Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyajan vanhemmat tekevät niin suuren numeron omien lastensa hoitamisesta?
24.06.2023 |
En muista että nuoruudessani ja omassa lapsuudessani ois ollut tollasta. Nykyään vanhemmat huokailevat turhautuneena jos täytyy ottaa 5v. lapsi mukaan kauppaan tai eivät "pääse" ulkomaan lomalle koska lapsille eivät saaneet hoitopaikkaa eli ei tule kuuloonkaan että 2 lasta otettaisiin mukaan matkalle. Junalla ei pääse matkustamaan kun mihin lapsen saa. Se ei ole vaihtoehto että lapsikin tulisi junaan mukaan. Ennenvanhaan koko perhe reissasi ja kulki yhdessä ja lapset mukaan kauppaan yms.
Kommentit (81)
Olen huomannut samaa. Yritystä päästä eroon omista lapsista, tyrkätä ne jonkun muun niskoille. Mitä se on?
Lapsia ikään kuin pelätään. Että jos joutuu kieltämään vaikks ja lapsen mieli pahoittuu. Menee iäksi pilalle?
Lapset myös apinoi vanhempiaan, kuten ennenkin.
Mun alakerrassa asuu pikkutyttö, joka on niin nokkava ettei mitään. Hississä kerran kysyin jotain. Tiuski että hänen mielestään sitäjatätä, heitteli päätään. Teki mieli tarttua letistä ja sanoa käytöksestään. Tyydyn vain siihen nyt, etten ole näkevinänikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Meillä kyllä matkustetaan koko perheen kanssa. Ja kauppaan mennään monesti koko perhe. Joskus lapset jäävät kyllä toisen vanhemman kanssa kotiin tai autoon, tai otan mukaan vain yhden lapsen. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän. Varmasti hoitaisivat enemmänkin, jos pyytäisin. Eli ei päde ainakaan meidän perheeseen. Itselleni on ihan luonnollista lähteä esim. lenkille kolmen lapsen kanssa. Yksi kävelee, yksi tulee pyörällä ja yksi istuu rattaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Kyllä mekin saatiin jo vuosituhannen vaihteessa sairaan lapsen hoitotukea (nyk.vammaistuki) kun lapsella todettiin asperger. Tyttö oli päiväkodissa, joten piti hoitaa vain illat ja viikonloput.
Vammaistuen ymmärrän, se on kuitenkin tosi paljon vähemmän kuin omaishoidontuki. Lisäksi on käsittämätöntä, että kehitysvammadiagnoosin saaneiden vanhemmat saavat saman verran omaishoidontukea kuin näiden adhd-lasten vanhemmat! Ihan kuin pitäisi maksaa jotain korvausta siitä, että hoidetaan vanhemmalle kuuluvat vastuut.
Omaishoidontukea annetaan hoidollisuuden perusteella. Se 8v ADHD lapsi on usein yhtä "työläs" vanhemmalle kuin kehitysvammainen lapsi, lisättynä vielä se, että ADHD-lapsi ei useinkaan pääse erityiskouluun ja joutuu normaaliin iltapäiväkerhoon, mistä hänet helposti vain potkitaan pois. ADHD-lapsi ei myöskään pärjää iltapäivää yksin kotona samalla tavalla kuin joku toinen ikätoveri, mutta yhteiskunta ei anna tähän tukea kuten kehitysvammaisen vanhemmalle annetaan. Toki joku autisti+lievä keva on huonommassa asemassa kuin vaikka vaikeasti kehitysvammainen, ettei se aina mene niin kuin Strömsössä kehitysvammaisillakaan.
ADHD-lapsen vanhempaa työstää melko usein:
-poikkeava uni-valverytmi
-puutteellinen vaarantaju
-iltapäivähoidon puute (eli joudut tekemään 80% työaikaa)
-kyvyttömyys keskittyä yhdistettynä impulsiivisuuteen ja huonoon vaarantajuun --> jatkuva valvonta vielä kouluiässä
-joillain myös aggressiivisuusJoku lievästi kehitysvammainen (jos ei ole autismia tms. ) saattaa työllistää koko elämän aikana vähemmän kuin ADHD lapsi vanhempiaan. Lievästi kehitysvammainen kykenee elämään usein melko itsenäistä elämää ja silti yhteiskunta tulee vastaan paljon. ADHD lapsi on altis riippuvuuksille ym. lieveilmiöille ja saa nuorena ja aikuisena yhteiskunnalta vähän tai ei mitään apua.
Monet ADHD-lapset kykenee melko normaaliin elämään, ja monet kehitysvammaiset eivät. Ei se tarkoita että tämä pitäisi paikkaansa kaikkien kohdalla.
Ja juuri näitä asioita arvioidaan jokaisessa omaishoidon tuen arviossa yksilöllisesti. Eli kuinka paljon lapsi tarvitsee tukea - oli diagnoosi mikä hyvänsä.
Aivan varmasti kunnat eivät maksa yhtään ekstraa noissa tuossa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut samaa. Yritystä päästä eroon omista lapsista, tyrkätä ne jonkun muun niskoille. Mitä se on?
Lapsia ikään kuin pelätään. Että jos joutuu kieltämään vaikks ja lapsen mieli pahoittuu. Menee iäksi pilalle?
Lapset myös apinoi vanhempiaan, kuten ennenkin.
Mun alakerrassa asuu pikkutyttö, joka on niin nokkava ettei mitään. Hississä kerran kysyin jotain. Tiuski että hänen mielestään sitäjatätä, heitteli päätään. Teki mieli tarttua letistä ja sanoa käytöksestään. Tyydyn vain siihen nyt, etten ole näkevinänikään.
Entisaikaan tosiaan sai repiä tukasta. Lapset opetettiin pelokkaiksi, eivätpä sitten häirinneet aikuisia. Nykyisin se on rikos ja lasun paikka, joten sinuna jättäisin lisääntymättä, kun on tuollaiset mieliteot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut samaa. Yritystä päästä eroon omista lapsista, tyrkätä ne jonkun muun niskoille. Mitä se on?
Lapsia ikään kuin pelätään. Että jos joutuu kieltämään vaikks ja lapsen mieli pahoittuu. Menee iäksi pilalle?
Lapset myös apinoi vanhempiaan, kuten ennenkin.
Mun alakerrassa asuu pikkutyttö, joka on niin nokkava ettei mitään. Hississä kerran kysyin jotain. Tiuski että hänen mielestään sitäjatätä, heitteli päätään. Teki mieli tarttua letistä ja sanoa käytöksestään. Tyydyn vain siihen nyt, etten ole näkevinänikään.Entisaikaan tosiaan sai repiä tukasta. Lapset opetettiin pelokkaiksi, eivätpä sitten häirinneet aikuisia. Nykyisin se on rikos ja lasun paikka, joten sinuna jättäisin lisääntymättä, kun on tuollaiset mieliteot.
Ei minua ainakaan opetettu pelokkaaksi. Silti en häirinnyt turhaan aikuisia. Ehkä lapset olivat fiksumpia 30-50 vuotta sitten?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun nyt paheksutaan "nykyajan vanhempia", niin kannattaa miettiä, että näitä mukavuudenhaluisia ja vastuuttomia äitejä ja isiä on ollut aina! Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhemmat hoidattivat lapsensa sukulaisilla. Uusavuttomia, uushaluttomia ja lastenhoitoa vältteleviä äitejä ja isiä on ollut aina!
Jo 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla on ollut perheitä, joissa vanhemmat kuskasivat lapsia viikonlopuiksi ja koulun loma-aikoina sukulaisille ja mummoloihin hoitoon. Lastenhoito ulkoistettiin sukulaisille. Jopa pienet, alle kouluikäiset lapset asuivat pitkiä aikoja mummoloissa ja sukulaisilla.
Kun osa vanhemmista alkoi kulkea 1970-luvulla etelänmatkoilla, sinne ei otettu lapsia mukaan. Äidit ja isät juhlivat ja ryyppäsivät Kanarian saarilla ja lapset vietiin matkan ajaksi hoitoon milloin mihinkin.
Entisaikaan lapsia ei ole valvottu kunnolla. Lapsille on sattunut huomattavan paljon onnettomuuksia ja kotitapaturmia. Esimerkiksi uimataidottomia lapsia ei ole juurikaan valvottu uimarannoilla. Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli tavallista, että uimataidotonta lasta "valvoi" rannalla alakouluikäinen sisarus tai uimataidoton isoäiti. Tai uimataidottomat lapset kuljeskelivat uimarannalla ilman valvontaa
Hoidan omat lapset itse kotona. En ulkoista lastenhoitoa ja vastuuta lapsistamme päiväkodille enkä sukulaisille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa olla mahdollisimman paljon erossa omista lapsistaan. Vanhemmat eivät viitsi hoitaa lapsiaan edes omalla kesälomallaan. Lapsia kuljetetaan mummoloihin hoitoon, jotta äiti ja isä pääsevät mahdollisimman helpolla. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset ulkoistetaan ensin päiväkodin, sitten koulun kasvatettavaksi. Vanhemmat eivät enää osaa olla omien lastensa kanssa ja uupuvat, kun kesällä eivät voi vierittää vastuuta lapsistaan jollekin muulle.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun nyt paheksutaan "nykyajan vanhempia", niin kannattaa miettiä, että näitä mukavuudenhaluisia ja vastuuttomia äitejä ja isiä on ollut aina! Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhemmat hoidattivat lapsensa sukulaisilla. Uusavuttomia, uushaluttomia ja lastenhoitoa vältteleviä äitejä ja isiä on ollut aina!
Jo 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla on ollut perheitä, joissa vanhemmat kuskasivat lapsia viikonlopuiksi ja koulun loma-aikoina sukulaisille ja mummoloihin hoitoon. Lastenhoito ulkoistettiin sukulaisille. Jopa pienet, alle kouluikäiset lapset asuivat pitkiä aikoja mummoloissa ja sukulaisilla.
Kun osa vanhemmista alkoi kulkea 1970-luvulla etelänmatkoilla, sinne ei otettu lapsia mukaan. Äidit ja isät juhlivat ja ryyppäsivät Kanarian saarilla ja lapset vietiin matkan ajaksi hoitoon milloin mihinkin.
Entisaikaan lapsia ei ole valvottu kunnolla. Lapsille on sattunut huomattavan paljon onnettomuuksia ja kotitapaturmia. Esimerkiksi uimataidottomia lapsia ei ole juurikaan valvottu uimarannoilla. Muutamia kymmeniä vuosia sitten oli tavallista, että uimataidotonta lasta "valvoi" rannalla alakouluikäinen sisarus tai uimataidoton isoäiti. Tai uimataidottomat lapset kuljeskelivat uimarannalla ilman valvontaa
Hoidan omat lapset itse kotona. En ulkoista lastenhoitoa ja vastuuta lapsistamme päiväkodille enkä sukulaisille. On surullista, että osa vanhemmista haluaa olla mahdollisimman paljon erossa omista lapsistaan. Vanhemmat eivät viitsi hoitaa lapsiaan edes omalla kesälomallaan. Lapsia kuljetetaan mummoloihin hoitoon, jotta äiti ja isä pääsevät mahdollisimman helpolla. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset ulkoistetaan ensin päiväkodin, sitten koulun kasvatettavaksi. Vanhemmat eivät enää osaa olla omien lastensa kanssa ja uupuvat, kun kesällä eivät voi vierittää vastuuta lapsistaan jollekin muulle.
Satutäti tarinoi. Keskity vain huolehtimaan niistä omista lapsistasi sen sijaan, että haukut täällä toisia, sekä nykyisiä että aiempia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Onpas karmeita kertomuksia. Tulin vain kertomaan että olemmekin puolison kanssa olleet aika hyviä vanhempia, tietenkin sitä joskus on itse kyseenalaistanut. Näihin kauhukertomuksiin peilaten voimme olla tyytyväisiä, lapset syntyivät 70 luvulla. Ei kyllä ystäväpiirissäkään ollut piittaamatonta touhua lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Eri vaatimustaso, mutta ei välttämättä parempi. Ei niitä lapsia tyrkätty ulos. Elämä oli toinen. Lapset rauhallisempia samoin kuin aikuisetkin. On varmaan ihmisten, jotka eivät eläneet 50-70 luvuilla, vaikea käsittää kuinka kaikki toimi.
Ei tarvinnut tyrkkiä ulos, siellä kirmattiin omasta halusta koko päivä. Kotona käytiin syömässä ja sit taas ulos.
Mummola oli ihana paikka. Lisäksi oltiin leireillä, kavereiden mökeillä, kesätöissä viimeistään 14-vuotiaasta alkaen.
En tosiaan tiedä missä lapset ja nuoret on nykyään. Ei ainakaan ulkona. Eikä ilmeisesti töissäkään. Ei ne hoida kouluaankaan, vanhemmat vastaa siitäkin.
Että ei ihme jos on raskasta ja tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 90-luvulla äiti päästi meidät vaan pihalle ja itse oli kotona, mitä sitten ikinä tekikään. Olin jo 4-vuotiaana isosiskoni kanssa pihalla ilman vanhempien valvovaa silmää. Oli meillä toki tietyt rajat mihin sai mennä ja mihin ei, mutta eihän nykyäpäivänä noin pienet lapset saa kuljeskella itsekseen ja olla oman onnensa nojassa.
No tietysti. Tottakai pienimmät tenavat pihalla on 3-4vee, isommat kattoo perään.
Nykyään on tietty paha kun joka puolella notkuu aappanlaumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvattivat toinen toisensa: pihalla leikittiin keskenään, uimarannalle pyöräiltiin keskenään ja usein oltiin joko kavereilla tai mummolassa yökylässä. Nykyään on ihme jos kerran vuoteen saa lapsia yökylään, toki he kasvavat ja joskus lentävät pesästä, mutta joskus olisi mukava hengähtää pieni hetki ilman vastuuta pienen ihmisen hyvinvoinnista. Rakkaita lapset tietenkin ovat!
Ei meitä kukaan 70- ja 80- l hoitanut niin ei voinut olla raskastakaan. Avainkaulapset hoiti itsensä, onnekkaimpia mummot joskus.
Niin, katsos, avain on hyvä olla mukana että pääsee ovesta sisään. Lapsella se kulkee kätevästi kaulassa.
Mun vanhemmat ainakin oli töissä koko päivän, kun koulupäivän pituus oli paljon vähemmän.
Ihmeellistä draamaa väännetään itsestäänselvyyksistä.
Kyllä ne vanhemmat aikanaan tulee töistä kotiin.
Emme kuolleet nälkään, emme olleet hunningolla. Mutta olimme ilmeisesti toimeliaampia kuin lapset nykyään. Siitä perinnöstä ei ole ollut elämässä mitään haittaa. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten aikuisten kunto on huonompi kuin takavuosina, mm. varusmiesten terveyttä mitataan vuosittain ja tämä uutisoidaan. Ei sairaat, psyyke- tai päihdeongelmaiset, ylipainoiset, kroonisesti sairaat jaksa. Lääketiede pitää hengissä, kukaan ei estä lapsia hankkimasta. Pandemia osoitti, että riskiryhmiä on enemmistö. Kun sairaat keskenään lisääntyy, lapsi perii sairaudet molemmilta.
Jos ennen ei lapsi toiminut kuten toivotaan, se oli lapsen vika ja risua kintuille. Nyt kun lapsi ei toimi kuten toivotaan, on se vanhempien vika ja vanhempien on ryhdyttävä tekemään enemmän/paremmin/tietoisemmin ja ensimmäisen ilmoituksen myötä luopumaan yksityisyydestään.
En usko, että kyse on kaupassa käymisestä tai junamatkoista. Nykyään on loputtomasti tapoja epäonnistua vanhempana ja siihen väsyy. Kaupoista tai junista on helpompi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä lasten vanhemmat olivat, kun lapset olivat ulkona, leireillä, kavereitten mökeillä ja mummoloissa?
Nykyään vanhemmilla ja vanhemmuudessa on eri vaatimustaso kuin ennen. Jos et huolehdi lapsistasi, niin sitten tulee äkkiä ilmoitus viranomaisille ja lastensuojeluilmoitus.
Nykyisissä kerrostaloissa ja rivitaloissa ei ole kunnollisia ja turvallisia leikkipihoja lapsile. Kukaan vastuullinen äiti ja isä ei päästä alle kouluikäistä lasta yksin ulkoilemaan, ilman aikuisen valvontaa. Jos taloyhtiöllä on piha-aluetta, niin pihat on usein varattu autoille. Pihat ovat pieniä ja vaarallisia lapsille. Kunnollinen ja turvallinen, lapsille soveltuva leikkipiha on yleensä vain omakotitalossa asuvilla lapsiperheillä.
Nykyaikana kaikilla lapsiperheillä ei ole sukulaisia ilmaisina lastenhoitajina ja kotiapulaisina. Lapsiperheen sukulaiset asuvat usein kaukana. Monessa perheessä isovanhemmista ei ole mitään apua mihinkään asiaan. Isoäidit ja isoisät asuvat 200-500 kilometrin päässä. Nuoremmat isovanhemmat ovat töissä tai yrittäjinä. Ja iäkkäämmät isovanhemmat voivat olla jo sairaita ja raihnaisia ja tarvita kotiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Eri vaatimustaso, mutta ei välttämättä parempi. Ei niitä lapsia tyrkätty ulos. Elämä oli toinen. Lapset rauhallisempia samoin kuin aikuisetkin. On varmaan ihmisten, jotka eivät eläneet 50-70 luvuilla, vaikea käsittää kuinka kaikki toimi.
Ei tarvinnut tyrkkiä ulos, siellä kirmattiin omasta halusta koko päivä. Kotona käytiin syömässä ja sit taas ulos.
Mummola oli ihana paikka. Lisäksi oltiin leireillä, kavereiden mökeillä, kesätöissä viimeistään 14-vuotiaasta alkaen.
En tosiaan tiedä missä lapset ja nuoret on nykyään. Ei ainakaan ulkona. Eikä ilmeisesti töissäkään. Ei ne hoida kouluaankaan, vanhemmat vastaa siitäkin.
Että ei ihme jos on raskasta ja tylsää.
Tähänkin voi ottaa Prismatestin. Aika monta lapsiperhettä tulet huomaamaan.
Ja junissa ja huoltoasemilla myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Eri vaatimustaso, mutta ei välttämättä parempi. Ei niitä lapsia tyrkätty ulos. Elämä oli toinen. Lapset rauhallisempia samoin kuin aikuisetkin. On varmaan ihmisten, jotka eivät eläneet 50-70 luvuilla, vaikea käsittää kuinka kaikki toimi.
Kyllä ennenkin oli kiusaamista, mutta siihen ei puututtu mitenkään. Jos lapsi olisi juossut sisään sanomaan äidille, että Lissu haukkui mua, niin tasan varmaan ei äiti olisi porhaltanut paikalle tai ottanut yhteyttä Lissun äitiin. Lasten piti selvittää asiat keskenään. Joissain asioissa se oli hyväkin, usein ei. Viidakon laki hallitsi ja se lapsi voitti, joka oli vahvin, sanavalmis, pelotti muita tms. Myös eläimiä rääkättiin ihan surutta, "sellaisia ne pojat vaan on". Kiusaamista oli koulussakin, ihan opettajien silmien alla. Entisissä ajoissa oli hyvät puolensa, mutta joissain asioissa on menty eteenpäinkin. Juttelin joku viikko sitten peruskoulun päättäneen lapseni kanssa oliko heidän luokallaan kiusaamista ja hän sanoi, että yhtä poikaa kiusattiin. Näin saman tien sieluni silmin kuinka häntä motattiin nenään, pää työnnettiin vessanpyttyyn tms., mutta kiusaaminen oli sitä, ettei hänen kanssaan aina haluttu olla. Toki ikävää sekin, mutta tosi kaukana oman nuoruuteni kiusaamisesta.
Olin lähdössä bussilla toiselle paikkakunnalle juhannuksen viettoon. Vanhempani kysyivät kärkkässti että milläs meinasit bussipysäkille (3km päästä kotoani) päästä kun ei ole heilläkään nyt autoa (oli korjaamolla) sanoin että pyörällä menen. Ihmettelivät että niin tosiaan, meinasitko ihan pyörällä ajaa noin kauas. Liikun pyrälllä 10-20 km päivittäin. Jotkut ne jaksaa ihmetellä kaikkea normaalia.
Oma lapseni on jo aikuinen ja isovanhemmat hoitivat häntä kiitettävästi. Kuljin silloinkin lapseni kanssa pyrällä koska autoa ei ollut. Sisarukseni lapset ovat nyt ala-asteella, eikä puhettakaan että lapsi joutuisi kävellä 1km matkan kouluun, ehei, kyllä ukki ja mummi vie jos vanhempi on töissä silloin eikä itse pääse viemään. Vaikea sanoa mitä on tapahtunut. Meidät heitettiin lapsina suoraan susille, ja nyt ne samat imhiset hyysäävät minkä kerkeävät. Näin hyysää myös sisarukseni, kenen nuo lapset siis ovat. Hyysäilyksi on mennyt, ja jokainen normaali juttu pitää hoitaa jotenkin tehokkaasti, eikä edes 500m päähän kauppaan kävellä repun ja lasten kanssa vaan autolla hurautetaan oven eteen ettei vain kukaan rasitu, ja jotta jää mahdollisimman paljon aikaa olla älylaitteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Totta kai piti hoitaa. Asiat oli vain yksinkertaisempia. Tehtiin niin kuin osattiin.
Eli jätettiin tekemättä. Jätettiin myös alle 5-vuotiaana pakkasella tunneiksi yksin jääkylmään autoon. Ikkunat huurtuivat, oli nälkä ja tuli kova pissahätä.
En tiedä milloin olet syntynyt. Minun lapseni ovat syntyneet 80-luvulla. Ja satavarmasti pidettiin huolta. Kotona tehtiin ruoat ja leivottiin parikin kertaa viikossa. Joka päivä vaihdettiin puhtaat vaatteet. Iltasadur luettiin ja kirjastosta lainattiin piirrettyjä. Koti oli aina siisti. Lapsilla oli paljon kavereita ja kaikki saivat tulla meille. Omalla pihalla leikkivät lapset kyllä keskenään, oli kiikut ja hiekkalaatikko. Pyörät ja kaikki urheiluvälineitä ostettiin. Lähellä oli luistelurata, jossa kaikki alueemme lapset kävivät luistelemassa . Ei siellä vanhempia ollut. Paljon kävi lapsilla myös yökavereita. Muutenkin aina oli leikkikavereita, kun jokaisessa talossa oli lapsia. Eikä ulko-ovea pidetty lukossa, paitsi yöllä. Naapurin lapset tulivat sisälle ja siitä alkoi leikki. Ei tarvinnut erikseen sopia, että saako tulla kylään. Jos sattui ruoka-aika, niin ruokaa sai myös vieraat. Yksi kummallisuus nykyään on, ettei enää lapset voi kyläillä toistensa luona, aina pitää kaikki olla etukäteen sovittu. Kyllähän meilläkin soi usein puhelin, että onko se meidän Matti siellä teillä, kun kotona ois jo ruoka-aika. Ketään ei pakotettu pakkasella olemaan ulkona, mutta lapset rakastivat lumilinnojen tekoa ym ulkoleikkejä. Jokaisen kotona tehtiin ruokaa, leivottiin ja siivottiin. Vanhemmat kävivät töissä eikä ekaluokan jälkeen ainakaan meidän lapset halunneet mihinkään iltapäiväkerhoon. Koulusta piti tulla suoraan kotiin syömään välipala ja tekemään läksyt, sen jälkeen sai leikkiä kavereitten kans ja ulkoleikit olivat suosittuja. Asuimme maalla omakotitaloalueella, mutta en missään syrjäseuduilla. Koulu ja päiväkoti oli lähellä. Esikoulusta sai jo keväällä harjoitella tulemaan itse kotiin muutamana päivänä naapurin lasten kans. Sitten soitto vanhemmille töihin, että kotona ollaan ja kaikki hyvin. Hellaa ei saanut käyttää ja tulitikut oli ehdottomasti kiellettyjä, astiat piti laittaa koneeseen jne Piirrettyjä sai katsoa, kun läksyt oli tehty. En ymmärrä, että mistä heitteellejätöstä puhutaan eikä kyllä ymmärrä lapsemmekaa, kun olemme keskustelleet. Ymmärrän, että nyt toimitaan erilailla eikä kaikki asu omakotitalossa, jossa leikkipuisto ja koulu sekä päiväkoti lähistöllä. Uimaranta oli niin kaukana, että sinne kyydittiin lapset ja aina oli mukana myös kavereita. Olemme kaikki aikakautemme tuotteita ja varmasti virheitäkin on tehty, mutta, että lapset ois jätetty heitteille??
Näissä kaikissa heijastuu myös perheen tai suvun tai seudun tavat. Minä ja veli ollaan synnytty 1970-luvulla, ja kyllä meille opetettiin että aina pitää soittaa, ennen kuin voi mennä jonkun kaverin luokse kyläilemään. Täytyy kysyä, sopiiko se heille.
Sittemmin muutettiin maalle, ja siellä naapuruston lapset aina paukkasivat kylään soittamatta tai kysymättä, pidin outona.
Mutta ei se ole vain tämän ajan tapa että soitetaan ja sovitaan. Jotkut on tehneet sitä aina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutamia vuosikymmeniä sitten huolehdittiin lapsista keskimäärin paremmin kuin nykyään. Aina on toki ollut välinpitämättömiä vanhempia, kuten tästäkin ketjusta saa lukea, ja totta kai nykyään myös välittäviä. Ajat ovat myös muuttuneet, sillä esimerkiksi lähiöissä oli ennen ihan turvallista lasten leikkiä pihoilla ja lähimetsissä. Lapset saivat myös olla pidempään lapsia, kun netin kautta ei kaikki maailman pahuus tullut vastaan.
En usko, kyllä pedoja on ollut aina, samoin epämääräisiä metsien miehiä juopottelemassa jne. Näistä vaaroista ei vaan oltu jotenkin tietoisia. Isompia tyttöjä varoiteltiin, mutta ei lapsia yleensä. Ei myönnetty tai tiedetty, että koskee myös poikalapsia.
Noin 8-9 vuotiaana muistan kun joku tyttökaveri varoitteli, miten hänen kaveri oli mattojen tamppaustelineen päälle pudonnut niin, että "pimppi repesi". Sen takia ei saa tamppaustelineellä hyppiä. Vasta aikuisena olen tajunnut ettei tuo ole fyysisesti edes mahdollista. Näinköhän sille tyttöparalle oikeasti tapahtui onnettomuus mattotelineellä.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistivanhemmat sekä huumeiden orjat ovat aina jättäneet lapsensa vaille huolenpitoa ja tulevat tekemään myös tulevaisuudessa niin, olkoon vuosikymmen mikä tahansa. Mutta suurin osa vanhemmista ei ole alkoholisteja eikä nistejä. Näiden vanhempien lapsilla on oikeus puhua kokemastaan vääryydestä, mutta ei tule yleistää, että esim 80- tai 90-luvulla kaikki tai useat tekivät niin. Surullisena luulen, että tämä päihdeongelmaisten vanhempien osuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa.