Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei usko paniikkiiriöön tai vaikkapa masennukseen?
29.06.2023 |
Uskon, että noilla haetaan vain huomiota tai kenties syytä saikuttaa töistä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö
Selitä kristinusko.
Yhtä kapealinjaista ja tuomitsevaa kuin apn asenne.
Uskotaan johonkin, mitä ei voi todistaa.
Aloittaja ei taida uskoa edes oikeinkirjoitukseen...
Toivon, että saat paniikkikohtauksen ja masennut.
Nämä ovat täysin keksittyjä sairauksia ja verukkeita koittaa saada työkyvyttömyyseläke ja päästä makaamaan loppuiäksi sohvalle omia pierujaan haistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö
Selitä kristinusko.
Yhtä kapealinjaista ja tuomitsevaa kuin apn asenne.
Uskotaan johonkin, mitä ei voi todistaa.
Miksi ihmiset uskovat, että paniikkihäiriö ja masennus yms. ovat oikeita sairauksia? EI niitä voi todistaa kukaan oikeiksi.
Sitten varmaan osaat kertoa, kuinka niistä uskomalla parannutaan.
Totta, varmasti murto-osa on sellaisia, jotka ehkä hakee huomiota, mutta eikö sellainenkin kerro pahasta olosta?
Itse en ikinä edes päässyt työelämään, en valmistunut ammattikoulusta ja oon vaan koittanut jaksaa ja sietää, jaksaa ja sietää. Mikään itsehoito tai tsemppaaminen ei paranna, lievittää ehkä oloa joo ajoittain.
Mulla yli 20 vuoden syömishäiriö historia ja mm pitkäkestoista väkivaltaa. Lääkärikin sanoi että mm masennus ja paniikkihäiriö on jo kroonistunut, kun yritin niin pitkään yksin, ne on tehnyt pysyviä muutoksia ja todennäköisesti tarvitsen lääkkeitä lopun ikääni.
Kovasti mä yritän olla tässä asiassa lääkäriä uskomatta, kyllähän mä nyt itse pärjään.
Mutta jos olo on jatkunut muksusta asti ja siihen päälle se 20 vuoden aliravitsemus niin onko se mitenkään realistista, että se ei olis vaikuttanut pysyvästi psyykeen.
Pidin myös yllä sitä saakelin pellepukua ja hymyä kunnes yritin it saria toistamiseen. Ensimmäisestä kerrasta en kertonut kenellekään, tästä en varoitellut ja itkenyt apua, sitä ei tule.
Hoitoa nyt en ole ainakaan saanut ja edelleen oon sitä mieltä että ei mun pitäis olla täällä.
("no ei sua tarvitse kukaan, ta pa ittes." Kyllä on ollut edellisestä kerrasta mietinnän alla miten siinä oikeasti onnistuu, siitä on ollut kummallakin kerralla musertavaa herätä kun en hitto osannut sitäkään).
Antaisivat niitä eutanasia pillereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon siihen että tuollaiset ihmiset eivät oikeasti yritä, vaan keksivät tekosyitä sille että miksi ei huvita.
Tämä.
Aivan päin v*ttua meni. Psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nuo ei ole mikään uskonasia.
Psykologia on pitkälti kokoaan uskonasiaa, siitä ei ole mitään oikeaa tieteellistä todistetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ne ei vaan sun uskomisesta ole kiinni, pösilö
Selitä kristinusko.
Yhtä kapealinjaista ja tuomitsevaa kuin apn asenne.
Uskotaan johonkin, mitä ei voi todistaa.
Miksi ihmiset uskovat, että paniikkihäiriö ja masennus yms. ovat oikeita sairauksia? EI niitä voi todistaa kukaan oikeiksi.
Kyllähän noita pystyy aivojen skannilla kuvantamaan. Se on vaan liian kallista ja lekurit tykkää kiduttaa entisestään antipsykooteilla ja masennuslääkkeillä, jotka yleensä vaan pahentaa oloa ainakin alussa jopa fataalisti.
Kun ei pysty, niin ei pysty ja joskus pakottaminen ja altistaminen vaan pahentaa tilaa ja oireilua. Kummallista, kun ihmiset ei käsitä mm elämänkokemusten ja hermostojen sekä persoonallisuuksien eroja, ei me olla samanlaisia. Siinä kun sulle joku avioero, väkivalta tai läheisen kuolema ei ole muuta kuin olankohautus niin toisen se suistaa ihan fyysisestikin haudan partaalle. Toivoisin että mulla olis tommonen resilienssi. Meissä on heikkoja ja vahvempia ja niitä, jotka musertuu kun on ollut liian vahva liian pitkään tai sit se katkeroituu.
Tekeekö siis lääkärit vain vääriä diagnooseja vai koskeeko se vain mielen sairauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nuo ei ole mikään uskonasia.
Psykologia on pitkälti kokoaan uskonasiaa, siitä ei ole mitään oikeaa tieteellistä todistetta.
Kaikki mielet on samanlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnot käy kimppuun niin ihminen menee yhtä sekaisin kuin huumeista olevat .
Paniikkihäiriö on yhtä äkkinen pelkotila mutta se tule päästä eikä järjestä vaan sydämestä . Ruumiillinen kohtaus sydän hakkaa ja hengitys . Hengellinen kokemus .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan vähän kuin sydänkohtaus paniikkikohtaus .
Vierailija kirjoitti:
Uskon siihen että tuollaiset ihmiset eivät oikeasti yritä, vaan keksivät tekosyitä sille että miksi ei huvita.
Minulla oli nuorena 16-18 vuotiaana outoja oireita ja mieli välillä TODELLA ahdistunut, surullinen ja turta.
Ehkä sitten vain kuvittelin. Ne oireet olivat luultavasti paniikkihäiriötä ilman kuolemanpelkoa. Niiden jälkeen tulivat nuo muut.
Uskon masennukseen ja paniikkihäiriöön. Molempiin, ehdottomasti ja vakaasti ja tunnen myötätuntoa näitä sairauksia kärsiviä kohtaan.
Mutta sitten on myös näitä "masentuneita", jotka jaksaa ihan mitä vaan. Käydä reissussa, kosmetologilla, kampaajalla, shoppailemassa, tapaamassa kavereita jne. Kotitöitä ei voi tehdä, eikä käydä töissä. Tällaista sairautta en usko olevan olemassa.
Saan itse pahoja paniikkikohtauksia ja sairastan skitsofreniaa. Käyn kuitenkin kokopäivätöissä.
Paniikkiiriö = otus joka aiheuttaa yllättävää paniikkia.
Tämä. Vain pari kaikkein läheisintä ihmistä tietää edes masennuksestani, heidänkin edessä yritän tsempata. Edes vanhempani eivät tiedä. Miten kukaan tietäisi, jos en pysty näkemään ketään (en pysty ahdistuneena mihinkään viestittelyynkään)? Aikamoista huomionhakua juu. Vähän kyllä vaikuttaa ap sellaiselta huomiota kaipaavalta, joka möykkää näitä älynväläyksiään työpaikalla ja on kateellinen jopa sairaille ihmisille.