Mitä mieltä siitä, jos 17-vuotias muuttaa omilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Jos nuoresi on fiksu, kypsä ja ongelmaton, miksipä ei. Vaatisin kyllä vaikka vara-avainta ja viikonloppuna kotona poikkeamista? Itse muutin todella nuorena ja olen puolisyrjäytynyt yhteiskunnasta nyt 35-vuotiaana. Ongelmia riitti ja on riittänyt, sekå arjessa että opinnoissa. Nyt on käynyt ilmi autismiepäily ja pitäisi jaksaa tarttua tutkimusjonoon saadakseen paperit edes Kelalle näytettäväksi mutta eipä se tilannettani käytännössä tule paljoa muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, että sitä ruokaa aletaan tekemään vasta kun asutaan omillaan? Kaupassa käynnit, pyykin pesut, siivous, jne...myöskin? Vessapaperirulla opitaan vaihtamaan uuteen vasta siellä omassa kodissa? 

Ei mikään ihme, että nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun se todellisuus lyödään vasten kasvoja, kun se pöytä on aina valmiiksi katettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ap olette huonoja vanhempia. Uskomatonta että heitätte lapsenne ulos kodistaanVarsinaista rakkautta.

Eri asia nämä opiskelevat ja vastuulliset nuoret.

Missä kohtaa aloituksessa mainittiin, että ap on heittämässä lapsen ulos?

No, se asia onko nuori valmis muuttamaan omilleen, riippuu ihan siitä, kuinka kypsä on.

Omat pojat (2) muutti omilleen viime kesänä, olivat silloin 16v ja 18v, muuttivat siis yhdessä kimppakämppään. Meillä aika pieni asunto, joten oman tilan tarve oli yksi iso syy. He itse halusivat muuttaa. Puoli vuotta asuivat yhdessä, sitten eriytyivät ihan omiin asuntoihin. Mä oon iloisesti yllättynyt, kuinka hyvin ovat pärjänneet, osaavat itsenäisesti hoitaa ja miettiä asioita. Autan toki silloin jos joissain asioiden hoitamisissa apua tarvii ja tekemisissä ollaan paljon, samassa kaupungissa asuvat. Eivät ole osoittautuneet uusavuttomiksi, eivätkä pidä itsestäänselvänä että äiti hoitaa sitä ja tätä.

Eli tosiaan persoonakohtaista, meillä on toiminut hyvin.

Joo ei todellakaan, jos syy on se että valvoo yöt, liian epäkypsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, että sitä ruokaa aletaan tekemään vasta kun asutaan omillaan? Kaupassa käynnit, pyykin pesut, siivous, jne...myöskin? Vessapaperirulla opitaan vaihtamaan uuteen vasta siellä omassa kodissa? 

Ei mikään ihme, että nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun se todellisuus lyödään vasten kasvoja, kun se pöytä on aina valmiiksi katettu. 

"Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui" Really? Perusmatematiikka opitaan jo ihan peruskoulussa. Ja isäkin opetti laittamaan viikkorahoista aina markan säästöön ja lisää rahaa (eikä muitakaan minä tahdon) ei tullut, jos sen viikkorahansa oli tuhlannut ennen seuraavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, että sitä ruokaa aletaan tekemään vasta kun asutaan omillaan? Kaupassa käynnit, pyykin pesut, siivous, jne...myöskin? Vessapaperirulla opitaan vaihtamaan uuteen vasta siellä omassa kodissa? 

Ei mikään ihme, että nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun se todellisuus lyödään vasten kasvoja, kun se pöytä on aina valmiiksi katettu. 

Tuo on juuri sitä perusteiden opettelemista, että kotona tehdän ruokaa ja pestään pyykkiä ja siivotaan silloin, kun pitää. Omassa kodissa sitten pitää opetella hoitamaan kaikki nuo asiat itsenäisesti, aikataulutuksesta lähtien. Ei ole äiti enää pyytämässä, että voisitko imuroida tänään.

Muutin toiseen kaupunkiin, kun lapseni olivat 16 ja 17 vuotiaita. Asuivat keskenään kunnes toinen muutti usean sadan kilometrin päähän opiskelemaan. Luuletko, että olisin muuttanut jos olisin ollut hetkenkin huolissani heidän pärjäämisestä, koulun, jne hoitamisesta? Se merkitsee äärestä paljon millainen se nuoren arki on ollut ennen sitä kun siitä muutosta aletaan keskustelemaan. Jos se on yötä myöten riekkumista, ilman että osataan ottaa muut huomioon ollaan ihan liian kaukana itsenäiseen nuoren elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, että sitä ruokaa aletaan tekemään vasta kun asutaan omillaan? Kaupassa käynnit, pyykin pesut, siivous, jne...myöskin? Vessapaperirulla opitaan vaihtamaan uuteen vasta siellä omassa kodissa? 

Ei mikään ihme, että nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun se todellisuus lyödään vasten kasvoja, kun se pöytä on aina valmiiksi katettu. 

Tuo on juuri sitä perusteiden opettelemista, että kotona tehdän ruokaa ja pestään pyykkiä ja siivotaan silloin, kun pitää. Omassa kodissa sitten pitää opetella hoitamaan kaikki nuo asiat itsenäisesti, aikataulutuksesta lähtien. Ei ole äiti enää pyytämässä, että voisitko imuroida tänään.

Niin, se nuori on kypsä muuttamaan omilleen kun sen äidin ei tarvitse nalkuttaa ihan perusarkisista asioista, esim nukkumaan menosta, siivoamisesta, jne...kun se äiti ei asu yksin hänen ei tarvitse myöskään organisoida asioista vaan jokainen hoitaa oman osansa ihan itsenäisesti yrityksessä Oy Perhe Ab.

Ei.

En antanut muuttaa muutaman kilsan päähän alaikäisenä. Totesin että lukio ensin ja sitten lennät opisekelmaan/armeijaan ja minä autan alkuun. REntoa olemista ja voi keskittyä opiskeluun. Ehtii sitä aikuistua 19-vuotiaanakin. Ainut syy oli omille oloilleen ettei tarvitse astianpesukonetta tyhjätä tai tehdä mitään kotitöitä. Tuo oli siis ainut mitä piti tehdä huoneen siivoomisen lisäksi josta motkotin 3 kertaa vuodessa

Meidän lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, mutta se oli lakkiaisten jälkeen ja hän oli kuitenkin loppuvuodesta täyttämässä 18. 

Ap:n tilanteessa tuntuu olevan enemmän kasvatuksellinen ongelma. Kyllä kotona asuvalta nuorelta voi ja pitää vaatia toisten huomioimista. Jos perheen työssäkäyvällä on herätys klo 6:30, niin silloin ei tietenkään mitään kavereita saa olla kotona enää klo 21 jälkeen. Ja muutenkin siihen aikaan on iltarauha eikä pelata äänekkäästi tai kolistella keittiössä, jos se häiritsee niitä, jotka tarvitsevat unta jaksaakseen töissä.

Parissa tuttavaperheessä lapsi on muuttanut pois kotoa 17 v. En suoraan sanoen ymmärrä. Jos teinillä on vaikeaa, niin hänhän tarvitsisi vanhempiaan vielä entistäkin enemmän. Minusta se on hylkäämistä.

Riippuu ihan hirveästi siitä, että millainen nuori on kyseessä. Kuinka vastuuntuntoinen on jne.

Itse muutin pois kotoa ja kihlattuni kanssa yhteen 17-vuotiaana. MUTTA olimme olleet kaukosuhteessa jo vuoden ja erittäin päättäväisiä sen suhteen, että asiat saadaan hoitumaan. Lisäksi olin raskaana ja tuleva vanhemmuus tottakai myös kasvatti meitä vauhdilla ja vaikutti asiaan.

Lisäksi täytyy miettiä raha-asiat. Maksatteko te edelleen kokonaan nuoren elämisen vai onko ajatuksena, että hän myös huolehtii omatoimisesti kaikki kulut?

Kuulostaa siltä, että haluat vain laiskuuttasi päästä lapsesta nyt jo eroon, kun et pysty asettamaan mitään rajoja alaikäiselle enää.

Vierailija kirjoitti:

Parissa tuttavaperheessä lapsi on muuttanut pois kotoa 17 v. En suoraan sanoen ymmärrä. Jos teinillä on vaikeaa, niin hänhän tarvitsisi vanhempiaan vielä entistäkin enemmän. Minusta se on hylkäämistä.

Ihan samaa mietin. Potkaistaan pihalle silloin, kun toinen sitä tukea eniten tarvitsee. Se kuuluu asiaan, että teinien kanssa voi olla välillä hankalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan jo lukioon päästyäni. Vanhemmat osti niin maalta talon, että aamuisin ei päässyt lukiolle keskustaan ennen klo 9. Käytännössä isä vei sunnuntai-iltaisin kämpille (siihen aikaan omaa vuokra-asuntoa kutsuttiin kämpäksi). Perjantaisin lähdin klo 16 bussilla lapsuudenkotiin. Näin mentiin lukion. kirjoituksiin asti. Kirjoitusten jälkeen pääsin töihin, enkä jaksanut enää käydä kotona usein. Vapaa-aikana tuli koko ajan juhlittua, kun oli omaa rahaa, ja toisaalta täytin jo 19 v.

Hyötyjä: opin laittamaan ruokaa halvalla, siivoamaan, hoitamaan rahajuttuja. Ystäviä pystyi näkemään viikolla. Eihän sinne maalle ketään olisi tullut ikinä kylään. Haittoja: kun miut lorvaili valmiiden lihapatojen äärellä kotonaan, minun piti kantaa vastuu itse. Jos ei jaksa mennä kauppaan, jääkaapissa on vain valo. Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui. On se kurja, jos viimeistä vessapaperirullaa joutuu säästelemään.

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, opit...nuo asiat pitäisi tulla jo kodinperintönä, eikä alkaa oppimaan kun muuttaa kotoaan. 

Perusteet kyllä, mutta käytännön opettelu alkaa oikeasti sitten omillaan asuessa.

-ohis

Niin, että sitä ruokaa aletaan tekemään vasta kun asutaan omillaan? Kaupassa käynnit, pyykin pesut, siivous, jne...myöskin? Vessapaperirulla opitaan vaihtamaan uuteen vasta siellä omassa kodissa? 

Ei mikään ihme, että nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun se todellisuus lyödään vasten kasvoja, kun se pöytä on aina valmiiksi katettu. 

"Joskus ostin kalliimpaa ja rahat loppui" Really? Perusmatematiikka opitaan jo ihan peruskoulussa. Ja isäkin opetti laittamaan viikkorahoista aina markan säästöön ja lisää rahaa (eikä muitakaan minä tahdon) ei tullut, jos sen viikkorahansa oli tuhlannut ennen seuraavaa. 

Outo on se nuori, jolla ei välillä ole rahat vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan hirveästi siitä, että millainen nuori on kyseessä. Kuinka vastuuntuntoinen on jne.

Itse muutin pois kotoa ja kihlattuni kanssa yhteen 17-vuotiaana. MUTTA olimme olleet kaukosuhteessa jo vuoden ja erittäin päättäväisiä sen suhteen, että asiat saadaan hoitumaan. Lisäksi olin raskaana ja tuleva vanhemmuus tottakai myös kasvatti meitä vauhdilla ja vaikutti asiaan.

Lisäksi täytyy miettiä raha-asiat. Maksatteko te edelleen kokonaan nuoren elämisen vai onko ajatuksena, että hän myös huolehtii omatoimisesti kaikki kulut?

En ole ap, mutta vanhemmat vastaa jo lainkin mukaan elatuksesta täysi-ikäiseksi asti. Itsenäisesti asuva saa asumistukea ja opintotukea, kotona asuva ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan hirveästi siitä, että millainen nuori on kyseessä. Kuinka vastuuntuntoinen on jne.

Itse muutin pois kotoa ja kihlattuni kanssa yhteen 17-vuotiaana. MUTTA olimme olleet kaukosuhteessa jo vuoden ja erittäin päättäväisiä sen suhteen, että asiat saadaan hoitumaan. Lisäksi olin raskaana ja tuleva vanhemmuus tottakai myös kasvatti meitä vauhdilla ja vaikutti asiaan.

Lisäksi täytyy miettiä raha-asiat. Maksatteko te edelleen kokonaan nuoren elämisen vai onko ajatuksena, että hän myös huolehtii omatoimisesti kaikki kulut?

En ole ap, mutta vanhemmat vastaa jo lainkin mukaan elatuksesta täysi-ikäiseksi asti. Itsenäisesti asuva saa asumistukea ja opintotukea, kotona asuva ei saa.

ja itse asiassa toisenkin asteen loppuun asti, vaikka siis lapsi jo täysi-ikäistyy ennen toisen asteen päättymistä.

Mutta se opintotuku + asumistuki ei välttämättä riitä yksinään kuukauden kuluihin, jolloin vanhempien on tultava apuun.

Vierailija kirjoitti:

Pidä nyt vielä nuori kotona. Ehtii kyllä itsenäistyä myöhemminkin!

Onko siinä muka isokin ero, muuttaako nyt vai vuoden päästä? Minulle tehtiin oma yksiö talon alakertaan, kun olin 16. Meillä oli siellä ennestään vessa ja toinen suihku ja vanha uima-allas, joka purettiin pois. Kerran päivässä kävin syömässä yläkerrassa. Omassa jääkaapissa oli aina välipalaa ja mikrossa lämmitin teevettä. Seurustelin ja ennen alakerran asuntoa jaettiin siskon kanssa huone. Käytännössä jos poikakaveri kävi yökylässä, hän nukkui olohuoneen sohvalla. Ei saatu hetken rauhaa, ja poikakaveri asuu eri paikkakunnallakin kaiken lisäksi. Ei minulle ollut mikään ongelma asua yksin alakerrassa. Toki joskus tuli poikakaverin kanssa valvottua aamuyölle asti (viikonloppuisin), mutta ketä se häiritsi.