Onko krooninen yksinäisyys pahempaa ekstroverteille kuin introverteille?

Kuka tahansa voi kokea yksinäisyyttä, toiset enemmän tai pidempään kuin toiset. En oikein usko että se on kenenkään persoonallisuudesta kiinni. Sen sijaan ihmettelen että mikä hinku ihmisillä on aina puhua introverteistä kun esitetään kysymys ekstroverteistä koska tämä vaikuttaa olevan toistuva kaava etenkin täällä av:lla?

Saattaapi olla, saattaapi olla olematta

Introverttinä nautin yksinolosta, mutta kaipaan myös syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen. Pintapuolista menoa hyvänpäiväntuttujen kanssa en kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nautin yksinolosta, mutta kaipaan myös syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen. Pintapuolista menoa hyvänpäiväntuttujen kanssa en kaipaa.

Samoin! t myöskin introvertti

Introvertti latautuu yksinolosta, ekstrovertti ihmisten seurasta, kaikki muu onkin sitten auki.

Ekstrovertti kaipaa seuraa kaikissa muodoissa ja hakee sitä vaikka väkisin muiden seuraan tai tapahtumiin änkeämällä. Kirjoitin "änkeämällä", koska kaikki ekstrovertit eivät välttämättä ole sosiaalisesti lahjakkaita (vaikka moni kyllä on) tai pidettyä seuraa, mutta jonkinlaista seuraa heidän elämässään joka tapauksessa on.

Introvertti ei taas periaatteessa kaipaa seuraa lapsuudensa jälkeen kuin seksi/parisuhdemielessä. Introvertilla voi olla myös kavereita, joita hän sietää, mutta ne eivät ole henkireikä.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti tarvitsee tilaa ja yksinoloa. Hän ei ehkä kärsi yksinolostaan juuri lainkaan. Hän on useinkin älykäs ja hänen mielikuvituksensa saa hänet suuntautumaan taiteisiin ja niissä tarvitaan tilaa. Kun vaan jaksaisi muita ihmisiä niin.paljon että ei ihan eristäydy.

Persoonallisuuden piirteillä ja temperamentilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Saatamme tosin tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä hänen persoonallisuutensa perusteella. Onhan meillä sanontakin,

että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Meidän kulttuurissa kenties pidättyväisyyttä avustetaan ja jotkut yhdistävät sen älykkyyteen vahvemmin kuin hyvin proaktiivisen ja puheliaan tyypin. Tämä ei kuitenkaan perustu faktoihin vaan mielikuviin ja omiin asenteisiin.

Tutkimuksissa korkea neuroottisuus on tyypillisempää introverteillä kuin niillä, joilla on korkea ekstroversio. Korkea neuroottisuus taas liittyy vahvasti heikompaan elämänhallintaan ja heikompaan hyvinvointiin.

Suurin osa meistä ei ole janan ääripäässä vaan moni jossain siellä keskellä. Usein ekstroversio-introversio nähdään ja esitetään kovin mustavalkoisesti näissä maallikkokeskusteluissa. Lisäksi kyseinen ominaisuus ja sen taso edustaa vain pientä osaa yksilöstä ja hänen persoonastaan.

Opettele olemaan introvertti niin kestät paremmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä nautin yksinolosta, mutta kaipaan myös syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen. Pintapuolista menoa hyvänpäiväntuttujen kanssa en kaipaa.

Samoin! t myöskin introvertti

Introvertti latautuu yksinolosta, ekstrovertti ihmisten seurasta, kaikki muu onkin sitten auki.

Ambivertillä on aina akut puolillaan tai tilanteesta riippuen tyhjinä. Latautuvat yksin ollessa ja seurassa, mutta yksinolo ja seura myös kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti kaipaa seuraa kaikissa muodoissa ja hakee sitä vaikka väkisin muiden seuraan tai tapahtumiin änkeämällä. Kirjoitin "änkeämällä", koska kaikki ekstrovertit eivät välttämättä ole sosiaalisesti lahjakkaita (vaikka moni kyllä on) tai pidettyä seuraa, mutta jonkinlaista seuraa heidän elämässään joka tapauksessa on.

Introvertti ei taas periaatteessa kaipaa seuraa lapsuudensa jälkeen kuin seksi/parisuhdemielessä. Introvertilla voi olla myös kavereita, joita hän sietää, mutta ne eivät ole henkireikä.

 

Olen huomannut että mitä pienemmät piirit ja vähemmän kavereita ekstroverteilla on, niin sitä tunkeilevampia ja ripustuvaisempia ne on. Itse olen kaikki ekstrovetit siivonnut pois omasta tuttava ja lähipiiristä, koska veivät voimia saivat aikaan vain huonon olon ja pahoinvointia.

Kuusi tapaa olla yksinäinen