Olkaa onnellisia te joiden vanhemmat ei tee kuolinsiivousta

Tuo kyllä oikeasti harmittaa, etenkin jos vanhemmat ovat olleet sellaisia, jotka eivät asioistaan juuri puhu.

jokainen päättää itse mitä tekee, mutta kuinka usein oikeasti katsot vanhoja kuvia ja missä ne kaikki säilötään. Pahempia on perillisille ne puolen vuoden tyhjennysurakat, missä kaikki " tärkeä" on säilötty.

Tuo on toinen ääripää ja toinen on talo/huoneisto täynnä rojua... sellainen kaatopaikkahamstraajan unelma.

No mä olisin kyllä ollut onnellinen, jos olisivat tehneet. Olisi jokunen muukin muisto kuin muistikuva. Omakotitalon tavara määrä oli sen verran raju, että mä vaan halusin siitä eroon. Tyhjentäminen sujui rahalla. Joitakin vuosia myöhemmin kävi mielessä pari esinettä, jotka olisin voinut ottaa.

Yleisesti olen ymmärtänyt, että kuolinsiivous tarkoittaa vuosikymmeniä hillottuja tavaroita, ei esim valokuvia.

Valokuvat ovat turhista turhimpia.

Äiti tekee eikä haittaa yhtään. Ompa vähemmän sitten urakkaa. Kyllä hän valokuvat yms on säästänyt. Mitkä ei haittaa tulla nähdyksi.

Äitini teki kyllä (luojan kiitos siitä), mutta oli sen verran fiksu, että valokuviin ei puuttunut.

Äidin äiti: kämpän tyhjennys 1997: kaupan ostoskorillinen lääkkeitä, joista osa peräisin 1960 -luvun loppupuolelta ja osa määrätty aivan ventovieraille ihmisille. Iso laatikollinen lehdistä leikattuja (sukulaisten/ystävien/naapureiden/tuntemattomien) kuolinilmoituksia. Vielä isompi laatikko siunaustilaisuuksissa otettuja valokuvia ilman kukkalaitteita ja kukkalaitteiden kanssa. Yhdenkään kuvan takana ei mitään tunnistetietoja. Ynnä muuta sekalaista kamaa, jota olisi saattanut mahdollisesti tarvita joskus = ei ikinä.

Vaikka asia ei ole omalla kohdallani ole tällä hetkellä -koputtaa puuta-  ja toivon mukaan vielä hetkeen ajankohtainen, niin on ollut hetkiä, jolloin olen jo ajatellut, että haluaisin jättää mahdollisimman vähän itsestäni muille lahjottamalla kaiken omaisuuteni itse valitsemiini kohteisiin ja paikkoihin .Niin, että perintöä minukta jäisi sen verran, että voisivat viettää hautajaiset ha ksutantaa perunkirjoituskulut todetakseen, ettei mitään jaettavaa ole. Itseke itsekästä? Kenties - Mutta eikö sekin ole itsekästä, että odottaa saavansa perintöä, vaikka ei minulta luulatavsti jääkkää satoja miljoonia perittäväksi, vaikka päättäsinkin myöhemmin toimia toisin.

Just siivosin pois kaikki vanhat kirjeet ja valokuvat, jotka on sensuroitu albumeista :D

Vanhemmillani oli iso vesivahinko. Luojalle kiitos siitä! Oli pakko heittää siirtolavallinen ryönää pois. Tosin nyt on tilaa taas hamstrata uutta tilalle...krpl!

Siriina kirjoitti:

Yleisesti olen ymmärtänyt, että kuolinsiivous tarkoittaa vuosikymmeniä hillottuja tavaroita, ei esim valokuvia.

Minä kuolinsiivooja olen hävittänyt vanhat luokka/työkuvat, ihmisiä joita en itsekään muista, matkakuvia maisemista, mökiltä jne.

Lajitellut joka lapselle pinon misaä hän on pääosassa , sitten pinot äidin suku/ isän suku. Ottakoot tai jättäkööt.

Olen myös hävittänyt päiväkirjani, työtodistukset. Koulutodistukset jätin, voivat ihailla miten fiksu äiti oli nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Äidin äiti: kämpän tyhjennys 1997: kaupan ostoskorillinen lääkkeitä, joista osa peräisin 1960 -luvun loppupuolelta ja osa määrätty aivan ventovieraille ihmisille. Iso laatikollinen lehdistä leikattuja (sukulaisten/ystävien/naapureiden/tuntemattomien) kuolinilmoituksia. Vielä isompi laatikko siunaustilaisuuksissa otettuja valokuvia ilman kukkalaitteita ja kukkalaitteiden kanssa. Yhdenkään kuvan takana ei mitään tunnistetietoja. Ynnä muuta sekalaista kamaa, jota olisi saattanut mahdollisesti tarvita joskus = ei ikinä.

Kyllä ne kuolinilmoitusten ihmiset olivat varmasti tuttuja isoäidillesi. Olen itskein säästänyt joitakin. Jos yksi putkahtaa esiin papereiden joukosta, se tuo mieleen vanhoja mukavia  muistoja.

Äiti ei ollut tehnyt mitään siivousta ja muutaman vuosikymmenen tiliotteet, matkaesitteitä vuosikymmenten takaa ja lukuisia valokuvia tuntemattomista ihmisistä meni roskiin. Miksi me haluttaisiin säilyttää vanhoja kuvia jotka ehkä ovat äidin isovanhemmat tai sitten ei? Olisitko tosiaan halunnut säilyttää äitisi vanhoja luokkakuvia joista ei välttämättä edes tunnista kuka on äitisi, ei kaikkea tarvitse säästää.

15/16: kuten kirjoitin: sukulaisten, ystävien, naapureiden ja TUNTEMATTOMIEN kuolinilmoituksia. Viimeksi mainituissa saattoi olla lyijykynällä kirjoitettu: menehtyi tulipalossa/autokolarissa jne.