Millainen seurustelusuhde sinulta on puuttunut
mitä haluaisit vielä kokea?
Itseltäni sellainen kahden aikuisen/saman ikäisen suhde, jossa voitaisiin keskittyä rauhassa toisiinsa.
Aina on ollut lapsia ja perhevelvollisuuksia. Nuorena ahdisti ja meni huonosti, kunnes lapsi syntyi. Hänen isänsä kanssa tulimme parhaiten toimeen eri osoitteissa.
Sittemmin elin vuosia lapseni kanssa kahdestaan. Löytyi uusi mies, mutta avioliitto loppui kun poikamme muutti kotoa. Nyt elän ilman yhtään kämppäkaveria, haaveillen suhteesta jossa voitaisiin vihdoin, tuskattomasti ja kiireettä, nauttia kunnolla yhdessäolosta. Oli se sitten mökkeilyä, peiton heilutusta läpi viikonlopun tai mitä tahansa.
Aikuiset tai vuoroviikkolapset eivät haittaisi.
Kommentit (47)
No multa on tähän mennessä puuttuneet kaikki parisuhteet, eikä mitään muutakaan siihen liittyvää ole ollut.
Hopeahääpäivä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan sellainen parisuhde, jossa kumpikin on oikeasti ihan täysillä toistensa lumoissa eikä haaveile mistään muusta vaan siinä suhteessa on kaikki ja vähän enemmänkin.
Täysin toistensa lumoissa? Kuulostaa enemmän ihastumiselta kuin pitkältä parisuhteelta. Melkoinen prinsessaunelma.
Sehän on selvä, että prinsessaunelmahan se sellainen suhde on jossa kumpikin on yhtälailla tosissaan ja hullaannuksissa ihan alkumetreiltä asti.
Paljon realistisempi on parisuhde. jossa kumpikin (tai ainakin toinen) tyytyy siihen paremman puutteessa ja muistaa myös kertoa tästä uhrautumisestaan säännöllisin väliajoin.
Sellainen jossa nähdään tulevaisuus samalla tavalla. Ei olla tärkeimpien tavoitteiden osalta ristiriidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sen lisäksi ettei yksikään nainen ole halunnut edes halata ikinä. Tinderissä olin yli vuoden ja nolla osumaa. M35
Mene sinne, missä on oikeita ihmisiä. Unohda nettisovellukset.
Vasta minulle sanottiin että mene tinderiin, koska en kyennyt tutustumaan koskaan oikeassa elämässä naisiin.
Mikä siinä on suurin este?
En ole hän jota kommentoit mutta en malta olla sanomatta, että tiedätkö miuten hirveältä tuntuu kun ei tiedosta tai tajua mikä itsessä on vikana tai syynä sille, ettei löydä ja kohtaa häntä, jonka kanssa saattaisi edetä parisuhteeseen. En nyt käy väittämään itseäni virheettömäksi mutta en myöskään pysty osoittamaan sormella ja sanomaan, että katso tuossa on se syy tai syyt, miksi olen ja aina olen ollut sinkku.
Toisaalta sekään ei varsinaisesti mieltä ylennä, että tiedostaa ne suurimmat syyt, mutta ne ei oikein ole persoonasta poistettavissakaan vaan on lähinnä sitä, ettei osaa lukea ihmisiä oikein ja toisaalta myös tulee herkästi tulkituksi väärin. Hiljaisuuskin kun usein mielletään ylpeydeksi tai koppavuudeksi.
Se ei silti poista seurallisuutta kokonaan eikä varsinkaan yksinäisyyden aiheuttamaa surua ja ulkopuolisuutta, että tiedostaakin ne omat ongelmansa sekä etenkin sen kuinka vaikea muiden on tällaisessa seurassa viihtyä.
/sivusta
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jossa nähdään tulevaisuus samalla tavalla. Ei olla tärkeimpien tavoitteiden osalta ristiriidassa.
Totta. Tosin sellainenkin on kokematta jossa tulevaisuudesta haaveineen ja tavoitteineen ylipäätään voidaan puhua. Aina on ollut sama laulu kumppaneilla, että ei tässä mikään kiire ole ja sen näkee sitten ja antaa ajan näyttää. Ihan kuin se ehkäisy olisi tarkoitus jättää veks heti tänään, jos sellaisesta haaveesta mainitsee ja kysyy kuuluuko lapset toisella suunnitelmiin vai onko haluaako hän kenties olla lapseton.
Muutamille on ollut melkoinen mahdottomuus edes sopia seuraavaksi viikonlopuksi yhteistä menoa..
Vierailija kirjoitti:
Hopeahääpäivä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan sellainen parisuhde, jossa kumpikin on oikeasti ihan täysillä toistensa lumoissa eikä haaveile mistään muusta vaan siinä suhteessa on kaikki ja vähän enemmänkin.
Täysin toistensa lumoissa? Kuulostaa enemmän ihastumiselta kuin pitkältä parisuhteelta. Melkoinen prinsessaunelma.
Sehän on selvä, että prinsessaunelmahan se sellainen suhde on jossa kumpikin on yhtälailla tosissaan ja hullaannuksissa ihan alkumetreiltä asti.
Paljon realistisempi on parisuhde. jossa kumpikin (tai ainakin toinen) tyytyy siihen paremman puutteessa ja muistaa myös kertoa tästä uhrautumisestaan säännöllisin väliajoin.
Itse olen onnekseni päässyt jo siitä elämänvaiheesta yli, jossa ajattelin parisuhteen olevan parempi kuin sinkkuna olo. Totta kai, jos saisin mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa haluaisin tuntea ja kokea sen oelvan parempi kuin se, että jatkaisin sinkkuna.
Mutta sitä en ymmärrä, että miksi pitäsi tyytyä vain johonkin sen sijaan, että yrittäsi löytää myönteisä ja positiivisia puolia siinä, että on ja elää sinkkuna. - Tokihan tällöin on olemassa riski, että huomaa, ettei enää osaa kaivatakaan parisuhdekumppania.
Tai kuten rajoittuneessa mielessäni aina tosinaan käy myös ajatus siitä, että saattaisin olla jollekulle parempi kumppani siksi, että viihdyn ja nautin elostani niin paljon myös sinkkuna.
En nimenomaisesti tarvitse ketään kumppanikseni vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa.
Mahdollisen parisuhdekumppanin odotan tuovan enempi lisäarvoa elämääni kuin ajattelevani parisuhteen olevan itsessään niin arvokas, että vain se, riittäisi. - Jos vain se, että voisin sanoa eläväni parisuhteessa tai jonkun kanssa yhdessä riittäsi, niin minun ehkä kannattaisi harkita koiran tai kissan ottamista.
Ei naisiakaan niin vain poimita julkisilta paikoilta.
Onnellisuuden tunnetta voi kasvattaa paremmin siellä, missä mieli rauhoittuu. Vasta sitten on valmiimpi kohtaamaan muita.