Kesälomareissu pilalla

Vierailija kirjoitti:

Sairastut juuri sopivasti p*skatautiin lähtöpäivänä ja otat vakuutuksesta rahat takaisin. Mies menköön pentunsa kanssa ja sinä hankit tinderistä lomapanon.

Tällainen on siis naisen tapa ratkaista asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän teitä molempia ja varmasti harmittaa että lomasta ei tule sellainen kuin alunperin suunnittelit. Lomasta voi tulla kuitenkin ihan mukava. Pyydä miestä ja exäää osallistumaan hotellikuluihin jos tyttö lähtee mukaan, niin et koe että joutuisit maksamaan liikaa. Itse ottaisin tytön mukaan, matkalla teillä olisi hyvä tilaisuus tutustua toisiinne paremmin. Sitten olisi helpompi miettiä myös mahdollista tulevaisuuden yhteenmuuttoa kun tiedät paremmin kuinka tulette toimeen.

Itse reissasin hyvin varhaisessa vaiheessa uuden miesystävän ja lasteni kanssa ja ne oli ihania reissuja ja seksiäkin sai ihan tarpeeksi, kun kävi yhdessä suihkussa, yöllä kun lapset nukkuivat jne.

Kustannukset ei ole ongelma: hotelliin/meidän huoneeseen saa lisävuoteen lapselle pienellä lisähinnalla, jonka mies tietysti maksaisi kokonaan kuten lapsen lentolipun hinnankin.

Mutta kyllähän se muuten reissun ohjelmaa muuttaa, jos matkassa onkin kahden aikuisen lisäksi lapsi

Ap

Millä tavalla? Et voi viettää wtlomaa kännäten ja nussien? 

😂, tämähän se perimmäinen syy on, vaikka se naamioidaan rakasteluksi ja samppanjasta nauttimiseksi.

Minulla se olisi taidemuseoissa ja museoissa käymistä, musikaali- tai teatteriesitys, hyvissä ravintoloissa syömistä, ehkä yökerhossa käynti, shoppailua ja kahvilassa ihmisvilinää katsomassa hyvin kahvin ja leivoksen kera. Haluan nähdä esiteinin, joka tykkää noista.

Mikä estää? Sinne voi mennä yksin, kaksin tai kolmisin.

Kivempi noita on tehdä yhdessä toisen kanssa. Jos mies ottaa lapsen mukaan ja menee hänen kanssaan mieluummin joka päivä vesipuistoon, jättäisin itse sen reissun väliin ja matkustaisin ystävän kanssa.

Valintoja, lapsi ei kuitenkaan estä noiden tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.

Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.

No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.

EI lapsen VAAN miehen!

Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.

Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.

Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.

Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.

Juuri koska lapset ovat usein kohtuuttomia ja itsekkäitä, se lasten ehdoilla meneminen ei ole sama asia kuin että tehtäisiin kuten lapset haluavat. Vaan kuten on lapselle parhaaksi.

niin? Mutta kuka tässä nyt tekee niin kuin lapsi haluaa? Ap:n mies.

Jos on reklamoitavaa, niin moittikoon miestään. Lapsi on lapsi, tilanne ei ole millään matematiikalla lapsen syytä. Hän ei osaa kylpyammepanoja huomioida, eikä museoita, hän on lapsi.

Miehen exän tehtävä ei ole spekuloida, että voi ettäsen että, olisikohan pariskunta yökerhoon halunnut lomallaan, miehen on itse sanottava kuinka haluaa tehdä. Olen itsekin joustanut mieluusti vuoroviikoista kun lapselle on tarjottu jotain kivaa mikä olisi minun vaikeaa korvata omalla viikollani. Come on.

Eihän tässä ole lasta syytettykään vaan miestä.

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Tosiaan tämä loma suunniteltiin alunperin äitiviikolle, koska viikkojen vaihtaminen ei ole KOSKAAN tullut kyseeseen heidän 6 vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen. Joka loma jne on menty sovitulla vuoroviikkosysteemillä. Joten piti olla ihan selvä juttu, että sillä viikolla lähdetään kaksistaan. Ja nyt yllättäen ex:lle on ihan ok, että lapsi lähtee sillä viikolla meidän kanssa lomamatkalle.

Myöskään lomakohde ei ole suunniteltu teiniä ajatellen vaan valittu nimenomaan kahdelle aikuiselle sopivaksi.

Myös loman ohjelmaa alustavasti suunniteltu nimenomaan meidän mielenkiinnonkohteiden mukaisesti.

Puhumattakaan siitä, että me kaksistaan tykkäisimme istua pitkään kolmen ruokalajin illallisella. Istuksella huoneessa olevassa kylpyammeessa kuohuviinilasin kanssa jne. Ja kyllä, rakastella kaikessa rauhassa juuri silloin kun haluamme

Ei tällaiset onnistu, kun tyttö on mukana matkassa.
Mies ei ole yksinään lapsensa kanssa ulkomaille halunnut matkustaa, kun on aika huono kielitaito ja siten myöskään tytär ei ole päässyt isänsä kanssa ulkomaanreissulle moneen vuoteen (kotimaassa ovat kyllä reissanneet). Joten ymmärrän, että tytöstä olisi ihana päästä reissuun.

Mies lupaili, että hyvittää tämän pettymyksen viemällä minut sitten syksyllä vaikka johonkin kylpylään/risteilylle tms ja maksaa koko reissun. Mutta ei se tätä pettymystä kokonaan pois vie

Ap

Älä suostu tuohon. Joko menette miehen kanssa alkuperäisen suunnitelman mukaan tai mies ja lapsi menevät kaksistaan. Jolloin tosin lapsi (ja ex) nauttivat suuresti päästessään valta-asemallaan jyräämään sinut. Jos lähdet miehelle tulkiksi ja osallistumaan lapsen hoitoon (turha nähdä unta, ettei vastuu ainakin osittain valuisi sinulle kohteessa), se on vain pään avaus sinun alisteiselle asemallesi tulevaisuudessa. Jos on äidin viikko ja äiti ei ole tähän asti halunnut äitiviikolla joustaa, silloin ei jousteta nytkään.

Ihan turha tulla tähän kommenttiin kommentoimaan ikäviä, olen itse uusperheen 3 + 2 äiti, lapset nyt jo aikuisia ja todella ymmärrän uusperheen dynamiikan.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on isänsä lapsi. Hänellä on oikeus isäänsä ja oikeus lomaan isän kanssa.

Sinä olet aikuinen. Tyttö on lapsi. Aikuinen joustaa.

Ehkä et ole kypsä suhteeseen miehen kanssa, joka on isä. Muistele millaista oli olla lapsi.

Kaikkea hyvää sinulle.

Kyllä on mutta ei milloin vain ja millä ehdoilla vain.

Et kai si nyt tosissaan tarvitse ohjeita? Älä lähde tuolle matkalle äläkä käytä siihen kuukausia säästämiäsi rahoja.

Suhde kannattaa lopettaa. Ette missään tapauksessa sovi yhteen.

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko skumppaa, loikoilua ja seksiä on a) liikaa, b) tylsää ja imelää c) ajan tuhlausta.

Reissussa on toki tarkoitus tehdä kaikenlaista. Kyseessä on viikko Barcelonassa ja tarkoitus on käydä Picasso-museossa, ihailla upeita kirkkoja, käydä ehkä jossain museossakin, kävellä pitkin Las Ramblasia ym ym. Ehkäpä jonain päivänä viettää rantapäiväkin.

Ja illat istua jossain ihanassa ravintolassa illan pimetessä ja syödä kaikessa rauhassa. Ja illalla kaiken kulkemisen jälkeen laskea kylpyvesi ja nauttia kylvystä kuohuviinilasi kädessä.

Jos olisi suunniteltu reissua lapsen kanssa, niin varmasti oltaisiin valittu vähän muu kohde kuin Barcelona.

Ap

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Teillä oli alkuperäinen suunnitelma ja liput mennä kahdestaan. Sanot, ettet suostu tuollaisiin yllättäviin isoihin muutoksiin. Voitte tehdä myös sen kolmen hengen reissun joskus, kun siitä on sovittu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän teitä molempia ja varmasti harmittaa että lomasta ei tule sellainen kuin alunperin suunnittelit. Lomasta voi tulla kuitenkin ihan mukava. Pyydä miestä ja exäää osallistumaan hotellikuluihin jos tyttö lähtee mukaan, niin et koe että joutuisit maksamaan liikaa. Itse ottaisin tytön mukaan, matkalla teillä olisi hyvä tilaisuus tutustua toisiinne paremmin. Sitten olisi helpompi miettiä myös mahdollista tulevaisuuden yhteenmuuttoa kun tiedät paremmin kuinka tulette toimeen.

Itse reissasin hyvin varhaisessa vaiheessa uuden miesystävän ja lasteni kanssa ja ne oli ihania reissuja ja seksiäkin sai ihan tarpeeksi, kun kävi yhdessä suihkussa, yöllä kun lapset nukkuivat jne.

Kustannukset ei ole ongelma: hotelliin/meidän huoneeseen saa lisävuoteen lapselle pienellä lisähinnalla, jonka mies tietysti maksaisi kokonaan kuten lapsen lentolipun hinnankin.

Mutta kyllähän se muuten reissun ohjelmaa muuttaa, jos matkassa onkin kahden aikuisen lisäksi lapsi

Ap

Millä tavalla? Et voi viettää wtlomaa kännäten ja nussien? 

😂, tämähän se perimmäinen syy on, vaikka se naamioidaan rakasteluksi ja samppanjasta nauttimiseksi.

Minulla se olisi taidemuseoissa ja museoissa käymistä, musikaali- tai teatteriesitys, hyvissä ravintoloissa syömistä, ehkä yökerhossa käynti, shoppailua ja kahvilassa ihmisvilinää katsomassa hyvin kahvin ja leivoksen kera. Haluan nähdä esiteinin, joka tykkää noista.

Mikä estää? Sinne voi mennä yksin, kaksin tai kolmisin.

Kivempi noita on tehdä yhdessä toisen kanssa. Jos mies ottaa lapsen mukaan ja menee hänen kanssaan mieluummin joka päivä vesipuistoon, jättäisin itse sen reissun väliin ja matkustaisin ystävän kanssa.

Valintoja, lapsi ei kuitenkaan estä noiden tekemistä.

Ei niin. Reissu on kuitenkin sama kuin matkustaisi yksin. Mies ja lapsi olisivat samaan aikaan samassa paikassa, he touhuaisivat viikon omiaan ja ap tekisi, mitä on suunnitellut. Missään nimessä ei pidä majoittua samaan huoneeseen.

Entä jos ap miehesi lähtisi tälle reissulle kahdestaan lapsensa kanssa ja te menisitten sitten myöhemmin kesällä reissuun kahdestaan silloin kun koulut ovat jo alkaneet?

Mun miespuolisella serkulla on vähän samankaltainen ongelma, kun hänellä on eskari-ikäinen lapsi vaimonsa kanssa ja lisäksi vaimolla on kaksi teini-ikäistä lasta ja kun serkkuni ei haluaisi lomailla näiden teinien kanssa, niin tosi kiusallista olisi lähteä reissuun ilmankaan näitä teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.

Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.

No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.

EI lapsen VAAN miehen!

Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.

Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.

Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.

Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.

Tuo on ihan sairasta miten moni just demonisoi puolisonsa lapset ja tietysti sen entisen naisen. En tiedä yhtäkään suhdetta mikä olisi kestänyt, jossa miehellä myös lapsia entisestä liitosta. Useita tiedän sen sijaan missä lapseton mies on kyllä saanut uusperheen toimimaan puolison lasten kanssa.

Mitä oma lapsi kertoo hänen arjestaan iskän luona niin kuulostaa, että isänsä kyllä komentaa uuden kumppaninsa lapsia, mutta sieltä kumppanin puolelta kommunikointi mun lapselle on sellaista pisteliästä ja henkilöön menevää. Isänsä siis saattaa raivota, että pojat nyt heti siivoomaan keittiö perhanan laiskiaiset, mutta "bonusäiti" sen sijaan puhuu lapselleni esim että "sinä kun olet niin itsekäs, kun et ole tottunut mitään jakamaan, ehkä sinun pitäisi sitten pitää ne karkkisi vaan siellä äitisi luona jos on niin iso asia, että minun poikani on ne syönyt [ilman lupaa]" tai "onpa outoa, että äitisi ostaa sinulle moottoripyörän, vaikka itse ajaa vanhalla autolla, sinä taidat saada äidiltäsi kaiken mitä haluat, eikö se voisi maksaa sinun salimaksusikin kun sillä sitä taitaa sitä rahaa riittää.." jne jne

Valitettavan moni kouluikäinen ei edes enää osaa nauttia etelän lomista vaan parasta hupia niilläkin on päästä ilmastoituun hotellihuoneeseen katsomaan wifillä puhelinta... Ruokakin on parasta jostain suomesta tutusta ketjuravintolasta ja cokista päälle. Sentään energiajuomia vähemmän saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.

Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.

No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.

EI lapsen VAAN miehen!

Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.

Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.

Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.

Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.

Juuri koska lapset ovat usein kohtuuttomia ja itsekkäitä, se lasten ehdoilla meneminen ei ole sama asia kuin että tehtäisiin kuten lapset haluavat. Vaan kuten on lapselle parhaaksi.

niin? Mutta kuka tässä nyt tekee niin kuin lapsi haluaa? Ap:n mies.

Jos on reklamoitavaa, niin moittikoon miestään. Lapsi on lapsi, tilanne ei ole millään matematiikalla lapsen syytä. Hän ei osaa kylpyammepanoja huomioida, eikä museoita, hän on lapsi.

Miehen exän tehtävä ei ole spekuloida, että voi ettäsen että, olisikohan pariskunta yökerhoon halunnut lomallaan, miehen on itse sanottava kuinka haluaa tehdä. Olen itsekin joustanut mieluusti vuoroviikoista kun lapselle on tarjottu jotain kivaa mikä olisi minun vaikeaa korvata omalla viikollani. Come on.

Eihän tässä ole lasta syytettykään vaan miestä.

Luepa vähän taaksepäin...

Vierailija kirjoitti:

No, mitä tähän voisi sanoa? 

Sitä samaa jankkausta mitä näissä sadoissa provoissa on. Joko lapsen etu ensin tai sitten isän tyttis ensin. Molemmissa jankataan samoja mitä ennenkin.

Mies on sitä mieltä, että tytön kanssa on NIIN helppo reissata: tottunut menemään aikuisten mukana ja kiinnostunut myös monista asioista, joista 12-vuotiaat ei tyypillisesti kiinnostu.

Mutta jotenkin vaan tiedän jo etukäteen, että kyllä se lapsen kanssa matkustaminen on lapsen ehdoilla matkustamista. Ja olkoon sitten itsekästä, mutta sitä en halua

Ap

Vierailija kirjoitti:

Avaat suusi ja sanot suoraan, etteivät suunnitelman muutokset sovi sinulle. Muistuta, että tämä loma on varattu ja sovittu teille kahdelle. Kerro, että voitte tehdä toisen reissun lapsen kanssa tai mies voi tehdä eri reissun kaksin lapsensa kanssa, mutta tälle reissulle hän ei ole tervetullut. Et sinäkään ota äitiäsi/mummoasi/veljeäsi mukaan.

Lisäksi muutokset on tehty yksipuolisesti kysymättä ap:n mielipidettä ensin. Nyt pidät jämäkästi puolesi ja kiinni sovitusta, tai kadut.

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne. Tässä on nyt vaarana se, että nyt jos mies kieltää lasta tulemasta mukaan, vaikka on ensin luvannut ja selittää sen sillä, että te olette sopineen kahdenkeskisestä matkasta, voi lapsi alkaa ajatella että sinä olet pilannut hänen matkansa. Lapsi voi alkaa vihata sinua ja ajatella sinua ns. pahana äitipuolena. Ehkä ex alkaa heittää vielä bensaa liekkeihin ja se suhde on sitten siinä. Tässä ei ole enää voittajia.

En siis hyväksy tuota, että lapsi otettaisiin mukaan, mutta se juna meni jo, kun se on hänelle luvattu. Nyt sinun vaan pitää miettiä, miten haluat tässä tilanteessa toimia.

Tämä. Ja jos ap jättäytyy pois reissulta ja antaa miehen ja lapsen mennä kahdestaan, ajattelee lapsi, että ap ei pidä hänestä ja osoittaa mieltään. Ja lapsen äiti luultavasti pitää aloittajaa lapsivihamielisenä, lapsellisena kiukuttelijana.

Ap ei voi tässä enää saada unelmiensa matkaa mitenkään. Mies tuskin ymmärtää koskaan, mistä kenkä puristaa.

Ihana isä ja sanoisin että ap teidän suhde kaatuu ajan kanssa.

Äiti tietysti joustaa että tyttö pääsee ulkomaille. Onko kiva rantaloma tiedossa.

En ole puolellasi pätkääkään.

Tee parannus. Jätä syntiset haaveet. Lue Pipliaa ja opi.