Olen pahasti uupunut ja äitini mukaan valehtelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä puhelin viikoksi sivuun ja rentoudu. Jatkuva "onlinessä" oleminen rasittaa ja kuormittaa joka aiheuttaa väsymystä

Ei ole mahdollista, koska työssä pitää olla koko ajan online, puhelimella ja koneella. Lomat alkaa vasta kuukauden päästä. En täällä palstoilla niin usein käy, nyt oli pakko vaan johonkin avautua. Mutta kakkaahan sain päälleni täältä tavalliseen av:n tapaan.

Ap

Olet kyllä saanut harvinaisen paljon paskaa niskaan tässä keskustelussa. Mutta tätähän se on kun voi teinitkin nimettömänä huudella mitä sattuu sylki suuhun tuomaan. Elämästä eivät mitään ymmärrä mutta leukoja osaavat louskuttaa.

Oikeasti jos äitisi on viime aikoina muuttunut niin että ei muista mitä on sanottu tai sovittu tai mitä olet kertonut, kyseessä on jokin muistisairaus. Ihmisestä voi tulla hyvin vihainen, ilkeä, pilkallinen, jopa aggressiivinen. Lääkäriin olisi hyvä saada. Kannattaa tutkia onko esimerkiksi vertaistukiryhmää vaikka Facebookissa ym. Tietoja on paljon saatavilla. Jaksamista sinulle, nyt pyydät puolisoltasi tukea arjen pyörittämiseen jotta saat äitisi asiat selvitettyä. Kenenkään ei tarvitse yksin pärjätä.

Pitää tutustua noihin ryhmiin. Ja kiitos oikeasti kauniista sanoistasi.

Ap

Löysin ainakin "muistisairaiden läheiset" ryhmän. Näyttää olevan tuhansia ihmisiä joten tietoa ja tukea varmasti saat sieltä.

Kiitos!

Ap

Näin, olet valittanut tästä aiheesta Täällä nyt 75 minuuttia. Olisiko kannattanut käyttää se aika viisaammin? Olisit ehtinyt tekemään vaikka mitä sen aikana, mutta ei, sinä taistelet tuulimyllyjä vastaan.

Olet aikuinen ihminen ja voit oikein mainiosti ja selittelemättä ottaa väliä äitisi. Voit jutella hänen kanssaan kerran viikossa, vaikka torstaina klo 17-17:30 välillä ja sillä selvä nyt alkuun.

Voit myös ihan itse pitää huolta siitä, että keskustelu pysyy asialinjalla ja jos se ei pysy, niin keskeytät äitisi ja sanot, että suljet puhelun, jos hän ei osaa käyttäytyä asiallisesti. Sanot sen maksimissaan kaksi kertaa ja kolmannella painat punaista luuria ja viikon puhelut olivat siinä.

Sinun ei tarvitse selitellä hänelle yhtään mitään, että ole siitä mitenkään tilivelvollinen, vaan ohjaat aiheen tärkeämpiin aiheisiin. Pidät myös itse huolen siitä, että sinun oma käytöksesi on asiallista kaikin puolin.

Sinä se lämmin ihminen olet kun tuolla tavalla rajaat vanhan vanhempasi elämästäsi. Hänen on täytynyt tehdä sulle jotain todella kamalaa, ei voi muuten selittää.

Miten sinä onnistut kääntämään toisen kirjoittamat asialliset neuvot tuolla tavoin? Kirjoitus oli yksi niistä harvoista, jossa oli konkreettisia neuvoja asiaan ja ap:n ongelmaan. Tässä on nyt sivukaupalla herjaavia viestejä, joista ei ole mitään apua ap:lle, vaan niissä vain haukutaan.

Mielestäni ohje, että ap yrittää rajata äitinsä valitusten kuuntelemisen tiettyyn aikaan, on hyvä ja niin ammattilaisetkin neuvovat tekemään. Jos vaikeiden vanhempien valitusten kuunteleminen on erittäin kuormittavaa, niin ei kannata pilata montaa päivää viikossa niiden kuuntelemisen takia, vaan tuo kerran viikossakin ehdotettu aika saattaa olla liikaa.

On aina myös hyvä vaatia kohteliasta käytöstä muilta ja käyttäytyä itsekin asiallisesti. Se on ainoa tapa saada asioihin jotain järjestystä ja silloin toinenkin joutuu pinnistelemään hieman, että yhteys säilyy, jolloin hän suitsii suunsa ja keskittyy ehkä siihen, että tuo puhelinaika käytetään viisaasti. Jos antaa jonkun hyppiä silmilleen aina, niin tottakai tämä niin tekee, mutta ei tämä hyppiä siitä kuormitu, vaan se kuuntelija, eli tässä tapauksessa ap.

Mutta ap:n kysymys ja huolihan oli äitinsä mahdollinen vointi ja muistiongelmat, ei se, ettei hän saisi äitiään rajattua. Eihän hän siihen neuvoja pyytänyt. Miten joku voikin ymmärtää noin väärin lukemaansa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä ihmisiä uuvuttaa ? Mene lenkille niin istuminen uuvuta. En tiedä äitisi ikää, mutta minun äitini on sen verran vanha, että nuorena teki koko päivä töitä, lounasruokalassa, sen päälle jos halusi puhtaita vaatteita meni pesulaan. Kun me lapset synnyttiin äiti lähti töihin, koko päivä töihin, kun oltiin neljän kuukauden ikäisiä siihen päälle sitten kotityöt, isä oli vuorotöissä. Eikä uupunut. Lomat meni suursiivousta tehden, kyllä lattiat pestiin ja vahattiin, matot pestiin ja sitten metsään sieniä ja marjoja keräämään. Eikä uupunut.

Onkin eri asia olla duunari ja tehdä suorittavaa työtä, ei silloin ole käsitystä niiden työstä, joille se on henkisesti raskasta. Joku työskentelee vaativassa asiakastyössä, vaativassa asiantuntijatyössä, on tulostavotteita, on deadlineja, poissaolijoiden työ kaatuu tunnollisten niskaan, on organisaatio-ongelmia, huonoa johtamista, lapset tai puoliso saattaa sairastella, siihen työelämän päälle. Ei sitä tavan duunari ymmärrä, sellainen joka käy suorittamassa annetun tehtävän ja sitten lähtee kotiin eikä työt seuraa mukana.

Mikö siinä on niin vaikea ymmärtää? Puuttuuko joiltain joku palikka päästä kun ei kyetä ymmärtämään, että ihmisiä on erilaisia ja aina ei vaan voi jaksaa? Minua henkilökohtaisesti uuvuttaa sellaiset ihmiset, jotka ei vaan tajua vaikka rautalangasta vääntäisi.