Voisitko ajatella asuvasi miehen ja kahden lapsen kanssa 70 neliön rivarissa?

Meillä 75 m/kolmio. Jos tästä vielä nipsasisi 5 neliötä pois ja tekis siitä neliön, niin huh!

Meitä on 2+2, mahdutaan kohtuudella, mutta koko ajan saa olla miettimässä erinäisiä ratkaisuja (säilytys, tavarankierto aktiivista, ei voi kauaa pitää esim. kirppislaaatikkoa kaapissa odottamassa jne).



Joku asumisen asiantuntija muuten kauhisteli sitä, että varsinkin lasten huoneet ovat monesti niin pieniä, että ilmatila (tai joku sellainen ) jää liian pieneksi.

Lapsuudessani asuimme äitini kanssa kahden pienessä kaksiossa ja vähän isommassa kolmiossa mutta silti totuin omaan tilaan kun mulla oli aina oma huone. Teini-iässä muutimme uusioperheen kanssa 300m2 omakotitaloon ja tykkäsin siinä asumisesta niin hirveästi, että halusin omankin perheeni omakotitaloon.



Olen siis tottunut tilaan ja siksi en ikuna mahtuisi tuollaiseen asuntoon. Meitä on kaksi aikuista, poika 2v, iso koira ja olen raskaana rv21. Joten nelihenkinen koirallinen perhe ensi keväänä. Mahdumme sopivasti kun asumme omassa talossa 4mh + oh + keittiö + muut tilat, 150m2.

Meitä oli 2+2 73 neliössä ja oli ihan pakko muuttaa. Mutta meillä olikin vain yksi makuuhuone. Vähän siis riippuu pohjaratkaisusta.

Oikeasti, ihan hyvän kokoinen asunto, toki pohjaratkaisu vaikuttaa.



Ihan uteliaisuudesta, kuinka paljon teillä oikein on rojua jos pitää olla sadan tai kahdensadan neliön talo kun muuten ei mahdu asumaan ja olemaan???

Asutaan täällä kahden lapsen kanssa. Hyvin mahtuu ja ollaan ajateltu mahtua niin pitkään kuin mahdollista. Säilytystilaa on vähän, mutta kun heittää tavaraa pois ja miettii vähän miten niitä sijoittelee niin kummasti sitä tilaakin vaan tulee lisää. Lapset voi hyvin jakaa huoneen, kun kumminkin leikkivät ja oleilevat muuallakin kuin lastenhuoneessa. Haaveissa olisi joskus isompi asunto, ehkä joku 100 neliötä voisi olla sopiva, mutta ei kuitenkaan liian iso jos siellä joskus tulevaisuudessa miehen kanssa asustelee kaksin.

Me asutaan 60 neliön kerrostalokaksiossa kahden teini-ikäisen kanssa! Lapset jakaa huoneen ja me nukutaan olkkarissa. Lapset on paljon kavereillaan ja harrastuksissa arkisin, joten ei me täällä koko porukalla olla kuin muutama hassu tunti viikossa. Sit kun lapset muuttaa pois kotoa niin siirrytään miehen kanssa makkariin.

Vimpan päälle varustellussa lapsuudenkodissani oli noin 250 m2 ja lapsia kaksi. Ei ollut liikaa tilaa. Vanhempani muuttivat Helsinkiin myöhemmin, nyt asuvat 70 neliön kerrostalokämpässä. Varustelutaso on huomattavasti huonompi ja kämpän hinta 2,5 kertainen.



Anoppilassa on ehkä 500-600 m2 ja kaksi vielä kotona asuvaa lasta. Eivät valita, että olisi liikaa tilaa.



Me asutaan kahden lapsen kanssa 76 neliöisessä kerrostalokolmiossa. Voisin hyvin kuvitella asuvani 70 neliön rivitalossa. Olisihan sitten oma piha kesäisin. Mahdutaan vielä toistaiseksi. Pienemmissä neliömäärissä pitää miettiä paljon tarkemmin tilojen monikäyttöisyyttä.



Kylpyhuone = suihkuhuone, vauvanhoitohuone, kodinhoitohuone, pyykinkuivaustila



Olohuone = Työhuone, Viihdehuone, Kirjasto, Halli, Lastenleikkihuone



Keittiö = Opiskelunurkkaus (pöytä), Ruokailuhuone, Keittiö, Askarteluhuone

vielä 80-luvulla. Meillä oli 74 neliötä kolmelle ja kaikissa muissa asunnoissa asui neli- tai viisihenkinen perhe.



Meillä on nyt iso talo, mutta lapset haluaa edelleen majailla samassa huoneessa.

Meillä on rivari ja 99neliötä ja ahdasta on.

Opiskellessa oli 28 neliön yksiö... nyt asun ahtaammin/hlö

Haaveissa tuplaten (lähes) isompi talo..

Onko teillä kämppä täynnä rojua vai miten saatte asunnon ahtaaksi? Onko pakko hamstrata paikat täyteen roinaa ja huonekaluja, ettekö ostaa hyödyntää esim. katonrajaa ja seiniä ja kehitellä itse säilytysratkaisuja niin ettei kaiken tavaran tarvi olla lattialla?



Meillä on 75 neliöö ja neljä henkeä ja hyvin mahdutaan. Lapsilla ei ole liikaa leluja ja ne on hyvin järjestelty. Osa on esillä, osa on varastossa. Leluille on oma paikkansa ja lapset tietää ne. Koskaan ei ole liikaa tavaraa lattioilla kun jokainen tietää mihin mikäkin tavara kuuluu. Vähän järkeä kehiin eikä heti neliöitä lisää pelkän tavaran takia! Tunnelma ja läheisyys on ainakin meille tärkeämpää kuin tavaran määrä.

meillä on yksillä tutuilla 100-neliöinen erillistalo ja se tuntuu aina ahtaalta. siinä on sellainen koppimainen korkea olohuone, hirvittävän pieni keittiö, jonne ei mahdu kuin kahden hengen pöytä, aulatilaa ja eteistilaa, mutta vain yksi makkari. en tajua, missä ne neliöt on, mutta ei sinne kyllä 4-henkinen perhe mahtuisi.

Meillä on nyt 81 m2 ja 2 aikuista ja 2 lasta. Hyvin mahdumme.

Tottakai se menisi muutaman vuoden jos olisi pakko mutta kyllä kai sitä rahaa tulee enemmän kun lapset kasvaa ja palaat töihin?

tilaa on varmasti tarpeeksi. Uusia " olohuoneita" löytyy kodin ulkopuolelta ja muuta tekemistä. ELämä ei keskity neljän seinän sisälle.



Pienellä syrjäisellä paikkakunnalla voisi alkaa ahdistaa.

ei päästä kovin suureksi ja kierrättää ylimääräiset tavarat pois.

jos käydään töissä. Ja jos olet kotona kun lapset on pieniä, äkkiä on sekin aika ohi. Sitten lapset kasvaa ja alkaa harrastaa, ja ovat paljon ulkona iltaisin ja viikonloppuisin. Lopulta muuttavat pois. Mihin sitä tilaa tarvitaan? Onko hienoa sisustaa huoneet upeilla huonekaluilla ja tavaroilla, joita kukaan ei edes käytä kuin joskus? Silti joutuu nekin paikat siivoamaan ja maksamaan lämmityksestä. Mutta valintojahan ne on. Ihmiset arvostaa eri asioita.