Elän yksin ja sen olen opettanut lapsillenikin
Ahdistaa! Erosin vuosia sitten miehestäni ja sen jälkeen on pari viritystä ollut mutta ei vakavampaa. Eron jälkeen olen asunut yksin. Minulla on pitkä ja rankka koulukiusaamistausta ja siksi vieläkin vierastan ihmisiä ja minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Tämän olen saanut jotenkin tartutettua lapsiinikin ja he ovat myös yksinäisiä. Kaverisuhteita on muttei mitenkään tiiviitä. Surettaa heidän puolesta ja harmittaa tämä oma kyvyttömyys. Mun tutun lapsilla kavereita ramppia lasten tykönä edestakaisin ja ongelma on pikemminkin se, ettei perheen yhteistä aikaa löydy kun kaverit aina paikalla. Tuntuu niin pahalta omien lasten puolesta.
Kommentit (3)
Sun tutulla on ilmeisesti ongelmia sanoa ei, joka päivä ei sovi olla ilmainen lasten hoitaja vaan sen varjolla että kyseessä on lapsen kaverit, ei ole normaalia että oma perhe elämä kärsii siitä että lapsen kaverit ovat jatkuvasti kylässä...
Olen samanlainen kuin sinä, ja lisäksi tulin avioliitossani petetyksi joten en todellakaan ole uskaltautunut miessuhteisiin eron jälkeen. Lapseni ovat sosiaalisia, heillä on sekä kavereita että kumppaneita. Eli niin kuin joku sanoikin, ei se ole sinun syysi, eikä epäsosiaalisuus ole tarttuvaa.
Ei se ole sinun syytä, se on vaan lastesi luonne, kaikki ei ole sosiaalisia ja ystävysty helposti. Se että ei ole paljon ystäviä ei ole huono asia. Se että kiusataan on. Mutta lapsiasi ei ilmeisesti ole kiusattu, heillä ei ole siitä traumoja, sinulla on, siksi sinusta tuntuu pahalle että et ole suosittu. Moni ihminen on tyytyväinen elämäänsä vaikka hänellä ei olisi paljon ystäviä.