Mitä mieltä siitä, jos 17-vuotias muuttaa omilleen?
Tätä ratkaisua mietitty. Tuntuu, että alkaa tarvita omaa tilaa. Tiettyjä vaikeuksia myös esim. kun lähtee kaverille, nyt kesän aikana ei muista ilmoittaa, moneltako tulee vai jääkö yöksi. Yksi kaveri oli meillä neljään asti, pelasivat ja välillä höpöttivät. Minulla aamulla töihin herätys klo 06.30. Menee riitelyksi seuraava päivä. Mietittiin, että tuossa iässä kaipaa jo omaa rauhaa. Olisi tiedossa ystäväperheeltä halpa vuokra-asunto. Toisaalta nuori ihminen vielä, lukion 3. Vuosi edessä. Jos asuu yksin, kukaan ei ole nalkuttamassa, että ajoissa nukkumaan. Toisaalta siitä pitää oppia ottamaan itse vastuu. Vähän ristiriitaiset tunnelmat.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Eli täyttää tänä vuonna vielä 18 jos kerran menee lukion kolmannelle.
Mun tytär muutti samassa iässä (tosin oli juuri täyttänyt 18) omilleen ja itse asiassa muutaman sadan kilometrin päähän. Tämä toimi älyttömän hyvin, koska tyttö on tunnollinen ja itsenäinen. Muuton syynä tosin oli urheiluharrastus, ei mikään tarve saada omaa tilaa jne.
Laskekaa, paljonko lapsi saa tukia (ennen ja jälkeen 18v synttärin) ja kuinka hän pärjää taloudellisesti muuton jälkeen vai pitääkö häntä avustaa. Myös kannattaa miettiä, onko nuori oikeasti vielä kypsä omilleen ennen kuin "potkaisee" nuoren pellolle. Jos toive omilleen muutosta tulee lapselta itseltään, asia on vähän eri, mutta kannattaa varmistaa, että nuori tietää sitten mitä se muutto ja omillaan asuminen häneltä itseltään vaatii.
Rahaa menee joka tapauksessa, kun on ruokakulut ja vaatehankinnat ja muut. Ei kai se muutto sitä asiaa muuta.
Huhhu, mahtaa olla karsea lapsuudenkoti kun nyt jo haluaa paeta
Eihän se mene ajoissa nukkumaan nytkään, vaikka olet nalkuttamassa vaan oli pelannut kaverinsa kanssa neljään. Muuttuisiko mikään muu kuin se, että sinä saisit nukkua rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Joo ei todellakaan, jos syy on se että valvoo yöt, liian epäkypsä.
Meillä valvoo vielä 22-vuotiaskin yöllä, jos on käymässä kotona. Ei me olla siitä murhetta kannettu. Kyllä se uni jossain vaiheessa alkaa maistua. Elämä on elettävä itse
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muuttaa omilleen viimeistään 16-vuotiaana
Suomessa suuri osa vanhemmasta ikäluokasta on joutunut muuttamaan omilleen viimeistään silloin, kun on lähtenyt opiskelemaan ja töihin, kun kotipaikkakunnalla ei ole ollut mahdollisuutta. Sitten osa on elänyt peräkamaripoikana tai -tyttönä ikänsä. Onko sekään hyvä vaihtoehto?
Vielä nykyäänkään ei kaikilla ole mahdollisuutta opiskella peruskoulun jälkeen kotoa käsin vaan on lähdettävä toiselle paikkakunnalle. Harvoilla muuttaa vanhempi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muuttaa omilleen viimeistään 16-vuotiaana
Suomessa suuri osa vanhemmasta ikäluokasta on joutunut muuttamaan omilleen viimeistään silloin, kun on lähtenyt opiskelemaan ja töihin, kun kotipaikkakunnalla ei ole ollut mahdollisuutta. Sitten osa on elänyt peräkamaripoikana tai -tyttönä ikänsä. Onko sekään hyvä vaihtoehto?
Vielä nykyäänkään ei kaikilla ole mahdollisuutta opiskella peruskoulun jälkeen kotoa käsin vaan on lähdettävä toiselle paikkakunnalle. Harvoilla muuttaa vanhempi mukana.
Mutta miksi lähteä, jos ei ole tarvetta vielä muuttaa? Kyllä minusta oli ihanaa olla kotona lukion loppuun äidin herkullisten ruokapatojen äärellä. Ei ollut huolta huomisesta.
Minä olisin halunnut muuttaa. Elettiin 90-lukua. Meitä oli 3 siskosta ja aina riideltiin jostain. Varsinkin nuorin siskoni oli 14-16-vuotiaana ihan mahdoton riidan haastaja. Joku on hävittänyt hänen vaatteet, joku on syönyt hänen karkkipussista, joku on jättänyt pyörän väärään paikkaan ja hän on lähes kompastunut siihen. Minun poikaystäväni oli siskojen mielestä vääränlainen ja liian usein meillä kylässä ja syö toisten herkut. Jos tein pellillisen pannaria, siskot oli niin lapsellisia, että valittivat siitäkin, miksi joku minun ystäväni tai poikakaveri saa myös palan, vaikkei asu meillä. Ne oli käsittämättömän lapsellisia teinejä. Äiti ei koskaan puuttunut mihinkään kiistaan, tai sanoi, että yrittäkäähän olla sovussa. En saanut lupaa muuttaa pois kotia ennenkuin lukion jälkeen opiskelemaan ja sitten tulikin hajurakoa 500 km.
Olen toki nyt kohta viisikymppisenä tehnyt sovun siskojen kanssa. Toisaalta oli hyvä, että asuin kotona niin pitkään. Kyllä 19-vuotias on ihan eri tavalla kypsä vastaamaan omista asioistaan kuin 17-vuotias. Se on kyllä totta, että ei 17-vuotiasta enää komenneta kuin pikkulasta. Muistan itsekin kun täytin 18, luulin olevani hyvinkin aikuinen, vaikka keskenkasvuiset aivot vielä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mene ajoissa nukkumaan nytkään, vaikka olet nalkuttamassa vaan oli pelannut kaverinsa kanssa neljään. Muuttuisiko mikään muu kuin se, että sinä saisit nukkua rauhassa?
Nyt on lukion kesäloma. Vähän eri asia varmaan kouluaikaan, kun pitää herätä ajoissa. En ole asiantuntija, kun omat lapset ei vielä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, mutta kouluaikaan meillä on tiukemmat säännöt kuin lomalla. Milläpä 18 vuotta täyttävää estää valvomasta sitten kun se on täysi-ikäinen.
Eihän siinä mitään, jos rahat riittää. Tuskin tulee maksamaan mahdottomia summia, kun saa asumistuet ja muut. Joka tapauksessa noina vuosina sitä rahaa kuluu, ainakin meillä. Aina uudet kengät saatava, puhelin rikki, uusi ostettava, aikuisten polkupyörä, tavaraa omaan kotiin. Sitten ne syökin vielä kauheat määrät, varsinkin urheilevat pojat.
Meillä oli ajokortin hankinta iso menoerä 17-vuotiaana, mutta osamaksulla selvittiin. Ja sen jälkeen tuntui autolle olevan tarvetta, poika etenkin lainaili äidin autoa. Toisaalta en moiti, koska lukion jälkeen hommasi itselleen kesätyön paikasta, jonne ei ollut tunkua. Muutenhan niistä kesätöistä joutuu kaupungissa tappelemaan, mutta jos on auto käytössä, mahdollisuudet kasvaa. Kauempana olevat tehtaat, golf-kentät, taimitarhat, on sellaisia, joista kannattaa kysellä. Siis jos kulkeminen onnistuu ja auto käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuossa iässä ollaan aivan liian nuoria itsenäiseen elämään ja muuttamaan kotoa.
Nuoren ongelmat ja haasteet eivät ratkea, heittämällä lapsi pihalla ja yksin asumaan, muiden riesaksi ja ongelmaksi.
Vanhemmat siirtävät vain kasvatusvastuunsa poliisille, lastensuojeluun ja naapureilla. Tuttu ilmiö taloyhtiössä, kun naapurit, taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä joutuu vieraan lapsen kasvattajaksi ja neuvomaan miten eletään, kun kotona sitä ei ole opetettu. Ja usein joutuu soittamaan poliisit, joka aina johtaa 17v lastensuojeluun.
Jossain soluasunnossa tällainen ongelmateini muuttaa myös muiden asukkaiden elämän helvetiksi!
Muistan kaksi entistä kämppistä, jotka olivat vielä kavereita keskenään, 17- ja 18-vuotiaat ammattikoululaistytöt. Tekivät pizzaa keittiössä, mutta jälkiä ei siivottu. Keittiön lattialla oli vehnäjauhoja, laarit täynnä likaisia astioita. Kolmen päivän päästä yksi toinen kämppis siivosi heidän jälkensä. Vieraita oli joka ilta puoleen yöhön saakka. Likaisia astioita tiskipöydän allas jatkuvasti täynnä, yhteisiä tiloja eivät siivonneet koskaan. Mikään puhe ei auttanut. Miksi tällaiset nuoret muuttavat kotoa pois? Ei ole kykyä huolehtia itsestä eikä kykyä elää muiden kanssa. Vielä jos käytöstavat puuttuvat, niin se on varsinainen kirsikka kakun päällä!
En ole lukenut ketjua, mutta monessa maassa lukio on kaksivuotinen ja näin ollen ihan tavallista että nuoren elämässä tulee 17-vuotiaana se sama taitekohta joka suomalaisilla tulee 18-vuotiaana. Esim. Briteissä ja Hollannissa.
Hyvä, hän tietää, että 18-vuotialahjaksi olisi kuitenkin tulossa esitäytetty muuttoilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta monessa maassa lukio on kaksivuotinen ja näin ollen ihan tavallista että nuoren elämässä tulee 17-vuotiaana se sama taitekohta joka suomalaisilla tulee 18-vuotiaana. Esim. Briteissä ja Hollannissa.
Monessa maassa ei ole näin paljon lukioita joka paikkakunnalla kuin Suomessa. Joutuvat muuttamaan käytännön syistä, kun opiskelut alkaa. Toki myös asuntoloita on enemmän kuin Suomessa. Minun äitini lähti kauppikseen yli 100 km päähän 15-vuotiaana. Kysyin miten ihmeessä hän pärjäsi. Hyvin kuulemma. Iltaisin kävi siivoamassa toimistorakennusta, että sai ostettua ruokaa. Isovanhemmat oli maksaneet vuokran ja koulukirjat. Oli ne ihmiset siihen aikaan pöhköjä. Ilman ruokarahaa laitetaan tyttö kaupunkiin kouluun.
Eli koska hän ei osaa toimia vastuullisesti yksinkertaisissakaan asioissa, niin aattelit laittaa hänelle lisää vastuuta? Ihan sama mitä hän puuhaa kunhan sä vaan saat nukuttua?
Miksi hankit lapsia kun sua ei selkeästi kiinnosta olla vanhempi?
Äitini laittoi minut muuttamaan omilleen kun olin 16-vuotias, koska HÄN halusi omaa aikaa ja tilaa. Kuulostat siltä että olet yhtä paska vanhempi kuin äitini.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuossa iässä ollaan aivan liian nuoria itsenäiseen elämään ja muuttamaan kotoa.
Nuoren ongelmat ja haasteet eivät ratkea, heittämällä lapsi pihalla ja yksin asumaan, muiden riesaksi ja ongelmaksi.
Vanhemmat siirtävät vain kasvatusvastuunsa poliisille, lastensuojeluun ja naapureilla. Tuttu ilmiö taloyhtiössä, kun naapurit, taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä joutuu vieraan lapsen kasvattajaksi ja neuvomaan miten eletään, kun kotona sitä ei ole opetettu. Ja usein joutuu soittamaan poliisit, joka aina johtaa 17v lastensuojeluun.
Kasvatuksessa on mennyt jotain vakavasti pieleen jos 17-vuotiaana on liian lapsellinen asumaan omillaan.
En suosittele. Aivan turhaa maksaa sen ikäisenä vuokraa. Mieluummin ne rahat säästöön, jotka menisi vuokriin nyt, ja sitten on pesämuna odottelemassa kun lukion/amiksen jälkeen sitten lähtee opiskelemaan. Puhun kokemuksesta. Ei ole hyvä idea. Sen sijaan asiat kuntoon kotona, perheterapia on paljon halvempi ja parempi ratkaisu. Lapsia ei hankita, jollei niitä jaksa kasvattaa myös silloin, kun eivät ole enää pikkuisia, söpöjä ja helposti määräiltävissä. Suosittelen rakentamaan terveemmän suhteen lapsesi kanssa mieluummin, siitä on sitten tulevaisuudessakin apua teille molemmille. Sitten on tietysti erikseen tilanteet, joissa on perheväkivaltaa tai muita syitä, jolloin teini ei ole turvassa. Sen on sitten lastensuojelukeissi, ja sieltä saavat sitten myös apua ja tukea siihen itsenäistymiseen pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli koska hän ei osaa toimia vastuullisesti yksinkertaisissakaan asioissa, niin aattelit laittaa hänelle lisää vastuuta? Ihan sama mitä hän puuhaa kunhan sä vaan saat nukuttua?
Miksi hankit lapsia kun sua ei selkeästi kiinnosta olla vanhempi?Äitini laittoi minut muuttamaan omilleen kun olin 16-vuotias, koska HÄN halusi omaa aikaa ja tilaa. Kuulostat siltä että olet yhtä paska vanhempi kuin äitini.
Komppaan, samaistun ja tunnen empatiaa. Itse tosin olin vähän vanhempi kuin sinä, mutta haave oli silloin tuo 16, koska kotona oli niin vaikeat olot. Sen sijaan olisi pitänyt olla terveitä aikusia tukena.
Muutin 17-vuotiaana lukioon toiselle paikkakunnalle ja hyvin meni.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu muuttaa omilleen viimeistään 16-vuotiaana