Kumpi tuo enemmän sisältöä elämään: parisuhde vai sinkkuelämä?
Kummanlaista arkea ja juhlaa eläessäsi sinulla on enemmän sisältöä elämässä? Kummassa on enemmän harrastuksia, ystäviä tai matkustelua, tai mitä vaan muuta juuri sinulle tärkeää?
Tuoko parisuhde pariskunnan yhteisine mielenkiinnonkohteineen elämääsi niin paljon, ettei omia menoja oikeastaan tarvitse? Oletko joutunut tinkimään, vai koetko olevasi täysin vapaa toteuttamaan itseäsi parisuhteessakin?
Vai onko sinkkuna sittenkin hauskempaa?
Kumman elämän olet valinnut, ja valitsisitko ehkä sittenkin toisin?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luo turvaa tietää, että jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin kuukaudeksi sairaalaan sänkypotilaaksi niin minulla on kumppani vierelläni. Joku joka huolehtisi ja tulisi joka päivä käymään luonani. Huolehtisi meidän yhteisestä kodista sillä aikaa. Ruokkisi lemmikit ja maksaisi laskut.
Ihanko totta? Uskot, että toinen oikeasti pysyy kanssasi hamaan tappiin asti?😂
Eipähän ainakaan koira kuolisi nälkään heti ensimmäisenä päivänä jos joudun tapaturman vuoksi sairaalaan.
Tuskin tuo puoliso ainakaan heti ensimmäisellä viikolla pakkaisi laukkujaan ja lähtisi etsimään parempaa kotia. Toivottavasti...
Tuohon voi ottaa kantaa vasta, kun on oikeasti sairastellut. Eksä oli semmoinen, että inhosi kaikkea sairastamiseen liittyvää. Kerran tullessani sairaalasta häipyi päiväkausiksi eikä jättänyt mitään syötävää. Lopulta tietysti myös jätti. En kyllä ajattele, että naisen kannattaisi parisuhteessa venyttää jaksamistaan ajatellen, että uhraus kannattaa ja oma kulta paljastuu helmeksi. Aika tarkkaan naisen kannattaa vaalia terveyttään, itsekkäästikin.
Nyksä kylläkin on halunnut pitää minulle seuraa myös ollessani kipeä. Ajattelen, että yhdeksän kymmenestä miehestä olisi jo varmaan häipynyt lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli parisuhde (taas kerran) joka toi elämään lopulta huonoa enemmän kuin hyvää.
Seksiäkin taitaisin sinkkuna saada enemmän kuin siinä suhteessa, nyt en vain ole viitsinyt hakea sitä. Vielä. Jos enää viitsin ottaa riskiä, kun näyttää että olen tuomittu huonoihin suhteisiin.Parisuhdeseksissä sen helppous on yksi parhaista puolista. Sitä ei tarvitse mitenkään "hankkia" vaan voi vaan kierähtää kainaloon. Kumpikin tietää mistä toinen tykkää ja osaa lukea mitä kumppani ajattelee. Parhaimmillaan se on tosi hyvää.
Mutta se seksi alkaa maistua puulta ajan mitaan saman henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli parisuhde (taas kerran) joka toi elämään lopulta huonoa enemmän kuin hyvää.
Seksiäkin taitaisin sinkkuna saada enemmän kuin siinä suhteessa, nyt en vain ole viitsinyt hakea sitä. Vielä. Jos enää viitsin ottaa riskiä, kun näyttää että olen tuomittu huonoihin suhteisiin.Parisuhdeseksissä sen helppous on yksi parhaista puolista. Sitä ei tarvitse mitenkään "hankkia" vaan voi vaan kierähtää kainaloon. Kumpikin tietää mistä toinen tykkää ja osaa lukea mitä kumppani ajattelee. Parhaimmillaan se on tosi hyvää.
Minulla (naisena) on valitettavasti eri kokemus parisuhdeseksistä. Kainaloon kierähtämällä saan kyynärpäästä kylkeeni ja seksiä saa vongata, tuloksetta.
Sinkkuna tärppäsi useammin, ja intohimoakin oli.
Niin on minullakin, jota tuo helppoudesta kirjoittanut kommentoi. Seksiä halutessani sain vain solvauksia mieheltä. 1,5v parisuhteessa yhdyntä "onnistui" vain 2 kertaa. Nyt vuoteen ei ollenkaan. Sinkkuna on varmasti helppo löytää joku seksiin, luulen että joku ex-virityskin saapuisi kotiovelle melko nopsaan.
Valopilkulla! 🚖
Ei taksiakaan tarvitse omistaa saadakseen kyytiä? Sama miksi kumppani pitää omistaa et pääsee yhteiselämän helmiin? Kaksi ihmistä voi tehdä haluamiaan asioita vaikkei sormusta olisikaan?
Minulla (naisena) on valitettavasti eri kokemus parisuhdeseksistä. Kainaloon kierähtämällä saan kyynärpäästä kylkeeni ja seksiä saa vongata, tuloksetta.
Sinkkuna tärppäsi useammin, ja intohimoakin oli.