Mä en enää jaksa mun miehen haukkumisia
Mies haukkui mut taas tänään pystyyn. En osaa laittaa ruokaa, en hoitaa kotia, en osaa edes oikeita ruokia tuoda kaupasta. Tuhlaan hänen vaivalla ansaitsemansa rahat. En kannusta häntä, enkä tue häntä. En tee mitään hyvää hänelle. Olen huonoin vaimo, mitä mies voi saada. Kaiken tämän ansaitsin, koska en saman tien hyväksynyt hänen ideaansa sijoittaa rahaa kuussa johonkin ihme bisnekseen, josta hän ei edes voi kertoa mulle. Kuulemma romutin hänen unelmansa, kun hän yritti tehdä jotain hyvää perheelleen. Jätti nyt taas avaimen mulle ja mut yksin meidän vauvan kanssa. Tää ei ollu eka kerta. Mä saan päivittäin kuulla, etten osaa hoitaa kotia. Meillä on vauva, mut mies kuvittelee, ett mun pitäis silti jaksaa siivota päivät pitkät kotia. Meillä on ihan siistiä, mitä nyt joskus joku tavara väärällä paikalla. Mies on töissä, vähän kotona. Mä hoidan vauvan 99,9 prosenttisesti. Mies on vaihtanut vaipan kerran ja tyttö on nyt 8kk. Toi haukkuminen vain hajottaa mua niin pahasti. Tiiän, etten ole täydellinen, mut yritän, mutta miehelle ei riitä mikään. Mä en oo vuoteen nukkunut kunnon yöunia, oon välillä tosi väsynyt, mut ei silti mulla pitää olla gourmet ateria valmiina, jos mies tulee kotiin. Jos teen makaronilaatikkoa, saan huudot. Miehen rahat on miehen ja mun rahoilla maksetaan laskut. Jos mies antaa mulle rahaa, saan kuulla siitä kuukausikaupalla. Ehdotin miehelle parisuhdeterapiaa, mutta mies sanoi menevänsä sit seuraavan vaimonsa kanssa. Mun kanssa ei kuulemma kannata, koska mä en halua muuttua. Mä en tiiä kelle mä tästä puhuisin, kun kaikki pitää miestä niin hyvänä miehenä ja meidän avioliittoa niin hyvänä. En haluis vauvan takia erota, mutta pian mun itsetunnosta ei ole enää mitää jäljellä.
meillä vielä mies ei lähde mihinkään vaan isomman tappelun osuessa ehdottaa että minä lähtisin lasten kanssa mummolaan. joo joo. usein vituttaa niin että lähdenkin tai sitten en. sehän siinä on niin rasittavaa että vihassa ja vitutuksessa äidin on oltava lasten kanssa kuitenkin ja hoitaa niitä, mies voi lähteä minne huvitta millon vaan mutta itse en voisi kävellä ulos. tai voisin mutta sydän ei anna. ja en halua lasten tuntevan turvattomuutta siitä että lähden. tottuneet kun ovat mun oloon kun tässä kotona olen kun mies töissä . josta pääsee vielä siihen että meillähän raha-asiat menee niin että puoliksi kaikki vaikka mies käy töissä ja minä kotihoidontuella. eipä paljon jää vuokran jälkeen käteen kun ruuatkin puoliksi maksan. jepujee jatkaa 7 siis