Muita jotka ei usko paniikkiiriöön tai vaikkapa masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat täysin keksittyjä sairauksia ja verukkeita koittaa saada työkyvyttömyyseläke ja päästä makaamaan loppuiäksi sohvalle omia pierujaan haistelemaan.

Joo! 

Ja alaraajahalvaantunutkin voi vaan lähteä lenkille reipastumaan ja krooninen hermokipu on vaan itse aiheutettua ja feikkiä. 

Kuka ne muuten on keksinyt? 

Minäkään en uskonut, että voisin koskaan masentua. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana koin monia rankkoja asioita äitini taholta. Jaksoin hyvin, pääsin opiskelemaan ja valmistuin ammattiini. Sain vakinaisen työpaikan, avioiduin ja saimme lapsia, jotka ovat jo aikuisia. Lasten ollessa kotona koin normaalia väsymystä.

Olen ollut työelämässä lähes 40 vuotta. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana perheessäni yksi on ollut itsetuhoinen ja voinut niin huonosti, että olen lamaantunut ja todella väsynyt. Nämä kaikki tapahtumat ovat vieneet työkykyni  ja minulla on todettu masennus. 

Jos joskus osuu omalle kohdalle mt- ongelma, niin tietää mitä se on. Luulen että aika moni vaikkapa masennusta sairastava olisi mieluummin terve. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat täysin keksittyjä sairauksia ja verukkeita koittaa saada työkyvyttömyyseläke ja päästä makaamaan loppuiäksi sohvalle omia pierujaan haistelemaan.

No en todellakaan halua noin. Mulla on ihan helvetin hyvä palkka, ja yritän tehdä töitä niin pitkään kuin mahdollista, jotta saan kasvatettua sijoituksiani. Tavoitteena on, että niiden tuotolla pärjään sitten loppuelämäni. Vaikeaa on tässä sairastaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon masennukseen ja paniikkihäiriöön. Molempiin, ehdottomasti ja vakaasti ja tunnen myötätuntoa näitä sairauksia kärsiviä kohtaan.

Mutta sitten on myös näitä "masentuneita", jotka jaksaa ihan mitä vaan. Käydä reissussa, kosmetologilla, kampaajalla, shoppailemassa, tapaamassa kavereita jne. Kotitöitä ei voi tehdä, eikä käydä töissä. Tällaista sairautta en usko olevan olemassa. 

Oon tässä samaa mieltä, mutta masentunutta myös kehotetaan tapaamaan ihmisiä ja yrittämään tehdä asioita joista tulee hyvää mieltä ja oloa. 

Itsehän olen totaalisesti eristäytynyt enkä uskalla tai halua  sopia mitään, kun se feikkaaminen on raskasta ja jos jonkun menon joutuu perumaan niin siitä tulee vaan kauheampi olo enkä halua pettää lupauksia i, tiedän että ihmiset ei jaksa. Kaupassakaan en ole käynyt varmaan kolmeen viikkoon. 

Joku kuukausittainen vaikka hieroja tai parturi voi olla ainoa asia joka saa ulos ja sosiaalisia kontakteja on kuulema tärkeä ylläpitää. 

Mä haluaisin edes joskus päästä jollekin keikalle, livemusiikki on ainoita juttuja jotka saa tuntemaan jotain. Joskus olisi kiva nähdä ihmisiä. Se on vaan liian kovaa itsellekin jos ei pystykään. 

Nytkin tuolla on koko maailma ja mä en ole mikään osa sitä vaikka kovasti haluaisin. 

Voin lahjoittaa nämä ongelmat aloittajalle 

Katselen sitten vierestä kun hajoat pikku hiljaa palasiksi.

On ne tosi juttuja ja ne voi viedä ihmisen tosi synkkiin paikkoihin, mutta se on myös totta että aika iso osa johtuu oikeasti vaan siitä että ihminen ei saa ite aikaseks yhtää mitää ja se pistää kaiken jonkun asian piikkiin välttääkseen vastuun. Masennus ja ahdistus ei esimerkiksi vie keneltäkään kykyä nousta sängystä tai käydä kävelyllä, siihen mä en usko ollenkaan, sillon on jotain muuta korvien välissä pielessä. Itsekin olen näistä kärsinyt paljon elämän varrella, ainut asia mikä on pitänyt edes vähän pinnalla niiden vyöryessä päälle on tietyn arki rutiinin pitäminen yllä, liikunta, terveellinen ruokavalio ja kaikki alkoholi otettu pois kokonaan myös. Sit on näitä "masentuneita" kelle on ihan fine vetää viinaa joka viikonloppu, ei pitää mitää huolta mistää, trollailla vaa netissä kaiket päivät ja sit ne kehtaaki väittää olevansa masentuneita, vaikka ne ite tietoisesti luo itselleen paskaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nuo ei ole mikään uskonasia.

 

Psykologia on pitkälti kokoaan uskonasiaa, siitä ei ole mitään oikeaa tieteellistä todistetta.

Taloustiede on uskomuksia, mutta silti sitä pidetään kovana tieteenä. Tosin olihan alkemiakin joskus kova tiede, johon uhrattiin valtavasti työaikaaa ja resursseja.

Vierailija kirjoitti:

On ne tosi juttuja ja ne voi viedä ihmisen tosi synkkiin paikkoihin, mutta se on myös totta että aika iso osa johtuu oikeasti vaan siitä että ihminen ei saa ite aikaseks yhtää mitää ja se pistää kaiken jonkun asian piikkiin välttääkseen vastuun. Masennus ja ahdistus ei esimerkiksi vie keneltäkään kykyä nousta sängystä tai käydä kävelyllä, siihen mä en usko ollenkaan, sillon on jotain muuta korvien välissä pielessä. Itsekin olen näistä kärsinyt paljon elämän varrella, ainut asia mikä on pitänyt edes vähän pinnalla niiden vyöryessä päälle on tietyn arki rutiinin pitäminen yllä, liikunta, terveellinen ruokavalio ja kaikki alkoholi otettu pois kokonaan myös. Sit on näitä "masentuneita" kelle on ihan fine vetää viinaa joka viikonloppu, ei pitää mitää huolta mistää, trollailla vaa netissä kaiket päivät ja sit ne kehtaaki väittää olevansa masentuneita, vaikka ne ite tietoisesti luo itselleen paskaa oloa. 

Ei kaikki ole samalla tavalla sairaita!

Kumpikin on laiskan heikon aineksen juttuja

Vierailija kirjoitti:

On ne tosi juttuja ja ne voi viedä ihmisen tosi synkkiin paikkoihin, mutta se on myös totta että aika iso osa johtuu oikeasti vaan siitä että ihminen ei saa ite aikaseks yhtää mitää ja se pistää kaiken jonkun asian piikkiin välttääkseen vastuun. Masennus ja ahdistus ei esimerkiksi vie keneltäkään kykyä nousta sängystä tai käydä kävelyllä, siihen mä en usko ollenkaan, sillon on jotain muuta korvien välissä pielessä. Itsekin olen näistä kärsinyt paljon elämän varrella, ainut asia mikä on pitänyt edes vähän pinnalla niiden vyöryessä päälle on tietyn arki rutiinin pitäminen yllä, liikunta, terveellinen ruokavalio ja kaikki alkoholi otettu pois kokonaan myös. Sit on näitä "masentuneita" kelle on ihan fine vetää viinaa joka viikonloppu, ei pitää mitää huolta mistää, trollailla vaa netissä kaiket päivät ja sit ne kehtaaki väittää olevansa masentuneita, vaikka ne ite tietoisesti luo itselleen paskaa oloa. 

Et ole ilmeisestikään kokenut psykoottista vaikeaa masennusta. Joten vaikka olet kokenut vaikeuksia ja alakuloa, et ehkä kuitenkaan tiedä mistä nyt puhut. Se mitä sinä olet kokenut ei määrittele muiden kokemuksia ja sairauksia samanlaisiksi.

Mä toivon että sattuisi jotain ruumiillista vahinkoa että saisi vain olla yksin ja rauhassa. Häpeän itseäni kun mulla on vaan korvien välissä vikaa. Jos olisi vaikka jalka kipsissä niin ei tarvitsisi miettiä ja saisi vain olla rauhassa. Nytkin kesä parhaimmillaan ja mieluummin olen masentuneena täällä kirjottelemassa kun vaikka kavereita näkemässä. Ei vaan jaksa mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin on laiskan heikon aineksen juttuja

Kyllä me paljon halutaan kyetä normaaliin ja syyllistetään itseä ihan tarpeeksi kun on niin surkea ja heikko eikä osa mitään.

Et tajua, että jotkut on herkempiä ja syvemmin ajattelevia kuin toiset? Siis ihan hermosto on rakentunut toisin. Hieman kuten fyysisen kivun sietokyky.

Itseasiassa nykymaailmassa masentuminen on varmaan ainoa terve reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä oon nyt osastolla, koska en jaksaisi elää. Vaikea traumatausta ja oon kyllä ihan oikeasti masentunut. Mutta en haluaisi olla. Haluaisin jaksaa tehdä töitä, haluaisin olla onnellinen. Ja huomiota en hae, todella pitkään koitin esittää, et kaikki ok, kunnes kaikki romahti, enkä enää pystynyt esittämään. Iso osa ei silti vieläkään tiedä esim. tästä sairaalassa olosta. Eli mikä on sun mielestä sitten syy?

Saatko apua siellä?

Kaikki jotka ovat "yrittäneet it$aria" useamman kerran ovat huomionhakijoita. Kaikki jotka haluaa todella kuolla, onnistuu kyllä ekalla yrittämällä. Keksin heti 10 tapaa missä onnistumisprosentti 100%. 

Aivoton yksilö (AP) ei tietenkään tajua, että aivoihinkin voi tulla häiriö. Se ei edes tajua, ettei sen persoona ja minuus asu haaroissa vaan korvien välissä.

Ei sun tartte uskoa. Se on tosiasia.

Mutta on myös tosiasia, että sinä kuulut yhteiskunnan matalaälyisimpään joukkoon.

Minä en usko tähän aloittajaan. Sen mukaan sitten. En tarkoita kantojensa jakamista vaan olemassaolonsa kyseenalaistan. =)

Ap, onko sulla alan koulutus?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka ovat "yrittäneet it$aria" useamman kerran ovat huomionhakijoita. Kaikki jotka haluaa todella kuolla, onnistuu kyllä ekalla yrittämällä. Keksin heti 10 tapaa missä onnistumisprosentti 100%. 

No kun hoitoa ei saa eikä oteta tosissaan, niin ihmekös tuo. Se on avunpyyntö. Joku kriisikeskuskin on itsaria yrittäneille - eikö sitä apua voisi saada jo ennen sitä?