HS: Neurokirurgi Juha Hernesniemi on kuollut

Luin elämäkerran. Älykäs ja määrätietoinen mies, joka teki valtavasti työtä - ja kun lasketaan sekä hänen omat potilaansa, kollegoiden potilaat ja potilaat, joiden hoidossa hänen kehitystyöstään tulee olemaan hyötyä vielä tulevaisuudessakin, niin niiden ihmisten määrä, joita hän pystyi auttamaan suoraan tai epäsuorasti on aivan käsittämätön. Ilmeisesti perhe kärsi työstä, ja kuolema suhteellisen varhaisessa iässä pistää miettimään, kärsikö myös terveys. Suuri kiitos hänelle kovasta työstä, ja keveät mullat.

Ketä kuollu ny?

Eipä tossa mitään ihmeellistä, elämäntavat ei todellakaan olleet terveelliset.

Vierailija kirjoitti:

Ja narsistina kivasti unohtaa kaikki hoitajat ja nukutuslääkärin jne. 

Kirjassaan hän kiitti myös monia näiden ammattiryhmien edustajia. Hän myönsi sen, että työ oli tiimityötä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tossa mitään ihmeellistä, elämäntavat ei todellakaan olleet terveelliset.

Hyvässä lihassa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelmaa, että teki urallaan 16 000 leikkausta. Ihan käsittämätön määrä.

Miksi se olisi 'kuvitelmaa' eikä totta? Hänhän huhki töitä vuosikaudet.

Kyllä ja teki pitkiä työpäiviä, oli täysin omistautunut työlleen. Kirja "Aivokirurgin muistelmat" kuvaa todella sitä omistautumista.

Juha oli maanpäällinen enkeli. 

ketä se oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelmaa, että teki urallaan 16 000 leikkausta. Ihan käsittämätön määrä.

Miksi se olisi 'kuvitelmaa' eikä totta? Hänhän huhki töitä vuosikaudet.

Kyllä ja teki pitkiä työpäiviä, oli täysin omistautunut työlleen. Kirja "Aivokirurgin muistelmat" kuvaa todella sitä omistautumista.

Joku voisi sanoa, että oli vähän liiankin uponnut siihen maailmaan. En tiedä viettikö hän vapaa-aikaa tai lomia koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelmaa, että teki urallaan 16 000 leikkausta. Ihan käsittämätön määrä.

Miksi se olisi 'kuvitelmaa' eikä totta? Hänhän huhki töitä vuosikaudet.

Kyllä ja teki pitkiä työpäiviä, oli täysin omistautunut työlleen. Kirja "Aivokirurgin muistelmat" kuvaa todella sitä omistautumista.

Joku voisi sanoa, että oli vähän liiankin uponnut siihen maailmaan. En tiedä viettikö hän vapaa-aikaa tai lomia koskaan.

Joo, ajattelin kyllä samaa, kun kirjaa luin. Potilaiden onneksi tietysti oli noin, mutta ei hänen elämänsä balanssissa ollut työn ja vapaa-ajan suhteen.

Mies joka uhrasi kunnianhimoissaan oman ja myös läheistensä elämän. Korvasi ihmissuhteista saavuttamatta jääneen rakkauden julkisuudella ja potilailta saadulla kiitollisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja narsistina kivasti unohtaa kaikki hoitajat ja nukutuslääkärin jne. 

Kirjassaan hän kiitti myös monia näiden ammattiryhmien edustajia. Hän myönsi sen, että työ oli tiimityötä.

Arvosti jokaista Töölön sairaalassa työskentelevää. Pelkkä pikaisesti leikkaussaliin jotain tarpeellista tuova tsupparinretalekin kun saattoi olla potilaan hoidon kokonaisuuden kannalta tärkeä.

T. se kesätyöntekijä-tsupparinretale.

Vierailija kirjoitti:

Ja narsistina kivasti unohtaa kaikki hoitajat ja nukutuslääkärin jne. 

Hernesniemi nimenomaan EI unohtanut vaan arvosti koko tiimiä ja erityisesti sairaanhoitajia.

Viime loppuvuonna haastattelussa sanoi, että arviolta muutamia tuhansua päiviä jäljellä. Ei ainakaan vaikutelmaa vakavasta sairaudesta. Aika stressaava elämäntapa, koko ikä vaativaa työtä. Siinä aika vahva pohja esim sydärille 75- v miehelle. Ei lääkäri ole siltä turvassa.

Upea ja ammattitaitoinen lääkäri. Myös hänen työkaverit Töölöön sairaalassa. 

Näitä on nyt sattunut omassa tuttavapiirissä paljon, siis äkkikuolemia. Viimeisen parin vuoden aikana 5, nuorin näistä kolmekymppinen ja vanhin 60 v. Lisäksi mennyt paljon tuosta vanhempia, mm. 7 naapuria 75-86 v. Viidellä tutulla on todettu syöpä vuoden sisällä. Tuntuu, että ei viikkoakaan mene ilman ikäviä uutisia. Mistä tällainen voi johtua, onko se vaan sattumaa? Sairauskohtauksia ollut myös monella. Meidän suvustakin kuollut 4.

Luin kirjan heti kun ilmestyi ja se oli ensin laina. Ostin myöhemmin oman kirjan, kun on pakko lukea uudelleen. Palasin usein taaksepäin kirjaa lukiessa, kun piti tarkistaa joitain asioita. Uskon, että kirjan sisältö ei aukea samalla tavalla ns tavalliselle lukijalle, mutta itse olen tehnyt työni alalla ja näin nuorena Juhan muutaman kerran.

Kirjaa lukiessa hyppää " sairaalamaailmaan" ja yksityiskohtiin monella tasolla.

Minulle kirjassa oli muutamia tuttuja henkilöitä ja työtovereita ja olin aikeissa kirjoittaa sähköpostia ja kiittää erinomaisesta kirjasta. Se jäi ja mietin nyt, että hyvä, että siirsin postin lähetyksen, kun ei tietoa, mikä on ollut hänen vointinsa.

Keväällä juttelin erään kollegan kanssa ja totesimme yhdessä, että Juha on ollut erinomainen työtoveri kaikille ja kirjassa välittyy hänen arvostuksessa kaikkia sairaalan työntekijöitä kohtaan. Erityisesti korostuu leikkaussalin henkilökunta ja avustavat sairaanhoitajat.

Hänen tahollaan ei ole ollut hierarkiaa vaikka monet väittävät, että sitä on edelleen sairaalamaailmassa.

Lukuisat ihmiset/potilaat ja työtoverit muistavat lämpimin kiitoksin. RIP Juha.

Ei ollut kusipää kuten osa kirurgeista... Nimenomaan arvosti sairaanhoitajia toisin kuin vauvapalstan mammat. Sanoi usein, että mikään ei toimisi ilman heitä. T. Töölössä töissä ollut

Vierailija kirjoitti:

Ja narsistina kivasti unohtaa kaikki hoitajat ja nukutuslääkärin jne. 

Kirjassa ja haastatteluissa korosti nimenomaan tiimin merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suren oikeasti, omalla tavallani, hänessä menetimme erittäin paljon korvaamatonta asiantuntevuutta neurokirurgian alalla, ei hänenlaisiaan ihmisiä ole joka kadun kulmassa tai nouse tuon tuosta kärkikastiin. Hienon ja menestyksekkään uran hän teki, maailmalla myös erittäin arvostettu mies !

Kyllä se sitä tietotaitoaan on eteenpäin antanut. Siellä niitä hänen oppilaitaan operoi joka päivä. Suomessa on sentään tämä osa-alue kunnossa.

Toivottavasti osaavat yhtä hyvin vaikka oppi-isä on poissa, epäilen toki, ettei tietotaitoa ja osaamista voida siirtää yksi yhteen.

Kyllä ne huippukirurgit on oma rotunsa ja jokaisessa ikäpolvessa on omansa. Juhan opissa on varmaan ollut kärkikaarti nuorista tulokkaista. Siskoni leikattiin HUSissa viime vuonna, en tiedä oliko kirurgi Juhan oppilas, todennäköisesti koska piirit on pienet tuolla. Vaativa leikkaus meni erinomaisesti. 

Sisarellesi hieno asia, itse aina epäilen kun leikkauksesta kyse, että onnistuuko eikö onnistu ja ainaisesti olen pessimisti, kun ei koskaan tiedä, minkä taitoinen henkilö minua operoi, ehkä sekin on täysin luonnollista.