäitä kumppaniehdokkaita. Jotkut jopa yksinhuoltajia.
Helppoahan se naisilla on etsiä jotain täydellisiä kipinäkemioita kun voi pariutua ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen otsikko ja tekstin sisältö ei ihan täsmää.
Tekstissä puhutaan onnesta ja otsikossa siitä miten jokaiselle olisi se oikea. Eikö onni nimenomaan ole puhdasta sattumaa ? Hyvää tuuria, joka tulee kenelle sattuu tulemaan ?
Tokihan onnen toteutumiseen tarvitaan hyvät valmistelut etukäteen, jotta mitään voi tapahtua, mutta ei se taattua ole että niin kävisi vaikka tekisi kaikkensa. Todennäköisyydet vain lähinnä kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen pistänyt merkille että nimenomaan naiset vaativat ja peräänkuuluttavat että parisuhteesta pitää löytyä intohimoa/kipinää/kemiaa.
Miten jonkun tavismiehen on tarkoitus saavuttaa nämä kun vaihtoehtona on ylipainoisia, epäviehättäviä ja iäkkäitä kumppaniehdokkaita. Jotkut jopa yksinhuoltajia.
Helppoahan se naisilla on etsiä jotain täydellisiä kipinäkemioita kun voi pariutua ylöspäin.
Valittamalla ja uhriutumalla et ainakaan saa aikaan mitään kipinää naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pistänyt merkille että nimenomaan naiset vaativat ja peräänkuuluttavat että parisuhteesta pitää löytyä intohimoa/kipinää/kemiaa.
Miten jonkun tavismiehen on tarkoitus saavuttaa nämä kun vaihtoehtona on ylipainoisia, epäviehättäviä ja iäkkäitä kumppaniehdokkaita. Jotkut jopa yksinhuoltajia.
Helppoahan se naisilla on etsiä jotain täydellisiä kipinäkemioita kun voi pariutua ylöspäin.
Miehethän pääasiassa pariutuvat "ylöspäin"
Pitää etsiä oman tasoisia kumppaneita ja ehkä olet jahdannut paremman tasoisia miehiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenellekkään ole tarkoitettu yhtään mitään maailmassa. Ei "Sitä oikeaa" ole olemassa kellään, pelkkä henkilökohtainen kokemus sellaisesta saattaa olla. Pelkästään ihmisiä täällä pyörii, ja joskus he kiinnostuvat toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia ole tarkoitettu pariutumaan kertoo jo isokirja
Nykymaailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät täytä millään mittapuulla "sen oikean" kriteereitä. Perus elämänhallintataidot puuttuvat ja tunnetaidotkin on kuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta väärää on tarjolla kyllä kun avioerotilastoja tarkastelee. Vasta kun liitto on kestänyt 25 vuotta voi sanoa että tuo taitaa olla sittenkin se oikea.
"Ole tarkoitettu?"
Mitä haluat sanoa tuollaisella ilmauksella? Jos jokin olisi "tarkoitettu", niin kuka tai mikä se tarkoittaja olisi? Vaaleanpunainen yksisarvinen?
Kenellekään ei ole tarkoitettu yhtään mitään. Jotkut onnistuvat pariutumaan, toiset eivät. Kolmannet eivät edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä, missä iässä aloit etsimään kumppania?
en ole kenellekään se oikea koska en halua olla. en etsi mitään sitä oikeaa itselleni enkä tarjoa iteäni muille sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika montakin kertaa olen luullut löytäneeni sen oikean. Valitettavasti minä en ole ollut kenellekään se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, missä iässä aloit etsimään kumppania?
Tosissani n. 35 vuotiaana esim. Tinderistä, sitä ennen ajattelin asian edetä omalla painollaan ja juuri noin, että kyllä hän varmaan tuolla pakastealtaalla/junalaiturilla/bileissä tulee vastaan kun siellä tarpeeksi pyörin ja tarkkailen ihmisiä.
Sama vanha loru. Kurja kohtalo, mutta myös ihan oma vikasi. Silti tunnen sääliä sinua kohtaan ja olen pahoillani.
Jos jotain toivon sinulta niin sen, että kerrot kohtalostasi nuoremmille, koska nykyisellä maailman menolla heillä tulee asiat olemaan vielä huonommin.
Nainen on lisääntymiskelpoisimmillaan parikymppisenä. Nykypäivän nainen haistattaa pitkät perheille ja lapsille, läiskii miehille vaatimuslistansa pöytään eivätkä ole valmiita minkäänlaisiin kompromisseihin missään vaiheessa. Keskitytään uraan, rahaam, matkailuun ja irtosuhteisiin, siis juuri niihin asioihin mihin voi myös keskittyä sen jälkeen kun lapset on hankittu. Biologisesti lapsien tekemiseen on olemassa vain tietty aika ikkuna, mutta se kylmästi diskataan ja tilalle laitetaan instagram-poseilua ja designer laukkujen haalintaa.
Arvaan että meillä on paljon ihan hirvittävän masentuneita naisia valtavasti parinkymmenen vuoden kuluttua :(
Aikaa ei vain saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, missä iässä aloit etsimään kumppania?
Tosissani n. 35 vuotiaana esim. Tinderistä, sitä ennen ajattelin asian edetä omalla painollaan ja juuri noin, että kyllä hän varmaan tuolla pakastealtaalla/junalaiturilla/bileissä tulee vastaan kun siellä tarpeeksi pyörin ja tarkkailen ihmisiä.
Tämä! Naiset luulevat, että yli 30v jälkeen heitä vastaan tulee koulutetut, työssäkäyvät ja perhe-elämää haluavat miehet noin vaan
Ei tää voi mennä niin, että pidetään hauskaa nuorena ja sitten vanhana taas pääsee valitsemaan sulhasehdokkaita yhtä helposti
Maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä, kyllä tuosta joukosta varmasti löytyy useampikin ihminen, jonka kanssa pystyy löytämään yhteisen sävelen ja mukavan elämän. Toki pitää myös panostaa siiheen omaan henkiseen kasvuun ja olla tarpeeksi ihmissuhdetaitoja, että suhteen saa kestämään. Samaten mitä enemmän sulla on muuta elämää ja mitä enemmän tutustut muihin ihmisiin ylipäätään sitä todennäköisemmin tapaat kumppanin ennen pitkää. Jos et ikinä lähde kotoa niin ei se oikea kumppani todennäköisesti tule koskaan sua löytämään.
kj eh kj eh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, missä iässä aloit etsimään kumppania?
Tosissani n. 35 vuotiaana esim. Tinderistä, sitä ennen ajattelin asian edetä omalla painollaan ja juuri noin, että kyllä hän varmaan tuolla pakastealtaalla/junalaiturilla/bileissä tulee vastaan kun siellä tarpeeksi pyörin ja tarkkailen ihmisiä.
Tämä! Naiset luulevat, että yli 30v jälkeen heitä vastaan tulee koulutetut, työssäkäyvät ja perhe-elämää haluavat miehet noin vaan
Ei tää voi mennä niin, että pidetään hauskaa nuorena ja sitten vanhana taas pääsee valitsemaan sulhasehdokkaita yhtä helposti
Ikävä rikkoa kuplasi, mutta suurimmalla osalla naisista se menee nimenomaan näin. Kismittääkö?
No onhan se pariutuminen paljon tuuriakin. Varsinkin jos ei ole se ihan suosituin ihminen niin ei niitä potentiaalisia kumppaneita pilvin pimein ole. Ja ne pitäisi sitten vielä tavata soivaan aikaan ja sopivassa mielentilassa jotta siitä jotain syntyisi.
Ei ole mikään ihme että kaikki eivät sitä kumppania löydä.