Aikuinen lapsi yhteydessä vanhempiinsa joka päivä?

Olen 3-kymppinen ja pidän myös tiiviisti yhteyttä vanhempiini. Jos itselläsi ei ole läheisiä välejä, älä ala tekemään "normaaliusanalyysejä" muista.

Itse olen yli 40 ja juttelen äitini kanssa joka päivä.

En tiedä, mutta oma boomer-isäni soittelee äidilleen joka päivä koska tämä sitä odottaa. Vanhemmiten siis tullut tällainen vaatimus, joka koskee kaikkia hänen lapsiaan. On hyvin suuttunut jos joku päivä jää välistä, etenkin jos ei siitä tiedota etukäteen mutta toisaalta myös vaikka olisi tiedossa etukäteen.

Jos kysymys on onko normaalia siinä merkityksessä, että onko yleistä tai tavanomaista, niin meillä suomalaisessa kulttuurissa se ei ole tavanomaista.

Jos kysymys taas on onko normaalia, ikään kuin jonkin ongelman tai häiriön vastakohtana, niin on normaalia ja jopa hyödyllistä, mikäli molemmat suhtautuvat toisiinsa rakentavasti ja toisiaan kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuussa ehkä normaalia, itse olen yhteydessä vanhempiin 3-6kk välein.

Normaalia on pitää yhteyttä niin kuin molemmille sopii.Sehän on ihmisten oma asia.Ikäänkuin ei saisi olla läheisissä väleissä ja pitää yhteyttä niin usein kuin haluaa.Mitähän pahaa siinä on vai onko joidenkin vain vaikea ymmärtää läheisiä välejä.

Riippuu aika paljon siitä tunnelmasta millä yhteyttä pidetään.

Anoppini takertuu tyttäriinsä ja suorastaan hengittää näiden niskaan.

Hänen oma äitinsä oli samanlainen. Koko ajan sekaantumassa. Kaikki lomatkin piti viettää siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen vanhemmilla voi olla jo jonkinlaista avuntarvetta tai terveysmurhetta.

Ei ole.

Kyseessä siis terveet noin 65-vuotiaat, joilla kaksi tervettä qikuista lasta. Kummallakaan näillä aikuisilla lapsilla ei ole omia lapsia. Uskon, että tuo paapominen kyllä vaikuttaa siihen, ettri nämä aikuiset lapset oikein kunnolla aikuistu.

Vielä normaalimpaa, jos aikuisilla lapsilla ei ole lapsia (tai omia perheitä). Itse eroni jälkeen juttelin usein melkein päivittäin vanhempieni kanssa, sillä kyllä elämä oli muuten välillä aika yksinäistä. Sitä kaipaa eri tavalla sosiaalisuutta kun asuu yksin. Ei perheelliset kaveritkaan samalla tavalla ehdi juoruilla puhelimessa!

Kuka määrittää mikä on normaali määrä kanssakäymistä? Onpa omituinen kysymys. Jos se on molemmille ok, niin mitä se sinun peppuasi sitten kutittaa? Eivät kai he sinua vaadi mukaan keskusteluihinsa?

Soittelen 42-vuotiaana melkein päivittäin vanhempieni kanssa. Meillä on hyvät ja lämpimät välit. Toivon, että onnistun itsekin olemaan sellainen vanhempi, että lapset kokevat yhteydenoton rikkautena, ei omituisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen vanhemmilla voi olla jo jonkinlaista avuntarvetta tai terveysmurhetta.

Kun mä olin 35v. niin mun äiti oli 54v. Ei todellakaan mitään avuntarvetta tai terveysmurheita vaan ihan töissä käyvä ihminen kuten on edelleen melkein 10 vuotta myöhemmin. 

Onko joku meriitti olla yhteydessä vanhempiinsa kerran kuussa tai harvemmin? Minusta ei. Yksinäisyyttä Suomessa on riittävästi

Olen kaikkien aikuisten lasteni kanssa yhteydessä lähes päivittäin jollain tavalla ja äitini kanssa joka päivä soitellaan.

Kertoo mielestäni hyvin lämpimistä väleistä.

Minä olen 37 vuotias ja soittanut äidilleni tasan yhden kerran elämäni aikana. Äiti ei ole soittanut minulle kertaakaan. Ääripää tämäkin.

Nalle Wahlroos soittaa kuulemma joka päivä lapsilleen. Siinä mallia miten perhesuhteita ja bisneksiä kannattaa vaalia.

Ap kohdallahan kyse on kumppani kontrolloinnista. Haluaa määräillä tämän tekemisiä eikä tykkää kun äiti eli anoppinsa puuttuu asioihin. Siis ap:n mielestä.

Kukin tyylillään. Meillä mies soittelee äitinsä kanssa lyhyen puhelun melkein joka päivä. Minä oman äitini kanssa pitkän puhelun noin kerran viikossa. Oman lapseni kanssa soittelen muutaman kerran viikossa. Joskus puhelu kestää viisi minuuttia, pisimmillään kaksi tuntia. Uskoakseni kaikki ovat tyytyväisiä.

Mun molemmilla vanhemmilla (75v) sekä itsellä (40v) on melko vakavia sairauksia joten sen vuoksi soitellaan lähes päivittäin, huolenpitoa ja tukemista puolin ja toisin. En usko että näin usein oltaisi yhteyksissä jos oltaisiin terveitä, ehkä kerran viikossa sitten. 

Mitä se haittaa? Tietty jos joka aamu soittaisi äitille tyyliin "minkäväriset sukat laittaisin tänään" olisi vähän epätavallista. Tai jos päivittäiseen puheluun kuluisi pari tuntia. Toisaalta, kukin tyylillään.

Tästäkin varmaan kannattaisi puhua, jos asia häiritsee. Jos taas et ole kumpikaan osapuoli, niin en ymmärrä tarvetta tälle aloitukselle. Voisi kysyä, onko normaalia olla niin kiinnostunut toisten ihmisten yhteydenpidosta vanhempiinsa, että tekee jopa aloituksen asiasta vauvapalstalle.

Soitan äitini kanssa vähintään kerran päivässä. Joskus useamminkin. Siskoni kanssa viestitellään joka päivä useita kertoja. Ollaan todella läheisiä ja toistemme tuki ja turva. Välimatkaa molempiin 500km. Jotkut ovat läheisiä perheensä kanssa.

Todellakin, ihan halutaan täällä taas jo tehdä toisille ihmisille, joita kukaan palstalainen ei edes tunne, nyt selväksi, mikä on NORMAALIA kanssakäymistä?? Eikö se hitto ole jokaisen ihmisen ja perheen oma asia? Ap on tyhmä, ja kaikki jotka ovat vastanneet kertomalla oman vankkumattoman kantansa, ovat myös tyhmiä.

Totuus on: Yhteydessä ollaan juuri sen verran mikä tuntuu hyvältä - oli se sitten vaikka 5 kertaa päivässä tai kerta vuodessa. Eikä kuulu ulkopuolisille.