World vision kummilapsista

Ja voin vakuuttaa, että rahat todella menevät lasten hyväksi. Järjestö lähettää säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) raportteja sekä omasta kummilapsesta että siitä, mitä lapsen kylässä ja koko alueella on tehty alueen lasten ja muiden ihmisten hyväksi. Rahathan eivät mene erityisesti juuri sille yhdelle lapselle, vaan niillä rahoitetaan projekteja, joilla pyritään kehittämään pysyvästi koko alueen hyvinvointia.



Minulla on myös ystävä, joka on vieraillut näissä avustuskohteissa, joten tiedän toiminnasta sitäkin kautta.



Toki aina osa rahoista menee myös toiminnan pyörittämiseen Suomessa, mutta näinhän on välttämättä. Tarkempia tietoja rahankäytöstä löydät järjestön www-sivuilta.

olen kyllä vakuuttunut toiminnassa. Kaikki on totta, mitä edeltävä kirjoittaja on kertonut.

Me laitettiin ja nyt kaduttaa että tuli laitettua liian vähän :(. 100 euroa oli vähimmäishinta enkä muista enää että paljonko se summa oli. 120 -145 euroa. Sitten kun sain kuvat mitä lapselle oli ostettu, vasta tajusin miten suuri on elintasoero. Lapselle ostetiin patja, kengät...

Olen mieluummin antanut ylimääräisiä avustuksia muuhun (esim. katastrofiapuun). Viimeksi Myanmariin, jossa järjestö pystyi auttamaan toisin kuin moni muu järjestö, koska World Visionilla oli jo valmiiksi paikallisia työntekijöitä maassa.

Miksi ette auta Suomen apua tarvitsevia? Esim. minulla on vanha mummo ja kehitysvammainen läheinen, joita muistan säännöllisesti rahalahjalla.

Jos teillä ei ole omia läheisiä, miksi ette käy vanhainkodeissa tai kehitysvammalaitoksissa? Moni suomalainen vanhus ja kehitysvammainen on ilman omaisia ja läheisyyttä. Monessa vanhainkodeissa ja kehitysvammalaitoksissa oltaisiin todella onnellisia rahalahjoituksista, joilla saataisiin mm. virkistysmatkoja asukkaille!!! Miksi on helpompaa auttaa kaukana olevia, kuin lähellä olevia???

Kummilapseen satsaaminen on satsausta tulevaisuuteen. Vähällä voi saada paljon aikaan.



Varmaan World Visionkin on ihan hyvä. Suosittelen myös Interpediaa (www.interpedia.fi). On suomalainen järjestö, toimii yli 30 vuoden kokemuksella. Kummikohteisiin on hyvät suhteet, työtä tehdään ruohonjuuritasolla. Rahat menevät lapset hyväksi kiistatta, monet kummit ovat käyneet paikan päällä katsomassa ja raportointiin satsataan muutenkin. Kohdemaissa työskentelevät aina paikalliset ihmiset, mutta työtä valvotaan ja ihmisiä tavataan Suomen työntekijöiden toimesta.



Kummilapsi on myös hyvä tapa opettaa omille lapsille välittämisestä ja muiden lasten elämästä. Viime kädessä meillä kaikilla on samanlaiset inhmilliset tarpeet. Meidän perheessä parhaillaan kirjoitetaan yhteistä kirjettä kummilapselle. On tullut monenmoisia mietteitä.



Nro 4:lle sanoisin, että kaukana ja lähennä auttaminen eivät sulje toisiaan pois. Ihmisiä olemme kaikkialla maailmassa, myös kaukana asuvien ahdingon pitäisi koskettaa. Tasa-arvoisempi ja paremman maailman rakentaminen ehkäisee myös maailmanlaajuisten ongelmien syntymistä.



Itselläni on Interpedian kummilapsi, mutta osallistun vuosittain vähintäänkin oman kotipaikkani seurakunnan joululahjakeräykseen. Niin, ja tässä elämänvaiheessa en yksinkertaisesti ehdi esim. käydä vanhainkodissa tekemässä vapaaehtoistyötä. Yritän kuitenkin tietoisesti muistuttaa itseäni olemaan edes avarasydäminen arjessa. Ruuhkavuosia elävä voi esim. kuunnella naapuruston lapsia ja vähimmillään olla läsnäoleva aikuinen kun joku nuori sitä tarvitsee.

eikä 4:lle. Sori, että sekoilin numeroiden kanssa.

Vanhempani ottivat World Visionin kautta ensimmäisen kummilapsen vuonna 1978. Näin olen tottunut, että niitä on ja siksi itsekin pidän.



Miksi en sitten auta kotimaassa, kuten joku kysyi. Koska kotimaan köyhillä on jo apua Suomesta - yhteiskunnan puolelta -, eikä yksikään kotimaan köyhä ole niin köyhä kuin kolmannen maan köyhä.

Puhut virkistysmatkoista, kun jossakin lapset kirjaimellisesti kuolevat nälkään...

olen laittanut paitoja ja askatelutarvikkeita. Joka kerta laittavat tavaroista valokuvan ja kuvassa on myös pojan isä. Eli ovat menneeet perille.



Ajan invataksia ja näen paljon yksinäisiä vanhuksia ja vammaisia. Olen ajatellut käydä sellaisen "lähimmäiskurssin" ja alkaa käyttämään vanhuksia esim. ulkoilemassa. Jotain hyvää tässä maailmassa haluan tehdä.

me olemme joka lapselle aina antaneet myös rahalahjan. Se menee lyhentämättönmänä lapselle ja lapsen perhe on aina saanut lehmää, vuohta, sikaa, vaatteita, kattiloita.... Valokuvan kera tulee kiitokset.

Mutta lapsissa ympäri maailmaa on tämän maailman tulevaisuus, kummitoiminta vakauttaa maailmaa omalta osaltaan.

Kummilapsista tulee tutkimusten mukaan kansainvälisempiä, ennakkoluulottomampia ja kunnianhimoisempia jotka kouluttautuvat pitemmälle kuin vastaavasti lapset jota eivät ole päässeet mukaan ao.tälläiseen kummilapsi piiriin.

Tuollaiset kummilapset joita ette ehkä koskaan näe henkilökohtaisesti miten voi olla kummilapsi? Kaikki kirjeet joita lähettelette toisillenne niin käyvät tarkastajan kautta ennnekuin tulevat teidän nähtäväksenne. Ja jos varat riittää niin saatte matkustaa skidin luo tosin mitään yhteisiä hetkiä on turha odottaa koska silloinkin valvoja kokoajan mukana. Onko tämä muka teidän mielestänne kummiutta? Vähän kuin olisi vangin kanssa tekemisissä valvovan silmien alla.

Oletko jotenkin vajaa?

Miksi ihmeessä haluat olla kahden kummilapsesi kanssa? Tietysti on järkevää että turvallisuussyistä kummia ei lasketa kahdestaan lapsen kanssa mihinkään.

Paitti minä kyllä kuljin kaupoissa oman lapseni kanssa kun toisen kerran hänet tapasin. Käsi kädessä mentiin ja minä ihastuin häneen korvia myöten. Nyt hän on melkein aikuinen ja olemme vieläkin hyvin läheisiä. Kirjoittelemme toisille ja ne menee tietysti sosiaalityöntekijöiden kautta, se ei haittaa.

Minä soitan joskus hänelle myös hänen koululleen ja juttelemme englanniksi.

Minä ostin heille kotia huonekaluja ja oeln saanut kyllä hyvän mielen heidän auttamisestaan... suosittelen kaikille lämpimästi kummiutta, minä en kuulu kirkkoon joten muulainen kummius ei minua edes kiinnostaisi.

niin kohtahan ois kaikenmaailman pedofilit kummijärjestöjä täyttämässä.