Ehdota minulle hyvää kirjaa!

Rex Stoutin tuotanto

Raamattu  evankeliumit

kertoo  totuuden  maailmastamme-

kaikki  muu  on  valetta.

Kotari kirjoitti:

Bohumil Hrabal: Tarjoilin Englannin kuninkaalle

Maria Fagyas: Paholaisen luutnantti

E.L Doctorow: Maailmannäyttely

Bryce Courtenay. Yksin kaikkia vastaan

Philippe Claudel: Harmaat sielut

Siinä top 5 lukuromaaneja

Miksi alapeukut? Etkö tykännyt lukemastasi vai etkö osaa lukea?. Saa sitten ehdottaa parempia, pelkkä alapeukuttaminen tämän kaltaisissa kysymyksissä on henkisesti alamittaisten touhua.

Vierailija kirjoitti:

Chimamanda Ngozi Adichie - Puolikas keltaista aurinkoa. Kertoo Nigerian sisällisodasta ja on varmaan yksi parhaista romaaneista, mitä viime vuosina olen lukenut. Todella taitavaa tarinankerrontaa.

En ole lukenut kyseistä kirjaa, vaikka olis mielenkiintoista lukea afrikkalaisia tai aasialaisia kirjoja. Sisällissota aiheena kun tuntuu aika masentavalta.

Richard Osmanin dekkarit on hyviä. Teksti on sujuvaa ja tarinat tarpeeksi muttei liian todentuntuisia. Ei mitään yritystä järkyttää lukijaa esim. väkivallalla mässäilyllä tai vast.

Slap oli hyvä kirja. En valitettavasti muista kirjailijan nimeä. Mutta mieleen jäi se jännitteen jatkuva kasvu. Yritin lukea kirjailijan muita teoksia, mutta ne ei olleet Slapin tasoisia ollenkaan.

What Alice forgot oli hyvin rakennettu teos. Eikä ollut mikään jenkkimössö loppu.

Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät

Teos kuvaa elämää sodanjälkeisen Neuvosto-Viron maaseudulla pienen tytön näkökulmasta. Ihastuttava kuvaus siitä, miten lapsi näkee isot ja pienet asiat, rivien välissä tietysti virolaisille niin tyypillistä ironiaa.

Liza Marklund: Uutispommi

Dekkariosastoa, mökkihyllystä poimittu kirja teki aikanaan positiivisen yllätyksen. Myöhemmin luin muutkin Marklundit, mutta ehkä ennakkoluuloton uutuudenviehätys oli syynä että tuo Uutispommi on ylitse muiden.

Aurinkoa ottaessa luin just Schindlerin listan. Jostain syystä en ole sitä aiemmin lukenut vaikka olen nähnyt sen elokuvana vaikka kuinka monta kertaa. Tosi hyvä sekä kirjana että elokuvana. Yleensä luen enimmäkseen elämäkertoja.

Viimeinen muuttolintu

Jos haluat itkeä, niin : Paljain jaloin! Kirjoittajan nimeä en muista, kotimainen kuitenkin.

Kesä on dekkarien aikaa, joten suositukseni:

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe -sarja. Sijoittuu Botswanaan, kiva ja kepeähkö yhdistelmä ihmissuhteita, paikallisuutta ja inhimillisä rikostarinoita.

Fred Vargas: Adamsberg sekä evankelistat -sarjat. Etenkin Adamsberg sarjassa viehättää epämääräinen sumea hämyisyys, joka lopulta kiteytyy terävän loogiseksi loppuratkaisuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat itkeä, niin : Paljain jaloin! Kirjoittajan nimeä en muista, kotimainen kuitenkin.

Laura Saven kirjoittama, ei siis mikään runoteos.

Stephen king hohto. Menee ihon alle. Löytyy antikvariaateista ja kirjastoista .

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet.

Jotenkin meditatiivinen lukukokemus. Tunnelmasta tuli mieleen taidenäyttely jossa oli pimeässä mustalla maalatussa huoneessa iso valaistu jääkimpale.

Plus Suomi mainittu.

Runokirjat, jossa kirjailija kirjoittaa sarkastisia ja iloisia runoja juutalaisesta äidistään. Harvoin olen hihitellyt runoja lukiessani ääneen. Kuvaavat myös kaikkia muita äitejä ja äiti-aikuinen lapsi suhteita.

Nimeä en muista.

Vierailija kirjoitti:

Runokirjat, jossa kirjailija kirjoittaa sarkastisia ja iloisia runoja juutalaisesta äidistään. Harvoin olen hihitellyt runoja lukiessani ääneen. Kuvaavat myös kaikkia muita äitejä ja äiti-aikuinen lapsi suhteita.

Nimeä en muista.

Näin runon ja suven päivänä yks runokirja mikä pisti ääneen tyrskähtelemään oli Antti Holman Kauheimmat runot.