Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään diagnoosiksi ADHD:n.
28.06.2023 |
Onko täällä muita? Minulla on tarkkaavaisuuden kanssa enemmän ongelmia kuin vilkkauden. Onko lääkkeistä apua? Itteäni vielä mietityttää lääkkeiden aloitus, mutta minulle suositeltiin niitä vahvasti.
Kokemuksia ja tietoa kaivataan!
Sain diagnoosin aikuisena, 28v.
Kommentit (50)
Itse (N26v) sain diagnoosin muutama vuosi sitten, edelleen harjoittelen elämää sen tiedon kanssa että ADHD on, ja selvittelen eri keinoja millä saan arjesta itselle sujuvampaa. Nyt on paljon helpompaa kuin alussa, diagnoosi oli helpotus ja selitti kaiken mikä oli omassa käytöksessä ja persoonassa turhauttanut, mutta otti aikansa että oli sinut asian kanssa (identiteettikriisihän siitä aluksi tuli, että mikä on minua ja mikä on tätä neuropsykologista häiriötä), ja oppi tunnistamaan ADHD:n oireita.
Mulla on käytössä Medikinet (20mg tällä hetkellä, vaikutusaika 8h). Kokeilin Concertaa aluksi ja sen vaikutusaika on 12h. Liian myöhään jos ottaa lääkkeen se vaikeuttaa mulla nukahtamista, ja Concertaa olisi pitänyt ottaa joka päivä viimeistään klo 9-10. Tämä tiukka aikamääre aiheutti mulle stressiä enkä pitänyt siitä että olin lääkkeen vaikutuksen alaisena 12h, koska vaikka lääke auttaa arjessa valtavasti, keskittymisessä ja asioiden aikaansaannissa, sivuoireina on mulla kiihtynyt pulssi ja tietynlainen "virittynyt" olo joskus. Tuntui että tarviin enemmän kontrollia siihen millon ottaa lääke ja kuinka kauan se vaikuttaa... Hyvä yhdistelmä on ollut tämä Medikinet 8h ja tarvittaessa siihen päälle lyhytvaikutteinen 4h. Sallii paljon joustavamman arjen itselle!
Yleensä otan lääkkeen arkena riippuen siitä millainen olo on työtä tehdessä, viikonloput yleensä on välipäiviä mut esim. jos on pitkä ajo edessä otan lääkkeen, tai jotain tärkeää mitä pitää saada aikaan. Lomat saatan olla kokonaan ilman lääkettä, ellei pidä vaikka siivota. Teen luovaa työtä ja mulla ne sujuu yleensä ilman lääkettä, mutta arjen muu pyöritys on vaikeaa, joten olen esim. aamupäivän ilman lääkettä ja otan sen lounaalla, jolloin saan buustin iltapäivään ja illalla saan sitten tehtyä ruokaa ja siivottua yms. perusarkijuttuja jotka muuten jäisivät tekemättä ja sitten kasaantuisivat ja stressaisivat.
ADHD-lääke, ainakaan Medikinet, EI aiheuta riippuvuutta, siis sellaista että tulisi sivuoireita tms. jos sitä ei ota. Tietysti siinä mielessä voi "koukuttaa", että on ihana saada asioita AIKAAN. Lääke ei kuitenkaan aiheuta sitä, että et enää koskaan saa tehtyä asioita ilman sitä. Ajattele sitä niin että olisit huononäköinen ja käytät laseja. Ilman laseja sulla on vaan yhtä huono näkö kui aina ennen, ja vaikka on mahdollista olla ilman laseja vähän sumeassa maailmassa, totta kai sitä menee mieluummin ne päässä. ADHD-lääke on meille meidän silmälasit!
Lääke ei ole ihmeratkaisu arkeen, vaatii kans paljon kaikkea muuta ja itselleni on tärkeä löytää juuri mulle toimivat "systeemit", mutta en itse ainakaan tällä hetkellä voisi elää hyvää, itseni arvoista elämää ilman lääkettä. (Iän myötä lääkkeen tarve saattaa vähentyä, kun oppii erilaisia ADHD-selviytymiskeinoja ajan kanssa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuhaa-diagnooseja tuollaiset. Kaikki tietää että oireet ovat traumaperäisiä ja johtuvat yli- ja aliviteystilojen vaihtelusta.
Oot tyhym
Ite oot tyhym jos et tuota tiedä. Olen puhunut asiasta psykoterapeutin kanssa.
:D Vai että psykoterapeutti on sanonut, että aivojen dopamiinihäiriö on traumaperäinen. 😂 Kyllä on palikka terapeutti.
Otapa asioista selvää. Lähes kaikki mielenterveyden ja neuropsykiatriset häiriöt kumpuavat varhaisten traumojen ongelmista.
Ohiksena sanon, että ei kumpua. Ja asiasta todellakin olen ottanut selvää. Adhd on synnynnäinen ja johtuu aivojen poikkeavaisuudesta. Se on totta, että traumat (ja moni muukin kuten adt) voivat oireilla adhd:n tavoin, mutta adhd ei synny traumojen myötä. Jos psykoterapeutti on oikeasti väittänyt, että adhd on traumaperäistä, hän ei tiedä mistä puhuu. Pahimmillaan huono terapeutti tekee paljon hallaa.
Vaikka sinä tiedätkin haastetteluiden pohjalta tehtävän ADHD-diagnoosin johtuvan aivojen poikkeavuudesta ja olevan synnynnäinen, tieto ei ole vielä tavoittanut ihan kaikkia neurotietelijöitä. Eräs tunnettu neurotietelijä joka on siis yksi johtavista tutkijoista alallaan, kirjoitti artikkelissaan vuonna 2022 seuraavasti: “Casting a cold eye on the psychiatric neuroimaging literature invites a conclusion that despite 30 years of intense research and considerable technological advances, this enterprise has not delivered a neurobiological account (i.e., a mechanistic explanation) for any psychiatric disorder, nor has it provided a credible imaging-based biomarker of clinical utility.”
Suomennettuna hän kirjoittaa, että huolimatta 30 vuotta kestäneestä intensiivisestä tutkimuksesta, psykiatrian saralla ei ole kehitetty ensimmäistäkään aivokuvantamistutkimukselle perustuvaa biomarkkeria jolla olisi kliinistä merkitystä (diagnostiikassa tai hoidossa). Aivokuvantamistutkimuksia vaivaa yleensä metodologiset ongelmat, pieni otoskoko ja suuri julkaisuharha, joka johtaa tulosten liioitteluun. Näin lukijoita saattaa vaikuttaa siltä, että tiede on tuottanut jotain todellista tietoa esimerkiksi ADHD-potilaiden aivoista, vaikka tulokset ovat ristiriitaisia, epäsystemaattisia ja/tai liian heikkoja, jotta niillä olisi diagnostista arvoa.
https://www.cell.com/neuron/pdf/S0896-6273(22)00647-X.pdf
Toisin kuin kuvitellaan, aivokuvantamistutkimuksiin liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta ja menetelmällisiä haasteita, joita ei monessa tutkimuksessa huomioida. Eräässä tutkimuksessa löydettiin kuolleelta lohelta aivojen sähköisiä singaaleja. Tässä leikkimielisessä tutkimuksessa oli tarkoitus osoittaa, miten helposti aivokuvantamistutkimuksia voidaan tulkita väärin. Siinä kuollut kala laitettiin testiin, jossa sitä pyydettiin määrittämään mitä emootioita kuvassa oleva ihminen ilmentää ja samalla mitattiin kalan aivojen aktivaatiota. Tulosten mukaan kuolleen kalan aivoista löytyi merkitsevällä tasolla singaaleita, jotka antoivat heppoisemman tuktijan ymmärtää, että kala tosiaan pohti, mitä emootioita kuvassa oleva ihminen ilmentää. Toisin sanoen aivoista löytyy valtavasti ns. kohinaa, jolloin ns. vääriä positiivisia tuloksia on helppo saada, jos niitä ei kontrolloi tilastollisilla menetelmillä. Ongelma on siinä, että aivokuvantamistutkimuksissa ei käytetä asianmukaisia tilastollisia menetelmiä väärien positiivisten tulosten vähentämiseksi. https://www.wired.com/2009/09/fmrisalmon/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisimpia lääkkeitä ovat keskushermostoa aktivoivat psykostimulantit (metyylifenidaatti, deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini) tai vaihtoehtoisesti ei-stimulantit (atomoksetiini, guanfasiini). Näiden tarkoituksena on lievittää oireita sekä tukea ja tehostaa lääkkeetöntä hoitoa.
Huumeita.
eivät ole huumeita. niistä ei pääse pilveen, ei tule päihtymystilaakaan ellei sitten käsittele niitä ja se on sitten rikos.
Metyylifenidaatti on amfetamiinijohdannainen, deskamfetamiini amfetamiinin stereoisomeeri, ja liksdeksamfetamiini on amfetamiinijohdannainen. Erityisesti metyylifenidaatti ja deskamfetamiini omaavat korkean väärinkäyttöpotentiaalin ja kaikki on luokiteltu kielletyiksi huumausaineiksi. Niitä nuoriso myy nyt toisilleen sen jälkeen, kun valtavalle joukolle käytöshäiriöisiä lapsia ja nuoria on hankittu ADHD-diagnoosi mamman tai papan täyttämän haastettelulomakkeen perusteella. Niillä on pitkä historia myös keskittymistä ja virkeyttä lisäävinä stimulantteina muun muassa armeijassa ja astronauttien keskuudessa ilman, että astronauteille ja lentäjille olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään mamman tai papan taikka ala-asteen opettajan täyttämää ADHD:n kartoituslomaketta.
Huumausaineiksi ne lasketaan, mutta sellaista se on. Monelle lääkkeet on elinehto ja sitten punnitaan hyödyt ja haitat. Adhd-diagnoosin sen sijaan ei saa pelkästään haastattelemalla tai sitten on tehty tutkimukset väärin. Itselläni meni melkein vuosi tutkimuksissa, samoin lapsi tutkittiin tarkasti. Ja ei, lapseni ei syö lääkettä.
Se tutkimuksissa menee vuosi kerro sitä, että tutkimukset eivät perustuisi lähinnä haastatteluihin ja joskus jopa psykologin tutkimuksiin. Tutkimuksissa kestää yleensä siksi, että jonot ovat pitkiä niin psykologeille kuin lääkäreillekin, ja koska esimerkiksi psykologin tutkimuksia ei voi tehdä kerralla vaan tarvitaan useampi tapaamiskerta. Lisäksi kun ei ole mitään objektiivista keinoa tutkia oireiden syitä, niin totta kai diagnoosin asettamiseen pitääkin kulua pidempi aika, jotta ollaan saatu käytyä koko lapsen kehityshistoria asianmukaisesti läpi.
ADHD diagnoosi asetetaan yleensä niin, että ensin kartoitetaan opettajien ja vanhempien näkemys pisteytettävillä lomakkeilla, jotka mittaavat lapsen käyttäytymiseen liittyvää impulsiivisuutta ja keskittymisen ongelmia. Ainoa keino erottaa ADHD:n oireet esimerkiksi ympäristöstä tai olosuhteista johtuvista oireista on haastattelu eli jutellaan äiskän ja iskän kanssa, miten varhaislapsuus meni ja milloin lapsen ongelmat ja haasteet alkoivat ilmetä jne. Tämä on ainoa keino erottaa ns. synnynnäiset oireet ei-synnynnäisistä, ja ne ovat todella tulkinnanvaraisia. Jos vanhempi on esimerkiksi päättänyt vakaasti, että hänen lapsellaan on ADHD, niin totta kai hän kertoo haastattelussa lapsen kehitykseen liittyvät haasteet siinä valossa. Kyse on narratiivien rakentamisesta ja asioiden kehystämisestä, ei lääketieteestä.
Lääkitys yleensä tulkitaan "elinehdoksi", vaikka meta-analyysien mukaan tutkimusnäyttö ADHD-lääkkeiden vasteesta on niin heikkotasoista, ettei niistä voi tehdä mitään johtopäätöksiä edes lyhyellä aikavälillä:
"Considering all meta-analyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98-102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low98, 100."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuhaa-diagnooseja tuollaiset. Kaikki tietää että oireet ovat traumaperäisiä ja johtuvat yli- ja aliviteystilojen vaihtelusta.
Oot tyhym
Ite oot tyhym jos et tuota tiedä. Olen puhunut asiasta psykoterapeutin kanssa.
:D Vai että psykoterapeutti on sanonut, että aivojen dopamiinihäiriö on traumaperäinen. 😂 Kyllä on palikka terapeutti.
Itse asiassa eräässä erityspedagogiikan oppikirjassakin nähtiin adhd lähinnä traumaperäisenä. Ehlä tulevaisuudessa todetaan että adhd:llä on "alalajeja", joissa syntymekanismit ovat erilaiset.
Tein itse diagnostiikkaa pitkään kunnes vaivauduin lekuriin.
Siellä kaikenmoista asiantuntevaa kävi ja kyseli. Pieni hetki meni niin sain oman diagnoosini:
Vitutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisimpia lääkkeitä ovat keskushermostoa aktivoivat psykostimulantit (metyylifenidaatti, deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini) tai vaihtoehtoisesti ei-stimulantit (atomoksetiini, guanfasiini). Näiden tarkoituksena on lievittää oireita sekä tukea ja tehostaa lääkkeetöntä hoitoa.
Huumeita.
eivät ole huumeita. niistä ei pääse pilveen, ei tule päihtymystilaakaan ellei sitten käsittele niitä ja se on sitten rikos.
Metyylifenidaatti on amfetamiinijohdannainen, deskamfetamiini amfetamiinin stereoisomeeri, ja liksdeksamfetamiini on amfetamiinijohdannainen. Erityisesti metyylifenidaatti ja deskamfetamiini omaavat korkean väärinkäyttöpotentiaalin ja kaikki on luokiteltu kielletyiksi huumausaineiksi. Niitä nuoriso myy nyt toisilleen sen jälkeen, kun valtavalle joukolle käytöshäiriöisiä lapsia ja nuoria on hankittu ADHD-diagnoosi mamman tai papan täyttämän haastettelulomakkeen perusteella. Niillä on pitkä historia myös keskittymistä ja virkeyttä lisäävinä stimulantteina muun muassa armeijassa ja astronauttien keskuudessa ilman, että astronauteille ja lentäjille olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään mamman tai papan taikka ala-asteen opettajan täyttämää ADHD:n kartoituslomaketta.
Huumausaineiksi ne lasketaan, mutta sellaista se on. Monelle lääkkeet on elinehto ja sitten punnitaan hyödyt ja haitat. Adhd-diagnoosin sen sijaan ei saa pelkästään haastattelemalla tai sitten on tehty tutkimukset väärin. Itselläni meni melkein vuosi tutkimuksissa, samoin lapsi tutkittiin tarkasti. Ja ei, lapseni ei syö lääkettä.
Se tutkimuksissa menee vuosi kerro sitä, että tutkimukset eivät perustuisi lähinnä haastatteluihin ja joskus jopa psykologin tutkimuksiin. Tutkimuksissa kestää yleensä siksi, että jonot ovat pitkiä niin psykologeille kuin lääkäreillekin, ja koska esimerkiksi psykologin tutkimuksia ei voi tehdä kerralla vaan tarvitaan useampi tapaamiskerta. Lisäksi kun ei ole mitään objektiivista keinoa tutkia oireiden syitä, niin totta kai diagnoosin asettamiseen pitääkin kulua pidempi aika, jotta ollaan saatu käytyä koko lapsen kehityshistoria asianmukaisesti läpi.
ADHD diagnoosi asetetaan yleensä niin, että ensin kartoitetaan opettajien ja vanhempien näkemys pisteytettävillä lomakkeilla, jotka mittaavat lapsen käyttäytymiseen liittyvää impulsiivisuutta ja keskittymisen ongelmia. Ainoa keino erottaa ADHD:n oireet esimerkiksi ympäristöstä tai olosuhteista johtuvista oireista on haastattelu eli jutellaan äiskän ja iskän kanssa, miten varhaislapsuus meni ja milloin lapsen ongelmat ja haasteet alkoivat ilmetä jne. Tämä on ainoa keino erottaa ns. synnynnäiset oireet ei-synnynnäisistä, ja ne ovat todella tulkinnanvaraisia. Jos vanhempi on esimerkiksi päättänyt vakaasti, että hänen lapsellaan on ADHD, niin totta kai hän kertoo haastattelussa lapsen kehitykseen liittyvät haasteet siinä valossa. Kyse on narratiivien rakentamisesta ja asioiden kehystämisestä, ei lääketieteestä.
Lääkitys yleensä tulkitaan "elinehdoksi", vaikka meta-analyysien mukaan tutkimusnäyttö ADHD-lääkkeiden vasteesta on niin heikkotasoista, ettei niistä voi tehdä mitään johtopäätöksiä edes lyhyellä aikavälillä:
"Considering all meta-analyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98-102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low98, 100."
Huomaan kyllä, että sinulla on tarve vastata alentavasti, mutta vastaan silti. Oikein tehdyt adhd-tutkimukset ovat todella kattavat ja niissä seulotaan taustat, traumat, mt-ongelmat jne. Otetaan seulat, verikokeet jne. En sanonut mitään aivojen rakenteiden poikkeamista vaan tarkoitin esimerkiksi dopamiiniin liittyvää poikkeamaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa adhd on ylidiagnosoitu, Suomessa taas alidiagnosoitu. Siksi tulisi ottaa huomioon se, että missä ja miten tutkimukset on tehty. Yhdysvalloissa myös käytetään eri lääkkeitä. Olen elänyt itse ilman lääkettä 35 vuotta, joten olen tässä asiassa todellakin paras asiantuntija itseni kohdalla. Toki säilyisin hengissä ilman lääkettä, mutta en uupumatta. Enkä voisi tehdä esimerkiksi vaativaa asiantuntijatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huuhaa-diagnooseja tuollaiset. Kaikki tietää että oireet ovat traumaperäisiä ja johtuvat yli- ja aliviteystilojen vaihtelusta.
No, itselle määrättiin stimulanttia traumaperäiseen alivireyteen. On kahvi ja sokerikin huumetta logiikallasi ja tupakka ja alkoholi vasta ovatkin.
Adhd-lääkkeet eivät sinänsä aiheuta riippuvuutta. Toki toleranssi voi kasvaa ja "riippuvuus" syntyy siitä, että lääkkeet auttavat. Itsekään en tosin yleensä vkl syö sivuoireiden takia.