Miten vanhempanne herkuttelivat?

Leivonnaisilla (kaupasta pullaa, keksejä tms.), jäätelöllä ja esim. itsetehdyllä mustikkapiirakalla. Ovat 50-luvulla syntyneitä ja edelleen samoilla mennään. Jotain karkkeja ja limuja eivät osta ikinä. Suklaata toisinaan ja vähintään jouluna. Syövät kaikkea kohtuudella, joku suklaalevyn vetäiseminen kerralla olisi niistä aivan pöyristyttävää ahnehtimista. Toisaalta napsivat niitä herkkuja lähes päivittäin pieniä määriä kerralla eli joku pullasiivu ja keksi kahvin kanssa.

70- ja 80- luvuilla olin lapsi. Viikonloppuisin oli aina viiden aikoihin päiväkahvi, jolloin tarjoiltiin jäätelöä, pullaa, kuivakakkua, keksejä jne. Kerralla oli yleensä 3-5 erilaista makeaa juttua. Lisäksi joskus illalla telkkaria katsoessa syötiin tuutit. Mitä äiti ja isä söivät omissa oloissaan, ei mitään tietoa.

Suklaalla, munkeilla, pullalla. Me lapset leivottiin paljon keskenämme ja toki koko perhe söi sitten leipomuksia. Ravintoloissa käytiin viikoittain, joko jokin vähän hienompi tai sitten roskaruokaa meidän lasten toiveesta. Huomion arvoista, että silloin ostettiin yksi suklaalevy jaettavaksi neljälle. Ainakin omassa perheessäni nykyään se on suklaalevy per perheenjäsen. 90-2000-lukujen taite.

Jotain texmex-ruokaa ja naudanpihviä. Ysärillä.

Isä söi makkaraa ja perunaa. Ei syönyt makeaa elä kahvipullaa. Lihoi kuitenkin minun syntymän jälkeen 100 kiloiseksi.

Äiti oli lihava jo kun synnyin. En tajua mikä hänet lihotti, kun ei koskaan oikeastaan herkutellut millään. Kerran kesässä osti jäätelön. Kaikkea söi maltillisesti.

Kuivakakkua leivottiin joka viikko ja sitä oli tarjolla arkisinkin, tietysti myös pullapitkoa ja wienereitä tai voisilmäpullia, kääretorttua, marja- tai omenapiirakkaa, kaneliässiä, lusikkaleipiä, Hanna-tädin kakkuja, ylipäätään sortimentteja oli enemmän kuin nykyään.

Itse leivottu pulla taisi olla se olla herkku. Tämö 1960-70 -luvuilla.

Sekä grillibroileri, tuli noihin aikoihin markkinoille. Kaupasta valmis, lämmin.

Puolen litran jäätelöpakettihan jaettiin neljään, viiteenkin osaan.

Tätä ei tapahtunut kuin ehkä kaksi kertaa kesässä.

Äiti imeskeli aina kaikki luut ja rustot. Isä söi paljon kalaa. Teki myös itse kala pihvejä. Jauhoi kalat ruotoinern ja teki niistä pihvejä.

Äiti ei koskaan tehnyt ruokaa, vaikka osasi. Osti pikaantunutta ruokaa, kuori siitä limat pois ja söi sisukset itse.

Kaikki ruoka oli super terveellistä, ja pahan makuista. Olin luurangan laiha lapsena. Söimme pikkusiskon kanssa kauraryyni maitoa sokerilla, kun nälkä oli.

Sitten söin hiivaa, liotettuna maitoon. Niillä elin lapsuuteni.

Nuoruudessani äiti keitti vuoroin maksaa, vuoroin vasikan paistia suolavedessä. Siitä teimme leipiä aamiaisiksi ja evääksi rannalle. Salaattia oli joka paikassa, retiisejä, paprikaa, tomaatteja, herneitä, omenoita. Paljon marjoja sekä hedelmiä oli laatikoittain kellarissa.

Vuosilukua en muista.

Vierailija kirjoitti:

Isä söi makkaraa ja perunaa. Ei syönyt makeaa elä kahvipullaa. Lihoi kuitenkin minun syntymän jälkeen 100 kiloiseksi.

Äiti oli lihava jo kun synnyin. En tajua mikä hänet lihotti, kun ei koskaan oikeastaan herkutellut millään. Kerran kesässä osti jäätelön. Kaikkea söi maltillisesti.

Varmaan ollut joku PCOS, kilpirauhasen vajaatoiminta tms.

Vierailija kirjoitti:

1980-luku ja paljon samoja herkkuja, kuten itseleivottu pulla, pannari ja litran tiiliskivi vaniljajäätelöä hillolla. Lisäksi jokaiseen juhlakattaukseen kuuluvaa erityisherkkua oli leipäjuusto, joka omasta mielestäni ei maistu miltään. 

Olet varmaan kokeillutkin: leipäjuusto lämpimänä + lakkahillo tai leipäjuustoa topaten kahviin + lakkahillo.

Lämpimiä voileipiä tekivät usein viikonloppusin tai viipaleperunoita pellillä jossa jauhelihaa ja sipulirenkaita.

Nämä maistu tietty mullekin.

Myös ranskalaisia ja kepakoita oli kasarilla.

Isä tykkäs tummasta taloussuklaalevystä (sitä myydään vieläki, punaset paperit), ei kerralla kai vetänyt mutta sitä sillä välillä oli. Da Capo patukoista myös tykkäs. Niitä toi mullekin usein kaupasta.

Äiti on tykänny jäätelöstä aina.

Tavallisen litran paketin vaniljakermajäätelöä tai nougatia yleensä osti herkutteluun, kyllä niistä muutkin sai palansa.

Pienemmistä jätskeistä valitsi ja valitsee vieläkin yleensä tavallisen Eskimo-puikon, tuuteista ei välitä, ei tykkää siitä keksiosasta.

70-80-luvuilla.

Muistan rapujuhlat. Joskus riistaa. Äidin herkkua oli voissa paistetut sienet. Keltahaarakas voissa maistui minullekin. 60 luvun alkupuoli. Tuoreet mansikat kuohukermalla.

70-luvun köyhät maalaisvanhemmat. Tai no äiti oli kaupungista kotoisin, mutta tottakai oli viettänyt kaikki lomat sukulaisissa maalla.

Erityisherkku oli se tiiliskiven mallinen nougat-jäätelö, jota syötiin vain ja ainoastaan silloin, kun vietiin sitä tuliaisiksi kummitädilleni kaupunkiin. Käytiin siellä muutaman kerran vuodessa, ja he kävivät sitten välillä meillä, mutta muistaakseni he eivät tuoneet sitä jäätelöä meille, se oli vain se meidän viemä herkku.

Isäni on ollut aina hyvin varma siitä, mistä pitää ja mistä ei. Hän pitää talkkunasta, ja syö sitten sitä piimän kanssa. Graavikala on ollut lapsuudessakin herkkua, kun olin pieni, niin sitä oli tositosi harvoin (myös äitini pitää siitä).

Erityisherkku kerran vuodessa isälle oli joulukinkun läpikuultavaksi sulanut ihrakerros - ja voin kertoa, että minä ja muut sisarukseni syömme sitä kinkunpaiston jälkeen naama kiiltävänä rasvasta... Sen kerran vuodessa.

Mutta sellainen jokaviikkoinen herkku oli mummon tekemät karjalanpiirakat, äiti pitää riisipiirakoista, isä perunapiirakoista. Nykyään niitä tekee tätini ja äitini ja siskoni.

Meillä siis herkuteltiin vähintään joka viikko! Parasta oli, jos oli uunilihaa, niin sitten saattoi upottaa piirakan siihen kastiin (eli paistoliemeen). Se oli kaikille herkkua.

Meillä ei ollut mitään namien piilottamista eikä kieltämisiä. Rahaa ei ollut, joten mitään erikoisuuksia ei myöskään ollut. Äitini ei pidä oikeastaan mistään makeasta, omenapiirakka itsekeitetystä hillosta pullataikinaan taitaa olla makeista herkuista äitini lemppareita - ja sitten tietenkin se venäläinen leivonnainen, joka oli glaseerattu sokerivedellä. En muista niiden nimiä, mutta se oli äitini lemppareita. Nykyään niitä ei enää saa. Olisko ne jotain prianikeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti söi pullaa (leipoi itse ja jakoi kaikille), ja isä osti itselleen karkkeja, piilotti ne muilta ja söi yksin. 80-luku

Tuo piilottaminen oli meilläkin kova sana. 80-luku. Ap

Jännä kuulla, että muillakin. Itseäni jotenkin ällötti se itsekkyys.

Joskus me lapset saatiin markka ja sillä käytiin ostamassa kiskalta merkkareita.

Voileipiä, pullaa, taatelikakkua, tiikerikakkua, pikkuleipiä, jäätelöä... 60-luvulla

Äiti piti kinkkufileestä, suolalihasta ja peltipurkissa myydystä greippimehusta. Isä oli ketjupolttaja ja joi olutta. 1970-luku.