Mä en enää jaksa mun miehen haukkumisia
Mies haukkui mut taas tänään pystyyn. En osaa laittaa ruokaa, en hoitaa kotia, en osaa edes oikeita ruokia tuoda kaupasta. Tuhlaan hänen vaivalla ansaitsemansa rahat. En kannusta häntä, enkä tue häntä. En tee mitään hyvää hänelle. Olen huonoin vaimo, mitä mies voi saada. Kaiken tämän ansaitsin, koska en saman tien hyväksynyt hänen ideaansa sijoittaa rahaa kuussa johonkin ihme bisnekseen, josta hän ei edes voi kertoa mulle. Kuulemma romutin hänen unelmansa, kun hän yritti tehdä jotain hyvää perheelleen. Jätti nyt taas avaimen mulle ja mut yksin meidän vauvan kanssa. Tää ei ollu eka kerta. Mä saan päivittäin kuulla, etten osaa hoitaa kotia. Meillä on vauva, mut mies kuvittelee, ett mun pitäis silti jaksaa siivota päivät pitkät kotia. Meillä on ihan siistiä, mitä nyt joskus joku tavara väärällä paikalla. Mies on töissä, vähän kotona. Mä hoidan vauvan 99,9 prosenttisesti. Mies on vaihtanut vaipan kerran ja tyttö on nyt 8kk. Toi haukkuminen vain hajottaa mua niin pahasti. Tiiän, etten ole täydellinen, mut yritän, mutta miehelle ei riitä mikään. Mä en oo vuoteen nukkunut kunnon yöunia, oon välillä tosi väsynyt, mut ei silti mulla pitää olla gourmet ateria valmiina, jos mies tulee kotiin. Jos teen makaronilaatikkoa, saan huudot. Miehen rahat on miehen ja mun rahoilla maksetaan laskut. Jos mies antaa mulle rahaa, saan kuulla siitä kuukausikaupalla. Ehdotin miehelle parisuhdeterapiaa, mutta mies sanoi menevänsä sit seuraavan vaimonsa kanssa. Mun kanssa ei kuulemma kannata, koska mä en halua muuttua. Mä en tiiä kelle mä tästä puhuisin, kun kaikki pitää miestä niin hyvänä miehenä ja meidän avioliittoa niin hyvänä. En haluis vauvan takia erota, mutta pian mun itsetunnosta ei ole enää mitää jäljellä.
Kommentit (21)
vaan itsesi takia. Tuollainen mies luhistaa itsetuntosi pikkuhiljaa. Nyt olet huomannut, mikä hän on, ja asialle voit tehdä vielä jotain. Jos jäät odottelemaan olet pian vielä pahemmassa jamassa kenties useammman lapsen kanssa. Ja onhan lapsenkin edun mukaista, että vanhemmat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti.
Häivy vauvan kanssa NYT ennen kuin lapsi kasvaa ja tutustuu isäänsä ja osaa kaivata tätä. Ihme sika sulla on " miehenä" .
Miehesi kuulostaa juuri siltä. Jätä se nyt, lapsi ei vielä ymmärrä eikä osaa kaivata.
Ihana, huomaavainen, huolehti aina mun hyvinvoinnista, toi lahjoja. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Sit mentiin naimisiin ja tulin raskaaksi. vähitellen mies on alkanut muuttua. Kauheeta miten rakastamaansa ihmistä voi alkaa pelätä. Olen jatkuvasti varpaillani, että mitä uskalla puhua ja tehdä, ettei mies suutu. Voi suuttua ihan ihme asioista, yhdestä väärästä sanasta. Välillä musta vaan tuntuu, ett mä oon se hullu, mä vaan oon niin huono vaimo.
-ap-
rasittavaa nalkutusta päivästä toiseen, miten en hoida sitä ja sitä asiaa ja taas tein niin ja niin väärin ja huolimaton ja laiska ja saamaton ja ajattelematon ja plaaaah. täällä 2 lasta, toinen vauva ja pyöritän kotia lähes yksin. silti pitäis vielä sitä ja tätä ja ajatella ja helvetti kun puhunkin väärin ei mies ymmärrä voi voi tuo sanonta on ihan väärä ei tuollaista termiä voi käyttää tuossa tarkoituksessa ja voihan vittu. en ole vaipumassa epätoivoon, mutta tunnistan ton kammottavan itseluottamuksen polkemisen.
ulos siitä helvetistä. Anna sen ukkon nyt lähteä terapiaan sen uuden kanssa! MENE JO!!!!!!!!!!!!!!!!
samalla mitalla. Tai keskustele kunnolla, kuinka se ahdistaa sua. Jos se ei edes tajua mitä tekee. Toistaa vaan lapsuuskodissaan oppimaa kaavaa.
KESKUSTELKAA!!
Paska. Miksi ne tekee noin. Tunnistan myös saman.
Toisilla se muuttuu ajan myötä fyysiseksi. Lähde! Yleensä tuollainen mies ei muuta tapaansa.
Oletteko heidän huonepalvelijoitaan. Sitä arvostusta ei tullaisten kassa saa vaan se OTETAAN. Äijälle hanttiin ja tosissaan.
Olin mennyt naimisiin ihan naiviuttani tällaisen Hitlerin kanssa, mutta onneksi olin sen verran tomera neiti, että kun havaitsin despootin tyylin, lähdin itse ihan hipihiljaa yksiöön asumaan. Itselläni ei kyllä ollut vauvaa.
Ikävä sanoa, ja paljon jaksamista sinulle, mutta jos miehesi on vähänkään minun mieheni kaltainen itsekeskeinen sokea narsisti, siinä ei ymmärrys ja sopeutuminen auta. Loppupeleissä sekä itsellesi että lapselle ja varmaan myös miehellesi saattaa olla parasta, että ajautuisitte erilleen.
Mies alkaa vain jauhaa " kaikki on hänen vikaansa, hän on niin huono jne." Uhkaa aina lähteä, ja jättää meidät. Onkin lähtenyt pari kertaa mutta palaa takaisin ja odottaa että kaikki on ennallaan. Mutta tää tilanne hajottaa mua niin pahasti. Tänäänkin sanoi lähtevänsä. Odotti ett alan pyydellä sitä jäämään, mut sanoin vain jaaha. En jaksa enää välittää. Ja kyllä mä sanon vastaan, kovastikin. Ja pyydän häneltä apua. Hän sanoo vaan, että hänen äitinsä kasvatti monta lasta ja hoiti kodin, miten mä en selvii edes yhden kanssa.
-ap-
et sä oo se hullu, en tajua mikä tohonkin mieheen meni. alussa oli niin kultainen ja keskusteleva jne, nyt saattaa skitsahtaa ihan älyttömästä asiasta. ja piru kun on niin hyvä kielellisesti, siis keskusteluissa pyörittää mua ihan mennen tullen. osaa kääntää kaikki asiat jotenkin päälaelleen ja omaksi hyödyksi ja tosiaan itsekkin ajatellut monesti että mussa se vika varmaan on. mutta kun ne hölmöt pienet skitsahdukset toistuu ja toistuu niin ei se voi vaan musta olla kiinni. kirjasuositus klassikko kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu on jonkiverran auttanut tajuamaan mistä tollasetkin käyttäytymiset juontaa, omasta lapsuudesta ym ja se että kun toinen haukkuu toista niin usein juuri ne piirteet mistä valittaa on sille itselle heikkoja kohtia.
7
hae itsellesi apua ennenkuin itsetuntosi romahtaa niin, ettet enää kykene lähtemään vauvasi kanssa! infoa ja vertaistukea löytyy mm. narsistien uhrit ry:n sivuilta netissä.
Kaikkien pettymysten jälkeen tän piti olla se mun elämän mies. Lapsiki tehtiin. En haluis luovuttaa, en haluis olla yh, en haluis muiden surkutteluja. Mietin miten selviän, kohta saan vaan kotihoidontukea, ei oo kämppää yms. Oisin vaan halunnut normaalia perhe-elämää, mut ei nyt sit käyny niin. Ihanan tytön sain sentään.
-ap-
Hyviä lukuja myös väkivallasta, seksuaaliväkivallasta jne. Löytyy hyviä " vastauksia" kun pohtii onko väkivallan/henkisen väkivallan uhri. Suosittelen kaikkia tutustumaan, vaikka muoto onkin hieman teinityttömäinen.
ihmisoikeudet. net /Pdffiles /Friidu. pdf
Mieheni elämä on oikeasti vaikeaa. Kun hän alkaa pohtia tätä asiaa tarkemmin, hän alkaa masentua ja pikkuhiljaa kaikki kääntyy juuri tuollaiseksi, mitä kuvailit. Elämä alkaa olla yhtä helvettiä ja olen jatkuvasti itkun partaalla. Lapsetkin ihmettelevät hänen käytöstään. Sitten tapahtuu jotain ja koko taivas aukeaa. Tarkoitan, että konkreettisesti tapahtuu jotain, mikä tekee miehen iloiseksi ja se ilo jatkuu vielä pitkään. Jos vain keksin masennuksen kynnyksellä, mikä ilon voisi tuoda, niin yritän edesauttaa sitä, mutta aina se ei onnistu. Meidän elämämme on tämän takia yhtä vuoristorataa.
Mietin vain voiko tätä soveltaa jotenkin teidän perheeseen? Voiko miehellä olla jokin muu syy haukkua sinua? Onko hänellä stressiä? Onko hän kateellinen sinulle jostain? Pitävätkö sukulaisesi sinuun paljon enemmän yhteyttä kuin hänen sukulaisensa? Onko hänen vaikea sopeutua isäksi? Kokeeko hän ulkopuoliseksi sinun ja lapsen välillä? Mietipä tällaisia vaihtoehtoja teidän perhe-elämässänne.
Onkohan sun miehellä huono omatunto jostain? Suhde jonkun toisen kanssa? Sitten purkaa huonoa omaatuntoaan suhun. Jos kerran haukkuu itseään huonoksi.
pännii kun ei itelle jää penniäkään laskujen jälkeen. Pienelle haluisin joskus ostaa jotain, mut ei oo rahaa. Mies ei osta pienelle mitään.
Masennusta mä kanssa joskus epäilin, mutku tää on nyt jatkunut pitkään. Aluksi vain silloin tällöin haukku mut ku hermostu, mut nyt tää on päivittäistä. Aluksi koetin ottaa haukut vastaan, enkä sanonut mitään, mut joku raja munkin sietokyvyllä.
-ap-