Muita jotka ei usko paniikkiiriöön tai vaikkapa masennukseen?

Media on tehny sen, ihmiset ei enää edes tiedä mikä on masennus tai paniikkihäiriö... he luulevat että jos heillä on vähän mieli maassa he ovat "masentuneita" ja pääsevät jakamaan tästä someen tarinansa ja kerjäämään säälipisteet. 

Ihmiselle alakuloisuus välillä on ihan perus tunne, se ei aina tarkoita masennusta. 

sama koskee paniikkihäiriötä, ihminen vähän stressaa jotain tilannetta ja hän automaattisesti luulee että hänellä on ahdistuneisuushäiriö, kiitos median.... 

Näillä henkilöillä ei ole mitään hajua mitä on oikeasti olla masentunut tai kärsiä ahdistuksesta. Se raja on todella harhainen nykyisin. 

Uskon siihen että tuollaiset ihmiset eivät oikeasti yritä, vaan keksivät tekosyitä sille että miksi ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Uskon siihen että tuollaiset ihmiset eivät oikeasti yritä, vaan keksivät tekosyitä sille että miksi ei huvita.

Tämä.

Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö

Uskon, että AP yllättyisi, jos tietäisi millaisissa tiloissa jotkut on.

Tai ehkä ei, koska AP on itsekin tiloissa. Kieltää ongelmansa.

Onneksi nuo ei ole mikään uskonasia.

Vierailija kirjoitti:

Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö

Selitä kristinusko.

Ap joko trollaa tai on aidosti vajaa.

Sairastan masennusta ja minulla on ahdistuneisuushäiriö.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ai. Mä oon nyt osastolla, koska en jaksaisi elää. Vaikea traumatausta ja oon kyllä ihan oikeasti masentunut. Mutta en haluaisi olla. Haluaisin jaksaa tehdä töitä, haluaisin olla onnellinen. Ja huomiota en hae, todella pitkään koitin esittää, et kaikki ok, kunnes kaikki romahti, enkä enää pystynyt esittämään. Iso osa ei silti vieläkään tiedä esim. tästä sairaalassa olosta. Eli mikä on sun mielestä sitten syy?

Vaihdetaanko ap? Saat nämä mun masennuksen/ahdistuneisuushäiriön/paniikkihäiriön... etc. Ai niin, ei vaihdeta, en sentään halua olla mulk_u.

Entä itsemurhat, onko nekin huomion hakua vai velvollisuuksien välttelyä sun mielestä?

Minulla on paha paniikkihäiriö ja viimeisin asia mitä tahdon on se, että joutuisin huomion keskipisteeksi kun kohtaus tulee.

Vierailija kirjoitti:

Uskon siihen että tuollaiset ihmiset eivät oikeasti yritä, vaan keksivät tekosyitä sille että miksi ei huvita.

Miksi sinä et yritä käyttää järkeäsi?

Itse en käsittänyt miten pohjalle masennus voi viedä ennen kuin itse koin sen. Silloin muutaman kerran oli lähellä että sain paniikkikohtauksen kaupassa, ja se tunne oli karmea. Nyt voin jo paremmin ja toivon ettei samaa tarvitse kokea enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en käsittänyt miten pohjalle masennus voi viedä ennen kuin itse koin sen. Silloin muutaman kerran oli lähellä että sain paniikkikohtauksen kaupassa, ja se tunne oli karmea. Nyt voin jo paremmin ja toivon ettei samaa tarvitse kokea enää koskaan.

Minulla on ollut paniikkihäiriö ja agorafobia jo 15 vuotta.

Huomionhakua ja laiskuutta, just. Mun paniikkikohtaukset on tullu yöllä kun olen yksin. Ja masennus on vienyt multa melkein kaiken: opiskelu- ja työkyvyn, sosiaaliset suhteet, melkein koko elämänhalun. Mutta huomiota mä laiskimus vain haluan!

Kyllä nuo ovat ihan oikeita ja todellisia mielentiloja. Niihin vaikuttavat monet tekijät ja muuttujat. Elämäntilanne, ikä, geeniperimä, päihteiden käyttö, ympäristö jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en käsittänyt miten pohjalle masennus voi viedä ennen kuin itse koin sen. Silloin muutaman kerran oli lähellä että sain paniikkikohtauksen kaupassa, ja se tunne oli karmea. Nyt voin jo paremmin ja toivon ettei samaa tarvitse kokea enää koskaan.

Minulla on ollut paniikkihäiriö ja agorafobia jo 15 vuotta.

Tiedän että ei ole helppoa. Silloin pelotti kaupassa käynti kun pelkäsi että laukaisee kohtauksen ja tulikin muutaman kerran ajettua kaupan ohi, kun ei vaan kyennyt. Aina piti pinnistellä ja kerätä rohkeutta että selviytyi kauppareissusta. Onhan tuo ihan hel vettiä kun rajoitti niin paljon elämää. Voimia sulle.

Jaa? Mä haluaisin enemmän kuin mitään pystyä tekemään töitä, ja muutenkin elämään normaalielämää, mutta ahdistuneisuushäiriö estää välillä jopa roskien viennin, koska naapurin kohtaaminen rappukäytävässä voi aiheuttaa paniikkikohtauksen. Pitkittynyt ahdistuneisuusjakso taas aiheuttaa masennuksen, kun ei ole pystynyt tekemään mitään. Aloittaja on niitä, jotka kuvittelevat kaikkien olevan samanlaisia kuin hän, eli pohjimmiltaan sellaisia, että haluaa mennä kaikesta siitä missä aita on matalin, jos aloittajan itsensä mielestä on kivaa maata sohvalla, kuvitellaan, että kaikki muutkin nauttivat siitä.