Onko krooninen yksinäisyys pahempaa ekstroverteille kuin introverteille?

Introvertti tarvitsee tilaa ja yksinoloa. Hän ei ehkä kärsi yksinolostaan juuri lainkaan. Hän on useinkin älykäs ja hänen mielikuvituksensa saa hänet suuntautumaan taiteisiin ja niissä tarvitaan tilaa. Kun vaan jaksaisi muita ihmisiä niin.paljon että ei ihan eristäydy.

Tietysti. Ekstrovertti saa energiaa muista, eli hän tarvitsee kodin ulkopuolista elämää ja muita ihmisiä.

En kuitenkaan usko, että ekstrovertti voi olla fyysisesti yksinäinen. Hän kyllä etsii omeplukerhot ja sählykerhot, koska muuten seinät kaatuu päälle. Sen sijaam hän voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joka tuntuu myös yksinäisyydeltä.

Olen introvertti eli yksinäisyyttä ei ole olemassa sillä tavalla miten sen moni käsittää. Nautin itse siitä että saan olla yksin ja ladata akkuja omassa rauhassa, kun taas sitten isoalisoiminen ja ihmistenkamssa seurusteleminen syö voimia. Tälläinen kotona villasukat jalassa hyggeilevä hiiri, joka naittii enemmän teemukin ja hyvän kirjan seurasta.

En oikein usko, että noin mustavalkoisesti voi lokeroida ekstrovertit ja introvertit. Ihmiset ovat silti erilaisia ja yksilöllisiä. Eiköhän moni muukin asia vaikuta--

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti eli yksinäisyyttä ei ole olemassa sillä tavalla miten sen moni käsittää. Nautin itse siitä että saan olla yksin ja ladata akkuja omassa rauhassa, kun taas sitten isoalisoiminen ja ihmistenkamssa seurusteleminen syö voimia. Tälläinen kotona villasukat jalassa hyggeilevä hiiri, joka naittii enemmän teemukin ja hyvän kirjan seurasta.

Introverttikin voi olla yksinäinen. On eri asia olla yksin vapaasta tahdosta kuin olla yksin niin, ettei ole oikeasti ketään elämässä. Sen kerran kun haluaisit vaikka kerran puolessa vuodessa käydä jossain, eikä olekaan ketään, joka lähtisi mukaan ja sen takia jää lähtemättä. Varmaan monet introt lähtisi kyllä silloin yksin liikenteeseen, mutta itse kaipaisin kyllä seuraa jos jonnekin lähden kotoa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen viitaten, ekstrovertti varmasti kärsii introverttiä enemmän yksinäisyydestä ja aikaisemmin ja eri olosuhteissa. Introvertti voi porskuttaa hyvinkin pitkälle tyytyväisenä, esim. korona-aikana nämä, joilla pääkoppa hajoili eristyksissä, oli selkeästi ekstroverttejä. Introvertit luultavasti olivat vain tyytyväisiä esim. etätöihin ja siihen ettei tarvinnut sosialisoida kenenkään kanssa, jos ei halunnut.

Krooninen yksinäisyys ei ole sairaus. Sille voi tehdä itse jotain jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Krooninen yksinäisyys ei ole sairaus. Sille voi tehdä itse jotain jos haluaa.

Saako toisia ihmisiä siis pakottaa väkisin kavereiksi jos nämä eit halua tai ehdi?

Yksinäisyys on eri asia kuin tarve ja halu olla omassa rauhassa. Omaan rauhaan mennään ja siellä ollaan vapaaehtoisesti. Introverttikin nauttii ihmissuhteista. Hän kuitenkin kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa herkemmin.. Yksinäinen introvertti ei ole valinnut tilannetta itse. 

Vierailija kirjoitti:

Krooninen yksinäisyys ei ole sairaus. Sille voi tehdä itse jotain jos haluaa.

Yksinäisyys voi aiheuttaa elimistössä kroonisen stressitilan, joka pitää yllä matala-asteista tulehdusta. Kroonisessa yksinäisyydessä tämä kehon hälytystila on jäänyt päälle ja sitä on vaikea saada enää sammutettua kuten normaalisti.

Yksinäisyys loppuu kun hankkiutuu muiden ihmisten seuraan. Sitä voi vaikka mennä istuskelemaan rannalle, ulkoilmaan puistossa, bresdolle kahvilaan tai käymään kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti eli yksinäisyyttä ei ole olemassa sillä tavalla miten sen moni käsittää. Nautin itse siitä että saan olla yksin ja ladata akkuja omassa rauhassa, kun taas sitten isoalisoiminen ja ihmistenkamssa seurusteleminen syö voimia. Tälläinen kotona villasukat jalassa hyggeilevä hiiri, joka naittii enemmän teemukin ja hyvän kirjan seurasta.

Introverttikin voi olla yksinäinen. On eri asia olla yksin vapaasta tahdosta kuin olla yksin niin, ettei ole oikeasti ketään elämässä. Sen kerran kun haluaisit vaikka kerran puolessa vuodessa käydä jossain, eikä olekaan ketään, joka lähtisi mukaan ja sen takia jää lähtemättä. Varmaan monet introt lähtisi kyllä silloin yksin liikenteeseen, mutta itse kaipaisin kyllä seuraa jos jonnekin lähden kotoa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen viitaten, ekstrovertti varmasti kärsii introverttiä enemmän yksinäisyydestä ja aikaisemmin ja eri olosuhteissa. Introvertti voi porskuttaa hyvinkin pitkälle tyytyväisenä, esim. korona-aikana nämä, joilla pääkoppa hajoili eristyksissä, oli selkeästi ekstroverttejä. Introvertit luultavasti olivat vain tyytyväisiä esim. etätöihin ja siihen ettei tarvinnut sosialisoida kenenkään kanssa, jos ei halunnut.

Tästä olen samaa mieltä ja samojen ongelmien kanssa painiskelen myös itse.

Oma tyttäreni on erilainen kuin minä, sellainen rohkea introvertti, ja hän voi vallan hyvin lähteä tapahtumiin yksinään, kunhan saa sitten vastavuoroisesti ladata akkuja yksin. Itse taas kaipaan seuraa esim. tapahtumiin lähtemiseen, se yksi kaveri olisi hyvä "turva" siihen, ettei tunne joukossa itseään yksinäiseksi. Mutta niin ekstrovertti en ole, että hakeutuisin toisten seuraan itse, koen sen jotenkin kamalan hankalaksi.

Mutta sellainen pakotettu yksin olo on tosiaan varmasti ekstrovertille hankalampaa kuin introvertille.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys loppuu kun hankkiutuu muiden ihmisten seuraan. Sitä voi vaikka mennä istuskelemaan rannalle, ulkoilmaan puistossa, bresdolle kahvilaan tai käymään kaupassa.

Jaa, tällaisissa tilanteissa minä ainakin itse tunnen oloni entistäkin yksinäisemmäksi, kun huomaan toisten kulkevan vähintään yhden kaverin kanssa.

En tiedä miltä yksinäisyys tuntuu ekstrovertista sillä olen itse introvertti. Toki meillä introberteilläkin on välillä yksinäisyyden tunne, mutta yksinäisyys on aina ohimenevää ja loppuu kun saa tavata kavereita, tuttuja ja sukulaisia tai kun jos ihan vaan soittaa heille. Ap:lle, jos tunnet joskus yksinäisyyttä, niin tsemppiä sillä se menee kyllä pian ohi.

Miksi ihminen ei tee mitään, jos kaipaa ystävää tai edes juttukaveria? Ei siitä voi oikein muita syyttää, jos joku on yksinäinen vapaasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys loppuu kun hankkiutuu muiden ihmisten seuraan. Sitä voi vaikka mennä istuskelemaan rannalle, ulkoilmaan puistossa, bresdolle kahvilaan tai käymään kaupassa.

Näinhän se on, mutta asiaa ei saisi sanoa ääneen, koska silloin nämä "yksinäiset" käyvät kimppuun.

Yksinäiset ovat usein yksinäisiä täysin omasta syystään. He eivät ehkä kykene olemaan muiden ihmisten kanssa asiallisesti ja olemaan ystävä kenellekään.

Olen erittäin yksinäinen ekstrovertti. Tarvitsisin sosiaalista elämää päivittäin, mutta erinäisistä syistä sitä on tarjolla vain kerran parissa kuukaudessa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkiutua muiden seuraan, vaikka jotkut niin kuinka kuvittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys loppuu kun hankkiutuu muiden ihmisten seuraan. Sitä voi vaikka mennä istuskelemaan rannalle, ulkoilmaan puistossa, bresdolle kahvilaan tai käymään kaupassa.

Näinhän se on, mutta asiaa ei saisi sanoa ääneen, koska silloin nämä "yksinäiset" käyvät kimppuun.

Yksinäiset ovat usein yksinäisiä täysin omasta syystään. He eivät ehkä kykene olemaan muiden ihmisten kanssa asiallisesti ja olemaan ystävä kenellekään.

Mä en ole koskaan ollut yksinäinen, mutta mu mielestä yksinäisyys ei ole juttuseuran puutetta vaan tunne siitä, ettei kukaan aidosti välitä susta. Tunne siitä, että et ole kenellekään tärkeä. Yksinäisen yksinäisyys poistuu festareilla yhtä hyvin kuin vastentahtoisesti lapsettoman suru lapsettomuudestaan menemällä leikkipuistoon, jossa on muiden lapsia. 

Suomalaiset ovat kansanluonteeltaan sisäänpäin suuntautuneita introverttejä, hiljaisia yksinään viihtyjiä, ja se on on osa meidän kansallista identiteettiä ja olemusta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat kansanluonteeltaan sisäänpäin suuntautuneita introverttejä, hiljaisia yksinään viihtyjiä, ja se on on osa meidän kansallista identiteettiä ja olemusta.

Minua on aina ärsyttänyt tämä ajattelu tapa että jos on suomalainen on pakko olla introvertti tai on pahin kansanpetturi ja haukutaan ruotsalaiseksi. On unohdettu että ekstrovertit ovat myös ihmisiä ja tämä unohdus ei rajoitu vain Suomeen vaan on kansainvälinen.

Ylös, ulos ja lenkille. Sama ohje joka pätee ja toimii yksinäisyydestä valittaviin lapsiin pätee ja toimil myös aikuisiinkin.