Muita jotka ei usko paniikkiiriöön tai vaikkapa masennukseen?

Niin että kaikki muu ihmisessä voi mennä rikki tai häiriintyä, muttei aivot.

Onko niin, ettet tajua, mitkä aivot ovat?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka ovat "yrittäneet it$aria" useamman kerran ovat huomionhakijoita. Kaikki jotka haluaa todella kuolla, onnistuu kyllä ekalla yrittämällä. Keksin heti 10 tapaa missä onnistumisprosentti 100%. 

Todella hyvä, että hakevat apua tätä kautta, kun sitä tarvitsevat. Puhut kuin se olisi negatiivinen juttu? Kaikki avun pyytäminen on aina hyvä juttu ja sitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ne tosi juttuja ja ne voi viedä ihmisen tosi synkkiin paikkoihin, mutta se on myös totta että aika iso osa johtuu oikeasti vaan siitä että ihminen ei saa ite aikaseks yhtää mitää ja se pistää kaiken jonkun asian piikkiin välttääkseen vastuun. Masennus ja ahdistus ei esimerkiksi vie keneltäkään kykyä nousta sängystä tai käydä kävelyllä, siihen mä en usko ollenkaan, sillon on jotain muuta korvien välissä pielessä. Itsekin olen näistä kärsinyt paljon elämän varrella, ainut asia mikä on pitänyt edes vähän pinnalla niiden vyöryessä päälle on tietyn arki rutiinin pitäminen yllä, liikunta, terveellinen ruokavalio ja kaikki alkoholi otettu pois kokonaan myös. Sit on näitä "masentuneita" kelle on ihan fine vetää viinaa joka viikonloppu, ei pitää mitää huolta mistää, trollailla vaa netissä kaiket päivät ja sit ne kehtaaki väittää olevansa masentuneita, vaikka ne ite tietoisesti luo itselleen paskaa oloa. 

"sillon on jotain muuta korvien välissä pielessä. "

Nimenomaan. Se on aivoissa ja välittäjäaineissa jotka ei käskemällä muutu, siihen tarvitaan apua.

Muistan itse katselleeni jo ennen ala-astetta järveä ja miettineeni että jos vaan kävelis järveen ja jäisi sinne.

Sit kun sitä kasvaa (joutuu kasvamaan) sen ajatusmaailman kanssa ja parhaillaan monen kymmenen vuoden päästä alkaa havainnoimaan, että ehkä se ei ole ihan normaalia. Mitäs sit?

Ja kyllä, pidän kiinni päivittäisestä lenkistä no kun vaan pystyn, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus joskus estää sen ja sen takia mulla on aika hyvä kotikuntosali (kyllä, käytössä aina kun en ulos pysty), en mä tajua yhtään mitä enemmän mä voin tehdä kun yritän kuitenkin niin pirusti.

Traumataustaisilla myös fyysiset häiriöt ja kivut on yleisiä sen pitkäaikaisen stressin takia. Nykyään onneksi jo myönnetään traumataustan yhteys esim autoimmuuni sairauksiin, ahdhn ja päihdeongelmien yhteys siihen,  sekä naisilla myös gynekologiset häiriöt kuten endometrioosi.

Kun tunteet on pitänyt tukahduttaa, niin keho alkaa oireilemaan vaikka ne kuormittavat asiat vaan puskee läpi. On esim tutkittu, että ns kiltit tytöt jotka aina joutuu miellyttämään eivätkä ikinä ole saaneet ilmaista tunteita, kuten tervettä vihaa, sairastuu yleisesti. Mikä ihme se on?

Ei se ole aina omissa käsissä ja vaan yrityksestä kiinni.

Voi, kun voisinkin vain päättää, että enää en ole masentunut.

Paniikkikohtauksenkin olen kerran kokenut. En halua kokea sitä toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka ovat "yrittäneet it$aria" useamman kerran ovat huomionhakijoita. Kaikki jotka haluaa todella kuolla, onnistuu kyllä ekalla yrittämällä. Keksin heti 10 tapaa missä onnistumisprosentti 100%. 

No nuorena olin niin tyhmä,että luulin että se on niin helppoa että vetää viinaa ja pillereitä niinkun leffoissa. No ei ollut.

Toisella kerrallakin olin tutkinut ja laskin mielestäni lethal dosen oikein. En halunnut huomiota, en asioista ilmoitellut, ole puhunut tai niistä huutele. Joskus myöhemmin elämässä ehkä uskaltaa jollekin myöntää, että joskus kovin niin ja nekin ihmiset valitaan tarkkaan, edes terveydenhuolto ei tiedä.

Hyppäämiset, hirttäytymiset ja pillerit on hyvin epävarmoja ja voi johtaa vaan vammautumiseen.

Useimmat ei halua sotkea sivullisia ja juosta auton tai junan alle, sen verran sentään mietitään muitakin.

Mitä sulla oli mielessä?

Muuten. Moni epäonnistuu ennen onnistumistaan ja jos siitä yksin herää, niin ei siitä todellakaan kenellekään kerrota häpeän takia. Kaikkea kai joutuu harjoittelemaan ennenkuin osaa.

Kiinnostaa kyllä nää sun 10 tapaa jos meinaat ilman laittomia keinoja tai sivullisia sen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka ovat "yrittäneet it$aria" useamman kerran ovat huomionhakijoita. Kaikki jotka haluaa todella kuolla, onnistuu kyllä ekalla yrittämällä. Keksin heti 10 tapaa missä onnistumisprosentti 100%. 

Jos sinulla on jalka poikki ja menet lääkäriin, haet ihan varmasti huomiota.

Jos on sairaus, minkä hoitamiseen tarvitaan lääketieteellistä hoitoa, silloin on ihan järkevääkin hakea huomiota.

Minäkään en uskonut ennen kuin sairastuin itse. Nyt syönyt lääkkeitä yli 10 vuotta ja tulen syömään lopun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Niin että kaikki muu ihmisessä voi mennä rikki tai häiriintyä, muttei aivot.

Onko niin, ettet tajua, mitkä aivot ovat?

Jos trolli tietäisi mitään mistään, ei hän olisi trolli

Minulla oli /on molemmat.Masennus muutti muotoaan.Itkin,halusin kuolla jne Olin huoneessani.Jne.oireiden kirjo.Siihen johti moni ongelma.Mutta toivuin edes jotenkin ihan itse, vuosien aikana,töissä kävin.Paniikkihäiriö tuli tässä olisko 3v.Se on vieläkin.Astmalääkitystä mietitään syyksi?? meitä on jo kolme tuttavapiirissä sama.Ja lääk.oli tutulle kirj.ventoline suihkeen keuhkoputken tulehd.hän sai paniikin.Minulla vaikea astma lääkitys iso laaja .Sairastuin töissä sisäilmasta.Vaikea astma diagn.Paniikkihäiiö tulee kun lähtö johonkin??, vaikka en edes ajattele,en pelkää ihmisiä.En koskaan sosiaalinen olen.Vatsa heittää kaiken ulos,pyörryttävä..huono olo.Tämähän alkoi kaupassa musteni maailma. Kahdesti sama, luulin pyörryn käytävälle..Jalat melkein meni.Inhottava vaiva.Kaupoissa en muutenkaan käy usein viikossa.Tai missään.Se on ja pysyy paniikkihäiriö.Lääkärit joku ymmärtää tämän joku ei lainkaan,mielenterveyttä epäilevät.Turhaan.Joku terv.kesk.lääk.ei ymmärrä edes masennusta ei tätä.Mutta erik.lääk.ymmärtää hyvin kun puhuttu Tunnettu vuosi kymmeniä.Käyn silmien ja keuhk.takia vieläkin sair.polilla.Kiitos heille.He ei syytteen,niin kuin tervkesk.kandit.Vaiva on todellinen meillä kaikilla,tutuilla jne,heillä lääke mulla ei.

Itsellä persoonan osat eivät lapsuuden kaoottisten tapahtumien johdosta ole lainkaan integroituneet. Tästä johtuu, että saatan tiettyjen olosuhteiden vallitessa mennä lapsi-minätilaan. Tämä tarkoittaa, etten tiedä, mitä pitää tehdä, en uskalla kävellä edes tasaisella lattialla, esineet putoavat käsistä, kaikki ympärillä oleva näyttää uutiselta ja hidastetulta. Tuntuu epätodelliselta ja olen kaatunutkin.

Normaalioloissa olen tavallinen, akateeminen, vaativaa asiantuntijatyötä tekevä keski-ikäinen.

On varmasti ihmisiä jotka saikuttaakin ties millä verukkeella vaikka olisivat "riittävän terveitä" tulemaan töihin.

Mutta sitten on liuta ihan oikeita mielenterveysongelmia. Mieti vaikka eläinten stereotyyppistä käyttäytymistä (kuten koirien eroahdistus, kissojen stressipissailu, hevosten kutominen/imppaaminen...) - ei ne teeskentele oireita saadakseen huomiota. Ne käyttäytyvät niin, koska eivät pääse toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan - yleensä liittyy sosiaalisuuteen tai liikuntaan.

Ihminen on kädellinen, jolle käsillä tekeminen, sosiaalisuus ja liikkuminen ovat perustarpeita. Mietipä miten nykyään keskimäärin eletään - ollaan monella tapaa passiivisia kuluttajia itse luomisen sijaan (käsityöt ja ruuanlaitto ovat valinnaisia harrastuksia), asutaan ja sosialisoidaan (some) todella paljon yksin ja liikkuminen on vähentynyt.

Joidenkin elämä alkaa kompastellen jo pienestä, kun perustarpeista ei ole huolehdittu. Ja joillakin on jo syntyessään poikkeama (esim. neurologinen), mikä altistaa ikäville kokemuksille ja siten ahdistukseen/masennukseen. Toisilla elämäntilanne voi ajautua niin kuormittavaksi, että aivot ja kroppa menee oikosulkuun (kuten pikkulapsiarjen unenpuute ja hermostollinen kuormitus).

Kyllä mun kaveri sai ihan oikeasti paniikkikohtauksia.

Ne kohtaukset laukesivat kätevästi aina juuri silloin, kun hänen puheidensa ristiriitaisuuksia ihmeteltiin. Koskaan ei selittänyt ristiriitaisuuksia.