Järkyttikö ketään muuta tuo Ville Pusan vaimon kuolema tosi paljon,

Nuori ihminen ja pieni lapsi.

Minua jäi myös vaivaamaan mikä oli sairaus. Iltalehden jutussa luki mm. näin:

"Pariskunta sai tyttären puolitoista vuotta sitten, jolloin Toivonen sairastui." Aivan kuin raskaus tai synnytys olisi "aiheuttanut" tämän sairauden.

...Suru on suunnaton... =(

Heidän tyttärensä vain puolitoistavuotias.

aina kun nuori ihminen kuolee, jää elämä niin pahasti kesken. ja pieni lapsikin vielä. syvä osanottoni omaisille ja ystäville.

halajavat viimeiseen asti tietää, mihin se kuoli.



Itse tapaus ei koskettanut. Mahdollisesti toki kyseessä oli av-mamma, joka kuoli. Tästä ukko-Pusasta en ole koskaan kuullutkaan.

Ville Pusa oli se hunks joka esiinty salkkareissa tarjoilijana pari kuukautta, jäi sit muka metron alle?

mutta totta kai nuoren ihmisen kuolema on aina surullista, varsinkin kun häneltä jäi lapsi ilman äitiä. Ja tietysti kaikki kuolemat ovat surullisia omaisille ja ystäville.



Mutta en minä ainakaan mitään suurta surua tästä asiasta tuntenut, enkä yöuniani menettänyt. Ehkä vähän kylmästi ajattelen, että jokaiselle meille tulee joskus lähtö aikaa ja paikkaa ei voi itse kauhean helposti määrätä.

Ville ei oo kyllä Hunkseissa eikä Salkkareissa ollut. Ville Pusa on muusikko ja näyttelijä, on esiintynyt aika paljon lähinnä musikaaleissa. Tekee nykyään lähinnä biisejä muille.



Vaimonsa oli kaunis, nuori tyttö ja olivat onnellisia. Jennillä on varmasti nyt hyvä olla, mutta surettaa ja itkettää Villen jaksaminen. Yksinhuoltajaksi jääminen tuollaisen ammatin kanssa ei ole kovin helppo yhdistelmä.



Voimia Villelle ja Danalle!

Omien läheisten kuolemia kokeneena, en vuodata kyyneleitä iltapäivälehtien kuolemantapauksille. Toki olen sitä mieltä, että nuoren ihmisen kuolema on surullinen juttu, mutta en osaa itkeä tai varsinaisesti surra tuntematonta.

Mutta ei järkytä, tämä nainen ei ollut ensimmäinen ihminen, joka kuolee alle 30-vuotiaana, eikä viimeinenkään. Elämä vain ei ole reilua. nyt oli hänen aikansa, huomenna on jonkun toisen aika kuolla ja jonkun toisen syntyä.

Eli ei järkytä eikä niin kauheasti suretakaan, kun en näitä ihmisiä ole koskaan tuntenut. Jos tuttavapiiriin osuisi, niin varmasti järkyttyisin ja surisin.

Osanottoni joka tapauksessa Pusalle ja muillle vastaavassa tilanteessa oleville!

juuri järkytä. Olen tavannut ulkomailla lapsia joiden omaiset on tapettu silmien edessä, mutta toki jokaisella on oikeus tuntea mitä tunteekin, empatia on aina hyvä ja erittäin TÄRKEÄ ominaisuus ihmisellä.

villellä ja vauvalla sukulaiset ja ystävät tukena...enempi mua järkyttää madeleine tyttö joka elää erossa omista vanhemmistaan ties minkälaisissa oloissa

enemmän mua järkytti sikoni kuolema alkuvuodesta

järkytti ihmisten ajatukset toisen surusta . me ei osata myötä elää .tiedän kuinka tärkeä äiti on lapselle .jaksamista .ville pusalle .mummi kahdelle tytölle

En osaa sanoa miksi juuri tämä tapaus on koskettanut todella kovasti, enhän tunne koko ihmisiä. Olen tosin sitä sorttia joka itkee lukiessaan vieraiden ihmisten kuolinilmoituksia, juuri eilen kyynelehdin kahden tuntemattoman lapsen kuolinilmoituksia Hesarissa.



Eniten minua on tuossa surettanut juuri se, että vaimo on tiennyt kuolevansa ja joutuvansa luopumaan lapsestaan. Sen täytyy olla järkyttävä ja musertava tunne.

Samoin pienen lapsen jääminen äidittömäksi on suunnattoman surullista. Peilaan tätä tapausta jotenkin omaan elämäämme, vaikka lapsemme ovatkin jo hiukan vanhempia.

"Jokainen kuolee ajallaan."

Jokainen kuolee, mutta jotkut kuolevat liian aikaisin ja moni tuntuu kuolevan täysin turhaan. Kunpa kaikki kuolisivat vasta vanhana, elettyään ensin sellaisen elämän, jossa ovat saaneet toteuttaa unelmiaan ja elää antoisan elämän. On aina sääli kun nuoren elämä katkeaa ennen aikojaan.

Järkyttyminen on ehkää liikaa sanottu... mutta olen siinä iässä (33v.), että olen alkanut usemmin miettiä näitä elämän surullisia käänteitä, mitä itselläkin on väistämättä edessä (omat vanhemmat jne), ja sitten kun on kaksi pientä lasta perheessä, niin tulee myös mietittyä kunpa ehtisi olla hyvä äiti heille ja saattaa heidät aikuisiksi asti... Että siinä mielessä kaikki tällaiset uutiset koskettavat.



Kun on itse synnyttänyt ja tietää sen ilon, minkä vauva tuo perheeseen, tuntuu todella sydäntä raastavalta ajatella, että joku saa siinä tilanteessa kuulla noin pahoja uutisia. Kun on vasta tullut äidiksi! Aika kovasydäminen ihminen pitää olla, jos ei tunne mitään asiaa ajatellessa. Toki jokaisella on omatkin murheensa, mutta minusta on hyvä jos toistenkin ihmisten asiat koskettavat. Kuulostaa kornilta, mutta minusta on inhimillistä ja HYVÄ jos vieraidenkin ihmisten kohtalot liikuttavat. Ehkä osaamme toimia ja olla avuksi jos joskus lähipiirissämme tapahtuu vastaavaa?

Ilmeisesti heidän suhteensa oli onnellinen ja tasapainoinen. Ja se tekee asian Villelle vaikeammaksi. En halunnut edes ostaa koko lehteä, kun niin kovin ahdisti heidän tilanteensa :(

mutta tunnen syvää myötätuntoa Ville Pusaa kohtaan. Tuntuu traagiselta, että perhe menetti äidin lapsen ollessa noin pieni, mutta toisaalta pieni toipuu menetyksestä nopeammin kuin isompi lapsi. Joka tapauksessa Villelle ja kaikille vastaavaa kokeneille toivon voimia surussaan. (vaikka minun toivomiseni ei mitään hyödyttäisikään...)

mutta nyt ei, kun omien lasteni isä kuoli kuukausi sitten.

kuoli päihteisiin, eli viinaanpillereihinkamaan, valitettavasti.entinen mieheni.